Tiivistelmä vuodesta 2007
Summary of year 2007 (won’t translate this into English since everything can be found in the text below)

Vuoden vaihtuessa tulee miettineeksi yhteenvetoa, mitä tapahtui, mikä oli hyvää ja mikä oli huonoa. Tästä vuodesta 2007 voi sanoa, että se oli henkisesti äärettömän raskas. Mahtuu joukkoon toki muutama valopilkkukin. Kulissien takana tapahtuu yhtä jos toista, eivätkä kaikki asiat edes liity koiriin (minulla on myös muuta elämää kuin koirat, vaikka norsut ja suippokuonot vievät leijonaosan elämästäni).

Parilta henkilöltä on tullut kommenttia, kuinka henkilökohtaisia asioita täällä kerron ja useammilta puolestaan viestiä, että on kauhean kiva lukea elämästä koirien kanssa noin yleisesti, eikä pelkästään näyttelytuloksia.

Olen saanut hyviä ehdotuksia joihinkin esittämiini kysymyksiin tai ongelmiin. Vuosien saatossa on uutisosio muuttunut enemmän päiväkirjatyyppisiksi merkinnöiksi. Näiltä sivuilta näkee Hupakon jengin elämää enemmän ja Herdolfin koiruuksien tekemisiä tarkemmin. Elämäntyylimme on boheemia, kun taas joissain asioissa olen todella nipo.

Coleridge's Obi-Wan Kenobi "Adolf"
Toisin kuin huhupuheet, on Adolf edelleen hengissä ja hyvinvoivana. Täyttää keväällä 9 vuotta. Tuusulan näyttelyssä kesällä Adolf oli ROP-veteraani ( = rotunsa paras veteraani). Adolf ei edelleenkään näyttelyistä niin kauheasti tykkää, joten täytyy tarkkaan suunnitella kuinka moneen kehään pojan ilmoittaa ja millä aikavälillä. Kun Adolf heittäytyy hankalaksi, on Adolf todella hankala. Ikävin tapahtuma oli syksyllä toisen koiran hyökkääminen kotipihassamme Adolfin kimppuun, mutta tästä Adolf on toipunut todella hyvin. Lisää harmaata on kuonoon tullut ja Adolf harmaantuu hyvin charmantisti.

WYSIWYG Luke Skywalker v Longo "Hermann"
Hemmunni eli Hertzu on oma ihana itsensä. Tallaa edelleen vahvasti, eikä myöskään ole vaihtanut hiippakuntaa, vaikka näin olen kuullut. Hetken kuluttua tulee kahdeksan vuotta mittariin. Näyttelyiden osalta on Hermann jäänyt eläkkeelle. Me olemme kehissä ravanneet ihan tarpeeksi, voittaneet sen kaiken, mitä on voitettavaa ja nyt nautimme eläkepäivistä.

Herdolf Padme Naberrie "Carmen"
Alkuvuodesta Kimmo-Kerstin kävi YES:llä testauttamassa, josko sopisi verenluovuttajaksi. Terve tyttö, mutta verityyppi ei sopinut tähän tehtävään. Elokuussa Carmen sai unkarilaispoika Lucan kanssa seitsemän tervettä ja suloista pentua. Synnytys oli suoraan oppikirjasta ja Carmen on edelleen parhain emä, jonka olen koskaan tavannut tai hoitanut. Suunnitelmissa on käydä ulkomailla ja saada viimeinen Cacib, jotta Carmenista tulisi kansainvälinen muotovalio. Ihastuttavan luonteensa, hyvien terveystulostensa ja erinomaisten emätaitojensa vuoksi on vielä harkinnan asteella mahdollinen kolmas pentue. Mitään päätöksiä ei vielä ole tehty, mutta tuon harkinnanvaraisen pentueen jälkeen tai mikäli se ei tapahdu, menee Carmen sterilaatioon. Siinä taas toisaalta piilee ongelma, että Norppa turvahtaa oikein kunnolla.

Herdolf Nute Gunray "Arvid"
Aavitti kävi myös alkuvuodesta yhdessä siskonsa Carmenin kanssa YES:llä testauttamassa verensä. Terve poika, mutta verityypiltään ei sopinut tähän tehtävään. Syksyllä jouduttiin operoimaan oikean jalan ristiside. Se oli tavallaan odotettavissa, koska vasemman jalan ristiside leikattiin runsas puoli vuotta aiemmin. Tästäkin operaatiosta Arvid kuntoutui hyvin. Ristisidevammat ovat tulleet mitä suurimmalla todennäköisyydellä ensimmäisten elinkuukausien aikana taloudessa, josta kävin Arvidin aikoinaan ostamassa takaisin. Kummassakin jalassa oli eläinlääkärin mukaan merkit siitä, että ristisiteet olivat pamahtaneet aiemminkin. Missään muussa välissä Arvid ei ole koskaan ontunut.

Herdolf Halley's Comet "Leila"
Pikku-Lellun menetys oli rankin kokemus, mitä olen joutunut kokemaan pitkään, pitkään aikaan. En vieläkään pysty asiasta oikein keskustelemaan ja päällimmäisenä on vain suunnaton suru. Silmät vettyvät vieläkin. Kiitos teille rakkaat ystävät, jotka olitte tukenani sinä musertavana aikana, kun elämä meni pirstaleiksi.

Herdolf Alteran Nirr'ti "Pirkko"
Carmenin eli "Norpan" pennuista jätin kotiin kasvamaan "Kuutin" eli Pirkko Sirpa-Liisa Annikin. Tuo riiviö on nätti kuin sika pienenä, mutta ei ole osoittanut mitään erityisiä älynlahjoja. Esimerkkinä sisäsiisteyden opetteleminen.

Angelique Panique "Anneli"
Amish on edistynyt valtavasti tämän neljän vuoden aikana. Nyt jo muutamat, useasti meillä käyvät, ovat päässeet kosketusetäisyydelle. Alkuvuodesta myös Anneli käväisi verenluovuttajakokeessa, mutta yllättäen, vaikka greyhound onkin, ei sopinut verityypiltään tähän tehtävään.

Willow Rapids Pie In The Sky "Fiona"
Finona sopi verenluovuttajaksi ja kävi jo kertaalleen vertaan luovuttamassa. Iän puolesta ilmeisesti vielä kerran ainakin pääsee tähän tehtävään. Fiona täyttää seitsemän vuotta alkuvuodesta ja naama on jo alkanut harmaantua. Iltaisin ottaa usein hatkat, jos pusikosta kuuluu rapinaa.

Doped Hope "Pilvi"
Pilvi-piipero lähti alkuvuodesta pitämään seuraneidin virkaa Kokemäelle. Ratajuoksukirjatkin sai uusi perhe Pilville hankittua. Yllättävintä Pilvin kohdalla oli ihan tolkuton syöppöys, mikä ilmeni hetken kuluttua uudessa perheessä. Liekö ”hyvä ruoka – parempi mieli” –toteutunut tässä tapauksessa. Ajoittain oli vaikea kuvitella juttuja kuullessa, että Pilvikö ihan oikeasti varastelee ruokaa?

Parsonage's Regal Dentist "Julius"
Julién asustelee tyytyväisenä Jyväskylässä kolmen nartun seurana. Julius ei ole minua unohtanut, sillä aina tavatessamme tulee hysteeriyskohtaus. Siinä joutuu sivusta seuraaville kertomaan, että Julius nyt on vaan vähän innostunut ja hysteerinen. Uuden perheen myötä on kisoissa häiriköinti jäänyt ja kohta pitäisi olla ainakin maastovalion arvo plakkarissa.

"Tara"
Musta doggineito Tara saapui vahvistukseksi ja siirtyi lyhyen matkan päähän sijoitukseen. Neiti on hurmannut perheensä, aivan kuten arvelinkin.

Pentueita syntyi tänä vuonna ennätykselliset kolme kappaletta. Olin arvioinut, että joku olisi jäänyt tyhjäksi, mutta kaikkipa jäivät kantaviksi – Mr Murphyn laki tietenkin.

Ensimmäinen yhdistelmä oli Arvid ja Wilma-Kyllikki, joka tuotti yhden urospennun. Hyvin tuntuu Nico olevan isänsä kaltainen.

Toisena oli yhdistelmä Luca ja Bea, joka tuotti kaksi pentua, Huldan ja Lukan. Molemmilla mukavat perheet suht lähellä. 

Kolmantena yhdistelmänä oli Luca ja Carmen, joka tuotti seitsemän hauskaa paaperoa; Pirkko, Aino, Dina, Neve, Baron, Onni ja Uuno.

Näyttelykehistä pidin tänä vuonna taukoa. Liki yhdeksän vuotta olen kierrellyt tolkuttomalla tahdilla kehiä ja nyt iski näyttelyväsymys. Osana taustalla oli myös kyllästyminen mustamaalaamiseen, selkään puukottamiseen ja ikäviin juoruihin. Ensi vuonna Pirkko tulee käymään kehissä ja Adolf veteraaniluokissa.

Näyttelyttämisen sijaan kävin kehätoimitsijakurssin ja valmistuin kehäsihteeriksi. En ole tähtäämässä tuomariksi, ainakaan näillä näkymin. Voihan se mieli muuttua, kun tulee vuosia lisää, kuka sen tietää.

Siirryin VipVescorin edustajaksi (1st Choice ja Bento Kronen), mutta myös Acana on edelleen kuvioissa mukana. Oman koiravahvuuden ruokkiminen on iso rumba, joten on helpompaa tilata ruokaa lavoittain pihaan. Raakaravinto tulee edelleen Nellin Kanaherkusta, sillä toimitukset ja yhteistyö ovat sujuneet erittäin hyvin.

Jälleen on solmittu ihastuttavia uusia tuttavuuksia, syvennettyä joitakin olemassa olevia sekä hankittu varmasti vihamiehiä tai etäännytty joistain ystävyyssuhteista. Sitähän tämä elämä on.

Siirrymme nyt vuoteen 2008 ja aika näyttää, mitä eteen tulee.

Mummin luona Fiona ei ole kranttu. Juo kupista vettä (kotona mieluusti vain hanasta). Tänään meni yksi HK Blöö kokonaan! Marie-keksit putosivat myös ongelmitta.

Leuka nakutti Fionalle ominaisella tavalla ja Finona kurvaili Mummin viereen vähän väliä rapsutettavaksi.

Vanhusten kotihoitoyksikössä Fiona on vähän niin kuin kuuluisa. Mummi on esittänyt Fionan kuvan kaikille (annettiin se kerran kehystettynä) ja ilmoittaa aina kavereilleen, että "paras ystäväni Dionna kävi taas kylässä".

Fiona as therapy dog
We went over to Grandma's. Fiona is her favorite (Gramma is about 86 years old) and it doesn't bother Fiona that Gramma calls her "Dionna" (she heard her name wrong the first time).

When at Gramma's Fiona ain't picky. She drinks from the bowl (at home she drinks from the faucet like my Big Boys). Today she ate a huge pile of sausages! And several bisquits.

Fiona has the funny habit of rattling her teeth together when she is in very positive mood. Finona gave Gramma several kisses and laid by her side the whole time.

At senior citizen community Fiona is somewhat a celebrity. Gramma has shown Fiona's photo basically to everyone (we gave her a framed photo of Fiona long time ago) and she always tells her friends that "Dionna, my best friend, was over to visit me again".

Pirkko myös keksi, että kun nostaa etutassut keittiön tasolle, niin pääsee tasosurffaamaan isompaa alaa. Mukaan lähti (kun en ollut tähän varautunut vielä) salaatinpalasia, tomaatteja, omenaa, ananasta ja yksi jalopeno. Myös vaniljavaahdon loppu meni. Tämän näki valkoisesta kirsunpäästä. Oli aika onnetonta Pirkolta esittää "mä en ole tehnyt yhtään mitään", kun nenusta syyllisyys paistoi pitkälle.

Flavors from the world
Pirkko got some whipped vanilla creme tonight. Her eyes were basically rolling 'cause it was soooooo good. It seems that Carmen's appetite (and willingness to eat anything) has been passed on to Pirkko.

Also, Pirkko discovered that if she lifts her front paws to the counter she is able to counter-surf a larger area of kitchen goods. She helped herself with (I didn't think she would be doing this already) lettuce, tomato, apple, pineapple and even jalopeno. In addition, the left over of vanilla cream vanished. She was caught 'cause her nose was covered with it. It was so funny to see her acting "I didn't do anything" when her nose revealed her stealing moment.

Tämän sain eilen aikaiseksi. Patja on ihmiskäytöstä poistettu bonnepatja, jonka olen lyhentänyt koirakäyttöön (sivuleikkurit ja omat sormet olivat rankassa käytössä). Päällinen on vanhoista farkuista koottu. Ne ovat olleet joko omasta käytöstä tai sitten kierrätyskeskuksesta haettuja (pesukoneen kautta). Vetskarit ja jopa ompelulanka ovat joko kirpparilta tai muutoin uusiokäytössä.

Positiiviset asiat: kaapeissa lojuneet ylimääräiset farkut on saatu eteenpäin, farkkukangas on kestävää, sopii sisustukseen kivasti, päällinen on pestävä (niin patjakin, mutta sitä ei voi pesukoneeseen tunkea) ja päällistä voi käyttää kummin päin haluaa.

Ei niin positiiviset asiat: aikaa tähän prototyyppiin meni tolkuttomasti ja tästä tuli aika painava (onneksi oma pesukone on tilavuudeltaan iso, ei normikokoinen).

Kehittämisideat: Päällinen pitäisi saada kevyemmäksi. Olen etsinyt säkkikangasta tai auton verhoiluun käytettyä materiaalia, mutta en ole onnistunut. Nämä tietysti tulisivat kyseeseen käytettynä, jotta idea säilyy. Erästä toista projektia varten kävisi myös uusi säkkikangas loistavasti, sitä en vain tunnu löytävän mistään.

I recycle a lot. I am not fanatic at any sense but if I see possibilities, I do it. Dog mattresses have been on my recycling list for a long time.

Yesterday (or early this morning) I finished this (see photo below). Mattress is an old human mattress which I cut smaller. Cover is made out of old jeans. Zippers and thread is also either from the flea market or in other way used again.

Saimme naapurilta hirvenluita. Ne kelpasivat kaikille. Hermann haisteli luuta ensin tarkkaan pidemmän aikaa ja vasta hetken kuluttua päätti sen olevan syömäkelpoista. Carmen piti hirvenluusta niin paljon, että ei tarvinnut tulla kuin metrin päähän, niin tuli jo huulten nostelua ja voimakasta murinaa.

Bone fiesta part 2
Cow bones were delicious for everyone else besides Arvid and Fiona. Fiona would not even touch them and Arvid's bone is just laying on the floor.

We got moose bones from neighbour. Everyone loved them. Hermann was sniffing the bone first very carefully and then he decided it is good. Carmen liked those bones that much that she was flashing her teeth and growling if anyone (humans included) came closer than one metre. Naturally, we had a serious talk with Carmen.

Hetken kuluttua tuli näköpiiriin Justiina-kisu, joka ei kuulemma koirista kauheasti tykkää. Pirkko ja Justiina haistelivat ystävällisesti toisiaan, eikä mitään antipatioita ollut suuntaan eikä toiseen. Karvat eivät nousseet kummallakaan, eikä minkäänlaisia jahtaamisyrityksiäkään ollut. Pirkko ei ole tottunut kissoihin lainkaan, koska meillä ei ole ollut kissaa Luigin ja Jupiterin jälkeen.

Pirkko viihtyi olohuoneessa vieraiden keskellä, kun oma väki kävi välillä keittiössä kahvilla. Yhdessä vaiheessa Pirkko tuuletteli sohvalla napaansa täysin tyytyväisenä. Välillä söi hirvenluuta ja siankärsää.

Paras kohta oli oikeastaa se, kun Heta juoksi edellä ja sanoi Pirkolle "seuraa mua" - ja Pirkkohan seurasi. Nätisti tuo parivaljakko juoksenteli edestakaisin ja kummallakin näytti olevan hauskaa. Pirkko ei yrittänyt hyppiä eikä ottaa hameesta kiinni.

Pirkolla näyttää olevan loistava hermorakenne ja upea sopeutumiskyky. Käyttäytyy erittäin hienosti uusissa tilanteissa ja todellakin edustaa, vaikka ikää on vasta 4 kk = eli aivan pieni pentu.

Pirkko charms people
We were invited to Heta's 3-year-old birthday. Pirkko got her own invitation. While at Heta's house Pirkko entered livingroom bravely and didn't mind mini-humans (children). She went to the couch. This was actually the first time Pirkko was in contact with mini-humans. I don't count puppy-buyers with children when they have come over to see puppies.

After a moment there was Justiina-cat at sight and she was told not to like dogs. However, Pirkko and Justiina sniffed each other peacefully and there was no hostility in the air. Pirkko had never been in contact with at cat. Our cats Luigi and Jupiter have gone to the rainbow bridge.

Pirkko was comfortable at the couch and stayed there while we adults were having coffee in the kitchen. At one point Pirkko was all paws towards the ceiling and really enjoying her time.

Best part was when Heta was running and telling Pirkko "follow me". And Pirkko followed. They were so cute together and Heta was just giggling. Pirkko was nicely following Heta and did not even try to jump or grab her skirt.

So, it seems Pirkko has absolutely fantastic nervous system and great way of adjusting herself to new situtations. She really behaves fantastically, although, she is only 4 months old = puppy.

Black puppy Tara came over for a visit. Girls were playing at the yard and running for like two hours. It was impossible to get any photos.

Samalla reissulla poikettiin postissa (vai onko se nykyään Itella?). Erittäin ulospäin suuntaunut nuori pentu, joka heti teki muiden kanssa tuttavuutta. Ei ollut mitään ongelmaa viedä täysin uuteen tilanteeseen, vaan reippaasti tutustui uuteen ympäristöön.

Pirkko visiting again
We went over to meet uncle-Hugo (Carmen and Arvid brother). Pirkko was quite determined how uncle could treat her. She was having great ego and telling Hugo to back off when he was a bit rough at the beginning. This time we had no accidents inside. Pirkko waited until home and then peed on the floor. Well, it takes some time before she is housebroken.

At the same visit we went to the post office. Pirkko is very open minded puppy who is immediately examining the extremeties and making friends. There was no problems taking her to a new situation whe she had not been before.

Tarveaineet Yrjölän puuroon saa edukkaampaan hintaan erään tukkurin kautta. Mrs Tove teki samaan aikaan myöskin tilausta, joten päätettiin, että meikäläinen käy nuo tilaukset hakemassa.

Ihan ensiksi, pysähdyspaikka Siippoossa olikin ihan toisessa suuntaa, kuin mihin olisin itse mennyt. Toinen pää Siippoota on tässä meidän kylässä ja toinen Vihdin Otalammella. Vaikka vauhdikas olenkin, en silti olisi sinne ennättänyt ajallaan. Eipä hätää, seuraavana päivänä, eli tänään, oli stoppi Mäntsälässä. Sitruunan keula kohti Mäntsälää aamulla, ennen kuin olin kunnolla ehtinyt herätä.

Olin siis ennakkoon laittanut tilaukset eteenpäin. Hieman Mrs Toven kohdalla mietitytti, että luita peräti 50 kg? Ilmeisesti joku duunin kippatilaus tai uusi pakastin? Mitä sitä sen kummemmin miettimään, tilaus vaan sellaisenaan menemään. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi ehkä kannattanut kysäistä.

Kurvasin omaan pihaan ja ilmoitin tavarat saapuneeksi. Ilmeni pieni näppäilyvirhe. Niitä luita olisikin tarvittu 5 kg, ei sitä 50 kg, joka pihalla nyt odotti.

Tuosta ylimäärästä otin meidän poppoolle yhden laatikon (Mrs Tove diilaili luita työpaikallaan, kiva oheisjobi, ja kaikki saatiin menemään). Tämä päivä on mennyt vahtiessa, ettei mennä toisten luille. Carmenin kanssa hetken keskustelimme vakavasti, että saako Mamá yleensäkään koskea Carmenin luuhun vai ei. Hieman pitkittyneen ja vakavamielisen keskustelun jälkeen Carmen myöntyi siihen, että Mamá todellakin saa ottaa vaikka luun pois, jos niin haluaa.

Bone party
I wanted to do famous "Mr Yrjöläs porridge for dogs" according to his recipe. After I did my first cookings, Hermann decided that that's what he wants to eat. If it ain't Mamá's cookings he won't eat kibble at all. Normally, I feed meat raw, but like earlier mentioned, I was kinda forced to cook something.

There is one vendor who sells stuff needed for the porridge quite much cheaper than if purchased from normal grocery shop. Mrs Tove was also ordering from the same vendor so we decided that I will go to pick them up.

So, I had earlier called in the orders. While typing Mrs Tove's order I just briefly thought that she would like to order bones for 50 kilos? (That's much.) Okay, she has probably combined order with some other people as well or bought a bigger freezer? Didn't think twice when I send the order. It turned out that I should have confirmed it with Mrs Tove.

I got home and announced that the stuff is here ready to be picked up. Only then the typing error occured. She would have wanted 5 kg instead of 50 - amount that was now at my yard.

Of the amount I took one box (Mrs Tove sold the remaining 40 kg to her colleagues at work). Today has been gone watching over my dogs so that everyone stays with their bone (grass is always greener on the other side, you know). I had a long serious talk with Carmen (who else?). She thought I could not even touch her bone. After a while we got an understanding that I can even take the bone to myself if I so please.

Sanonta kuuluu; on niin hyvää, että vie kielen mennessään. Pirkko söi siankorvaa, oli hyvää - ei vienyt kieltä, vaan yhden isoista takahampaista. Aivan sattumalta hampaan bongasin lattialta ja nappasin tietysti talteen. On ensimmäinen molaari, jonka olen koskaan saanut pennulta kokoelmiini. Yleensähän nuo hampaat päätyvät pennun mahalaukkuun.

Pirkko paid a visit
We had some quality time with Pirkko today. Went to see sister-Dina. I could not take any photos 'cause sisters were not still even a second. (The little Monster has been taking a looooong nap ever since we got home).

Groupie
I was in the middle of making covers for extra mattresses when something else came up. There are three human mattresses on top of each other. I piled the mattresses in living room and that appeared to be extremely nice sleeping place.

Here is a shot that is rarely seen, where Grandpa and grand-child are happily sleeping together, touching each other. On the left Adolf and on the right Pirkko.

Pihalla kirmataan ihan omia juttuja ja sisään tullaan tarpeille. Moppi on ollut uutterassa käytössä koko ajan ja voinette arvata, että ne määrät, jotka ulos tulevat, eivät ole mitään pieniä.

Mutta nyt, ihan parin viime päivän aikana, on tapahtunut roima edistys. Pihalle voi tehdä tarpeensa. Tässä yllättäen Adolf toimi esimerkkinä, Carmen äitinä ei saanut toivottua tulosta aikaiseksi. Se hetki oli ikimuistoinen, kun Adolf ja Hermann käyskentelivät takapihalla, Adolf merkkasi sen pisimmän korren ja Pirkko kyykistyi viereen esimerkkiä seuraten ja sangen tyytyväisenä. Nyt tämä sama tilanne on toistunut jo useasti.

En ole koskaan kokenut tarpeelliseksi tunkea pennun nenää jätöksiinsä. En minä nyt mikään kukkahattu ole, mutta pakottaminen ja fyysinen rankaisu ei kuulu koulutusmetodeihini. Sisällä jätökset poistetaan vaivihkaa, mutta ei niistä mitään älämölöä nosteta. Ulkona sitten kehutaan urakalla, kun sinne tapahtuu toivottu tuotos.

Pirkko is taking after Adolf
We have had small differencies with Pirkko in relation with where to go potty and when. I was almost getting desperate with the whole issue. Pirkko is now 4 months old but she does not have a clue on house breaking. Owners of Pirkko's siblings are reporting that their puppies are all house broken and have learned that quickly. As a tiny puppy Pirkko did everything outside but right after the last sibling left for her new home we got a set back.

Pirkko is just enjoying her time outside and comes inside to pee. I have been cleaning and mopping for quite long time and as you can guess, everything that comes out of a Great Dane puppy is in large quantities.

But now, during past few days there has been a major break thru. One can actually do everything outside. Surprisingly, it was Adolf who was an example, not Carmen as a Dam. It was a remembrable moment when Adolf and Hermann were wondering on back yard and Adolf was marking the tallest grass, and Pirkko squatted right next to Adolf. This has now happened several times.

Hakusessa on kunnon auto. Adolf tekee varmana stopin, jos joutuu näyttelyreissuilla tuon Lemonin kyytiin. Olisittepa olleet näkemässä kolme vuotta sitten, kun Hermann joutui ensimmäistä kertaa Peugeot Partnerini kyytiin näyttelyreissulle (siis periaatteessa täysin sama auto kuin Lemon, mutta eri merkin alla). Sitä ennen kurvailtiin pakasta vedetyllä 500-sarjan farkkubemarilla. Sitä ilmettä ja olemusta ei voinut tulkita väärin.

Naapurustonkaan ei tarvitse olla lumen tulon jälkeen varuillaan sen suhteen, että mistä kohden noita pikkuteitä rouva Tienhaara löytyy ojasta tai rutussa. Toki, moniin naapureihin olen tutustunut tällä tavalla. Pösöllä ja Sitruunalla olen onnistunut kurvailemaan aina talvisin vähän väliä johonkin mutkaan. Täällä ei onneksi ole tarvinnut olla kuin maksimissaan 7 minuuttia ojassa, kun joku tulee apuun.

Auto, joka on hakusessa, tulee olla luotettava BMW. Olen valmis lähtemään vähän kauemmaksikin renkaita potkiskelemaan (niin kai on tapana tehdä?). Olen ihastunut X5:een, mutta hinnat ovat olleet pieni rajoite. X3:kin ehkä nippanappa menisi, jos sinne saa kaksi doggia mahtumaan. Ellei sitäkään löydy, niin 500-sarjan farkku kelpaa loistavasti. Siihen mahtuu 3 doggia, kun penkit laskee alas.

Muita toiveita:
1) Diesel, ehdottomasti.
2) Kirkkaan punainen (sopii mun persoonalleni parhaiten, mutta muutkin värit käy).
3) Toimiva ilmastointi (nyt loppui tämä viuhkan heiluttelu kesähelteillä).
4) CD-soitin, mieluummin toimiva sellainen, radiosta ei niin kauheasti väliä.
5) ABSit (mun ajotyylillä ne nyt vaan tarttee olla).
6) Toimivat turvatyynyt (tämä ei tarvinne lisäselvityksiä).
7) Mieluiten manuaalivaihteinen, mutta automaattivaihteinenkin käy, jos muuten on sopiva.
8) Vetokoukkua ei tarvitse olla (mulla ei ole sitä pikkukirjainta, joka oikeuttaa vetokoukun kanssa vetämiseen ja toisekseen, tulee ruttailtua muiden autoja vähemmän, kun ei koukkua ole).
9) Kesä- ja talvirenkaat.
10) Parkkitutkat edessä ja takana (kun katsoo kohtaa kahdeksan, ymmärtää varmaan yskän).
11) Kilometrejä saa olla mittarissa jo jonkin verran.
12) Joustavat maksuehdot.

Vaihdossa saa tuon Sitruunan. Vuosimalli 2000, alle 150.000 km ajettu, diesel, manuaalivaihteinen, viisi ovea, asianmukaisesti huollettu ja korjattu, katsastettu, huoltokirja, kesä- ja talvirenkaat, koirankarvat saa kaupanpäälle. Ollut kahdella omistajalla, joista toinen olen minä. Edellinen on ollut pedantti Pertti Perusinsinööri, näkyi huoltokirjasta. Wunderbaumin voin siihen erikseen käydä ostamassa.

Näen kyllä jo silmissäni, miten tämä hanke päättyy. Jatkan ureankeltaisella Hiacella ...

Sitten selvitellään missä tämä osoite sijaitsee. Taksikuski välittömästi ehdotti tätä tällä alueella "valtasukunimenä" esiintyvää nen-päätteistä aluetta. Riitti, kun sanoin, että: "juu-u, mutta se tönö, jossa on niitä ponin kokoisia koiria". Heti tiedettiin mihin taloon tullaan.

Ehdin jopa etuajassa töihin, kustannus 23 €. Hienostihan tämä päivä alkoi ...

Korjaamolta infottiin päivällä jostain isosta määrästä ruostetta, jarrukengistä, vaikeista irrotustehtävistä, tyyppiviasta sekä osien tilaamisesta (koko diagnoosi oli jarrukengän kitkapinta ruostunut irti, jarrusylinteri vuotaa ... ilmeisesti tosi huono juttu). Mulle riitti se, että auto saadaan ajokuntoiseksi. Sitruunasta tuli tekstari myöhemmin, että saapi noutaa.

Jotta hyvin alkanut päivä saisi arvoisensa päätöksen, niin sain töistä kyydin kuuden jälkeen korjaamolle. Ihan kiva, mutta putiikki oli mennyt kiinni klo 18.00. Sitruuna oli niin lähellä, mutta niin kaukana. Ikkunasta sen näin, mutta käsiksi en päässyt - laillisin keinoin. Meurikselle kiitos kyydistä kotiin.

Olenko huomenna laiska ja tilaan taksin, jotta saan Lemonin kotiin? Vai harrastanko hyötyliikuntaa ja ajan fillarilla tuon 10 km? Pyöräilykypärää ei minulla ole (menisi kampaus ruttuun, jos hätäponnarin yleensäkään saa ruttuun, joka tapauksessa ripsarit leviäisi naamalle, eihän sitä nyt ilman ripsiväriä voi ihmisten ilmoille lähteä). Näemmä keli menee pakkasen puolelle, joten ajokeli on varmaan liukas. Minun tuurillani vetelen tuon Bilteman fillarin lunastuskuntoon samassa mestassa, johon ruttasin vähän aikaa sitten Pösöni. Tällä kertaa mulle voisi tosin käydä jo vähän huonommin. Ja oikeasti, en ihmettelisi yhtään, jos löytäisin itseni siitä kallion kupeesta sammakonvihreä maastopyörä rusinana ja oma kroppa kipeänä. Vaihtoehtona on vielä upea yhteishetki Adolfin kanssa, kun tepastellaan 1,5 h (ehkä enempi, kun kaikki kepit pitää matkalla merkata) kohti korjaamoa. Teknisesti Norppa tuon lenkin tarvitsee, eikä Adolf. Elämä on täynnä vaikeita päätöksiä. Ehkä jätän tuon vaikean ja haastavan päätöksen kuitenkin huomisaamulle ja menen fiilispohjaisilla päätöksillä kohti Sitruunaa.

Car stuff once again
In the morning I had to get to work but the car was at the shop. Googling helped to find cab numbers (luckily internet worked). First call went to an answering machine and I also read from the news that there are some problems in ordering cabs in the capital area. I was starting to get bad vibes. So, dialling the next number.

Then we needed to sort out my address. Cab driver immediately knew the most common family name in this area. It was enough to say; "yes, the same area but I have the big dogs". He knew exactly which house to come.

I managed to get to work earlier than I was supposed to. Fee was 23 € ... great, the day started out just fine.

The shop informed there were huge amount of rust, something about brakes, hard work, typical problems for this car and ordering of new parts. It was enough for me to know whether the car could be fixed or not. Later I got a text message telling the car was ready.

To have a perfect ending for the day, I got a ride to shop after work around 6 pm. Fine, but the shop was closed at 6 pm sharp. My Lemon was so close but so far. I could see it thru the windows but couldn't get my hands on it - in legal ways. Thank you Riitta for giving me ride home.

Should I be lazy in the morning and get a cab to get my Lemon home? Or should I excercise and ride bike, about 10 km? I do not have a helmet (my hair-do would be ruined, if one can ruin ponytail, and at least my mascara would be all over my face ... around people I need to get some make-up for my face). It seems it will be below freezing point tomorrow so the road will be slippery. With my luck, I will ride my frog-green bike towards the rock, where I crashed my previous Peugeot. This time, however, I would get hurt. There is still one option to spend quality time with Adolf and walk to the shop. Walk would be like 1,5 h long or most likely more, 'cause Adolf would mark every stick for his extended territory. Technically, Carmen would need that walk instead of Adolf. Life is full of difficult decisions. I think I will leave this hard decision until tomorrow morning and then go on by feelings.

Tänä vuonna pidin tarkoituksella taukoa. Kyllästyin jaskan jauhamiseen, vattumaisiin juoruihin ja selkään puukottamisiin. Aikamoista luonteen lujuutta tämä vuosi vaati, mutta minä tein sen. No, oli tässä takana myös se, että kun migreeni mulla iskee yleensä viikonloppuisin, niin kokeilin myös sitä, että poistan elämästä "suuret tunnekuohut ja kiireen", mutta eipä se ole näyttänyt auttavan. Ihan samaa tahtia on tabuja mennyt kuin ilman näyttelyitäkin ja varmaan ihan yhtä usein olen siellä ensiavussa keikkunut tipassa tai piikitettävänä. Olen aikanaan yhden harrastuksen joutunut lopettamaan ns. terveydellisistä syistä (laskuvarjourheilu & paineentasausongelmat & lievät vauriot mm. korvissa), mutta näyttelyttämiseen pystyn vaikuttamaan lääkityksellä.

Polttoainekulut vähenivät radikaalisti (eihän tuo mun Sitruuna oikeasti kuluta yhtään mitään) eikä se raha tunnu pysyvän hyppysissä muutenkaan. Toiset investoi osakkeisiin, minä näemmä muovinaruihin. Elämä on.

Aatolffi on niin reipas ja vetreä liki 9-vuotias, jotta täytyyhän hänen päästä framille esiintymään (ja kumpikohan meistä oikeasti siitä esiintymisestä tykkää?). Tosiasiassa homma lähti taas lapasesta. Printteri oli suoltanutkin ison kasan papereita ja mun piti oikeasti vaan ihan muutamaan lähinäyttelyyn mennä. Mun on vaan niin vaikea pysyä missään kohtuudessa.

Adolfin vieminen kehään vastaa kuuden normisti villin tanskandogin esittämistä. Sellaiset kaksi näyttelyä pitkillä väliajoilla menee, mutta sitten tulee ongelmia.

Kehän ulkopuolella Pööpö esittää itsensä täysin luonnollisesti aivan täydellisessä näyttelyasennossa. Mutta kun päästään kehään ja herra on kyllästynyt, niin koivet ovat löysää spagettia, eikä minkään elollisen olennon pysty kuvittelemaan pysymään pystyssä niissä asennoissa.

Päätä herra painaa niin voimalla alas, että hikikarpalot nousee otsalle siitä rasituksesta, kun yrittää pitää päätä edes lähelle oikeaa asentoa.

Ja siihen korvien asetteluun tai paremminkin ylös nyppäämiseen en viitsi edes kommentoida. Yritä nyt saada Suomen pienimmät sinisen dogin korvat nypättyä nätisti sormien väliin, jotta pää näkyisi hienosti. Muutenhan ne on kivasti rusetilla (kiitti vaan, kun ei kukaan viitsinyt aikanaan korvien teippaamista opastaa).

Yksi bravuuri on myös mystinen ontuminen, joka näkyy vain kehässä, ei muualla. Tämä juttu on totta.

Liikkeissä vauhtia on runsaasti ja jos näköpiirissä on juoksuinen narttu tai bokseri, niin mennään reippaasti yli kehänarujen - nehän ovat vain hidaste ja kyllä se Mamá sieltä perästä tulee - ainahan se on tullut. Totuus on se, että Adolf vie ja minä vikisen. Hihnasta en otetta todistettavasti päästä.

Ja nurmikentillä maassa on niin paljon kaikkea mielenkiintoisempaa, että Mamá saa tehdä ihan mitä haluaa, mutta Pööpö haistelee, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa. Jos on sopiva haju, niin siinä kesken kaiken merkataan myös se nurmen pisin korsi, eikä haittaa, vaikka Mamán koipi kastuisi samalla. (Nämä on hieman karrikoituja juttuja, jos nyt joku ottaa nämä jutut ihan tosissaan. Osaa Adolf olla ihana, näin halutessaan. Meidän tahtotilat vain kohtaavat sangen harvoin samaan aikaan).

Taktiikka onkin siinä, että tuossa välissä pitää Pööpöä viedä agiesteille sekä maasto- tai ratavieheen perään. Noissa tilanteissa Aatolffi on elementissään, eikä ikä näy todellakaan kuin niissä naamakarvoissa. Mutta jos autoreissut ovat vain näyttelykeikkoja toisensa perään, niin nenu menee ruttuun jo alkumetreillä.

Muutamissa ulkomaan näyttelyissä on todistettavasti käynyt niin, että Pööpö tulee autosta ulos juuri silloin kun se ovi aukenee, ihan sama kuka tai ketkä siinä ovat edessä. Tullimiehet eivät kyllä halunneet ratsata autoa sen jälkeen, kumma juttu.

Samaten, jos Pööpö päättää, että tämä näyttelyhömpötys on tylsää, eikä halua mennä autoon, niin Pööpöä on tungettu kolmen naisen voimin Hiacen sivuovesta sisään, kun herra on vetänyt kaikki kintut niin leveälle kuin mahdollista. Pakkohan Aatolffi oli autoon saada, eihän sitä nyt voinut maailmallekaan jättää vain sen takia, että herra on 'vähän kyllästynyt'.

Mihinköhän itse asiassa taas itseni työnsin? Toisaalta, se on aina niin hauskaa, kun ei koskaan etukäteen tiedä, mitä Adolf päättää tehdä kunakin päivänä.

Adolf and shows
Next year Adolf will love me - like so not. After weekend's show, as a spectator, my soul is burning to show and I entered Grandpa to few shows in veteran class.

This year, I made a choice of not showing at all. I got so fed up with bull s***, weird rumors and back stabbing. It required enormous will power but I made it. Well, to be frank, I also tried to avoid all extra emotional and physical stress in order to see how it would effect my migraine. It had no effect. I have had to take the same amount of pain killers and preventative medication, 'cause attacks are usually on weekends anyways. At one point of my life I have had to quit one hobby (skydiving & pressure problems & mild physical damages eg. in my ears) but I can deal with migraine or at least I can make myself to believe so.

My gasoline bills have reduced dramatically (my ugly Lemon does not use that much fuel at all) and the money will not stay on my account or in my wallet anyways. Others invest on stocks, I invest on plastic ribbons. That's life.

Adolf is so perky and flexible, almost 9-year-old so he naturally wants to show him off in shows (and being frank again, which one of us has the urge and need to show themselves?). And like always, this got out of hands again. My printer was feeding one show entry after another and I truly meant to show Adolf only in few nearby shows. My ability to keep limits and actions in any reasonable amounts is just so hard.

Showing Adolf is comparable to showing six, wild Great Danes. It's merely two shows with long time apart is suitable for Adolf. Any more and we have problems.

Outside the ring Grandpa stacks himself in perfect way naturally. However, inside the ring and especially when he is bored, his legs are like soft spaghetti and one could never ever believe that a dog or any other living creature could stand and not fall in that position.

Grandpa tilts his head so strongly towards the ground that I am soaking wet by trying to keep his head in even somewhat close to show stack position and completely worn out in minutes.

And his ears. Let's just forget that one. Or, try to imagine yourself picking the smallest blue ears in Finland up to Adolf's head in order to present his profile properly. Otherwise, his ears are in nice rosebud (thanks to fellow Great Dane friends, who never showed me how to tape them when he was young).

One of Adolf's best acts is sudden limp in the ring which vanishes as soon as he gets out. This one is a true story.

When Grandpa moves he is in action - better yet if there is a bitch in heat or a boxer nearby - and we'll fly over ring borders, those are just mild obstacles and Mamá will follow anyways. She always does. Truth is that Adolf goes where he wants and I come whining behind. It is proven fact that I will not loose my grip of the leash.

While on grass based ring there are so many smells on the ground which are far more important for Adolf that it doesn't matter what Mamá says or does, he WILL sniff the ground, there is no other option. Sometimes, Adolf decides to mark his territory where the tallest grass can be found and if he hits Mom's leg - who cares. (These are bit exaggerated stories if someone would mistake these for actions that would happen all the time. Adolf can be the most wonderful and loving creature there is. For some reason we so seldom seem to be on the same page at the same time).

Solution for keeping stuff interesting for Adolf is to take him to agility field or chasing lure every once in a while. Boy is he in his element when there is action, age is not showing at all. But if car trips are just show after another - his muzzle will twist before we reach the car.

We have been on few foreign shows where Grandpa has gotten out of the car when door was opened, no matter who or what was in his way. Custom personnel were not keen on examining the car at all - quite weird.

At the same way, when Grandpa is completely bored with showing and does not want to get into the car - there has been us three women trying to get him in when he has spread his legs as wide open as he can and managed to struggle. We had to take action 'cause I couldn't leave Grandpa to a foreign country just because he was "a bit bored".

What have I done now to put me into this misery? On the other hand, it is always so fun, 'cause I will never know it beforehand how Adolf will react.

Torture
Past six months I have planned to pierce my ears once more. Frequently, time after time, I have walked by the jewellery store ie. chickened out. However, today they had time and I have two new holes in my so perfect body. I got my first pierced earrings at the age of 12 years (after a long fight with my parents) and back then I almost fainted. Today, I felt no pain at all nor was even close of fainting. It was over quick. Until ... this evening there are so many activities that involve ears. Next night will be interesting - my pain tolerance is close to zero.

Yhdistelmästä koiranäyttelyt, joissa koruja myynnissä ja luottokortilla maksaminen mahdollista = tuottaa korulippaaseeni lisää kultaisia doggikoruja ja sangen suuren loven luottomuoville. No, kerrankos sitä. Hauska se ostotilanne oli, sillä kauppias katsoi luottokorttiani ja totesi: "nimen perusteella olet Suomalainen, mutta puhut kuin Amerikkalainen?".

VipVescorin uusia luetteloita löytyy minulta, jos sellaisen haluat, lähetä tietosi, niin katalogi tupsahtaa kohta postiluukkuusi. Näemmä Turun suunnalle toimituksetkin onnistuvat ongelmitta, vaikka minulta kamaa tilaakin.

Tuli messuita muutoin eri osastoilta kassikaupalla "krääsää", mutta joitain ihan käyttökelpoisiakin juttuja.

Winner 2007 - Show
It was actually wonderful to be in the show without any dogs. No rush, no carrying stuff or bod aching afterwards.

Combination with dog show and jewellery stands should be forbidden for me. I ended up spending quite amount Great Dane jewellery. Payment part was funny. The seller looked at my credit card and said: "based on the name you're a Finn but you talk like Americans".

Kun aamu alkaa sillä, että joutuu rautakangen kanssa tekemään töitä, jotta saa auton takajarrun jotenkin toimimaan (rengas jäi lukkoon, pihalle tuli vaan kauniita syviä rakoja), niin ihan ei ole auto kondiksessa. Luonnollisesti on työaamu ja pitäisi olla sorvin ääressä ennen kukkojen kiekumista.

Huoltoaika on ensi viikolle. Onneksi soitin, koska muutoin olisi kuulunut ne tutut sanat "voi rouva hyvä, ei tällä autolla saa enää ajaa". Nyt opastettiin olemaan helläjalkainen jarrun kanssa. Tämähän on mulle tosi fiksu neuvo, kun normisti toimin 'kaikki tai ei mitään' -periaatteella; tuuletin on joko on tai off -asennossa, kuka niitä välietappeja tarvii? Jarrut lyödään kerralla pohjaan tai ei jarrata lainkaan. Valitettavasti kaasupedaalin kanssa on vähän näistä ääriominaisuuksistani ollut ajoittain jopa virkavallan kanssa pieniä keskusteluja, mutta ei niistä sen enempää.

Tottakai nyt olisi useampi päivä, kun pitäisi viipottaa pää kolmantena jalkana ees sun taas. Millä nyt vien kiskalle lottokupongin, jolla saisi seuraavan täyspotin ja uuden auton?

Bryan Adams
Upea konsertti takana Espoon LänsiAuto Areenalla. Bryan Adams vain paranee ajan myötä. Lämppäri soitti vajaa puoli tuntia "The Giant Leap". Tuo bändi ei itse asiassa ollut ollenkaan hullumpi, mutta todella kalpeni todellisen artistin tullessa lavalle.

Bryan Adamsin keikka kesti 2 h ja hemmo oli stagella koko ajan. Hillittömän hyväkuntoinen artisti. Bändi käytti kahta lavaa, joten kaikki katsojat saatiin huomioitua. Jälleen kerran otti yleisön seasta yhden henkilön yhteen biisiin duetoksi ja tällä kertaa Noora Njurmihjarmilta (Nurmijärveltä) pääsi vetämään biisin yhdessä Bryanin kanssa. Ei ollenkaan hullumpi esitys naapuripitäjän tytöltä, jolla oli isi katsomossa.

Sen lisäksi, että Bryan Adams on upea artisti, niin 80-luvun biisit vievät minut muistoissa aina hyvin kauas. Vaikuttaa siltä, että ihan oikeasti on kohta ostettava lippu Memphisiin.

Mielettömän hyvä keikka kaiken kaikkiaan, todella upea. Ja luonnollisesti fanina ostin jälleen kerran, ties monettako kertaa, fanipaidan. Kamerani ei oikein saanut siedettäviä kuvia, mutta tässä niiden kymmenien otosten kaksi parasta.

Kuutti kuuluu klaaniin
Norppa-Carmenin tytär Kuutti-Pirkko on nyt hyväksytty tanskandoggina laumaan. Näki siitä, kun Arvid suostuu leikkimään Kuutin kanssa. Arvidilla nämä pentujen hyväksynnät kestävät vähän pidempään. Ei Arvid siis pennuille mitään tee, mutta osoittaa selvästi, että ei halua niitä lähelleen, eikä suostu leikkimään. Jonkun tietyn ajanjakson jälkeen pennut ovat tarpeeksi isoja kavereiksi.

VipVescor
Uusi kuvasto ilmestyy tulevana viikonloppuna. Itsekin mielenkiinnolla odotan mitä se sisältää.

Gourmet-kokkausta
Hieman ylimitoitin pakastimien tilavuuden Nellin Kanaherkun tilauksen suhteen. Täyttyi tuo koirien pakastin kuin ns. ihmisten pakastinkin ääriään myöden. Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvin puoleni, sille nyt ei voi mitään.

Väänsin sitten olemattomilla kokkaustaidoillani koirille pari jättisatsia uuniruokaa. (Käsittääkseni on ihan globaalisti tiedossa, että olen toivottaman surkea kokki, eikä tällä ole edes mitään tekemistä blondiuden kanssa). Tuotokset sisälsivät riisiä, Nellin kasvissosetta, sydäntä, heppaa, kalkkunan rasvaa ja kanamassaa. Raaka-ainekombinaatio oli umpimähkäinen ja koostui niistä purkeista ja pusseista, jotka eivät pakastimiin enää mahtuneet.

Uunia on nyt vahdittu sitten urakalla (minulla on ajastin päällä, koska muutoin huomaan kypsyysasteen vasta palovaroittimen äänestä). Vahtijoina on ollut herhiläislauma Adolf, Carmen ja Pirkko. Ilmeistä päätellen tuntuisi olevan suun mukaista murkinaa. Carmen meinasi tunkea päätään väkisin käsieni ja uunivuoan väliin ja sain pelastettua palovammoilta meidät kaikki nopeiden refleksieni ansiosta.

Pistin hetken kuluttua pyykkejä koneeseen ja siinä välissä Norppa kävi pokkana vetelemässä - siis suoraan sanoen varasti - safkaa uunikipoista hellan päältä! Uskomaton syöppö! Tekemäni safka on siis kelvollista ja määrästä päätellen, mitä kipoista hävisi, myös todella hyvää ... Tai jos muille ei kelpaa, niin Norppa vetelee kaiken.

Lisäys: Jokainen koira veteli napa pinkeänä kokkaukseni. Tuppasi olemaan ruuhkaa keittiössä, kun kaikki parveilivat jaloissa. Adolf - übervalvojana - väläytteli jopa hampaitaan, jos tultiin liian lähelle uunikippoa. Fiona, joka vanhemmilla päivillään on tullut krantummaksi, lähti ensimmäistä kertaa kuppisurffaamaan annoksensa syötyään.

Konserttiliput
Lippupalvelun systeemit ovat kehittyneet. Varasin liput Bryan Adamsin huomiselle keikalle ja liput sai noudettua kätsysti R-kioskilta varausnumeroa vastaan.

V2 - Frozen Angel, Gourmet-cooking
Frozen Angel
Over the years, I have watched hundreds of films. My favorites are - Piano, Pulp Fiction, Natural Born Killers, Kill Bill and Top Gun (yes, this last one is kinda pathetic, I know). Newest to the list is Finnish movie "V2 - Jäätynyt Enkeli = Frozen Angel". I was absolutely fantastic and, oddly, domestic. (Now, when I see these movies written down, I realize, my taste in films is weird).

Gourmet-cooking
Math has never been my strongest skill. When I ordered meat, I kinda over-calculated freezer space the dog freezer and the human freezer.

I guess it is globally known that I am a terrible cook. For real, this has nothing to do being blonde. There was no other choice than cook something for the dogs in the oven. Ingredients were randomly chosen of those packages that did not fit into freezers. Recipe was: rice, vegetable sauce, heart, horse, turkey grease and chicken meat.

Oven has been heavily guarded (I have the timer on, 'cause without that I realize something is in the oven when the smoking -alarm goes on). Guarding dogs have been Adolf, Carmen and Pirkko. Based on their expressions there is something very good in the oven. While I was taking the pans out, Carmen was so close to burn her muzzle, 'cause she was determined to catch what ever it was I had in my hands. We survived without burn marks thanks to my quick reflexes.

Later, I was doing laundry and naturally couldn't see the stove. However, Carmen took the advance of the situation and jumped towards the stove and ate quite a bit from the bowls. She is unbelieveable! So, in conclusion, the food I made was very good and based on the amount that vanished, very delicious ... or if anyone else won't eat it, Carmen will.

Addition: Every dog ate my cooking with great appetite. There was a rush hour in kitchen at feeding time. Adolf - The Super Guardian - even flashed his smile (which he never does) if anyone came too close to me and the food bowls. Fiona, who has become somewhat picky as she ages, joined bowl-surfing for the first time.

Toki aina voi kysellä. Pari alustavaa doggipentuvarausta olen minäkin tehnyt ja nämä pennut/tämä pentu hakee sitten ajallaan sijoituskotia. Siitä/niistä ilmoitan asian varmistuttua.

For some odd reason I have received large amount of puppy inquiries by e-mail, text-messages and phone calls. I do not have any available puppies at the moment, no blue ones nor any other color. Next breeding is planned at early spring next year and those puppies will be blue.

Naturally, one can always check the situation. I have myself made few preliminary inquiries and this puppy/these puppies will eventually seek homes or co-owner homes. More of this puppy/these puppies later.

Latest meat order rumba is over. 250 kilos of different kind of meat is now delivered to friends and very large amount is in my freezer.

Viikonloppuna kuulin sattumalta Eric Claptonin biisin "Leyla" ja se iski syvälle haavoihin.

Papers are now complete
Leila's papers with insurance company are now settled. Never ever did I think I would have to deal with insurance in case of death with any of my dogs. Money will not make this easier and money will not ease the pain.

This weekend I happened to heard Eric Clapton's song "Leyla" and it was like turning knife in an open wound.

Getting tired
Again, one Sunday spending quality time at ER due to migraine. This time I had my best friend Mrs Tove & Baron with me. Mrs Tove's hand got quite bruised when she was holding my hand while I got shots. The first shot hurt like **** - I have to admit that I screamed. With the following shots nurse asked "can you deal with the pain" and I just replied, go ahead, the sooner they are in the sooner it is over. Problem this time was extreme nausea so there was no other way than go get the shots when nothing stayed in my body for longer than 3 minutes. But, once again, they got my pain away.

1.12.2007 - House, Stargåte, Stargåte Atlantis & Memphis
Olen tässä nyt muutamana (okei, useampana) iltana istunut katsomassa Housen kolmatta tuotantokautta. DVD:ssä ei ole suomalaisia tekstityksiä, tiedoksi ihan siltä varalta, että joku mahdollisesti haluaisi noita lainata. Eipä tuossa muita spoilereita tullut kuin se, että tiedän mihin kakkostuotantokausi loppuu.

Stargåte-DVD:täkin löytyy muutama tuotantokausi eteenpäin, sekä sen sivusarja Stargåte Atlantis. Noissa kummassakaan, niin ikään, ei ole suomenkielisiä tekstityksiä. Paras fraasi, joka on jäänyt keikkumaan päähäni, on "Hallowed Are The Ori". Tuon ymmärtää sen jälkeen, kun on päässyt useamman tuotantokauden eteenpäin.

Tekstittömyys ei ole minulle ongelma, se on kuin "kotona niitä katselisi" - eli kotona Memphisissä. Viime aikoina on tolkuton ikävä vaivannut Memphisiin, Elvis Presleyn kotikaupunkiin. Ai miksi sinne? Olin siellä kahdeksankymmentäluvun puolivälissä vaihto-oppilaana ja se vuosi oli elämäni käännekohta ja samalla elämäni paras vuosi.

Olen siellä monta kertaa sen vuoden jälkeen käynyt visiitillä ja me jatkamme aina siitä, mihin olemme aiemmin jääneet. Vaihto-oppilasperheeni vanhemmat rupeavat olemaan siinä iässä, että kovin kauaa ei visiittiä voi lykätä, jos heidät haluaa vielä nähdä. Vuonna 2005, kaksi vuotta vanhempi "isoveljeni" Jeff murhattiin (oikeampi sana kaiketi olisi teloitus) autoonsa epävakaan tyttöystävänsä toimesta, joten Jeffiä en pääse enää tapaamaan. Kaksi vuotta nuorempi "pikkusiskoni" Christy porskuttelee eteenpäin pienen Olivia-tyttärensä kanssa. Äiti-Marilyn ja isä-Myron ovat puolestaan sellaisia persoonia, että niitä löytää harvasta.

House, Stargåte, Stargåte Atlantis & Memphis
Past few evenings - okay several evenings - I have been watching Dr House's third season. DVD's don't have Finnish subtitles, just a note so if anyone would like to borrow them. There are no spoilers other than I know now how second season ends.

We also have several seasons of Stargåte DVD's and Stargåte Atlantis, which is spin-off series to Stargåte. Both of those programs have no Finnish subtitles either. Best phrase that echoes in my head is "Hallowed Are The Ori". That can be understood, when it is heard the first time.

I don't need Finnish subtitles in American programs. It is like watching them "home" and by home I mean home in Memphis. Lately I have deeped missed Memphis - Elvis Presley's home town. Why Memphis? I was an exchange student back in the '80's and that year was the best year and crossroad in my life.

I have visited Memphis several times since I got back to Finland and each time we simply pick up from where we ended the last time. In 2005 my 2 years older "brother" Jeff was cruely murdered into his car by his girlfriend. My 2 years younger "sister" Christy lives with her Olivia daughter. "Mom" Marilyn and "Dad" Myron are simply so cool that is difficult to put it into words how wonderful persons they are.

Ja taas toisaalta, siellä taustalla joku törppö on sitä mieltä, että Leila ei kuollut tuohon keuhkotulehdukseen vaan johonkin muuhun vakavaan ja olen lopettanut Leilan - tämä stoori tuolla taustoissa kulkee ja luonnollisesti ennemmin tai myöhemmin korviini kantautui. Kennelyskää Leeliolla ei todettu, joten kennelyskään Leila ei kuollut.

Tuo törppö voi ilmoittaa minulle, mihin Leila sitten kuoli, mikä tauti siellä mylläsi, sillä hänen täytyy olla fiksumpi kuin eläinlääkärit ja patologi. Avauspöytäkirja on kolme sivua pitkä, eikä missään muussa ollut ongelmaa Leilan kohdalla, silmävauriosta - syntymätrauma - on ilmoitettu jokaiselle eläinlääkärille ja jopa vakuutusyhtiöön.

Leilaa en ikimaailmassa olisi lopettanut, eikä tämä törppö "varmoine tietoineen" ole ollut mukanani eläinlääkärikäynneillä tai kotona seuraamassa Lellun tilannetta edes kärpäsen pieruna, ei myöskään synnytyksessä. Minulla on AINA RAHAA hoitaa koirani eläinlääkärillä, jos ei ole käteistä niin useampi luottokortti tuon mahdollistaa.

Leilan menetys oli musertava kokemus. Lellu oli erityislapsi silmävaurionsa takia. Rakastin tuota vaillinaista tyttöäni äärettömästi, eikä sillä ollut mitään merkitystä, minkälainen näyttelyura olisi ollut tai terveystulokset. Sokea Leila ei ollut, koska vain toisen silmän näkökyky oli vaillinainen.

Leila oli täydellinen minulle ja perheelleni, sekä omalle spesiaaliryhmälleen ja odotin meidän saavan viettää lukuisia yhteisiä vuosia. Minulle koirat eivät ole vain koiria tai jalostusmateriaalia, jotka käytön jälkeen dumpataan eteenpäin - minulle koirat ovat perheenjäseniä, joiden eteen olen valmis tekemään kaikkeni.

Jos tällä juorulla haluttiin saada multa kuppi nurin - news flash - siinä onnistuttiin. Olen pyhän raivon vallassa. Jouduin tuon kuultuani vetämään ylimääräiset verenpainelääkkeet, sillä verenpaine pomppasi hälyyttäviin lukemiin. Kuinka joku KEHTAA keksiä tuollaisia juttuja ja levitellä niitä? Ei ole törpöllä lääkitys kohdallaan.

Tällä samalla sivulla, alempana, näkyy täysin tarkkaan eläinlääkärikäynnit päivämäärineen, sairauden eteneminen ja siihen menneet kustannukset.

Sinulle törppö toivon vattumaisimman pitkäaikaisen hammassäryn potenssiin seitsemäntoista. Se kuvastaan vain promillen osaa siitä tuskasta, jota olen joutunut kokemaan. Voodoonukkeni (aito sellainen) saa neuloja tänään urakalla.

Now I'm mad - correcting rumors
I have received few inquiries if my below mentioned message (dated 26 November) could be spread to few discussion boards and I can here publicly say, you have my permission.

Behind the scenes there is a Jerk who thinks that Leila did not die of lung inflammation but to some severe disease and I have put Leila to sleep - this story is gossiped and naturally, it came to my knowledge. Leelio did not have kennel cough so that was not the cause of her death.

That Jerk can let me know which was the cause of Leila's death, what disease she had, since the Jerk must be way cleverer than veterinarians and the pathologist. Autopsy report is 3 pages long and there was no other damage or problem in Leila. Her blind eye - tragic accident at birth - was mentioned and that has been notified to each vet and even to the insurance company. Informed, cause if she needed treatment it had to be taken into consideration, she could not see with her left eye.

I would never ever have put Leila to sleep, and this Jerk with "correct information" has not been even as a fly's fart, with me at the vet visits or at my home following Leila's life, nor at her birth. I have ALWAYS money to treat my dogs, if not cash then several credit cards will enable this.

Losing Leila has been crushing experience. She was special due to her eye damage. I loved my little "damaged" girl to death, and it had no meaning what kind of show career she would have had or what her health tests would have been. Leila was not blind, since her other eye was perfect.

Leila was perfect for me, my family and to her special fan club and I thought we could have had several years together. Dogs are not just dogs or breeding material to me, which are used and then dumped elsewhere. They are family members and I will do anything in my power for them.

If this gossip was let loose to offend me - news flash - success was done. I am filled with holy rage. I had to take extra blood-pressure medication after I heard this, since my bb rose to red levels. How DARE anyone make up that kind of story and spread them? Jerk's medication is not balanced.

On this page, below, one can see exactly how Leila was treated, where and how much it cost.

For you Jerk, I hope long-term worst tooth ache there is raised to 17 power. It represents just fraction of percent of my pain. My voodoo-doll (authentic) will get several needles today.

Nyt on epäilty (ei siis tiedetä), että kyseessä on erityisen ärhäkkä virus, joka etenee ylähengitystieinfektiosta kuolemaan johtavaksi keuhkotulehdukseksi (tämä oli Leilalla, emme olisi kyenneet tekemään yhtään mitään muuta, kuin mitä tehtiin. Lääkityksellä saatiin pari viikkoa lisää elinaikaa, mutta tauti oli kuolemaksi).

Kuolema on nopea, jopa äkillinen. Jos yskiviä tanskandoggeja haluaa tutkia, tulisi hoitavan eläinlääkärin selvittää EVIRAsta missä muodossa he voisivat esim. nielusivelystä todeta tai tunnistaa viruksen. Tavallisella viljelyalustallahan kasvavat vain bakteerit, ja tämä virus on asia erikseen.

Tällä hetkellä kaivattaisiin tutkimuksiin doggi, joka on sairastunut ylähengitystieinfektioon ja omistaja, joka suostuu tuon erikoisviljelyn koiralleen teettämään. Minä en asiaa enää pysty auttamaan, sillä Lellu on tuhkattu ja haudattu, mitään näytteitä ei meiltä enää saada.

Parantavaa hoitoa virussairauksiin ei ole, mutta asian vakavuuden ymmärtäminen ehkä auttaa hoitosuunnitelman teossa.

Toivottavasti kukaan ei enää sairastu! Nenäsumute KC:llä ei ilmeisesti yhteyttä asiaan.

Tähän tautiin on mennyt mm. parikymmentä dalmatialaista.

Meidän poppoosta (silloin 5 aikuista doggia, 2 aikuista greyhoundia ja 9 doggipentua) ei kukaan muu sairastunut tai saanut mitään oireita. Kaikilla koirilla (paitsi tietty silloin parin viikon ikäisillä pennuilla) oli kaikki rokotukset kunnossa ja kaikki koirani ovat aina olleet asianmukaisesti rokotettuja.

Henkilökohtaisesti en enää ikinä maailmassa halua kokea mitään vastaavaa, sitä avuttomuuden tunnetta sekä suunnatonta surua, kun asiat päättyivätkin yllättäen niin huonosti. Painajaiset ovat viimein hellittäneet, mutta tuska kalvaa silti jatkuvalla syötöllä.

Upper respitory infection is a serious issue
I have discussed Leila's case with my vet several times and she, on her behalf, with pathologist and several other vets.

Now the vets are suspecting (not known for sure) that there is a special very aggressive virus, which goes from upper respitory infection down to deadly lung inflammation. This was the case with Leila, we couldn't have done any more. With medication we got two weeks more but the disease was deadly.

Death is quick, even sudden. If anyone want to examine their coughing Great Danes their vet should contact EVIRA to get information which kind of culture to be used to identify the virus. On normal culture only bacteria is grown but this is virus and completely other case.

They would need at the moment one Great Dane with upper respitory problems and an owner who would be willing to get that culture done. I can no longer participate since Leila is cremated and buried.

There are not curing treatment for viruses but understanding the serious of this disease would help in treatment plan.

Hopefully no one else will get sick! Kennel Cough nasal vaccination most like will not have any connection to the case.

This virus has taken eg. 20 dalmatians.

From my herd (then 5 adult Great Danes, 2 adult Greyhounds and 9 Great Dane puppies) no one else than Leila had any symptoms all my dogs had their vaccinations in order and they have always been vaccinated according to recommendations.

Personally, I will never ever want to go thru anything similar anymore; the helpless feeling and crushing sorrow, when matters ended so bad so soon. Nightmares have stopped but constant agony is still there in my soul.

Hermannilla on normaalikäytös se, että syö kolme säkkiä samaa ruokaa ja sitten se ei enää kelpaa. Tosin kolmen säkin jälkeen toista ruokaa, saattaa tuo aiemmin syötetty taas kelvata. Hertzu on aina ollut minun lellikki, joten saa tahtonsa läpi aina ja joka asiassa, tätä osaa ajoittain käyttää myös sumeilematta hyväkseen. Hermannin kohdalla pätee "he could get away with murder". Näyttelyissä hemmo suunnistaa päämäärätietoisesti ensin makkarakojulle, joten Mamá kaivaa kuvettaan ja ostaa makkaran. (Minä en makkaraa syö, joten en halua osingoille). Tämän jälkeen Kultsipuppeli menee jätskikiskan eteen ja Mamá ostaa tötterön - sitä me yleensä syömme edes hetken yhdessä. (No hei, mä voin antaa Hertzulle omalla haarukallani omaa ruokaani ja sen jälkeen käyttää sitä edelleen itse ... eipä ole kohta neljäänkymmeneen vuoteen mitään ongelmaa tästä ollut). Tämän jälkeen myyntikojujen luona saattaa Hermann ottaa bufee-tyrkyttimiltä esim. siankorvan, kun nehän ovat siinä tyrkyllä. Arvaatte varmaan, Mamá kaivaa taas lompakkoa ja makselee Kultsipuppelin nautinnot.

Fiona on iän myötä ruvennut hieman krantuksi, esim. heppaliha ei ole pudonnut muutamaan vuoteen lainkaan. Syö kaiken muun lihan ympäriltä, jopa nappulat lihakimpaleen alta, mutta liha itsessään jää koskemattomaksi.

Carmen vetää oman safkansa kuin imuri ja sille kupille jos yrittää, tulee äkkilähtö. Jos silmä välttää, vetää Norppa kaiken eteen sattuvan, riippumatta siitä, mitä se on.

Adolf oli nuorena hieman haasteellinen. Ruoka ei maittanut. Nykyään syö kaiken eteen laitettavan ja pokkana, jos silmä välttää, menee muiden kupeille ne tyhjentämään. Vanhemmiten Adolfista on tullut lepsumpi. Pennut saavat jo käydä siinä kupin reunalla, kun herra itse syö ja Adolf vain hieman nostaa huuliaan ja päästää pienen äänen. Aiemmin tuli äkkilähtö.

Arvid syö omassa rauhassaan. Arvidin kipolle jos joku uskaltaa, tulee nippaisu. Edes Carmen ei mene veljensä kipolle. Tosin Arvid ei myöskään halua jakaa edes vesikuppiaan.

Ruokakupista meillä saa ottaa herneet nenään, mutta vesikuppi tulee jakaa. Samaten, jos 'esipesetän' lautasia tai kattiloita, tulee ne myös jakaa ilman mukinoita.

Hammas (älä lue, jos pelkäät hammaslääkäriä)
Se toukokuusta asti vaivannut hammas on ollut varsinainen kirottu elementti suussani. Nyt on meneillään neljäs antibioottikuuri ja toistamiseen tikit suussa lyhyen aikavälin sisään. (Laskin listahinnalla tämän hampaan operointien tehneen yhteensä 1.000 €, toki siitä kelakorvauksiakin tulee, joka tietysti parilla satasella vie alaspäin).

Leikkauksen jälkeen hammas lohkesi muutama päivä sitten ihan palasiksi. Näin voi käydä, tämä on vain elämää. Hammas vähän oireili, kunnes tänään rupesi jomottelemaan enemmän. Olen yrittänyt tekeytyä töissä näkymättömäksi ja odotellut, että kukaan ei sitä muistaisi. Väärin, hampaan tuntemuksista on kyselty päivittäin.

Tänään pinnani katkesi hampaan suhteen. Hammaslääkäreitä ei noin yleensä ajattele positiivisin ajatuksin, mutta he ovat suunhoidon asiantuntijoita ja pomoni on taitava ja helläkätinen työssään. Sanoin aamusella, että nyt tämä hampi lähtee, niin sopiva rako löydettiin muutamassa sekunnissa. (Tänään oli tosi hässäkkä päivä ja loistin organisaatiotaidoillani .... olen minäkin hyvä joissain asioissa ja tänään varsinkin tunsin olevani e-rit-täin hyvä .... ja vaatimaton =O).

Yläleukaan ja kitalakeen laitettu puudutusaine sattuu, siitä nyt ei vaan pääse yli eikä ympäri. Kipu on yleensä siedettävä, mutta tänään se sattui ja paljon. Kiljuin kivusta oikeasti niin, että odotushuoneen potilaat sen kuulivat. Kyllä minä paikallani pysyn liikkumattomana, mutta ääntä lähtee kipua tuntiessani. Sain osaaottavia katseita osakseni, kun siirryin odotustilan puolelle. Kyyneleet valuivat kivusta, mutta urheasti odottelin vuoroani ja puudutuksen tehoa.

Poistossa ei kauaa mene, joten se oli ohi nopeasti. Perään tikit ja antibioottikuuri. Joku mikrohalkeama hampaassa on oltava, sillä ei siinä lähemmässä tarkastelussa mitään vikaa näyttänyt olevan. Pöpöt pääsevät mikrohalkeamasta syvemmälle ja aiheuttavat kipuoireet. Mutta se post-operatiivinen kipu (eli jälkikipu), voi hyvää päivää sentään. En ole kuullut kenenkään muun valittavan jälkisärystä, mutta minua särkee aina ja joka kerta, kun suuhun tehdään jotain. Käsilaukusta kaivoin kaikki mahdolliset kivunlievittäjät käyttöön.

Muut eivät tuota puuttuvaa hammasta edes huomaa, minua se häiritsee. En halua, että hammaskaaressani on puuttuvia elementtejä, joten korvaava palikka siihen tulee tehtyä muutaman viikon kuluttua, kunhan tikit on poistettu ja monttu umpeutunut. (Veronpalautukset meni sitten siihen, eikä tuontipentuun .... no, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta). Kuuluu tuohon luonnollisesti purentafysiologiset jutut, sekä estetiikka.

Työpaikkahaastatteluissa on lähes poikkeuksetta aina kyselty: "mikä tekee sinusta hyvän ______". Hammashoitajan työssä voin rehellisesti sanoa, että tiedän miltä potilaasta eri operaatiot tuntuvat ja pystyn soveltamaan tuota tietoa hoitajan tehtävässä. Alalla on nimittäin hämmästyttävän paljon sellaisia henkilöitä, joiden hampaistoon ei ole tehty ikinä mitään.

Pystyin lukemaan ja sisäistämään dokumentin, aiemmmin en siihen olisi edes kyennyt. Näiltä osin on prosessi saatettu loppuun.

Leilan eteen tehtiin kaikki, mitä tehtävissä oli. Kaipaan pikku tyttöäni edelleen päivittäin.

Autopsy report
Finally Leila's autopsy report was finished. She was opened at University Animal Hospital and that takes almost 2 months. Leila's cause of death was "strong lung infection".

I could now read and understand it, earlier I could not have done it. The process is now over.

Everything was done to help Leila. I still miss her daily.

Minun sukkani, kenkäni ja nenäliinani ovat mystisesti kadonneet koko ajan. Pirkko on kehittänyt taidetta siitä, kuinka hipsitään työhuoneeseeni hiljaa ja salamana ampaistaan liikkelle sukka (miten niitä yleensä täältä huoneesta löytyy, on vielä mysteeri, päätyvätkö kaikki pesukoneessa hävinneeet parittomat sukat työhuoneeseeni?) tai nenäliina hampaissaan ja vauhdilla olohuoneen sohvalle.

Pirkko
Pikkupennut ovat aina niin ihania. Hauska seurata sitä tilannetta, kerta toisensa jälkeen, kun kotiin jäävä pentu huomaa olevansa yksin, pentulaatikko puretaan ja haahuilu ympäri kämppää alkaa.

Menee aina muutama päivä, kun pentu löytää oman paikkansa. Kaksi ensimmäistä yötä pentu ei tiedä missä oikein olisi hyvä paikka nukkua, kolmantena yönä punkeaa sänkyyn ja nukkuu siellä seuraavat 6 kk, kunnes siirtyy lattialle muiden joukkoon. Näin tämä on mennyt kaikkien kotiin jäävien pentujen kanssa ja Pirkko näyttää tekevän aivan samoin. Nyt Pirkko on pieni sininen varjoni, joka seuraa minua joka paikkaan.

Father's Day & Pirkko
Adolf, Hermann and Arvid have received Father's Day Greetings. Adorable =O)

Pirkko
Puppies are always so cute. It is fun to follow them, each time, when the puppy, who is staying at my house realizes that she is the only one, puppy-bin is gone and clueless wonder around the house begins.

It always takes few days before they find their place in the pack. Two first nights the puppy does not know where to sleep, at the third night the puppy climbs to bed to sleep with me the next 6 months until it starts to sleep on the matresses on the floor with others. This has happened with all puppies that have stayed here ie. Carmen and Leila and Pirkko seems to follow the same steps. Now Pirkko is my little blue shadow who follows me everywhere.

Musta tyttö "Selma" on nykyään Tara. Tara lähti Etelä-Suomeen päivällä.

Herdolf Prior Shau'nac lähti kohti uutta kotiaan myöskin tänään ja kutsumanimeksi tuli Neve.

Puppy-bin is now empty. This is always a bit sad moment. However, we will have puppy energy in our house since Pirkko stays here and keeps us busy.

Black girl "Selma" is nowadays Tara and she lives in southern Finland.

Herdolf Prior Shau'nac moved to her own home as well and is called Neve.

Valvoin tuskissani koko yön ja aamun sarastaessa olin jo sangen kärttyinen (lievästi ilmaistuna). Sain ylimääräisen ajan omalle vastaanotollemme, johon varattiin aika leikkaukselle. Näin saatiin hammas pelastettua, eikä sitä tarvinnut ottaa pois. Oikeasti, omista hampaista kannattaa pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista.

Leikkauksiin en enää toiste suostu "selvin päin". Selvin päin siis siten, että en minä absolutistina dokaamaan rupea, mutta esilääkitys kiitos ja erittäin vahva sellainen. Minulla oli vain puudutus, ei mitään kajauttavia.

Puolessa välissä operaatiota, kaapujen alla, tunsin pientä kipua. Tiedän, että Kari ja Ari eivät tarkoituksella halunneet satuttaa ja aina välillä kyseltiin, tuntuuko. Sain inahdettuani välittömästi lisää puudutetta (sen inahduksen olisivat kaikki odotushuoneen potilaatkin kuulleet, minulla kun tuota ääntä välillä lähtee enemmänkin), mutta ehdin saada itseni jo paniikkiin, sydän hakkasi niin, että meinasi tulla rinnasta ulos, kyyneleet valuivat silmistä ja tuli pakokauhuinen olo. Minä en ole ollenkaan paniikkityyppinen ihminen. Jos olisin, niin ei rättisorsaharrastus olisi ikinä ollut mahdollista (laskuvarjourheilu). Jouduin siinä penkissä rationaalisesti ajattelemaan, että tämä homma nyt on vaan hoidettava loppuun asti, eikä siitä penkistä voi sännätä mihinkään. Vaati aikamoista lujuutta pitää itsensä paikallaan, kun elimistö oli sitä mieltä, että nyt pakoon ja lujaa.

Operaatio kesti 1,5 h. Leikkausta suoritti kaksi hammaslääkäriä ja tikatessa heitä oli huoneessa jo kolme. Kaikki onnistui hyvin ja potilaskin vielä operaation jälkeen hengissä =O). Vähältä piti kyllä, etten pyörtynyt tuolista poistuessani.

Kari, pomoni, oli kivun suhteen oikeassa. Nyt on enää post-operatiivista (leikkauksen jälkeistä) kipua, jonka pystyy saamaan hallintaan kipulääkkeillä. Antibioottikin tuli, sillä olimme todella lähellä poskionteloa. Toivottavasti saadaan poskiontelotulehdus vältettyä, kun tässä on vielä tämä flunssakin päällä. Mental note: Kefalexin olen mieltänyt koirien antibiootiksi, joten tuntui hassulta hakea sitä omaan käyttöön. Maistuu sitten ihan samalta kuin haiseekin - lyhyesti ja ytimekkäästi, ihan kammottavalta. Ei ihme, ettei nuo koirat sitä innokkaana ota, kun ei sitä ilkeisi omaan suuhunsakaan laittaa.

Kotiin tultuani nukahdin viimein kunnolliseen ja rentouttavaan uneen; Adolf ja Hermann kummallakin puolella, Carmen jalkopäässä ja Fiona pääni vierellä.

(Lauantaiaamuna: Jo herätessä tuntui naama omituselta. Katse peiliin: "Iik!", huutoni melkein särki peilin. Näytän oravalta, jolla poski täynnä pähkinöitä. Naama turvoksissa operaatiopuolelta. Ei, en laita tuosta kuvaa).

Flu season
Good heavens, I am down with hard flu. After the work I crashed on living-room couch under covers. Quite surprisingly, Adolf came to the couch as well, nicely placing him on my side. He was there comforting me and keeping me war. It was surprising in a sence that usually it is Hermann who does this to me and not Adolf.

Tuusula known globally
News will cover this story for long. Today there had been shooting in Jokela school. Nine people were dead, including the shooter. Joke is in Tuusula. This is not the way I would like to advertise my town. Jokela is about 20 km from us. Usually shooting cases have been related to other countries than Finland.

Kotosalla odottelee vielä kotia äärimmäisen kaunis Herdolf Prior Shau'nac "Heljä", joka on tarjolla sijoitukseen. Tämä neiti jääkin Suomeen, enkä häntä ulkomaille lähettänyt. Jos voisin jättää kotiin siskokset, niin tämän neidin jättäisin Pirkon kaveriksi. Realiteetit tunnustaen, ei ole fiksua jättää siskoksia saman katon alle, siitä tulisi lähes 100 %:lla varmuudella ongelmia.

Myös tumma kaunotar "Selma" odottaa vielä omaa sopivaa sijoituskotia. Selma tulee olemaan jollekulle todella ihana kainaloinen ja seuralainen. Kiiltävä musta turkki (= kaunis) ja ihana ulospäinsuuntautunut, leikkisä, avoin ja utelias luonne hurmaa taatusti oman kodin. Ikäeroa Pirkkoon on juuri niin vähän, että ei edelleenkään ole järkevää Selmaa kotiin jättää (vaikka silmä ei enää niin kamalasti mustaa väriä karsasta).

Muistutus vielä kaikille pentujen omistajille. Te ette ikinä häiritse minua mihinkään vuorokauden aikaan, jos kyse on siitä omasta pennusta tai jo vanhemmasta dogista tai jopa yhdistelmästä vanhempi koiruus ja uusi pentu. Ajoittain tulee asiaa päivittäin ja välillä vähän harvemmin. Minä olen täällä teitä varten, antamassa ohjeita ja kommentteja sekä kuuntelemassa ja auttamassa, jos niihin on tarvetta. Vastaan aina puhelimeen, kun siihen pystyn (eli töissä joskus voi olla vaikeampaa). Teidän ei tarvitse katsoa kelloa, kun on kyseessä koiriin liittyvä ongelma tai asia.

Pööpö-Adolf
Aatolffi näyttää edelleen tilkkutäkiltä, mutta tikit ja dreenit on saatu pois ja antibiootit tehonneet. Vaarin jalat toimivat ihan yhtä reippaasti kuin aiemminkin ja näyttääpä jopa suhtautuvan Pirkkoon kuin oman talon narttuun (= saa hyppiä silmille jonkin verran).

Pentukampaus
Hieman on ajankäytöllisiä ongelmia ollut eli aikaa omiin juttuihin ei vaan löydy. Kampaajakäynnit ovat jääneet kokonaan ja käytössä ollut - lähinnä pakon sanelemana - hätäponnari.

Hommasin jokin aika sitten koirien trimmaussakset, sillä ajattelin niille joskus olevan jotain käyttöä. Omien koirien turkit eivät trimmaussaksista hyödy millään tavoin.

Tänään tein katsausta "puppy-cut" -kuontalooni ja se olikin aika hauskaa katseltavaa. Pennut ra-kas-ta-vat ponnariani ja välillä tuota etukuontaloakin ja surutta tarttuvat kiinni mistä saavat. Pahimmillaan lattialla istuessani kuontaloni kimpussa oli yhdeksän pentua, joten voitte arvata millaisesta rasituksesta oli kyse. Lopputuloksena tästä viikkojen nykimisestä löytyi eksoottisia geometrisia kuvioita kauttaaltaan. Ei muuta kuin koirien trimmaussakset käsiin ja lyhentelemään hieman siedettävämpään malliin kauttaaltaan.

Da-daa, nyt on otsis ja siisti ponnari. Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara eli en kokenut mitään tuskia pellavapehkojen ilmestymisestä lattialle.

Herdolf Chosen Rya'c, Adolf ja Puppy-cut
Handsome male puppy with green collar Herdolf Chosen Rya'c left for his new some - quite suddenly I could add. Name at our house was thought to be Timo (Timothy) - Ilmari, of which he looks more like Ilmari. We'll see if this will remain his name or whether it will be changed. He left suddenly in a sence that we had talked about the family getting a puppy but we had not agreed on sex or the date. (We know each other for a long time so I did not let him leave to a stranger this suddenly).

At home we still have extremely beautiful Herdolf Prior Shau'nac "Heljä" who is looking for a co-owner home. Heljä will remain in Finland or this is the plan right now. If I would be able to leave sisters at home, Heljä would be the one to stay here with Pirkko. However, realizing realities in life it is not wize to leave siblings from same litter - that will more likely with 100 % certainty cause future problems.

Also the black beauty "Selma" is still looking for a proper co-owner home. She will be the most charming companion for her family. Selma has shiny black coat (= beautiful) and she has very extrovert, playful, open and curious personality which will charm anyone who is near her. Age diffference between Selma and Pirkko is so tiny so it is not wize to leave her here (however, my eye is somewhat starting to like her color).

Reminder for all my puppy buyers. You are never disturbing me at any time of day or nigth if you have questions regarding your puppy or an older dane or a combination or older dane and a new puppy. There are times when you have questions almost on daily basis and then a bit longer intervals. I am here for you to give instructions and comments and also to listen and help, if that is needed. I am always picking up the phone if I just can (it is sometimes difficult to anwer at work but to be hones, no one knows for sure my work hours). You don't have to look the time before you call when you have questions regarding your dane.

Pööpö-Adolf
Adolphimus looks like a quilt at the moment but stitches and tubes are now removed and antibiotics have fought their way. Grandpa's feet are working like they used to and he seems to have accepted Pirkko into his heard (= Pirkko can do almost anything to him).

Puppy-cut
I have had some problems with my own personal time i.e. there are now time for me personally. Going to hair-dresser's is just a dream for me and thus, I have had a pony-tail which is very easy.

A while ago I bought trimming scissors for dogs, I thought I would have use for them although my dogs will not benefit this purchase.

Today I checked my "puppy-cut" and to be honest, it was a fun to look at. Puppies l-o-v-e my pony-tail and sometimes my bangs and just grab them like a toy. While sitting on the floor and puppies freely aroung, at worst I have had nine puppies attacking my hair - you get the picture. As a result of this tugging and pulling I found exotic and geometrical lines all over my hair. So, grabbing bull by it horns, I took trimming scissors and did some extensive cutting all over.

Da-daa, now I have pretty bangs and clean pony-tail. Hair will grow no matter what so I did not have any pain seeing large quantities of my blond hair hitting the floor.

Vastaanotto on Helsingissä. Pääsin kotiin ruuhkahuipun aikaan. Eduskuntatalolta moottoritien alkuun meni 1,5 h. Minulta menisi oikeasti hermot, jos joutuisin noissa ruuhkissa joka päivä olemaan.

Edelleen kiinnitin siihen huomiota, että miksi juuri MIEHET jäävät könöttämään risteykseen tien tukoksi. Tullaan haaleilla valoilla ja sitten "oho, enpä ehtinyt", joten kaistat jää tukkeeseen näiden maanteiden älyköiden takia. Tätä olen tiedostanut jo aikoinaan Ruoholahdessa asuessani, sillä siellä oli myöskin aina risteyksessä könöttämässä miehiä - aina miehiä.

Ilmeisesti miesten ruuhkatöppäily ja keittiön kaappien ovien auki jättäminen johtuu siitä, että ne toiminnat sijaitsevat Y-kromosomin jatkeessa, joka miehiltä puuttuu. Naisilla XX pitää huolen siitä, että ei jäädä risteykseen könöttämään eikä jätetä keittiössä kaappeja auki.

Kaappien ovien auki jättämiseen olen kiinnittänyt useassa eri työpaikassa huomiota. Nimenomaan miehillä on tämä erikoinen tapa jättää ovet auki, kun sieltä on jotain haettu. Ei, en ole feministi, mutta kun noita samoja juttuja katselee vuodesta toiseen, niin pakostakin tulee mieleen eri teorioita.

(Kaikkia näitä juttuja ei kannata ottaa ihan vakavissaan).

Babbling about my migraine and visit to my neurologist.

Herdolf Edoran Drey'auc lähti Etelä-Suomen alueelle ja nimeksi tuli Aino. Pikkulinnut jo ehtivät laulaa, että neitiin ollaan täysin ihastuneita ja että meillä kotona oli Carmen & kumppanit hurmanneet tämän perheen.

Herdolf Jaffa Teal'c lähti niin ikään omaan kotiinsa ja sai kutsumanimekseen Uuno. Päätyi Stargåte-fanien perheeseen ja varsinkin nimeen on perheen miespuolinen ollut hyvin ihastunut.

Otto, Aino and Uuno
At Lahti Show this weekend Herdolf Hummer Crew "Otto" gained res-Cert. Congratulations Riina and Otto. Well done. Now it is easier to go on =O)

Herdolf Edoran Drey'auc left for her new home and her name is Aino. Little birds already sang that the family is completely in love with her and our dogs Carmen & Co. had charmed them while visiting our home.

Herdolf Jaffa Teal'c left for his new home as well and is called Uuno. He ended up in a family who are also Stargåte fans and especially the husband had been very pleased with the kennel name.

Jotta kaikki sattuisi samaan kertaan, niin juurihoidettu hammas näyttää heräävän jälleen eloon, joten pahoin pelkään, että ensi viikolla on vielä kaiken kurjuuden lisäksi resekointi edessä = hampaan juuret katkotaan kirurgisesti ikenien kautta (ja se kuulkaas sattuu ihan julmetusti, nimimerkillä kertaalleen sen läpikäynyt). Siihen voisin kyllä pyytää esilääkityksen, vaikka meidän klinikan tainnuttavilla minun vasteeni on todella pitkä. En meinaan putoa millään pikkuannoksilla, fyysisestä pienikokoisuudesta huolimatta (tästä jaksavat jotkut lääkärit aina olla ihmeissään). Enää puuttuu korvasärky, niin kaikki vattumaisimmat kivut olisivat kohdallaan.

Tervarissa minut jo tunnetaan ja muistetaan (hyvä vai huono, en vielä osaa sanoa, ehkä hyvä, koska enää ei tarvitse kerrata samoja asioita joka ikinen kerta ja he osaavat ottaa jo oikean lääkekombon valmiiksi) ja ohjataan suoraan seurantahuoneeseen sekä hetken kuluttua tullaan piikkien kanssa. Enää ei tarvitse vääntää kättä täsmälääkkeistä ja niiden epäsopivuudesta. Tiettyjen lääkkeiden kanssa kun pitäisi olla sitten elvytyskamat valmiina.

Taas pelattiin arsutikkataulua (siellä ei ilmeisesti kukaan halunnut kanyyliä laittaa ja sain soperrettua, että vihaan niitä kanyyleitä ihan ytterst paljon). Piikit tuntuivat asteikolla 1 - 10 sijalla 58. Jos tarkoitus on ohjata kipu päästä arsuun, niin tässä onnistutaan. Kipu oli niin kova, että kyynelehdin tyynyn ihan märäksi vielä piikkien jälkeenkin. Sitä avuttomuuden tunnetta on aika hankala ymmärtää.

Diapam mixtuurana ei enää ollut lainkaan niin pahan makuista, mutta enpä tässä käy nyt mainitsemaan mitä kaikkea ja kuinka paljon minuun pumpattiin. Herkemmät voisivat saada slaagin tuosta lääkevalikoimasta ja määristä. Tuolla arsenaalilla menisi normi-immeiseltä pönttö ihan sekaisin, mutta minä tunnen olevani ihan normaali, pientä euforiaa lukuunottamatta. Pääasiahan on se, että h*lvetillinen kipu on poissa. Kustannus on viikonloppuna 15 €, arkipäivinä nolla euroa, kun on kolme kertaa vuoden aikana maksanut 11 €:n suuruisen käyntimaksun.

Pääsin kotiin kahden tunnin seurannan jälkeen. Olin nukahtanut siitä mömmömäärästä ja heräsin uutena ihmisenä. Mitään troppeja ei päivystyksestä kirjoiteta mukaan. Saattaa siis olla, että olen siellä huomenna uudelleen.

Palvelu oli taas vaihteeksi oikein mukavaa, ystävällistä ja asiallista. Vahinko vaan, että en hoitohenkilökuntaa tai edes lääkäriä jälkikäteen muista. Piikitysrumban hoiti mieshoitaja, se jäi mieleen.

Jostain syystä näyttää siltä, että tämä rupeaa taas menemään siihen, että olen kahden viikon välein siinä kunnossa, että pakko hakea medikaalista interventiota kohtauksiin. Sinnittelen äärettömän pitkään kotona, koska vihaan piikkejä todella paljon, varsinkin jos ne pistetään minuun itseeni. Pakon edessä pistän kyllä esimerkiksi koiraa (olen muutaman kerran sen joutunut tekemään), mutta toista ihmistä en ole koskaan piikittänyt. Nyt ainakin tuntuu siltä, että siinä ei mitään ongelmaa olisi. Mutta se, että joutuisin itseäni piikittämään, heaven forbid, en kykene enkä pysty. Narkkaria minusta ei siis saa millään muotoa ja pahin fobia olisi saada diabetes, jossa joutuisi itseään piikittämään jatkuvalla syötöllä.

Voi kun Dr House olisikin oikea henkilö. Tämän charmikkaan herran potilaaksi ryntäisin ilomielin. Ehkä tyydyn hänen kotimaiseen vastineeseen eli omaan neurologiini jälleen kerran.

Usein sanotaan - ja itse asiassa moni lääkärikin sen sanoo hymy suupielessään - että migreeni on älykkäiden ihmisten sairaus. Please, mä voin antaa mun älykkyydestä tarvittavan osan pois täysin vapaaehtoisesti, jos tämän migreenin saisi sillä elimistöstäni veke. Ei tuottaisi mitään ongelmaa.

Ilmeisesti tulee taas aika lähteä etsimään akupunktiohoitoa. Neulatyynynä olen istuskellut muutaman kerran ja silloin niistä - kaikesta ennakkoluulostani huolimatta - oli olevinaan apua.

Story about my visit to ER about migraine and "witches arrow" = back pain.

Ei Adolfin korva näyttänyt paranevat odotetulla tavalla, joten uusi aika oli varattava. Pööpölle jouduttiin laittamaan vaurioituneen korvan alueelle dreenit. Operatsuunissa Adolf oli 3,5 h - ei kuulemma ollut ollenkaan helppo toimenpide. Kotiin Pööpö tuli "love and peace" -mentaliteetilla ottaen muutaman rivitanssiaskeleen vähän väliä. Makoilee parhaillaan sängyn päällä, pää minun tyynylläni ja lämpimästi peitteen alla. Tämän päivän keikka oli 184 € ja apteekista toiset antibiootit nykyisten lisäksi olivat vielä 25 €.

Korvan rusto on täysin muussina (edelleen ihme, että se yleensä päässä säilyi). Jos ei dreenit auta, niin seuraavaksi pitää mennä korvaan vähän järeimmillä aseilla ja availla enemmän. Riskinä tietenkin se, että juuri tuolla alueella on rutkasti hermoja, sylkirauhasia ja kuuloon vaikuttavia juttuja.

Illalla Adolf sai "pöntön" päähänsä ja ette voi arvatakaan, kuinka syvästi loukkaantunut Adolf tällaisesta härpäkkeestä on. Sille ilmeelle ei löydy sanoja.

Adolf's recovery
It seems that everything goes the hard way here. Adolf has not been ill before and if I remember correctly he has had stitches only once before when a Great Dane dog bit him in a show. So, I have been paying for his insurance for fun. However, now the insurance is good to have.

Adolf's ear did not seem to heal properly so new appointment to the vet. They had to put tubes into his ear. It took 3,5 hours and was not eary operation. Adolf came home with "love and peace" mentality and took few line dancing steps as well. At this moment he is resting on our bed head on my pillow, nicely tuck under covers. Today's bill was 184 € and in addition different antibiotics from the pharmacey 25 €.

His cartilage in the damaged ear is busted (it's still a miracle that it stayed in his head). If the tubes won't get him better we'll need a stronger operation with stronger invasion. Risks are of course that at that area there are several nerves, saliva glands and things to affect his hearing.

In the evening Adolf got a bucket in his head and you should have seen his expression - Adolf's feelings were deeply hurt with this bucket. There are no words to describe his expression.

Leila's funeral was today. In quiet event were present our family and my friend - also known as "kennel godmother" - with her spouse. Autopsy report has not been mailed yet.

Carmen
Kampsulla on joku kevätpörriäiskausi meneillään. Pihalla vetelee spurtteja tuhatta ja sataa (ihan hyvä, tuota vararavintoa Norpalla nimittäin on ... en oikein ymmärrä missä vaiheessa Norppa turposi omiin mittoihinsa takaisin). Pihalla Carmen myös leikkii ja paimentaa pentujaan, niin ikään joukossa olevaa mustaa lammasta, joka ei Carmenin oma ole. Vieraiden tullessa Carmen kellottelee lemppariasennossaan napaansa tuuletellen olohuoneen lattialla ja leikkii pentujensa kanssa.

Varaukset
Pennunkyselijät aina säännöllisen epäsäännöllisesti ihmettelevät sitä, että en varaa pentua puhelinsoiton, tekstarin tai sähköpostin perusteella. Siihen on moniakin syitä, mutta käyköön tämä tämänpäiväinen hyvänä esimerkkinä: pennusta kiinnostunut perhe teki oharit.

Tapaamisaika meillä oli sovittu kello 13.00, mutta kukaan ei saapunut paikalle. Ei vaivauduttu soittamaan tai muutoinkaan ilmoittamaan, että tänään ei sovi, emme ehdi kyseiseen aikaan, olemme muuttaneet mielemme tai muuta vastaavaa.

Elävässä elämässä sattuu ja tapahtuu asioita, sille ei voi mitään. Paikallesaapumattomuus ei sinällään ole ongelma, mutta kun tänne olisi ollut muitakin halukkaita tulossa. Turhaan on tehty ylimääräistä työtä ja erikoisjärjestelyjä - en tällä nyt itseäni tarkoita, vaan niitä muita halukkaita.

Ei pelkoa, en lähde kenenkään perään soittelemaan. Pentu siirtyy listalla seuraavalle kiinnostuneelle ja jatkamme siitä.

Adolf's condition
After stitches were removed Adolf looks a bit worn. He had to be shaved in several places before the stitches so he reminds of quilt in the front area. Fur will grow back quite soon. Hermann works as surgical nurse - like he always does when someone is injured even a bit.

Carmen
Looks like Carmen is full of spring energy. She is extremely active (which is good since she put on her weight back ... have no idea how she did it). At yard Carmen plays with her puppies, also with the black one, which is not Carmen's puppy. When people come over for visit Carmen is on the floor, belly-button up against the ceiling and plays with the puppies.

Reservations
Puppy buyers ask on irregular basis why I don't take preliminary reservations based on phone call, text message or e-mail. There are many reasons to it but let me put out today's example: puppy buyers did not show up.

We had agreed a meeting at 1 o'clock but no one showed up. They did not call or inform me any other way that today was not a good day, time was not appropriate, they can't manage it today, they have changed their mind or anything.

Life is life and sometimes we just can't do anything for various situations. Not showing up is not a problem but I would have had other people coming over at the same time and several difficult arrangements had to be done - not meaning myself but the other people.

No worries, I will not call after. Puppy in question will be changed to the next one interested and we'll go from there.

Ei Sitruuna tietenkään läpi mennyt - jarrulevyt edessä liian kuluneet - mutta ei se haitannut, koska muutoin siellä suhtauduttiin todella mukavasti vaaleaan naisautoilijaan. Asenne oli ystävällinen ja asiallinen, ei sitä normaalia ylimielisyyttä, jota olen muissa konttoreissa saanut osakseni. Jatkossakin tulen käyttämään tuota katsastuskonttoria.

AD-autohuollosta löydettiin Sitruunalle jo ensi viikolle sopiva fiksausaika - ja siellähän on aina saanut todella hyvää palvelua. Tarkoitan tässä Nurmijärvellä olevaa toimipistettä, jossa minut taidetaan tuntea jo liiankin hyvin.

Yearly inspection of my car
Finally I found a nice check-up place for my car. Here we have to get our cars inspected on yearly basis in order to have cars up and running in the traffic. If the car will not pass, needed fix-ups need to be done, car inspected again and then permission is granted. Let's just say that if the car is not inspected and police stop you at the traffic, you'll loose the licence plates and have to leave the car for towing. Anyways, I have had several people recommending this third inspection office in our area so I went there with the attitude "third time is a charm". I will not believe certain issues unless I have tried them out myself.

My car did not pass - front brakes were not good enough - however, I didn't mind it this time 'cause service was very good and they were very nice towards a blond driver. They were friendly and kept all talk in professional way, quite the opposte for my previous experiences. In the future I will use this office again.

AD-car fixing place found a fixing time for my car for next week and I have always had very nice service at this place. They seem to know me quite well, whether it is good or not for my point of view.

Nico is Arvid (Herdolf Nute Gunray) son. Age here 6 months. Since I know Arvid so well (he lives with us) and what I hear of Nico, he is so much like his dad; clever, social, open, quick learner, funny dude, huge and - naturally - handsome.

Minulla vasen käsi on kukertavankirjava, kipeä ja sormet puutuvat hassusti vähän väliä.

Leila
Leelion maanpäällinen jäännös oli 2,4 kg ja postista lunastettuna 155 €. Avaustulos ei ole vielä tullut. Tämän prosessin läpikäyminen on vain niin käsittämättömän vaikeaa ja tuskallista. Luulisi ettei kyynelkanavat enää pysty enempää kyyneliä tuottamaan, mutta silmät muurautuvat kohta jo umpeen. Elämä jatkuu ilman Leilaa, se on vain hyväksyttävä. Ruokakuppeja täytän edelleen vähän väliä yhdelle ylimääräiselle ja totuus iskee nyrkillä naamaan - ei sille yhdelle kupille ole syöjää. Kaikki kävi niin nopeaan, ettei siihen ehtinyt mitenkään valmistautua. EKK:lle mennessä kävi häivähdys mielessä, että sinne voi Leila jäädä, mutta että se olikin vain muutama tunti ... Leila ei ollut vain lemmikki tai koira, Leila oli perheenjäsen.

Pirkko
Tosi kiva, Pirkkoja, Sirpa-Liisoja ja Annikkeja on melkein jokaisella tuttavalla sukulaispiirissä. Minä en henkilökohtaisesti tunne kuin yhden Annikin (jota ei kutsuttu Annikiksi ollenkaan) ja lisäksi toisen mummoni toinen nimi on Annikki. Tämä mummo olisi aikoinaan kuulemma halunnut minun nimekseni Liisan?!

Turvavyöt
Turvavöiden vaihtaminen ei olekaan ihan pikku juttu. Viimeiseen asti olen odottanut tuholaisen omistajan kantavan vastuunsa, mutta ei. Tässä olisi ollut kuukausikaupalla aikaa sopia maksujärjestelyistä (jos sitä vakuutusta ei kerran ole viitsinyt ottaa), mutta vastine kaikkeen yhteydenottoon on hiljaisuus tai "ei mulla ole rahaa". Auton katsastus lähenee, joten turvavyöt on vaihdettava.

Turvavöiden irroittamiseen tarvitaan auton sisustasta runsaasti härpäkettä irti. Aikaa ja rahaa kuluu eri instansseissa. Jos oma koira olisi tuon tehnyt, niin olisi joku järki tässä touhussa, mutta kun toisen koira kaiken teki, henkilö lupasi maksaa koiransa tuhot, mutta kuultuaan hinnan ei sitten yllättäen löydykään rahaa. Ja sitten ihmetellään, miksi osamaksuratkaisut ovat välillä hankalia. Yksi turaa kaikkien muidenkin mahdollisuudet.

Adolf
Adolf is wagging his tail again and seems like his healing process is in good shape. He will be 9 years old in the coming months and this was not nice event for him, although he is in excellent shape.

My left hand is colored like a rainbow; it is sore and fingers are getting numb every once in a while.

Leila
Leila came back as 2,4 kilos in ashes and those cost 155 €. Autopsy report has not come yet. Going thru this process is just so extremely difficult and painful. I would have thought that there aren't any more tears possible but my eyes will soon be glued together. Life goes on without Leila, that I just have to accept. I keep on filling one extra foodbowl and the truth hits me like a fist on my face - there's no one to eat from it. Everything just happened so fast and I did not have any time to prepare for it. While going to Animal University Hospital a thought crossed my mind that this could be Leila's last trip but it was just few hours .... Leila was not just a pet or a dog, she was a family member.

Pirkko
How nice, it seems that all my friends have Pirkko's, Sirpa-Liisa's or Annikki's in their families. Personally, I know only one Annikki (who was not called Annkki at all) and my other grand-mother's second name is Annikki. This same granny would have wanted my name to be Lisa!?!

Seat Belts
Changind seat belts into my car turned out to be a bigger job. I waited up until the very last moment the person who's dog chewed them to take responsibilyt. There has been several months to arrange payments (since there was no insurance for the dogs) but response to all has been silence or "I don't have the money". I have to get my car inspected so seat belts have to be in order.

For removal of seat belts there were tons of different parts that had to be taken off. Time and money has been spent. If my own dog would have chewn the seat belts I would have some sence in the process, but the person who's dog is responsible for this, first said she would pay for them but after hearing the price -- she doesn't have the money.

Yet, people wonder why it is so difficult to pay in parts (if so agreed). One bad apple in the basket ruins chances for everyone else.

Meat
Todays meat delivery is happily over. I did not count the total amount but I have never had so much meat delivered to me. When I do the order, I will fill my own freezers to the max so I will not have any extra space for person A's 10 kg or person B's 20 kg's for later pick up. My freezer is a small buffer for later refills. In general, I do have ground meat and raw products.

Lääkäri oli erittäin pätevä. Oli miespuolinen, joten ennakkoon oletin ettei välttämättä osaa asiaan suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Täytyi myöntää tässä ennakko-oletukseni olleen väärän. Muutamalla kysymysellä sai soperrukseni seasta tolkun tapahtuneesta, eikä missään välissä sitä vähätellyt. Totesi, että mitään muuta en olisi voinut tehdä, Leila oli todellakin spesiaalitapaus alusta asti ja minun tulisi keskitttyä nyt siihen, että Leila sai olla onnellinen hyvässä ja rakastavassa kodissa minun hoivassani koko iän. Jossain vaiheessa osaan nauttia niistä positiivista asioista, jotka Leilasta jäi jäljelle.

Olisin saanut viikon sairaslomaa, diagnoosi oli voimakas surureaktio, mutta en vain kykene olemaan kotona, sillä töissä sentään pystyn toimimaan niin, etten ulvo hysteerisenä koko aikaa. Rauhoittavia tuli, eikä minua hävetä pätkääkään myöntää, että jonkin aikaa joudun kulkemaan doupattuna. Ilman rauhoittavia olen ihan oikeasti henkisesti riekaleina.

Leila ei ole ensimmäinen koira, jonka olen menettänyt. Muut menevät kyllä tosi pitkän ajan taakse, enkä silloin ole ollut päähuoltaja. Leilan olen tuntenut munasoluasteelta ja ehkäpä jopa siittiöasteelta. Leila syntyi kuin ihmeen kaupalla hengissä ja Leilaa olen rakkaudella hoitanut ja vaalinut syntymästä asti. Leila varmisti aina aamuisin herätyskellon soidessa, että nousen ylös tullen kutittelemaan viiksikarvoillan poskeani tai antamaan pusun. Lähdettyäni töihin makoili minun puolellani sängyssä. Kotiin tullessa oli vastassa aina iloinen Leila.

Tämän vuoden puolella on tapahtunut todella useita ikäviä asioita - iso osa niistä ei edes koirapuolella lainkaan, on minulla nimittäin ihan muutakin elämää, enkä minä tällä palstalla kaikkea elämästäni koko maailmalle paljasta. Kerron täällä välillä enemmänkin henkilökohtaisia asioita, puran sydäntäni, kiukkuani tai riemuani, mutta on minulla oma sisin, johon ei kukaan pääse.

Tähän erittäin voimakkaaseen surureaktioon liittyy nyt varmasti muitakin vaikeita asioita, mitä on tapahtunut ja Leilan osalta (ihan normaalireaktio kuulemma) syyllisyyden tunnetta, olisinko sittenkin voinut tehdä vielä jotain. Nämä kaikki kuuluvat yhtenä osana suruprosessiin. Hyvä ystävättäreni puhelimessa kiteytti koko jutun, oli jo huolestunut muutamasta tekstiviestistä ja soittaessaan käsitti tilanteen täydellisesti. Sanat "kamelin selkä katkesi" pysäytti minut, veti hetkeksi hiljaiseksi ja eikä sitä tuon paremmin olisi voinut sanoa. Hän itse tietää kuka on ja voin sanoa, että sen keskustelun jälkeen palaset lähtivät loksahtelemaan paikalleen.

Seuraava romahdus tulee Leilan tuhkien saavuttua, mutta lääkäri nimenomaan kielsi miettimästä vielä sinne asti. Luonteeltani ja toimintatavoiltani olen hyvin suunnitelmallinen (vaikkei se kaikista aina siltä tuntuisikaan) ja koska vuosia olen tehnyt vaativia projekteja eri yrityksissä, ulkomaita myöden, niin ennakoin ja organisoin tilanteita mahdollisimman pitkälle etukäteen, pitäen mielessä mitä tietyt teot voivat saada aikaan toisessa päässä. Menee hieman ohi aiheen, mutta etikettirajoitteiset, luonnevikaiset, alkoholistit, tuuliviirit ja temperamenttiset ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa kaiken yläpuolella saavat sappeni kiehumaan saman tien. Minua ei pätkääkään kiinnosta, jos jonkun yrityksen toimitusjohtaja (firman näkyvä mainos sidosryhmille) käyttäytyy mahtipontisesti tai alentavasti - hänellä siinä on ongelma, ei muilla. Tällä en viittaa omaan nykyiseen työpaikkaani. Voin joskus myöhemmin kertoa esimerkkejä ihan oikeasta elämästä ja minkälaista käytöstä henkilöstö eri firmoissa joutuu kestämään.

Menen päivän kerrallaan. Se, että olen surun murtama tällä hetkellä, ei poista sitä, etteikö minuun voisi ottaa yhteyttä, tulla käymään tai jutella ihan muuten vaan.

Matolaatikon huolto
Joka syksyyn kuuluu matolaatikon vieminen Hangon suuntaan talvitelakalle. (Tiikkivene se on, mutta minulle se on matolaatikko). Jouduin ajamaan kipparia ja laivakoiraa hakemaan Suomen maanpäällisen h*lvetin läpi - minun sanakirjassani se on Lohja. Sori vaan lohjalaiset, jos tätä luette ja tykkäätte kyttyrää, minä asuin siellä kaksikymmentä vuotta ja siinä oli tasan kaksikymmentä vuotta liikaa. En keksisi edes aseella uhattaessa siitä mitään positiivista sanottavaa.

Vene on se samainen purkki, jonka kanssa jouduimme muutama vuosi sitten merihätään. Mukana reissussa kulki silloin Fiona, Adolf ja Hermann. Hieman meitä katsottiin kieroon, enemmän kyllä huvittuneina.

Minä en ole meri-ihminen millään muotoa (vaikka Kalat olenkin). Ilma on minun elementtini ja siinäkin mieluiten poistun liikkuvasta lentokoneesta tai helikopterista ulos vapaaehtoisesti: laskuvarjolla. Aktiiviura laskuvarjohypyn parissa on nyt jo taaksejäänyttä elämää. Pari "läheltä piti" - tilannetta, tonttiin tulo 2 s päässä (josta ihme ja kumma pelastuin varavarjon painelaukaisimen ansiosta, lennonjohdosta oli jo ekat numerot valittu hätäkeskukseen, kunnes varjo sitten avautuikin puiden latvojen korkeudella), alhainen paino ja onteloiden rajut painevaihteluoireistot lopulta minut maadoittivat. Ehdin tosin yhdessä ennätyshypyssä olla mukana.

Viime päivinä olen saanut monia mielenkiintoisia puheluita ja viestejä. Rakkaat ystävät ja vihamiehet, älkää piinatko minua Leilan kuolinsyyn kyselyistä, sillä minä en ihan aikuisten oikeasti sitä tiedä. Osa ihmisistä osaa olla todella ilkeitä ja kuvittelevat voivansa tehdä, sanoa tai viestitellä mitä tahansa.

Kenenkään koiralle en koskaan ole pahaa toivonut. Koiran vika ei koskaan ole se, mihin kenneliin se on syntynyt tai kuka sen omistaja on. Me ihmiset voimme riidellä eri asioista, tuottaa tahallaan tai tahtomattaan toisille pahan mielen ja joidenkin ego vaan on niin suuri, että kuvittelevat olevansa kaiken yläpuolella. Toisilla taas on etikettirajoitteinen käytös, johon ympäristö on mukautunut. Tarvitseeko meidän muiden hyväksyä se, onkin kokonaan toinen juttu.

Deletoin loukkaavat viestit. En lähde selvittelemään viestittäjien alkuperää. Jos toiveena on tuottaa mielipahaa, niin voin teidän iloksi sen todeta, olette saavuttaneet toivomanne. En myöskään harrasta kunnianloukkaussyytteitä, sillä eiköhän poliiseilla ole muutakin tekemistä, kuin selvitellä mikä nyt olisi kunniaa loukkaavaa ja mikä ei. Tuolla liikkuu ihan oikeita rikollisia, joten muutama tahallaan tai tahattomasti sanottu lause vie virkakoneistossa aikaa oikeilta rikoksilta. Haluaisin edelleen uskoa siihen, että ihmiset osaavat ajatella omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa asioita, eikä mennä sopulilaumana joukon jatkeena, vaikka siellä - kieltämättä - se helpoin paikka on.

Täällä kotona on muutenkin aivan liian paljon asioita, jotka muistuttavat Leilasta joka hetki. Arvid selkeästi etsii Leilaa, olihan Leila Arvidin oppilapsi, joka palvoi maata enonsa jalkojen alla.

Tokokurssille meno jäi nyt kokonaan. Sen piti olla minun ja Leilan yhteinen juttu ja vaikka täällä olisi muutama muu, jonka kanssa voisi jatkaa, niin en vain pysty menemään tunneille enää.

EKK:lta palatessani "sinivuokot" pysäyttivät vähän ennen kotia, puhalluttivat ja huomauttivat palaneesta etuvalosta. Olen autojen kanssa selkeästi kehittynyt, koska osasin sen lampun itse paikalleen laittaa.

Herdolf Belran Ka'lel lähti uuteen kotiinsa tähän Etelä-Suomen alueelle. Pirkko (Herdolf Alteran Nirr'ti) jää kotiin. Yksi siskoista lähtee ensi viikolla ulkomaille, toisen neidin ulkomaan meno ei vielä ole varmistunut, mutta mieluiten laittaisin tuon toisen neidin kuitenkin tänne Suomeen ja sijoitukseen.

Nellin Kanaherkun tilaus tulee ihan juuri tilausten mukaisesti tiistaina. Nouto tapahtuu meiltä, ilmoitan tekstareilla saapumisajan. Laitan kullekin tiedon tilauksen loppusummasta ja niihin on jyvitetty mukaan kuljetuskustannukset tilaajien kesken. Laitana oman tilinumeroni mukaan varmuuden vuoksi, jonne olisi suotavaa tilaus maksaa tai sitten tasarahalla tilausta noudettaessa.

Hetkeksi viestintään
Olen yhteen firmaan lähettänyt aiemminkin koiriin liittyviä papereita ja aina ne ovat sillä osoitteella perille menneet, eikä netissäkään osoite ole vaihtunut.

Sain kirjeen takaisin avattuna toisessa kuoressa. En tunne yhtiötä, eikä minua se edes kiinnosta. Minua ei edes kiinnosta onko yritys hyvä- vai huonomaineinen. Tämä ei mene enää yrityksen sisäisen viestinnän piiriin, sillä se palatui minulle, lähettäjälle, joka on täysin syytön kirjeen menemisestä väärään paikkaan. En kerro mihin yritykseen kirje meni, enkä edes sitä, mihin päin maailmaa.

Ei minun tarvitse tällä mitenkään päteä mihinkään suuntaan. Tämä toimii esimerkkinä viestinnästä, erittäin huonosta sellaisesta. Minä olen tietyissä piireissä tunnettu oikeinkirjoituksen ja viestinnän nipottajana. Siihen on johtanut aiemmat koulutukseni sekä ihan työelämässä olleet erilaiset työt.

Eräällä palstalla kirjoiteltiin kahden kirjaimen puuttumisesta, jotka muuttivat lauseen käsityksen kokonaan. Tässä ei kirjoitusosiota ole juurikaan, mutta kuvallinen viesti toimii aivan samalla tavoin.

Palautetta saa aina antaa. Sitä ei voi kukaan kieltää. Asiakkaana olen monta kertaa antanut positiivista palautetta, mutta mahtuu joukkoon niitä negatiivisiakin. Jos mainitsisin tuon yrityksen nimen, niin mitä se muuttaisi? Mikä on todennäköisyys, että joku entinen, nykyinen tai tuleva asiakas kyseisestä firmasta lukisi siitä koirasivulta? Tai ne, jotka firman jo tuntisivat, joko nyökyttelisivät että joo, näin on tai pyörittäisivät päätään, että jopas nyt. Jos he kyseisestä firmasta jotain tarvitsevat, niin ei siihen vaikuta tällaiset asiat. AR voi olla varastomies, postipoika, toimitusjohtaja tai pikkupomo, ihan sama. Koulutettu sihteeri tai assistentti ei tuollaista tekisi, se nyt on ainakin varma.

(Pikku vinkki firmalle, minä olisin teille aivan loistava tyyppi duuniin; kokenut, koulutettu ja kielitaitoinen MBA. Minun kauttani ei ikipäivänä lähtisi tämän tasoinen viesti eteenpäin, oli se tarkoitettu tai palautettu kenelle tahansa. Markkinoinnillista aspektia ei ole ajateltu millään tasolla. Ja vielä sitten välillä ihmetellään, miten firmat saavat huonoa mainetta - se lähtee välillä ihan pienistä asioista. Jos firman sisällä on tällainen henki, niin kuinka miellyttävä työpaikka se onkaan työntekijöille? Voinhan minä tottakai pyytää anteeksi tältä joltain AR:ltä - oletetulta varastomieheltä - jos olen tulkinnut viestin väärin, mutta tarkoittaisiko anteeksipyyntöni - jota ei siis todellakaan tarvitse edes kenenkään egoa pönkittääkseen tehdä - onkin toinen juttu. Ja vaikka pyytää anteeksi, ei se välttämättä ole kuin sana. Omalle boikottilistalle tämä firma lähti ja sitä ei voi kukaan estää).

Kirjoitan myöhemmin ihan erillisen jutun oikeasta työelämästä, osa omakohtaista, osa sivusta seurattuna, mitä eri firmoissa kulissien takana tapahtuu.

Animal University Hospital sent their invoice already. 410,62 €, in addition Clinic Hertta's intensive care prior admittance to hospital 149 €. Autopsy will be ready in about 3 weeks and then some time before I get ashes.

I have received several interesting phone calls and messages past few days. My dear friends and enemies, don't torture me with questions on Leila's death. I truly don't know it. Some people can be so mean and think they can do, say or send messages as they wish.

Never have I wished bad for anyone's dog. It is not dog's fault which kennel it is born or who owns it. We people can argue on different issues, cause pain willingly or unwillingly and some persons egos are just so huge that they believe they can be above everyone else. Some people just have etiquette restricted behavior and people around have gotten used to it. But do we all have to accept it? That's completely different story.

I delete all messages that are sent on hurting purposes. I will not even try to find out who have sent them. If those people's intention was indeed to hurt my feelings - lucky for you - you've succeded. I do not practice "you have insulted my honor, I will sue you" 'cause I believe cops have better things to do than figure out who has insulted who and on which purposes. There are real criminals out there so few sentences said on purpose or not take too much time from real crimes. I would still like to believe that people are clever enough to think with their own brains and to question various issues. Do we all have to be in the same mass, however easy place that is?

At home we have so many things that remind of Leila each moment. Arvid is clearly searching for Leila, she was his apprentice who worshiped the ground under her uncles feet.

Obedience class is now over. It was supposed to be mine and Leila's special time. I would have other Danes to take Leila's place but it just hurts so much that I simply can't continue the class.

While returning from University Animal Hospital cops pulled me over. They checked my drivers licence, took alcohol test and informed that one light bulb was broke. I have now clearly developed my car issues since I was able to change the bulb just by myself - and it worked.

Herdolf Belran Ka'lel left for her new home. Pirkko (Herdolf Alteran Nirr'ti) will stay with us. One of the sisters will fly to a foreign country, another one is requested but I would rather have her stay in Finland on co-ownership basis.

Few comments on correspondence
I have sent mail to one company already several time to this certain address. They have always reached the right place and the company has not moved.

Now I got my letter back, opened, in a different company's envelope - completely strange to me. I do not know the company, nor do I even wish to find out about it. I don't even care if they have bad or good reputation. This letter, which was sent back to me with company's internal markings is now not their internal issue, since it was returned TO ME, to sender, who is completely innocent of letter going to wrong address. I will not mention what company it was nor which part in Finland the company is.

Is this person wishing my dogs to die? Skull, toilet or hanging picture and a bone. No one has taken those drawings in positive way. Is the drawing "artist" dog hater? I don't care about his opinion, the letter was not sent to him. Should I make own comments on each envelope which are in my mailbox and in wrong address? If this letter, with those markings, would have left my company, the person would have been called for a serious discussion, received a notice and the sender would have received huge apologies.

Why not just marking on the envelope "delivered to wrong address"? I understand that it can be time consuming if a company receives weird letters all the time but still, it is not the senders fault.

What if I had been a potential customer for this company? Am I potential anymore? If this is company's internal way of communicating, it shoud stay as that, internal, and not go out ie. back to original sender.

This is just a remark of extremely bad communication and advertisement. I am known to be pain when it comes to writing and spelling. Years of education and work experience has just molded me that way.

We were discussing on one discussion board on how two letters changed the meaning of whole sentence. In this letter there is hardly any writing but drawings will do the deed.

One can always give positive or negative feedback. No one can deny it. As a customer, I have many times given positive feedback but to be frank, have given the negative as well. If I would mention the company's name, would it change anything? What are the odds that present, future or past client would find it on dog pages? The ones who would already know the company would either nod, yes, this happens or roll their eyes, ouch. If they need something from the companyt they'll use it services anyways. AR can be working in warehouse, mail room, be the CEO or smaller boss, who cares. A trained secreatary or assistant would never, ever let that kind of letter from their hands.

(Small hint for the company, I would be perfect employee for you; trained, experienced and language skilled MBA. This kind of material would never go outside the company. Marketing has not been in thoughts in any way when this was let loose from the firm. Yet, still sometimes it is wondered how companies get bad reputations - it starts from small issues).

My sunshine, sweet, kind and adorable Leila. Words can't tell how much I miss you and how much I loved you. This pain hurts so much. Part of me died with you. You left your pawprint into so many hearts. I am completely heartbroken. You were with me just so little time but I believe you knew how special you were and how much you were loved.
(Leila will be autopsied. We have no idea what caused this, her heart and lungs were fine. There was a huge inflammation which did not respond to any medication. She was in intensive care at University Animal Hospital and died, although everything was done, this morning. She had severe injury at birth. At c-section she landed on ground while hitting table end. This damaged and blinded her one eye. Did she get more injuries which were not seen before? Hopefully autopsy can clarify this, despite how horrible it is to me to have it done. Her ashes will be buried at my special part in garden).

Taivaalle syntyi kirkas tuikkiva tähti. Rakkaani pikku-Leila on siirtynyt saateenkaarisillan toiselle puolen. Komeettana tuli maailmaan ja komeettana lähti. Suruni on käsittämätön, itken hysteerisenä. Kaikkeni tein Leilan eteen, mutta se ei vain riittänyt.

Leila oli erityispentu, koska syntyi vuorokausi muiden jälkeen, hengissä, sektiolla. Valitettavasti singahti suoraan sektiopöydältä lattialle, pöydänjalan kautta. Silmien aukeamisen jälkeen huomattiin, että Leilan toinen silmä oli vaurioitunut. Silmiin erikoistunut eläinlääkäri totesi vamman suoraan kovan trauman aihettamaksi, ei perinnölliseksi (joten ei sitä vakuutuskaan korvannut millään tavoin). Silmä oli sokea. Tämä ei Leilan menoa haitannut missään vaiheessa.

Olisiko iskun aikana vaurioitunut jotain muutakin, sitä emme tiedä. Nyt Leilalla oli - tuosta alempaa pystyy lukemaan koko stoorin - lopussa todella korkeat tulehdusarvot, mutta muutoin ei mitään, ei röntgenissä, ei sydänäänissä, ei keuhkoissa, ei edes kuumetta.

Eilen Leilan tila huononi, kiidätin illalla päivystysvastaanotolle ensiapuun, sai happea, nestettä, kipulääkkeitä ja jo neljännen antibiootin. Hetken jo näytti paremmalta, kunnes tilanne jälleen huononi. Selvää oli kuitenkin se, että EKK:lle lähdettiin tehohoitoon. Tehohoitoon ei yksinkertaisesti omistaja pääse mukaan, vaikka mitä tekisi. Jouduin pakosta lähtemään kotiin.

Kotiuduin 2.30, en saanut unta, mutta hirveä painajaisoireisto tuli klo 5.00 aikaan. Siitä meni 3 minuuttia, kun EKK:lta soitettiin, että Leilaa elvytetään, kauanko jatketaan. Pahalta tuntui, mutta totesin, että jatkakaa hetki, mutta sitten on parempi antaa Leilan mennä. Klo 5.10 oli kuolinaika.

Niin tolkuttoman vaikeaa kuin se onkin, niin Leila lähtee avaukseen, sieltä tuhkaukseen ja tuhkat tulee kotiin. Kunnioittakaa suruani, älkääkä kyselkö kuolinsyytä. Minä en sitä yksinkertaisesti tiedä, avaus kertonee jotain.

Carmen painautui viereeni hysteerisessä itkussani, eikä päästänyt ketään muuta lähelleni. Murahti jokaiselle, joka yritti lähelleni tulla.

Leilalla oli aivan erityinen paikka sydämessäni ja Leila jätti sellaisen myös monen muun sydämeen. Rakastin Leilaa suunnattomasti ja uskon Leilan tietäneen, kuinka rakas ja kallisarvoinen hän minulle oli ja että tein kaiken mahdollisen mitä tehtävissä oli, jotta Leilalla olisi ollut hyvä olla.

Kiitos kaikille, jotka ovat surunvalittelut ilmaisseet palstalla, sähköpostitse, tekstiviestein ja puheluin. Minä jouduin turvautumaan rauhoittaviin.

Herdolf Dyna Glide
Neiti kulki meillä nimellä Hulda, nykyään "Dyna" lähti uuteen kotiinsa Etelä-Suomeen. On hieman haikea olo.

Laitan pennun tiedot näkyviin kokonaan, kunhan ensin on joku utelias ehtinyt selvittää mistä tämä tyttö on tullut =O)

Anneli
Amistellung oli tänään Hyvinkään ratakisoissa. Edellinen startti oli vuodelta 2005, koska tässä ei ole ollut kauheasti aikaa jatkuvasti panostaa treenaamiseen ja kilpailuttamiseen. Noin lähellä ja hieman vapaampi sunnuntaipäivä, joten olihan sinne Anneli vietävä. Fionan pään päällä on mustia pilviä ja osoittaa mieltään, kun hän, ratojen kuningatar (omasta mielestään) ei kisoihin päässyt.

Anneli vetäisi korvat pystyyn ja veti suoraan radalle, heti rata-alueelle tultuamme. Näin voimakasta reaktiota ei ole aiemmin tullutkaan. Eläinlääkäritarkistus meni helposti (eläinlääkäri oli nainen). Vaikka edellisestä startista oli aikaa, niin kiinniottoalueella muistettiin, että on ihan turha yrittää ottaa Annelia kiinni, sillä se ei vierailta yksinkertaisesti onnistu. Ainoastaan minä tai ET saamme Annelin kiinni, ei kukaan muu.

Startissa Anneli tuli viidenneksi, lähtö hyvä, mutta ensimmäisessä kaarteessa jäi pussiin ja siitä ei sitten päässytkään enää ohi. Treeneissä aika oli heittämällä parempi, nyt se jäi hieman vaatimattomaksi. Anneli oli myös lähtönsä vanhin koira. Ikänsä puolesta olisimme voineet Annelin veteraaneihin laittaa, mutta siihen emme tällä kertaa lähteneet. Maalisuoralla katsomoalueella olleet lapset vieläkin häiritsivät jonkin verran Annelia.

Ensi sununtaina on Turussa kauden viimeiset kisat. Laitetaanko Anneli sinne kisaamaan vai ei, on vielä harkinnassa.

Uudet pentukuvat
8-viikoiskuvia löytyy pentuesivulta.

Greyhound Racing on koko perheen laji, mutta miten vaikeaa se on niitä kakaroita pitää hallinnassa? Olen kerran aiemmin julkisesti eräällä palstalla tästä sanonut ja siellä sitten vaan vähätellään "kun ne on lapsia", mutta koirien kisaaminen vedetään samalla palstalla "ammattimaisesti". Onko Irlannissa - greyhound racingin mekassa - kakarat valtoimenaan juoksemassa ja häiriköimässä koiria?

Sähköharja
Markkinoille tulee uusi sähköhammasharja nyt syksyllä. Merkiltään Braun Oral-B Triumph, Professional Care With Wireless Smart Guide. Olen antanut itselleni kertoa, että suositushinta markkinoilla on himppa vajaa 200 €. Hammaslääkärit suosittelevat sähköhammasharjan käyttöä, ihan näin sivuhuomautuksena.

Minulla on sähköharja ollut jo vuosikausia käytössä. Aina on vaihdettu vähän uudempaan versioon (ja koirille on omansa). Tämä uutuus oli nyt ensimmäistä kertaa käytössä omassa suussa. Jösses, että on tehokas. Tämä on sähköhammasharjojen Ferrari ja entiset Ladoja. Mukana on tuo interaktiivinen langaton näyttö, joka ottaa ajan kullekin hammasneljännekselle - suositus 30 s/neljännes. Alueita pystyy seuraamaan näytöltä ja harja antaa merkin, kun 30 s on tullut täyteen, jotta voi jatkaa seuraavaan osioon. Kun kaikki alueet on harjattu, tulee näytölle hymyilevä naama. Muutoin erillinen näyttö toimii kellona.

Nestekidenäyttö ilmaisee harjaatko liian kovaa vai sopivasti ja kun harja on ollut tarpeeksi pitkän ajan käytössä, tulee näytölle 10 päivää ennen ennakkohuomautus harjaspään vaihdon tarpeesta.

Minä tykästyin tähän harjaan ihan kybällä, ihan niin paljon, että voin sitä erittäin lämpimästi suositella kaikille muillekin. (Tästä ei koidu minulle mitään taloudellista hyötyä, mutta aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta).

Black Dane puppy, Anneli and toothbrush
Fekete Szuka - goes by name Selma for the time being - has landed to Herdolf with me. She is very outgoing young girl who is looking for co-ownership home. She is at our home.

I will put her info on this site as soon as curious people have figured out who she is and where she is from =O)

Anneli
Amistellung was at Hyvinkää race today. Her previous start was in 2005, due to lack of time of training and racing. Today's race was at the nearest track from our house, we had a bit extra time, thus Anneli was entered. Fiona is showing her temper, not being entered to race.

New puppy photos
8-week-old puppy photos are on puppy site.

Electronic toothbrush
There will be a new model of electronic toothbrus on the market this fall. It is Braun Oral-B Triumph, Professional Care With Wireless Smart Guide. I have heard that normal consumer price will be a bit less than 200 €. As a side note, dentist's recommend electronich brushes.

I have had electronich brush at use for years. It has been replaced by newer versions off an on (and I have one for dogs as well). Today I used my new one for the first time. By gosh this was efficient. This is the Ferrari of toothbrushes and the older ones are Ladas. There is interactive display together with the brush and it times each quarter of teeth segments - recommendation is 30 s/quarter. Each segment can be followed from the display and it gives a signal when it is time to move on to following segment. When all segments are done, display shows a smiling face. Remaining time it is a clock.

Display also shows whether you are brushing your teeth too hard and 10 days before you are to change brush part it gives you a notice.

I fell in love with this brush immediately. Even as much that I can truly recommend it to other people as well. (Sadly but true, I will not gain eny benefit from this).

Kaikki pennut mikrosirutettiin jälleen kennelneuvojan toimesta.

Leilan tilanne on selkeästi parempaan päin eli Leila vastaa hoitoon. Lääkkeisiin tuli tänään täydennystä ja niiden kustannus 14 €.

Vet exam for puppies, microchips and Leila
Pupsters were all in excellent health according to my vet. Male puppies have descended testicles.

Microchips were also given today by Kennel Steward.

Leila is getting better and she responds to treatment. Drugs were refilled and cost today was 14 €.

Kukaan muu ei edelleenkään osoita mitään merkkejä sairastumisesta mihinkään tautiin. Jos olisi tarttuvaa, niin oireita pitäisi löytyä jo muustakin poppoosta, itämisaikaa on todellakin ollut. Olisiko juoksu edesauttanut tätä, samaan ajankohtaan kun iski? Olisiko joku pöpö kuitenkin kantautunut pennunkatsojien mukana? Tai menin jopa niin pitkälle, että olisiko tapausrikkaasta synnytyksestä jälkiseuraukset vasta nyt nähtävissä? Leila tuli "sukkana" tonttiin kovan ilmalennon seurauksena, josta tuo kennelnimikin sai alkunsa. (Laskuvarjohyppääjäkollegat tietävät sekä sukkana- että tonttiin termit, muille se ei taida aueta). Synnytyksen tapahtumarikkauden takia Leila aikoinaan jätettiin kotiin, eikä sitä ole koskaan tarvinnut katua. (Osalla uteliaisuus taas herää, joten lisäkysymykset voi osoittaa suoraan minulle, eikä spekuloida niitä taustalla villeinä teorioina, jotka kohta muuttuvat todeksi vain tullakseen minun korviini railakkaasti väritettyinä, jossa mikään muu ei pidä paikkaansa kuin Leilan syntymä. Leilan synnytyksessä olivat läsnä Carmen, minä, ET ja eläinlääkäri, ei ketään muita). Tässä ei auta nyt surkutella tai miettiä päätään puhki mistä tämä on tullut, vaan mennä eteenpäin kuin mummo lumessa.

Leilan takia jää nyt jo toinen italiantunti väliin ja jos ajattelee sitä vauhtia, jolla mennään eteenpäin, niin taidan suosiolla jatkaa opintoja ensi vuoden puolella. Minulla rupeaa tunnit ihan oikeasti loppumaan vuorokaudesta ja taas toisaalta, Leila (tai kuka tahansa muu koirista) menee joka tapauksessa etusijalle.

Jokaista Leilan eläinlääkärikäyntiä vastaan on minulla puolestaan potilaan roolissa käynti hammaslääkärin tuolissa. Viikkojen oireilu näyttäisi nyt viimeisimmän operaation jälkeen olevan parempaan suuntaan, ehkäpä sen takia, että sama hammas on avattu nyt kolmeen kertaan ja lisäksi tuli antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Olen aina sanonut, että en ole, en ole ollut enkä tule olemaan kenellekään kateellinen, mutta täytynee myöntää, että henkilöt, jotka eivät koskaan ole olleet hammaslääkärissä missään operaatioissa ja joilla ei ole paikan paikkaa, aiheuttavat pienen vihertävän värin.

Ruokakipoilla on nyt rauhallinen meininki, kun Baron ei ole omimassa kaikkea itselleen. Äitinsä Carmenin ruokahalun tuo jässikkä nimittäin peri.

9,5 kilos Salmon Oil
Tove's family came over to get salmon oil ... an inside joke ... Baby Baron - Herdolf Master Bra'tac - moved to live with Tove (Hermann daughter) and Xere. Very outgoing and brave puppy who has sniffed thru the house eagerly and with enthusiasm. Tove is not shouting "yeah" having a puppy in the house but surprisingly Xere, almost 9-year-old Rottweiler has taken Baron very gently into the family.

Here, feeding times are now silent when Baron is not trying to get all food to himself. Baron has inherited Carmen's appetite.

Getting better
Leila is getting better. New medication seems to be working.

Homeopatia ja rauhoitus
Vastaanotolla turisin erään kaupparatsun kanssa, jolla myöskin on doggi. Ihan näin yleisenä infona sain tietää, että hiivakorvaan tehoaa homeopaattiset valmisteet (omaa kokemusta minulla ei ole hiivakorvasta tai homeopatiasta) ja että ukkoskammoista koiraa voi rauhoittaa silittelemällä koiran korvan keskiosassa olevaa suonta kuin ruusunlehteä - rauhoittaa ja rentouttaa. Tätä tulen kokeilemaan Annelin kanssa.

Hammasongelmaa
Takana aika raskas työviikko, juurihoidetun hampaan särky eksponentiaalisella tasolla ja sitten tuo Leeliosta tuleva huoli. Eipä ihme, että Mr Migreeni näyttää tällä hetkellä olevan mielellään tulossa. Tuikkii tuossa otsalohkossa. Hammassärystä voin syyttää vain itseäni, sen olisi saanut aiemminkin hoitoon, mutta Lellu ajoi edelle. Kyllä mä hammasta purren voin odotella (no tässä nimenomaisessa tapauksessa kyllä vältin puremista kaikin keinoin, hampaiden harjauskin oli ko. hampaan kohdalla tuskaa), mutta Lellu menee just silloin lekuriin, kun aika saadaan. Eikä tossa mun hampaassa ollut nähtävissä mitään vikaa, erinomaisesti tehty, täytetty ja paikattu. Se oli pakko avata uudelleen (onneksi mun pomolla on noista paljon kokemusta). Ihan valehtelematta, sydän ja pulssi tykytti aivan liian kiivaana, hiki pukkasi otsalle ja kiemurrellen siihen hoitotuoliin istuin. Puudutuksen jälkeen koko homma oli ihan kakunpala. Nyt ei tunnu missään kipua ... tai ainakaan kovin kovana.

Kennelyskäsaldoa
Kennelyskä riehuu tanskandoggien parissa noin yleisesti tosi rajuna tällä hetkellä. Yhdeltä listalta poimittuna tietona on varmana jo yhden tanskandogin kuolema juuri tähän tautiin, ja mikäli nettikirjoituksiin on uskomista, niin tuolla on usea muu doggi tosi pahassa kunnossa tästä samaisesta taudista.

Aluejaoston tokokurssi on peruttu tulevalta viikonlopulta tämän epidemian takia ja doggihulabaloo eli epävirallinen doggien hupinäyttely myöskin.

Kennelliiton näyttelysäännöt sanovat, että "mikäli koiralla on kennelyskä, niin se ei saa osallistua kisoihin ennen kuin on ollut oireettomana kaksi viikkoa. Myös talouden muiden koirien on oltava oireettomia". Ei siis auta, että jättää köhivän koiran kotiin ja vie köhimättömät kehiin/kisoihin. Mikään tulos tai titteli ei ole sen arvoinen, että leikitään koiran hengellä ja on moraalitonta viedä tarttuva tauti muille.

Meillä ei ole kennelyskää koirissa havaittu - koputan puuta. En tosin ole ollutkaan noiden kanssa missään yleisissä tsembaloissa. Ainoastaan Leilan kanssa tokokurssilla, jossa emme kuitenkaan muita koiria haistelleet (Leila siis, en minä). Eläinlääkärin kanssa keskustellessa tuli ilmi se, että otattamieni kenneyskänasaalirokotteiden - normirokotteiden yhteydessä, pitäisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä, pitää tämä tauti näistä omista koirista poissa.

Mulla on töistä saatua desinfiointiainetta kotona ja varmuuden vuoksi rupeaa täälläkin jonkin aikaa tuoksumaan (tai haisemaan, ihan miten sen ottaa) hammaslääkärin vastaanotolta.

Implanttien rekkarit saapuivat viimein
Rekisteröin pennut aika aikaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä näyttää olevan paljon pentueita, kun papereita saa odotella kuin kuuta nousevaa. Käyn myös lunastamassa rekkarit heti niiden saavuttua postiin (tai Itellaan, mikä lie se posti nykyään onkin). Kuka keksii mikä on teema? Nimet ovat:

Herdolf Belran Ka'lel
Herdolf Alteran Nirr'ti. Keltapantainen tyttö, jota kutsun nimellä Pirkko.
Herdolf Edoran Drey'auc
Herdolf Prior Shau'nac
Herdolf Chosen Rya'c. Vihreäpantainen poika. Hyvin paljon samaa kuin Pirkossa.
Herdolf Master Bra'tac. Ruskeapantainen poika. On perinyt äitinsä ruokahalun.
Herdolf Jaffa Teal'c. Vaaleansinisellä pannalla oleva poika. Tulee isäänsä ulkonäön suhteen.

Mistä syystä kitarisat olivat tulehtuneet? Vaikea sanoa, kristallipallo ei kerro. Tähän mennessä ensimmäiset koiran tulehtuneet kitarisat, mihin olen törmännyt. Oireina olivat flegmaattisuus, kaulan ja kuonon alueen voimakas aristus sekä ylenpalttinen kuolaaminen.

Rauhoitettua eläintä tulee aina vahtia, kunnes on kunnolla herännyt, joten jään lukemaan italiaa ja joogaamaan ihan tähän kotisohvalle Leilan kanssa. Lelluminator on kääritty lämpimästi peitteen alle.

Tämä syksy muutoin noudattaa jokavuotista traditiota. Yhtenäistä ravaamista lekureilla; neurologi, hammaslääkäri ja eläinlääkäri, ei tosin aina välttämättä tässä järjestyksessä, mutta aina nuo kolme samaa lääkäriä. Hammaslääkärin vuositarkastus osuu aina tähän syksyn kynnykselle, pentue on yleensä aina näihin samoihin aikoihin ja neurologin kontrollikäynnitkin näyttävät osuvan tähän samaan saumaan.

Älkää antako doggienne (tai muiden taloutenne koirien) nuuskutella tai tutustua uusiin koiriin. Ei koirapuistoja vähään aikaan. Näyttelyissä ei nuuskuttelua muiden koirien kanssa ja parasta tietysti, jos itse pääsisitte näyttämään hampaat, ettei tuomari klähminnällään siirrä tartuntaa koirasta toiseen.

Sekä parvoripuliin että kennelyskään voi kuolla! Kumpikin tauti on vakavasti otettava asia. Terveet aikuiset selviävät yleensä rajuilla oireilla sekä asianmukaisella hoidolla, mutta erityisessä vaarassa ovat pienet pennut sekä seniori-ikäiset/vanhat koirat.

Vuonna 2002 oli todella paha kennelyskäepidemia Messarin näyttelyn jälkeen. Sijoituskoirani Hjördis oli EKK:lla tehohoidossa viikon tuon taudin johdosta. Onneksi saatiin Hjördis viime hetkellä tänne pääkaupungin sykkeeseen hoitoon ja lähete pieneläinklinikalle. Skuti sanoi silloin, että seuraavana aamuna se olisi ollut jo myöhäistä. EKK:lla todettiin aika tylysti heti alkuun, että "pannan voi jo viedä kotiin". Käytiin katsomassa Hjördistä joka päivä ja koira kuntoutui.

Töppöstelijät/Pirkko
Töppöstelijät kasvavat kovaa vauhtia ja persoonallisuudet paistavat esille. Tässä Pirkon nukkumanäyte. Uudet kuvat on vielä kamerassa ja editointia vailla, ilmestyäkseen sivuille jonkin ajan kuluttua.

Fiona
Fiona on ottanut tavakseen käydä moikkaamassa naapurin raksamiehiä aina kun silmä välttää. Meille raportoitiin "ruoskahännän" ilmestymisestä. Fionalta oli kuulemma kysytty, että oletko sinä ystävällinen koira vai epäystävällinen ja vastauksena Fiona tärisyttää leukojaan. Fionalla on hauska tyyli ollut aina, että positiivisesti kiihtyneessä tilassa nakuttaa leukojaan yhteen.

Hopea
Syksyisin pursuan energiaa, enkä kärsi syysmasennuksesta. Mikä on ihanampaa, kuin sateen ropina ikkunalaudalla, itse lämpimän peiton alla ja joku karvaisista turriaisista vieressä (näillä luonnollisesti tarkoitan koiria). Kevättä taas inhoan sydämeni pohjasta. Kevät voisi mennä ohi päivässä ja sen päivän voisin nukkua.

Luomistarmossani ilmoittauduin hopeaketjukurssille. Tänään aloitimme alkeista eli helpommista projekteista. Minä kun harvemmin hopeaa käytän, niin otin siitäkin sen vaativimman alkutyön. Koko päivä meni sitä nykertäessä, lopputulokseen sai olla tyytyväinen. Alla oleva kuningasketju päivän tuloksena. Seuraava projekti on katsottu jo valmiiksi.

Herdolf Wide Glide, nykyään Luka, lähti omaan kotiinsa tähän Etelä-Suomen alueelle. Nimivalinta oli vaikea, sillä se pitää olla niin helppo, että lapsetkin sen osaavat sanoa. Isä Lucalla on nyt Luka niminen poika.

Leila
Leilan tokoilukerta jäi väliin. Kun olimme päässeet treenipaikalle, niin autosta nousi hyvin flegmaattinen Leila, joka toimi lähinnä niin, kuin olisi lammasta viety teuraalle. Oli kivuliaan oloinen, mutta selkeää syytä siihen ei löytynyt. Kävin Leilan suurennuslasilla ja stetoskoopilla läpi. Pitkän tutkimuksen jälkeen huomasin, että alaleuka oli ainoa alue, jossa oli huomattavissa aristusta. Leila jää nyt seurantaan, josko olisi tilapäistä. Jos ei, niin matka ötökkätohtorin vastaanotolle.

Harley Davidson puppies were at vet's office for check-up and shots. They are both in excellent health. They were very open and ready to greet everyone at the vet's office.

Herdolf Wide Glide aka Luka has left for his new home. It was difficult choice for the new family to name him and it had to be one which kids could say. Daddy Luca has now son Luka (just spelled differently).

Pentuja katsomaan tultaessa ei kannata vetää ykköskuteita niskaan. Oma lauma pitää jo huolen siitä, että kuolaa ja karvoja tulee löytymään vaatetuksesta.

Tätä palstaa on seurattu tiiviisti, mutta meidän koiralauma jää hieman usvan peittoon - ilmeisesti sen takia, kun niitä on niin monta. Tässä lyhyt kertaus mitä kotoamme löytyy:

Small review
We have had some prospective puppy buyers at our house lately. People are following this news section quite frequently but visitors are somewhat confused which dog is which. Her is a small review:

Lauman vanhin, ehdoton johtaja Adolf. Toinen niistä vastaanjuoksevista uroksista, jotka toivottavat vieraat tervetulleiksi. Tulee paikalle, kun pihalla kutsun Pööpöä. Adolf pitää kaikista, käyttää jokaista ihmistä isona nessuna ja nojaa vasten. Tunnistaa harmaista karvoista naaman alueella. Adolf tuli USA:sta Kaliforniasta ja vaikka ulkomaalta tullut, niin on luppakorvainen.

Oldest of the pack, leader with big L, Adolf. He is one of the big ones coming towards you when you get out of the car. Adolf likes everyone, uses everyone as a tissue paper and leans. Good aid in recognition is the grey hair in his muzzle. He is from USA, California and although from the USA, he has natural ears.

Hermann, toiseksi vanhin. Pojan tunnistaa noista typätyistä korvista. Aina Adolfin peesissä. Hermann juttelee, joten se örinä mikä kuuluu ei ole murinaa, vaan juttelua. Hermannin hain USA:sta New Yorkin osavaltiosta. Seurustelu-upseerina toimiminen on Hermannin elämäntehtävä ja hemmo pyrkii sohvalle seurustelemaan kaikkien kanssa. Jos haluat leikkiä koirien kanssa jollakin lelulla, varaudu siihen, että kaikki lelut ovat Hermannin mielestä hänen. Eteisen pytyt ovat kaikki vain ja ainoastaan Hermannin. Muiden pytyt ovat muualle aseteltuna.

Hermann is the next oldest. Only one with cropped ears. Always following Adolf. Hermann is a talker so if you hear him making sound, he is not growling at you but talking. He is from USA, New York state. He likes to mingle and is usually on the couch next to visitors. If you wish to play with toys with any one of the dogs, beware that all toys are Hermann's, according to Hermann. Trophies in the hall are all Hermann's.

Arvid on Adolfin poika. Erittäin ystävällinen ja kaikkia rakastava. Lapsilla erityinen paikka Arvidin sydämessä. Arvid ei halua tulla isänsä kanssa toimeen, joten vain äärimmäisen harvoin näkee Adolfin ja Arvidin samaan aikaan samassa paikassa. Jos Arvid juoksee pihassa vapaana, varaudu siihen, että Arvid ei välttämättä väistä.

Arvid is Adolf son. Very friendly and loves everyone. He likes children very much. Arvid does not want to get along with his dad so very seldom they are seen at the same place at the same time. If you see Arvid running at the yard, beware, he might run into you.

Carmen on Arvidin sisko ja Adolfin tytär. Haukkuu tarhasta kaikki, mutta sieltä pois tultuaan on ihan hiljainen. Muistuttaa ylisyönyttä norppaa. Tästä huolimatta vieraat saavat yleensä kouraansa nameja, joita Carmenille voi syöttää. Namin antajat ovat kaikki Carmenin kavereita. Carmen ei ole tottunut lapsiin. Jos Carmen päättää haluta juuri sinulta rapsutuksia, niin pää tulee erittäin voimakkaasti kainaloiden alta, etkä voi olla sitä huomaamatta.

Carmen is Arvid's sister and Adolf daughter. Barks at everyone when behind the fence but on the yard freely will not bark at anyone. She is a bit overweight. Despite her weight problem visitors are usually given goodies to give to her. All treat givers are her friends. She is not used to children. If Carmen wants to be petted you can't misinterpret her.

Leila on Carmenin tytär. Hönö juniori, jos voisi sanoa, niin on blondi. Leila pitää kaikista, myös erityisesti lapsista. Olohuoneen muotoilut ovat Leilan aikaansaannoksia.

Leila is Carmen daughter. Goofy junior and one might say a blonde. She likes everyone also kids. Living room decorations are á la Leila.

Fiona (tuo kuvassa keskellä oleva musta koira punaisessa pannassa) on sitä mieltä, että kaikki vieraat ovat hänen. Hyppii vasten, vaikka on kielletty miljoonaviisisataakolmekertaa. Rakastaa kaikkia, antaa auliisti pusuja ja häntä on kuin ruoska. Punkeaa sohvalla viereen ja aivan erityisesti parkkeeraa lasten viereen.

Fiona (the black one in the middle of the photo) thinks that all guests are hers. She jumps at you although having heard three million times "don't jump". She loves everyone, gives kisses and her tail is like a whip. She comes to sit right next to you on the couch and loves kids.

Anneli on yleensä se, jota ei juurikaan näy kuin hetken ovelta. Kaltoin kohdeltu ja tulee tekemään tuttavuutta vasta sen jälkeen, kun henkilö on käynyt meillä noin 300 kertaa. Tummatukkaiset miehet ja lapset eivät pääse lähellekään. Anneli on ihastuttava persoona, mutta vain kovin harva sen pääsee näkemään ja itse toteamaan. Parhaiten asiat luistaa Annelin kanssa niin, että vieraat eivät osoita mitään mielenkiintoa Anneliin. Ei kannata katsoa kohti tai kutsua Annelia, sillä silloin Anneli juoksee taatusti karkuun. Jos Anneli haluaa tehdä tuttavuutta, niin tulee itse lähelle. Nameja on myöskin turha tarjota, ei niihin koske. Mikäli Anneli on makuuhuoneessa, niin se paikka on rauhoitettu - kaikilta.

Anneli is usually just briefly seen at the hall for few seconds. Abused, she comes to make friends after one has been at our house about 300 times. Dark haired men, men in general and kids won't get near to her at all. She is lovely person but no one else can see it but us. Easiest is to just ignore her, don't look at her, don't try to give treats to her - cause she will be scared to death. If Anneli has vanished to our bedroom that place is safe and no one is to go there.

Aivokapasitetttini tarvitsi lisätyötä. Ilmoittautuin Avoimeen Yliopistoon lukemaan italiaa ja yhden illan viikosta pyhitän röyhkeästi itselleni tämän parissa. (Näin tunnin jälkeen ... mennään todella vauhdilla eteenpäin ja tämä on kieltämättä aika suuri haaste).

Samaan aikaan, heti italiantunnin jälkeen, päätin tehdä myös kropalleni jotain. Mielestäni ilmoittauduin johonkin venytysjumpparyhmään, mutta huomaan olevani joogatunnilla. (Tota noin ... ne jutut ei todellakaan kolahtaneet odotetulla tavalla, mutta annetaan tälle nyt mahdollisuus, kun ajankohta ja paikka on niin sopiva - se nyt on ainakin varma, että kasvissyöjäksi en rupea).

Leilasta on nyt tullut mamin tyttö. Olen useampana aamuna herännyt nenä nenää vasten Leilan kanssa ja heti, kun herätyskello soi, Leelio rupeaa kutittelemaan naamaani viiksillään ja varmistaa, että mamá nousee ylös.

Muutoinkin, Hupakon laumasta ei kukaan ole aiemmin osoittanut näin suoraa ja selkeää palvovaa käytöstä, kuin mitä Leilalla on minua kohtaan.

Ringsteward paper work is done. In the future, it might be good to invest more on the photo. The passport style photo of me is terrible and now I have to look at it until year 2011.

I needed more activation for my brains so I entered myself to Open University Italian class. From now on I will dedicate one evening for myself. (After the first class .... pace is really fast and seems like this is really a challenge for me).

Right after Italian class I figured I could do some excercise. I thought I had entered myself for streching class but find myself at yoga class. (Well, the speech did not hit me but I will give this a chance since time and place fit to my schedule. One thing is for sure, I will not turn into vegetarian).

Leila is mommy's girl nowadays. Lately, I have woken up nose to nose with Leila and when alarm goes on Leila tickles my face with her whiskers and makes sure I will get up.

She is also the first one in our pack who really shows so straight and clear her undying love towards me.

Hauska huomata, miten asiat muuttuvat ihmisten suussa. Minä kuulemma olen huhujen mukaan tällä hetkellä unelma-ammatissani eläinlääkärin vastaanotossa töissä, WTF?! Piti oikein toiseen kertaan pyytää henkilöä toistamaan nuo sanat. Tätä ammattiani on myös kahdella eri eläinääkäriasemalla kyselty tässä syksyn aikana ja oletettu minun olevan alalla. En nyt oikein käsitä miten tähän on päädytty ja miten ihmisiä noin niin kuin yleensä minun työni tai työpaikkani kiinnostaa.

On tuossa osa totta:
1) Olen töissä.
2) Olen vastaanotolla ja jopa lääkärin vastaanotolla töissä, mutta vastaanotto on hammaslääkärin.
3) Toimin niin ikään vastaanotossa, kuin muissakin tehtävissä, aina tarpeen mukaan.
4) Unelma-ammatin miellän sellaiseksi, josta jään joskus eläkkeelle ja tähän voin suoraan sanoa, että unelma-ammattini ei ole olla eläinlääkärin vastaanottosihteeri. Nykyinen työpaikkani on toki unelma verrattuna muutamaan muuhun työhistoriaani kuuluvaan työpaikkaan ja viihdyn nykyisessä työssäni aivan loistavasti.

Nyt minua luonnollisesti haluttaisi tietää, että millä eläinlääkärin vastaanotolla minä olen töissä, jotta osaan sinne kurvata aamulla töihin ja jättää verokorttini palkanmaksua varten. Meidän vastaanotolla ei hoideta eläimiä, mutta hammaskivet putsaan minä itse omilta koiriltani - meillä kotona.

Arvid did not even try to chew on his stitches and band-aid system worked excellently. Stitches were removed today.

It is funny how grapewine works. I recently heard me being in my dream occupation as vet clinic's receptionist, WTF?! I had to ask the person to repeat the sentence. My current job has also been guessed in two different vet clinic and in both places people have thought me being in the field. I can't understand how this conclusion is made and in general, why my profession and job are so interesting issues.

There are some parts correct:
1) I am working full time.
2) I am working at a clinic and even at doctor's clinic but it is dentist's clinic.
3) I am working at reception as well but also in other places according to need.
4) I think my dream job is something where I would retire and I can clearly state that my dream job is not a vet clinic's receptionist. My current job is a dream if compared to some previous jobs I've had and I do like my present job.

I am very keen on knowing which vet clinic I am working for so I can go there in the morning and give my bank account info for salary. Our clinic does not take care of animals, however, I clean my dogs teeth myself ... at our home.

Tyttö keltainen/girl yellow

Tyttö oranssi/girl orange

Tyttö musta (oli ennen pinkki panta)/girl black (used to be pink)

Tyttö tummanpunainen/girl dark red

Poika ruskea/boy brown

Poika vaaleansininen/boy baby blue

Poika vihreä/boy green

Leila started obedience
First class over. Leila is very potential, however, she is the youngest at the class so somewhat airhead. Treats are working fine in contact. There were so many good photos taken by Mr Timo Uola so I put them on Leila's obedience site.

Leila ja kouluttajaan tutustuminen. Leilassa on kuulemma potentiaalia.
Leila makes friends with the teacher. Leila has potential according to her.

Vaikea arvata ... onnistuin ohjaamaan kunnolla, koska
Leila toimi juuri odotetun mukaan.
It ain't too hard to guess ... I managed to handle Leila
the right way, since she did what was supposed to.

Photos: Timo Uola

Lelluminator oli hang-aroundina mukana. Laitoin lyhyelle matkalle, varautuneena siitä, että tulee isäänsä Hermanniin, joka vasta 10. kerralla oivalsi jutun juonen. Niinhän sitä sanotaan, että vasta sitten tottuu mokailuun, kun hankkii koiran. Leilan kanssa juoksin kylmiltään 280 m kannustaen ja opastaen. Kaikilla on aina yhtä hauskaa yleisössä, kun juoksen koiran kanssa. Leila itse asiassa ymmärsi asian yllättävän nopeasti ensikertalaisena, mutta kuten kuulutuksissakin sanottiin: "pitkä matka sukulaisiinsa, lengendaarisiin Adolfiin ja Hermanniin".

Ring Steward practical trainings over
Today, at Vantaa Let's Go Show I made my last try-out for Ring Steward. Now I am ready.

Uudet kirjatuet./New book ends.

Carmolis lepäilee/Carmen is resting.

Lellu sananmukaisesti jähmettyi paikalleen, minun eteeni, niin skarppina, että oli jo varmaan säkäkorkeudeltaan metri ja viisi senttiä sekä niin upeassa näyttelyposeerauksessa että ei ole tosikaan. Silmät olivat lautasen kokoiset. Heppa tuijotteli meitä ystävällisesti ja ohitus meni mallikkaasti.

Ohituksen jälkeen, matkaa jatkettuamme, Leelio oli ihan sekaisin hajuista ja sniffasi kavionjälkiä koko paluumatkan.

Arvid oli todella kipeä leikkauksen jälkeen. Autosta siirtyminen kotiin olohuoneen soffalle oli hyvin mielenkiintoinen operaatio. Kaikki operaatioon "Arvid pois autosta" -osallistuneet selvisivät lopulta ilman hampaaniskuja.

Photo: Vuokko Tienhaara
Vuodesohva osoittautui hyväksi ostokseksi vuosi sitten.
Maksoi kokonaan 20 € uutena. Hankkimani avaruuslakana
(josta niin paljon vitsailtiin) oli nyt käytössä.

Kaksi ensimmäistä päivää, kipulääkkeistä huolimatta, oli Arvidauskas kivulias. Omaa sydäntä särki, kun ei tiennyt miten tuota poikaa olisi voinut auttaa. Sen jälkeen on kivut selkeästi hellittäneet ja Arvid on ollut oma iloinen itsensä.

Photo: Vuokko Tienhaara
Liimaside oli jo valahtanut kolmen päivän jälkeen ja
tämä koettiin patenttiratkaisuksi jo viime kerralla.
Tavallista metrilaastaria, johon on tehty muotoleikkauksia
istuvuuden parantamiseksi.

Tikkien poisto on viikon kuluttua ja silloin jälleen kuntouttamisohjeet.

Mitä ilmeisemmin Arvidin molempien polvien ristisiteet ovat meneet siinä ensimmäisessä kodissa Helsingissä, josta pojan hain/lunastin takaisin maksuhäiriöiden ja muutamien vinkkien perusteella (kerrostalo, ei hissiä). Nykyäänkin Arvid tulee rappuset ylös ongelmitta, mutta alaspäin ei tule millään ilveellä. Siinä ei auta edes maammelaulu. Alas on kannettava, jos on sellaiseen tilaan onnistunut menemään, missä ei ole hissiä. Asiaa voi spekuloida usealta kantilta, mutta näyttäisi siltä, että ennen kuin pojan kotiin kävin hakemassa, niin jokin onnettomuus rapuissa on sattunut, nivelsiteet menneet ja stressin seurauksena iski kasvuhäiriö (plus että rokotukset oli jätetty hoitamatta ja Arvid ruokittu ohjeideni vastaisesti ja onnistuttu vielä aliravitsemaan ...). Päällimmäisenä huolena oli tuolloin pojan saaminen kuntoon, eikä ontumista edes oletettu johtuvan muusta kuin kasvuhäiriöstä.

StarWars Warriors 3 years old
Congratulations my dear blue monsters: Arvid, Atte, Austin, Bea, Carmen, Hero, Hugo, Igo, Jedi, MaraJade and Tane. Lot's have happened during these three years.

Naapuriin muuttaa hetken kuluttua lähes samanikäinen (kuukautta nuorempi) sekarotuinen Eppu-poika. Eppu on Leilan poikaystävä ja jää myös tuolle ystävätasolle. Kokoero on todella suuri, mutta molemmat leikkivät ilman ongelmia.

Leila - an obedience dog?
I would never have thought doing this but I enrolled me and Leila (Herdolf Halley's Comet) to an obedience class which is meant for serious training. Leila has been very promising at home training. The class will start in September. Earlier, I had thought enrolling Arvid (Herdolf Nute Gunray) but his knee injury and scheduled surgery destroyed those plans totally.

Carmen on kadottanut synnytyksen jälkeisen kauniin solakan ulkomuotonsa (taas ...) ja on kerännyt oman "lihavat on leppoisia" -massansa takaisin. Toisille ei saa massaa millään ja Campsu puolestaan lihoo pelkästä ruokasäkin katsomisesta.

Leilaa serkut ja sisko- sekä velipuolet vetävät puoleensa kuin magneetit. Tiukka vahtihan tässä tietysti on päällä, mutta Leila on ajatustakin vikkelämpi. Pennut ovat vain niin uskomattoman kiehtovia. Kovin yrittää kutsua niitä leikkiin ... Carmen suhtautuu älyttömän suopeasti tyttärensä innostukseen ja päästää pentulaatikon viereen uusia tulokkaita katselemaan ja haistelemaan.

Arvidas Vindauskas eli Arvid siis, käväisi Skutin vastaanotolla kanssani ja sai vahvistuksen jo itse epäilemääni diagnoosiin, oikean polven ristiside pamahtanut. Leikkuriaika on ensi viikolla. Kevyessä rauhoituksessa polvi tutkittiin ja onnistui tuo poika vetämään emännän ilmeen vakavaksi - kuin myös eläinlääkärin - mutta kumoamispiikillä saatiin poika virvoitettua.

Viime vuonna Arvidilta leikattiin vasen koipi. Olin jo ounastellut sitä, että kun vasen polvi meni ja siinä oli merkkejä siitä, että oli aiemminkin mennyt, niin eiköhän se oikeakin jossain vaiheessa. Ja niinhän se meni. Mitään hirvien perässä rymyämisiä ei ole ollut, ainoastaan rajumpia leikkejä Leelion kanssa.

Välillä sitä miettii vakuutusten hyödyllisyyttä, mutta tässä jälleen osoitus siitä, että koskaan ei tiedä milloin joku paikka brakaa. Tiedossa on useamman satasen paukku (ja Mamá saa tehdä rutkasti ylitöitä). Onneksi Arvidilla on vakuutus, kuten myös kaikilla muillakin Hupakon jengin jäsenillä.

Herdolf Darth Sidious, CGC
Atte has today received Canine Good Citizen title handled by his owner Mrs Kristiina Salonen. Huge congratulations Krisse and Atte.

Anneli hymyilee leveästi Mrs Tovelle, sekä antaa runsaasti pusuja. Mutta samantien, kun oma porukka tulee kotiin, rupeaa Anneli kuin muodon vuoksi ujostelemaan. Hassu tyttö.

Murphyn lain mukaan autoni sanoi taas sopimustaan irti eilen. Aamulla konepellin alta "kuului jotain", mutta kun tuo kolina ei vauhtia tai ajettavuutta haitannut, niin töihin sillä surutta ajelin. Siis niin kauan kun auto kulkee eteenpäin, eikä savua nouse mistään, niin sillähän voi ajaa. Vai? Parkkiksella tehokkaan oloisena availin konepeltiä ja hyvin asiantuntevana nyökyttelin (lähinnä itselleni), että juu-u ... konepelti on nyt ylhäällä ... pelkkää mustaa täällä näkyy, yrittäen luonnollisesti antaa muille parkkiksella olleille kuvaa, että mukamas tästä jotain ymmärtäisin.

Alituista vinoilua kuulen konepeltien availuista, blondi kuin olen, että siinä vaiheessa vasta pelottaa, kun rupean kaivelemaan työkalupakkiani ja otan esiin ruuvinvääntimen ja sen kukkakoristeisen vasaran. Viimeistään siinä vaiheessa viereen joku miespuolinen tulee uteliaana katselemaan ja jotain apua tilanteeseen voi saada.

Töistä päästyäni akkuvalo paloi reippaan punaisena. Punainen on lempivärini, mutta auton kojelaudassa ne punaiset valot eivät yleensä ole hyvä juttu. Ohjaustehosteet olivat kadonneet kokonaan. Jos "otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaitseman", niin tässä tuli hiki pintaan yrittäessä saada risteyksissä tai kurveissa auto kulkemaan edes lähelle haluttua suuntaa. Kumma kolina oli tosin hävinnyt. Mutta oliko se hyvä vai huono asia?

Kotipihassa kennelkummin autonkuljettaja paikallisti vian ensikatseella. Laturinhihna oli ihan silppua. (Miksiköhän minä en sitä parkkiksella huomannut? Ehkäpä tarvitsisin opaskoiran auton sisuksiin tutustuessani ... 'katselen tässä vähän ympärilleni' .... No, kaikkea ei vaan voi tietää, ainakaan autoista).

Aamulla pakkasin hienon Bilteman maastopyöräni auton kyytiin (onneksi tuossa postilaatikossa on ulottuvuuksia), sillä AD-autohuolto on työmatkan varrella, joten voin jättää auton sinne ja mennä loppumatkan fillarilla. Mutta mikä ihme kaikilla ihmisillä oli huollattaa autoaan juuri tänään?

Ihan joka kerta, kun vien autoni sinne on vastauksena: "kuulkaas rouva hyvä, ei tällä voi ajaa metriäkään, tämä jää tänne. Ei tällä itse asiassa olisi edes saanut ajaa". Mistä minä nyt hyvänen aika sentään osaisin tietää milloin sillä autolla EI saa ajaa, jos se kerran kulkee eteenpäin? Aina jäppäräiset jäävät kuulolle ja muuten veikkaan, että kahvitauolla taas vitsaillaan naisautoilijoista ja varsinkin blondeista, koska multa aidosti tulee kommentteja, kuten "mutta kun se vielä kulki", "mutta kun se jarrutti vielä", "ai mikä sulake? Missä? En mä ymmärtänyt siitä manuaalista mitään. Onks ne noin pieniä?" tai niin kuin tänään "kauhean raskas ajettava, johtuu varmaan siitä mustasta hihnarämmäleestä, joka on nyt repsikan paikalla". Enhän mä nyt enää siellä sitä muistanut, mikä sen hihnan nimi oli.

Edellisistä kerroista viisastuneena tuo hassunhauska vihreä maastopyörä oli siis kyydissä. Kyllä blondi joitain asioita oppii, jos ei muuta, niin ihan konkreettisesti kantapään kautta. Tunsin katseet selässäni, kun hissasin pyörän esiin auton uumenista. Onneksi työpaikalle mennessä kukaan ei ollut katsomassa sitä akrobatiaesitystä, missä vein fillarin rullaportaissa kakkoskerrokseen. Miksen jättänyt fillaria telineeseen ja pihalle? No siksi tietysti, ettei siinä ollut lukkoa. En mäkään siis ihan täysillä valoilla aamulla töihin lähtenyt.

Kaikesta kiireestä huolimatta saatiin auto ajokuntoon iltapäivään mennessä, vaikka aamulla se vaikutti aika epätodennäköiseltä. En tiedä kiilasinko jonkun ohi, oletettavasti näin tein. Mulla on tota katu-uskottavuutta autojen kanssa ...

YES:in verenkuva Annelista tuli tänään. Veriarvot olivat normaalit, mutta veriryhmä positiivinen, joten ei sovi luovuttajaksi.

Anneli's test results were normal, however, she was tested positive for blood type, thus won't be a suitable candidate for blood-doning.

Synnytyspäiväkirja:
Carmenin synnytys käynnistyi aamulla klo 8.00 poltoilla. Näppärästi kuin norsu Carmen pinkaisi pentuboksista minun yli minuun osuen, kun siinä vieressä patjalla nukuin. (Voitte arvata miten tuo sattui, Campsu kun ei mikään kevyt tyttönen ole). Siitä säntäsimme pihalle pissalle - molemmat.

47 min myöhemmin saapui ensimmäinen pentu, tyttö. Tästä mentiin 20 min välein tasaisen tappavaan tahtiin ja syntyi toinen tyttö, sekä kolmas tyttö. Edelleen 20 min myöhemmin, tosin meidän pihaan pissatuksen yhteydessä tulla tupsahti ensimmäinen poika (vihdoinkin, meinasin jo ettei poikia tule lainkaan). Edelleen 20 min myöhemmin saapui pentuboksiin neljäs tyttö. Tämän jälkeen Carmen veteli hirsiä 2,5 h ja jälleen 20 min välein pulautti maailmaan toisen pojan ja vielä kolmannenkin pojan.

Koko homma oli paketissa klo 14.50. Synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta, jossa kaikki menee ennakoidun mukaan. Kaikki pennut syntyivät elävinä ja röntgentuloksen mukaisena määränä. Synnytys täsmälleen 63 vrk astutuksesta. Kaikki pennut olivat nätisti sikiöpusseissaan ja tullessaan jälkeiset mukana. Kaikki hengittivät reippaasti itse ja rupesivat välittömästi hakeutumaan maitobaariin. Meinasin ihan unohtaa, että jo pelkkä astutus oli myöskin suoraan oppikirjasta: niks-naks ja homma pulkassa.

Pennut painavat kaikki karvan vajaa 800 g, joten ei mikään ihme, että Carmen oli "kookkaan muodokas". Kaikki pennut, kuin myös Carmen voivat erinomaisesti. Maitoa tulee reippaasti ja Carmen hoivaa pentujaan reippaan tottuneesti. Yksikään meillä synnyttänyt emä ei ole ollut näin hyvän hoivaviettinen, kuin Carmen on.

Pidän synnytyspäiväkirjaa, ihan jokaisesta synnytyksestä. Kirjattuna on ruokavalio, madotukset, lämmöt ja pentujen synnyttyä jokaisen pennun paino per päivä plus muut muutokset, kuten silmien rähmiminen ja niiden aukeaminen sekä napanuorajäännösten irtoamiset. Jos eläinlääkäriä joudutaan käyttämään, niin kirjaan siltikin itselleni oksitosiinit, niiden antoajat, mahdolliset kalkit, antibiootit tai sektiot.

Ilmeisesti vuodet Sihteeriopistossa eivät menneet hukkaan, kun tarkat kirjanpidot ovat jääneet käytäntöön. Käytän mahdollisuuksien mukaan (aina tämä ei siis onnistu syystä tai toisesta) nartun progesteronitesteissä, yleensä muutamaan kertaan ainakin, jotta oikea astutuspäivä olisi tiedossa. Ultraan nartun varmistaakseni tiineyden ja röntgenillä varmistetaan juuri ennen synnytystä tai synnytyksen aikana, montako pentua on maailmaan tarkoitus tulla. Eipä tarvitse sitten miettiä, että jäikö sisälle vielä mitään ja oliko tässä kaikki. Murphyn lain mukaan synnytykset nimittäin osuvat sangen usein viikonlopulle, sunnuntain vastaiselle yölle, jolloin eläinlääkärin apu on kiven takana.

Vakuutus korvaa lääkekuurit ja sektiot sekä sen yhteydessä röntgenit. Kaikki muu menee omasta pussista. Voinette arvata, että nuo toimenpiteet eivät ole halpoja. Ja kyllä, pidän myös noista kuluista kirjaa.

Kun pentu sitten aikanaan lähtee omaan kotiinsa, on se eläinlääkärin tarkastama, mikrosirutettu, saanut ensimmäisen epävirallisen (siis ei normaaliin rokotusohjelmaan kuuluvan) parvorokotteen sekä nykyisin myös kennelyskärokotteen. Mukana seuraa tavallinen rokotuspassi. Niitä ns. EU-passeja ei jokaiselta eläinlääkäriasemalta saa ja vaikea nyt olisi edes väittää kaikkien pentujen menevän ulkomaille. Nämä nyt ovat tapauskohtaisia juttuja. Pennun mukana seuraa vaihtelevasti kaikkea tilpehööriä, jota myös pentupakkaukseksi sanotaan; kuten monisivuinen hoito-ohje (tämä ei lukeudu tilperööhikastiin), kuppi, lelu, kynsisakset (käyvät dogilla alkuun), ruokaa, makupaloja, valokuvia (riippuu printteritilanteesta), jne. On tuolla pentupantoja ja mainostalutushihnojakin mukaan annettavaksi, jos omistaja näin haluaa. Toiset nimittäin tuovat sellaisen jo mukanaan tai antavat etukäteen pennulla pidettäväksi. Muutama ylimääräinen ruokatynnyrikin löytyy, ei ehkä esteettisesti kauhean viehättäviä, mutta ajavat asiansa.

Carmen & Luca puppies
Carmen started to be in labor at 8.00 a.m. when she was having labor pains. Gently, as an elephant she rushed from puppy bin, over and stepping on me, since I was sleeping right next to her. You can imagine how much that hurt since Carmen is not a light bitch. So, we rushed to the yard to pee.

47 minutes later Carmen delivered the first puppy, a bitch. From then on, we continued on 20 minute intervals, each time delivering a puppy. Carmen gave the second bitch, then the third bitch. Again, after 20 minutes but onto our yard while peeing Carmen delivered the first boy. Finally, since I was beginning to think if all puppies were bitches. Again, after 20 minutes fourth bitch entered the puppy bin. After this, Carmen rested for 2,5 h and again, in 20 minute intervals delivered the second boy and then the third boy.

Whole thing was wrapped at 2.50 pm. It was like straight from the text book, where everything goes like planned and without any complications. All puppies were born alive and according to preliminary x-ray result, completed the amount seen. Delivery was exactly 63 days after breeding. All puppies were nicely in their amniotic fluid bags and carrying afterbirth. All breathed normally and went for the mik-bar.

Puppies all weigh a little less than 800 grams, so it's no wonder that Carmen was "giantly huge". They all are in excellent shape. Carmen has more than enough milk and she takes care of the puppies so well. There is no other dam - which I have been in contact with - who would be better in nursing and caring than Carmen.

I keep a journal of each delivery. Diets, wormings, temperatures are documented as well as puppy weights on daily basis plus other changes like when they are opening their eyes etc. If a vet is used, I document all drugs used and eg. c-sections - if those are used.

Apparently, years at Secretarial College have left mark in my behaviour (Secretary is my second profession, first being Dental Assistant and third being MBA) and I tend to keep track on various issues. Before breeding is done, I generally, when it is possible, take progesterone tests and usually at least twice, so perfect day for breeding would be known. After mating, I do an ultrasound to make sure whether the bitch is pregnant or not. Then, before delivery or during it, I take an x-ray to make sure how many we are going to have. By this, I don't have to second guess if there are still puppies inside or are they all delivered. Mr Murphy usually has his finger on deliveries and they happen very often during the weekend and especially between Saturday - Sunday night, when vet's help is very difficult to get.

Insurance will cover drugs and c-sections and x-rays during labor. All other expenses are from my own pocket. You might already guess, that those procedures are not cheap. And yes, I keep track on expenses as well.

When the puppies are leaving for their new homes, I have them vet checked, micro-chipped, parvo-virus and kennel-cough vaccinated (they are not routinely done, I just want to make sure that my pups have all preventative measures done when they leave). Normal shot document is accompanied with the puppy. So called EU-passes are not so easily received from all vet offices and quite frankly, I can't have all my puppies going abroad each time. Together with the puppy will follow all kinds of stuff like: caring instructions (this is not exactly just stuff but quite important document), bowl, toy, nail-clippers, food, treats, photos (depending on printer situation), etc. I do have few gimmick collars and leashes if so wished. However, quite many have their own collars ready for the pup or they bring it beforehand. Few extra food containers are also available, not esthetically the prettiest but will do the deed.

Bean ja Lucan pennut (täydellinen ulkosiitos) odottavat luovutusikää ja pääsyä omien perheidensä luokse. Tästä nimenomaisesta yhdistelmästä ei siis ole enää vapaana yhtäkään pentua.

Puppy situation up-date
Carmen and Luca litter will be due any minute now. She is huge and feeling perfectly. I know preliminary number of puppies but not sexes (ultrasound and x-ray won't give the answer to this question). All inquiries to me (info at the beginning of this page or at the respective litter page).

Bea and Luca puppies have homes. No available puppies from this litter.

Seuraava pentue yhdistelmästä Carmen & Luca syntyy elokuun alussa.

According to preliminary reservations both girl and boy already have homes. Next litter out of Carmen and Luca is due at the beginning of August.

Ilman Bauhausia ei lattianlaitostakaan selvitty, joten auton nokka kohti kauppaa ja mukaan Arvid. Reissu Arvidin kanssa oli juuri niin vauhdikas kuin olin osannut odottaa. Nopeaa liikkumista, mutta kun tuli aika pysähtyä jonnekin käytävän väliin, niin Arvid veti levyksi latttialle.

Muita ostoksillaolijoita Arvid haki katsekontaktiin ja kun se oli saatu, niin tömäytti päänsä heidän syliin ja heilutteli häntäänsä: "saa rapsuttaa". Välillä tuntui ettei eteenpäin pääse ollenkaan Arvidin tutustuessa ihmisiin.

Naapurin parivuotias Heta-tyttö ja Leila ovat löytäneet toisensa. Heta on jo moneen kertaan vain halunnut tulla kylään moikkaamaan Leilaa, siis erityisesti Leilaa ja sitten Fionaa. Lopulta kaikki koirat pitää käydä läpi.

Big Boys and Leila
Neighbors construction site has new personnel quite often. They are all told that area is patrolled by two big Great Danes who are allowed to wander as freely as they will. Both are very gentle by nature. However, without exception, when new person is at the construction site and in some point sees Big Boys aka Adolf and Hermann they drop their tools and freeze of shock. "What are those? I was told about big dogs but these are the size of a half horse". Hermann produces impression of pure fear among them, 'cause first they see his ears from the woods and then the rest.

Neighbors two-year-old Heta-girl and Leila have really found each other. Heta has already few times wanted to come over to see especially Leila and then Fiona. At the end, she wants to see them all.

Minulla yksi hammas oli vähän oireillut jo kuukauden verran (myös minä pitkitän näitä korjauskäyntejä mahdollisimman paljon). Kävipä sitten niin, että oli pakko se aika omalle vastaanotolle varata.

Odotushuoneessa sydän lyö reippaasti tuplat. Sitten kun ovi avautuu ja kutsutaan sisään, muuttuisin mieluiten näkymättömäksi. Sehän nyt ei tietenkään onnistu. Pienen vitkastelun jälkeen, kun pakotietä ei ole, on otettava itseään niskasta kiinni ja asteltava reippaasti sisään. Sitä nopeammin se on ohi.

Työpaikkahuumori kukki seuraavalla tavalla (V = Vuokko, A = hammaslääkäri)
V: "Puudutteissa ei tarvi sitten säästellä"
A: "Meillä on valitettavasti tänään kaikki puudutteet loppu koko talosta, mutta puudutellaan ensi kerralla sitten senkin edestä".

(Minulle tarkastuksen saa just ja just tehdä ilman puuduttamista, mutta kaikki muu puudutetaan, tässä en jousta. Ihan liian monta kertaa jo kouluhammaslääkärissä kaikuneet sanat "tämä on niin pieni, ettei tämä satu" tai "tämä ihan pikkusen nipistää" ei mene läpi. Ilmaisen hoitotilanteessa kivun hyvin selkeästi, joka tarkoittaa, että pora pois suusta ja sassiin sekä lisää puudutetta.

Toiseksi, suuhuni ei laiteta yhtäkään amalgaamipaikkaa, oli ne sitten kuinka kestäviä tahansa.

Kolmanneksi, hammaskiveä on ultraäänilaitteella putsattu kerran tasan kolme ja puoli sekuntia ja sitä kammotusta ei suuhuni laiteta enää ikinä. En ole kuullut kenenkään muun valittavan siitä tähän mennessä. Hammaskivenpoistosta itse asiassa nautin, kun se tehdään kyreteillä, sillä se ei tunnu missään ja siinä voisi jopa nukahtaa.

Neljänneksi, kuinka yllättävää, kaikkia puudutteita ei voida käyttää niistä johtuvien reaktioiden takia. Olen siis hammaslääkärille oikein helmi potilas).

Hoitotuolissa oli asento laitettu ergonomisesti, mutta koska luen itseni myös pelkopotilaisiin, niin huomasin jännittäväni pelkkää puudutetta jo niin paljon, että olin ihan jäykkänä ja tikkusuorana (vatupassi olisi ollut ihan linjassa), eikä kropalla ollut kuin yksi kohta, jolla osua hoitotuoliin.

Homma meni kivuttomasti, mutta kunhan tulin kotiin, niin rupesin reagoimaan samalla tavalla kuin sulfalle, jolle olen allerginen. Nyt on hieman udun peitossa se, että oliko se tämä puuduteaine vai joku muu samaan ajankohtaan osuva juttu. Ei muuta kuin koirien kyypakkaus huiviin heti ja oireet lievittyivät lyhyen ajan sisään.

Osaan kertoa omasta kokemusesta todellisia kauhutarinoita hammaslääkärikäynneistä, mutta mahtuu joukkoon myös niitä helppojakin.

Anneli oli erittäin reipas ja kiltti tässä hyvin uudessa tapahtumassa. Odotushuoneen ihmisetkään eivät enää saaneet paniikkireaktiota aikaan ja kiltisti käveli hihna löysällä vieressäni koko ajan, ilman pakittamisia tai vetoja. Anneli on todella edistynyt huimasti.

Anneli and blood-doning test
Today Anneli was tested as a future blood-donor. Due to new equipment and holidays we will get the info after four weeks.

Useampi on suositellut myös tuning-tarinaa, jota en vielä ole ehtinyt lukemaan, mutta on näin omilta sivuilta helppo etsiä, kun sopiva hetki löytyy.

Fiona sai palkkioksi 3 kg Hill'sin ruokaa ja verenluovutuspinssin pantaan liitettäväksi sekä maininnan heidän kotisivuilleen. Omistajalle tuli oma pinssi.

Kaikki veri, jonka he saavat kerättyä maanantaisin (heidän keräyspäivänsä) menee aika tarkkaan sen kuluvan viikon aikana. Mitään varastoja ei juurikaan ole.

Fionan veri toivottavasti auttaa jotakuta/joitakuita. Ikäraja luovuttajalle on 1 - 6 vuotta ja minimipaino 30 kg. Rokotukset ja madotukset pitää olla kunnossa, sekä tiedot ulkomaanmatkoista. Omasta poppoosta Adolf ja Hermann ovat liian vanhoja, Arvid ja Carmen olivat testeissä positiivista sorttia (luovuttajan veri kun pitää olla negatiivista), Leila on vielä liian nuori ja Anneli alipainoinen, ellei sitten olisi nyt kerännyt muutamaa lisäkiloa.

Toimenpidehuoneen seinällä oli listaa testatuista roduista ja niiden tuloksista. Tähän mennessä 350 koiraa on sopinut luovuttajiksi. Negatiivisen veriryhmän omasi sangen usein sakemannit, greyhoundit ja seropit. Oli siellä listassa useampi tanskandoggikin.

Oikein mukava tapahtuma, joka perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja auttamisenhaluun. Suosittelen. Työpaikkanikin suhtautui tähän hyvin myönteisesti, vaikka aikaa meni hieman yli arvioidun. Kiitos Ulla, Anneli, Marjo ja Kari.

Blood-doning
Fiona was at the Animal University Hospital for blood-doning. 470 grams of her blood were taken in mild sedation, at the same time she received fluid into her system.

As a reward she got 3 kg Hill's kibble, small pin to be attached to her collar, I as the owner got a similar pin and our names will be put to their website.

All blood they receive on Mondays (Monday is the collection day) will be used during the week. They hardly have any strorage.

It was very nice event which is totally based on free will. My job also took this very positive way, although it took a bit longer time than expected. Thank you Ulla.

Adolf oli ROP-vet ja PU-4 (eli rotunsa paras veteraani ja paras uros neljä) = Mamin huippujätkä. Hiukan "raskas" esitettävä. Hepulla tuota omaa tahtoa on ja näin vanhempana se vielä korostuu. Bis-kehässä olikin joku baltian ihme tuomarina (tuomarimuutos), joka ei yhtäkään lyhytkarvaista edes vilkaissut.

Palkintojen suhteen Adolfilla käy aina erikoinen tuuri. Joka kerta, kun palkintoon on ollut aihetta, on tullut joko tasan samanlainen pytty tai muuta mukavaa, kuten lusikka, savikippo tai, niin kuin tänään, pyyhe.

Arvid oli ET:n handlaama (tarvinneeko tuo muuta selitystä?). Hellunen-Lellunen, kaikesta treenistä huolimatta, päätti olla hankala. Ilmassa saattaa olla jo alkavan kiiman aiheuttamaa käytöstä.

Hermann huomasi aamulla kädessäni näyttelyhihnan ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että lähtee Carmenin kanssa liikkeelle. Jäi oven taakse kysymysmerkkinä tönöttämään, puhekuplassa oli vain hämmennystä ja kysymysmerkkejä. Kotiin tultua haisteli minut tarkkaan ja sitten tylysti käänsi selkänsä, puhekuplassa näkyi selkeästi: "senkin petturi". Kyllä Hermann sitten jonkin ajan kuluttua leppyi.

Tove-Muumi oli viikon hoidossa. Elämää pursuava neitokainen, joka heiluttaa häntäänsä jatkuvalla syötöllä ja virnistelee vähän väliä. "Hönö Vauhtipata" lähti kotiinsa illalla ja oli syödä perheensä silkasta innosta ja jälleennäkemisestä.

Tuusula Show - Adolf "Da Man"
The show could not have been any closer to home. I entered three dogs from my herd. Adolf was the main reason and Arvid & Leila hang-a-rounds - gettin experience. It was not so nice surprise to see that the show site was not the same one where the show had always been. It was on the opposite side which was way too small and crowded. For the first time in my showing history I thought I would turn back and not show with there active danes I have.

Adolf went BOB-veteran and WD-4 = Mom's superboy. He was a bit hard to show. Adolf has always had his own way and by the age his own temperament is stronger. Bis judge was some Baltic person (change of judge) who did not even look at short-haired dogs.

Prize-wize Adolf has funny luck. Each time he gets prize it's either a similar trophy or then something totally else. Once spoon, clay cup or like today, a towel.

Arvid was handled by ET (needs no other comment). Leila, despite of all training, decided to be difficult. This can also be first signs of starting season.

(Muutama kysely on tullut. Paikallislehden ilmoituksessa oli tänään 4.7, että tarjous kestää 5.8. asti. Firman tiedot ja toimipisteet www.eyen.fi - ei siis tarvitse Nurmijärvelle asti tulla silmälasien perään).

Pikkunen-Hellunen-Lellunen on aikuistumassa. Tänään oli ainoastaan sininen hiusdonitsini löydetty jostain ja lussutettu märäksi ... yäk.

Bea & Luca -pentue sai teeman. Niistä tulee Harley Davidsoneja. Pyrin yleensä siihen, että niin viralliset kuin kutsumanimetkin olisivat uniikkeja. Käytän itse asiassa suhteettoman paljon aikaa nimiä miettiessä. En käytä aakkosnimeämistä pentueissa yksinkertaisesti sen takia, koska se on mielestäni älyttömän tylsä tapa ja olen aina ollut hieman kapinahenkinen sekä massaan sulautumaton. Teemoissa haluan myös välttää yleisesti käytössä olleita, joten Herdolfista ei esim. Harry Pottereita tule. Ei sen puoleen, en ole Harry Pottereiden suosiota kirjoissa tai elokuvissa ymmärtänyt. Atlantinylityslennolla olen yhtä Potter -elokuvaa katsonut 7 min, ennen kuin nukahdin.

Ikeasta löytyi Arvidille ihan Aavitin näköinen lelu. Pitkä vihreä lohikäärme. Oli Arvidille itselleen myös mieluinen, sillä ei kukaan muu saa leikkiä.

I got a call from University Animal Hospital to schedule blood-donor visit for Fiona. I had waited this call already for some time but everything is in order with them.

Tiny-Cute-Leila is maturing. Today, only one of my hair donuts was found and muched, it was soaked with slobber ... yikes.

Bea and Luca litter got a theme. They will be Harley Davidsons. I aim to name both official and calling names unique. Actually, I use quite some time thinking of names. I don't use the common alphabetical litter naming system because I find it boring, I am a bit rebel by my nature and I have never fitted into the mass. With themes I also like to use different than others. E.g. Harry Potter litter is something that will not come out of Herdolf. Personally, I have never understood the hype around Harry Potter. Once, while flying to USA a Harry Potter movie was shown in the airplane. I started to watch it and fell asleep after 7 minutes.

Visited Ikea again and found a toy that looked like Arvid. It is a long and green dragon. Arvid liked it immediately and will not let anyone else play with it.

Sivuvaunusta on jo vinoiltu mm. kääntösäteestä, mutta eiköhän lentokentältä löydy tarpeeksi tilaa kääntää, jos ei muualla käänny. Reittivalinnat pitänee suunnitella niin, että kääntyy aina vain yhteen suuntaan.

Oman näköiseksi vaatisi hieman tuunaamista. Tankkiin ja kalimeroon on kuvaidea valmiina. Hapsuja vähän eteen ja taakse, pitkä antenni ja majavanhäntä, sekä luonnollisesti ajokamoiksi hapsuchapsit. Katseet ovat kertoneet henkilöiden mietteistä annostukseni oikeellisuudesta. (Annostusjutut tulee lääketeollisuuden ajoilta, jossa on välillä hurttia huumoria. Paras töissä käytetty lausahdus on: "Se parhaiten nauraa, kellä on vahvin lääkitys". Annostusvitsit eivät tarkoita sitä, että olisin itse lääkityksellä tai irvalisin jonkun toisen lääkityksestä. Mielenterveysongelmat eivät ole vitsikkäitä, vaan ihan todellisia niille, ketkä niistä kärsivät. Onneksi niihin on apua saatavilla.). Näppärimmät irvileuat jo vinoilivat, että helppo tossa Hyrylän Shellillä todeta, että "kato, Vuokko on ollut täällä", kun maasta löytyy hapsukasa.

Directly from Germany my new bike, Harley Davidson Dyna Glide. I'm now looking for a side-car. Side-car will be customed for a dog.

Paljon mahtuu tähän kahdeksaan vuoteen. Päivääkään en ole katunut rotu- tai värivalintaa. Olen saanut lukuisia ystäviä ja varmasti yhtä monta vihamiestä. "Elämä on". Meille Törö-Erkki on täydellinen.

Kiva, olin editoimassa juttua, kun Leila tuli avustamaan. Stoori katosi bittiavaruuteen.

Bea "Herdolf Leia Organa" will have puppies at the end of July with Luca "Ludwig-Herdolf von Gigantic Blau". Litter due in 19th July. Ultrasound showed blue puppies.

Työskentelen tällä hetkellä siis hammashoitajana. Se on ihan ensimmäinen ammattini. Tulen hoitajaksi tai pitämään kädestä kiinni, jos näin halutaan tai poistun hoitajan roolista, jos tuttu/kaveri katsoo sen tilanteena epämukavaksi. Meillä näet käy kaikki. Kummankin noista edellämainituista olen jo tehnyt. Työni puolesta minua sitoo vaitiolovelvollisuus, joten hammaslääkäriasemalla saadut tiedot yms. jäävät sinne.

Work related fun
We were making a joint order at work from one company. My co-workers were ordering lotions and other hygiene products but my order was seen extremely funny. While others use suntan lotion needs Vuokko a space sheet. I am also a happy owner of a new stethoscope. Before I got to work some had already examined my stethoscope but they all, for some reason, knew that the item was mine. My boss stated shortly: "there are puppies on the way".

Leila-Lellu-Leelio-Hathiivat-Napotados
Hellunen-Lellunen on tänään osoittanut rakkauttaan rajusti. Hiusdonitsini on über-vastustamaton. Vähältä piti ettei tullut kunnon "puppy-cut" -leikkausta ja ponnari lyhentynyt. Täytynee viikonloppuna hieman fiskarsseilla tasoitella. Hellyydenpuuskassa tuli vauhdilla syliini sohvalle, niin että henki salpautui. Leikittiin hieman ja Lellun otsa osui vauhdilla nenääni. Teki niin kipeää, että vedet tuli silmistä. Onneksi ei sentään verta ruvennut vuotamaan. Hetken kuluttua noukin lattialta jotain ja Lellu osallistui myös. En itse ehtinyt vielä nostaa päätäni, kun Lellu omansa nosti ja täräytti päällään mukavan kuhmun otsaani. Elämä doggien kanssa on välillä kivuliasta, varsinkin näiden keskenkasvuisten parissa. Enää puuttuu tältä päivältä musta silmä päävaurioistani, se tosin saa mielellään jäädäkin. Olen jokunen vuosi sitten ollut Lääkäripäivien ständillä mustan silmän kanssa, eikä silloin kaikki selvästi uskoneet, että iskun oli aiheuttanut koira.

Sukelluskursseja
ET kävi päivittämässä PADI:n Instructor -lisenssinsä. Nyt rupeaa vetämään kursseja tarpeen mukaan. Minun merenneitokokeilut on kokeiltu. Padin OWD riittää vallan mainiosti ja meressä/lätäkössä pitää olla jotain nähtävää, esim. kaloja. Kouluttajana ET on hyvä, on myös minut kouluttanut muutama vuosi sitten. Jossain aiemmin olen maininnutkin, että olen hänen kouluttajauran aikana tehnyt enkat kurssin suorittamisen pituudessa. Minulta meni siinä vain viisi vuotta. En halunnut laittaa päätä vedenpinnan alle, joten se hankaloitti asiaa suuresti.

Roma - Herdolf Herbina Cyclone's virtual home.

Hermann osoitti minulle mieltään. Haisteli tarkkaan, kun tulin kotiin ja ilme oli juuri sitä luokkaa, että "ai jaa, sitä ollaan oltu näyttelyssä, mutta minut on jätetty kotiin". Haisteltuaan minut tarkkaan meni sängyn päälle loikoilemaan ja esitti loukkaantunutta.

Lauantaina päätin yrittää väsyttää Leilan. Lellu on nimittäin to-del-la aktiivinen pentunen, ihan aikuisten oikeesti. (Miten meidän talouteen onnistuu aina hankkia/jättää pienet ja paksut nartut + tolkuttoman aktiiviset koirat, sukupuolesta riippumatta? Nuo ovat kaikki kuin vauhtipataan pentuna pudonneet).

Metsälenkille lähdettiin Arvidin ja Leelion kanssa. Leilalla uusi ihana leveä pinkkinen niittipanta kaulassaan (minä hommasin sunnuntaina pantaan mätsäävän ulkoiluasun ... miten niin välineurheilija? ... pieni turhamaisuus on ihan sallittua ... saatan laittaa meistä yhteiskuvan himppa myöhemmin). Lellu ja Aavitti ryskivät pitkin peltoja ja metsiä. Leila hyppeli kuin jänis korkeassa heinikossa, vähän kuin olisi jouset olleet tassujen alla ja veteli tolkuttommia spurtteja välillä yksin ja välillä Arvidia kiusaten. Kovassa vauhdissa ei aina ehdi katsella eteensä, joten Lellu käväisi ojassa ja otti pikakylvyn.

Niin, oliko Lellu väsähtänyt lenkin jälkeen? Ehkä hetken.

Isolla tontilla Fiona tutki luonnollisesti alueen tarkkaan, ajoi lokit tiehensä rantsusta, patsasteli laiturilla katsellen poijua sen näköisenä, että jos olisi pikkuisenkaan liikahtanut, olisi tuo rattus-rattus lähtenyt uimaan. Kaislikossa Fiona kasteli tassujaan, en viitsinyt kyläreissulla Fionaa ihan uimaan päästää, edustusasunnossa kun olimme kylässä.

Tämän kevään sisustusbuumissa olen nyt muutamaan otteeseen käväissyt Ikeassa avoimin mielin ja yllätyksekseni löytänyt sieltä omaan sisustusideaani sopivia tuotteita sangen edukkain hinnoin. Koko sisustus ei tule olemaan vain Ikeasta hankittua. Tyyli on muotoutunut tasolle; hieman antiikkia, hieman kierrätystä, hieman omia tuotoksia ja hieman Ikeaa. Lisänä täytyy muistaa aina koirafaktori, koska noita pentuja nakertavine hampaineen täällä tuntuu kuitenkin aina olevan. Juuri kun edellinen on päässyt kunniakkaaseen käyttäytymiseen tuhoamisen suhteen, on tuossa jo seuraava valmiina nakertamaan kaikkea mitä eteen osuu.

Ikean tuotteiden - niiden jotka jotain kokoamista tai asennusta vaativat - on kokonaan toinen juttu. Niin kauan kuin selviää ruuvinvääntimellä, niin ongelmia ei ole.

Puutarha
Tanskandogit ja turmelematon puutarha ei sovi yhteen. Sinne minne istutetaan jotain, täytyy välittömästi mennä katsastamaan tilanne omin tassuin, ja sitten, kuin vaivihkaa, poislähtiessä tassut vetelevät puskat ja puut nurin. Jos ei siis pikkulinnut ja jänikset turmele marjapuskia, ne taatusti turmelee joukko tanskandoggeja. Turmeluun riittää tosin vain yksikin doggi. Meillä valitettavasti jokaisella on noita kaivinkonegeenejä enemmän kuin laki sallii.

Toinen asia, josta joutuu vakavia keskusteluja pitämään, on vadelmat ja mustikat. Täysin suvereenisti nuo koirat käyvät niitä maistelemassa, mutta ideahan on ollut alusta pitäen, että me ihmiset puskien sadosta nauttisimme. Fiona ottaa marjat hyvin hienovaraisesti, Arvid puolestaan ei ole niin tarkka mitä sinne suuhun menee. Jos marjojen seassa on lehtiä, niin se ei haittaa. Pääasia Arvidilla on päästä puskiin marjoja syömään hyvin krouvilla tavalla. Ajoittain tuntuu siltä, että kyynärpäätaktiikka on ainoa keino saada itselleen jotain puskien tuotosta.

Little-Asmo (Herdolf With Hoppingham) has his own virtual home. He follows his idol and dad Hermann e.g. in shaping beds. We have a second "yankee bed" (the high ones used in States) at the moment, the first one was destroyed by Hermann when he was a tiny pup.

Turvavöiden uusiminen ei olekaan mikään ihan pikkujuttu, puhumattakaan kustannuksista. Se, että "ei mun koira ole koskaan mitään syönyt", ei mene enää missään tilanteessa läpi. Koira pysyköön omistajansa vierellä koko ajan tai pitää autossa rekullaan kuonokoppaa. Autottomat tai kortittomat koiranomistajat eivät käsitä, kuinka tarpeellinen auto toimintakuntoisena haltijalleen on. Kärsin seuraukset omien koirieni tuhoista, mutta vieraiden kohdalla en suostu sijaiskärsijäksi. Elämä muuttuu myös kohtuuttoman vaikeaksi, koska ajoittain mukana on muitakin ihmisiä minun lisäkseni ja autossa pitää olla ne saakutin turvavyöt päällä.

Ajattelin vaihdatuttaa turvavyöt auton huollon yhteydessä, mutta nyt onkin useampi päivä kulunut uusien turvavöiden metsästämisessä ja hintakilpailuttamisessa. Niiden vaihto ei huollossa onnannutkaan ihan noin vaan. (Ja kyllä, olen todella kiukkuinen, voisin kyseisen koiran vetää rusetille ....). Veholta hinnat: etuvyö 229 € (löytyy keskusvarastolta) ja takavyö 158 € (joudutaan tilaamaan Ranskasta).

Karu totuus - rakkaat ystävät ja vihamiehet - on se, että aikaa ja rahaa on minullakin rajallisesti. Yllätys, en ole perijätär, nainut miljonääriä tai voittanut lotossa. Teen koko ajan kahta ja joskus kolmeakin työtä samaan aikaan, enkä räi vaan kattoon päivisin ja odota, että rahaa tulvii ovista ja ikkunoista. Muodollinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta on minun ja koirieni käytöön, ei siihen, että luototan, maksan tai toimin pankkina muiden koirien menoille, vakuutuksille tai tuhoille, vaikka eläinrakas olenkin. Johonkin se raja on vedettävä.

Tänään näemmä mulla temperamentti taas kihahtaa kunnolla.

Leilalla oli kavereina Tove ja Tony - kaikki siis Hermannin pentuja. Vauhtigeeni on periytynyt tähän kolmikkoon hyvin selkeästi. Leelio on ihan poikki ja veikkaan, että Tove ja Tonykin ovat suurimman energiansa tänään saaneet purettua.

I have ordered a painting of our dogs. Artist has done research for the background and has the layout and today we had photoshoot of each dog. Place for the painting is reserved but it will take some time before it is ready.

Leila had company today - Tove and Tony, both Hermann puppies. Speed gene is inherited to each one very clearly. Leila is very tired and I'm sure so are Tove and Tony as well.

Mopoilu ei ole mun juttu. Siitä en saanut mitään kiksejä mihinkään suuntaan. Kiva musta kalimero jää muistoksi. Takana on todella tylsä istua kyydissä. Ajaminen taas on aika yksinäistä hommaa, eikä tuulenvire naamalla ole mikään ihmeellinen juttu. Sitä on tullut vapaassa pudotuksessa ihan tarpeeksi vuosien aikana, silloin kun hyppäsin aktiivisesti.

HD sivuvaunulla tosin on sellainen, jonka haluaisin kokeilla. Viekkuun ottaisin Arvidin, Leilan tai Fionan. Ihan tossa Hyrylän Shellillä kahvilla käydessä jututin kahta nuorta ja komeaa poliisisetää tästä koira sivuvaunussa dilemmasta. Hetki sitä mietittiin ja lopputuloksena virkavallan puolelta tuli toteamus, että koiralla ei tarvitse olla kypärää, vaikka matkustajana on mukana.

Hammaskoru
Ottaa pläjäytin myös hammaskorun. Vuosia olen noita katsellut ja miettinyt, että vapaaehtoisesti annetaan pilata kiille ja altistutaan kariekselle. Mutta kun vastaanotolla lähes jokaisella naispuolisella sellainen on, myös yhdellä hammaslääkärillä, niin päätin nyt uhrata yhden hampaan kultaisella tanskandogilla. Suuhygienisti Ulla (hyvin lempeäkätinen ja äärimmäisen mukava) sen hyvin asiantuntevasti hampaaseeni asensi. Tavallisella muovipaikalla koru kiinnitetään hampaan pintaan, eikä siis vaurioiteta kiillettä. Pysynee siinä hamaan ikuisuuteen asti. Sen pystyy myös poistatuttamaan helposti, jos rupeaa tökkimään jossain vaiheessa.

Tatska
Toinen, mitä olen jo muutaman vuosikymmenen miettinyt, on tatuointi. Muutama viikko sitten keksin viimein aiheen. Kuvan pitää merkitä jotain, eikä olla sellainen, joka löytyy vähän jokaisen ihosta. Tatuoijakin on valmiiksi katsottu, vielä pitäisi se lopullinen rohkeus löytää, että annan neitseellisen vaalean ihoni tärveltyä musteella. Kipu on itseasiassa se, jota eniten pelkään, hyvin alhaisen kipukynnyksen kun omaan, eikä nuo neulatkaan suosikkeihin kuulu.

Adolf, Hermann ja Fiona
Isot pojat ja Fiona saavat vaellella tontillamme miten huvittaa. Ajoittain kaikki poistuvat merkkailemaan omat jälkensä ties minne. Fiona katosi tänä aamuna, eikä kutsuista huolimatta saapunutkaan heti paikalle vauhdilla. Kiertelin taloa ja katse kiinnittyi naapurin rakennukselle. Muurarimiehet olivat kaffepaussilla ja Fiona istui heidän välissään. Voisin arvata, että sieltä oli pullaa annettu, koska Fionan olen nähnyt kaikkien näiden vuosien aikana istumassa ehkä viisi kertaa.

Arvid
Arvid jaksaa helliä tyttöystäväänsä - sitä vihreää sohvatyynyä. Selkeästi vain se yksi tietty tyyny on rakkain, koska muihin ei koske. Tästä "tyttöystävätyynystään" on vielä mustasukkainenkin. Leila oli menossa sen lähelle, niin johan tuli sovinistilta lähtö. Tyyny on niin tärkätty, että en tiedä saanko sitä tai sen päällisiä taivutettua pesukoneeseen.

It was summer, it was bike, Fiona and Arvid
I have a Harley Davidson Sportster for trial-run for few days. There is a saying that one must try everything except folklore dancing and own grand-mother. I have even tried folklore dancing.

Motorcycling is not my thing. I did not get any kicks out of it. A nice black helmet will remain as memory. It is absolutely extremely boring to be a passanger. Driving is very lonesome and breeze on my face is not anything fantastic. Breeze has been experienced in great amounts for years in freefall when I still was active skydiver.

Harley Davidson with sidecar is one thing I still would like to try. I would take Arvid, Leila or Fiona for a run. While having coffee at our local gas-station I asked from two young and cute police-officers quite tricky question. Do I have to have a helmet for a dog if I have one as a passenger at sidecar? This question had not been raised ever before to them but it was agreed that no, a dog would not need a helmet.

Tooth jewellery
I took a tooth-jewellery recently. For years I have thought why an earth people willingly want to destroy their teeth with a piece of jewellery and expose the tooth with bacteria. Since basicly every female in our clinic has one and even one of the dentists, I decided to sacrifice one tooth with a golden Great Dane. Dental Hygienist Mrs Ulla (very gentle handed and sweet person) attached it to my tooth. Jewelly is attached with plastic filling and the tooth is not damaged. It should stay there for ages. It can also be removed quite easily if I end up getting tired of it.

Tattoo
Another thing I have thought for decades is a tattoo. Few weeks ago I finally got the idea of the picture. Tattoo has to mean something and be unique i.e. not to be on every other person's body. I have already found the tattooist and now I only need to gather enough courage to get myself to go there in order to have my virgin white skin to be destroyed by a picture. Pain has been the only matter that has stopped me before, I have extremely low level of pain tolerance and needles are not my favorites either.

Adolf, Hermann & Fiona
Big boys and Fiona are allowed to wander freely at our yard. From time to time they vanish from the sight and mark their own places just to return soon to the yard. Fiona disappeared this morning. She didn't come back regardless of my callings. I went round the house and happened to look at neighbors yard. Workers were on coffee break and Fiona was sitting between them. My wild guess is that they were feeding Fiona with buns 'cause during all these years I have seen Fiona sitting for like five times.

Arvid
Arvid is still wooing his girlfriend - the green pillow. Clearly among ten pillows there is this certain pillow that has it. He is quite jealous of his "girlfriend". Leila was going somewhat near this cetain pillow and Arvid got quite mad. This pillow is so starched that I don't know if I can manage to wash it or even get the pillowcase into washing machine.

Tänään on ainakin Kauppalehdessä sekä Markkinointi & Mainonnassa ollut juttua julkaisusta ja ET poimittu aika hyvin erikseen. Koomista sinänsä, koska ET haluaa olla incognito. Kuva on mielenkiintoinen, koirat ovat sivuroolissa, mutta itse esittely hyvin kuvaava. En tekstiä tähän laita, ne ketkä sen jostain lukevat ymmärtävät kyllä. Virheellisesti titteliksi lehdissä on laitettu talousjohtaja, kun oikea on IT-johtaja (julkaisussa Safety and Defence Manager).

Hermann ja Adolf ovat päässeet julkaisuun ihan kuvaan ja muu koiralauma mainitaan tekstissä. Ihmettelin hetken miksei Leilaa ole koiruuksien joukossa lainkaan, mutta eihän Leelio ollut silloin vielä syntynytkään, kun juttua tehtiin. (Ja Hermann oli kirjoitettu yhdellä n-kirjaimella eikä kahdella ... grr .. Muffe!). Jukaisun kuva minulla on hallussani, on ollut jo vuoden, mutta odotan vielä ihan "virallista" lupaa kuvaajalta laittaa se tännekin.

11th birthday of Taivas (Advertising Agency Heaven)
Almost exactly one year ago ET took Adolf and Hermann to his job. It was a photoshoot for the Annual Celebrity Publication for his company. At the party tonight us mortals were given that publication but journalists had received it few days earlier.

In at least two newspapers ET had been noticed. Ironically, ET wants to be incognito. Photo in the publication is interesting, dogs are playing a different role.

Hermann and Adolf are pictured, Hermann in two photos and other dogs are mentioned by their names. I was wondering why Leila was not among our dogs but after thinking thru, she was not even born then when the story was written. (Hermann was spelled with one n instead of two ... grrr!). I do have the photo already but will wait for official permission to put it on my website as well.

Vince Neilin karisma on vain parantunut vuosien myötä ja hypnoottinen ääri pureutuu suoraan luihin ja ytimiin. Sitä voisi kuunnella tuntitolkulla.

Tällä kertaa onnistuin myös saamaan S-kokoisen bändipaidan - pienellä kyynärpäätaktiikalla ja etuilulla, mutta se lienee sallittavaa, koska samaa paitaa havitteleva tyyppi ei todellakaan ollut edes syntynyt silloin, kun minusta on tullut fani. Jotain etuoikeutta iälläkin saa jo olla, ainakin tässä tapauksessa.

Muutoin valtaosa konsertin naisväestä näytti tulleen suoraan Kyöpelivuorelta. Loogisesti päätelleen Kyöpelivuori sijainnee Jäähallin kupeessa.

I have been spotted from my work by some friends and acquaintances. Don't worry, all patient related matters are to be held secret.

One of our bitches is in season and best breeding days are at hand. Big boys (Adolf and Hermann) take it somewhat easy. But Arvid, howling starts immediately when lights are turned off and lasts awhile. Arvid has found a girlfriend - a cushion. Let's just say that I would not leave a bitch in season near Arvid's "girlfriend" so full of extracts it is.

I had waited for this concert for a long time. I have been their fan about 20 years. At work I had everything ready to leave immediately after the last patient. From the news I heard that their equipment were stuck in Milan, Italy and concert cancelled.

"Asmo" Herdolf With Hoppingham galleria.

Muut galleriat tehokkaan työn alla./More galleries coming.

All available days for "dog hotel" at our house are fully booked. There are no vacancies unless something surprising happens. All dogs coming to stay at our house get along without problems with our dogs and bitches and are either Herdolf puppies or danes related to Herdolf. My present job (which is fantastic) enables having so frequent visitors.

Jos joskus pääsisi jonkun koiran ajatusmaailmaan sisään, niin yksi kysymyksistäni, joihin haluaisin vastauksen olisi se, miksi pitää kengistä syödä aina vain toinen, miksei koko paria? Lili on tosin laajentanut osaamistaan myös toiseen pariin, ilmeisesti maistaakseen, oliko se yhtä hyvä kuin edellinen.

Toinen HHC-muotoilija, lennokas-Leila, kokeilee rajojaan tällä hetkellä aika rankastikin välillä ja on saanut intiaaninimekseen "Tuusulan Tuho ja Tärviö". Kolme sohvaa odottaa pääsyä juhannuskokkoon. Suunnitelmissa oli entisöidä yksi lipasto ja sen jouduinkin hieman nopeampaan tempoon ottamaan työn alle. Leila työsti muutaman kulman jo mieleisekseen.

Aamupäivällä, auringonpaisteessa, tuossa pihalla eri tarvikkeiden kanssa lipastoa työstin ennen töitä ja tietenkin kaikki ampiaiset ja muut pörräiset halusivat uida liiveihin. Minä en niistä välitä, niin sinnikkäimpiä osoittelin kuumailmapuhaltimella, mutta ne olisivat silti tulleet kamikazen lailla vain uudelleen ja uudelleen pörräämään ympärilleni. Tässä tapauksessa "I can see the bright light" piti paikkansa, mutta nuo otukset kestävät lämpöä yllättävän hyvin. Sorry kaikille kukkahatuille, mutta johonkin se eläinrakkaus loppuu. En halua päättää päiviäni auringonpaisteeseen öttiäisten aiheuttamaan anafylaktiseen shokkiin. Lopputuloksena ei ehkä niin kaunista pohjatyötä, mutta käytetään lipastoon sitten hieman tummempaa sävyä, kuin oli alunperin ajateltu. Naapurustolle tiedoksi, sieltä pusikoiden lävitse näkyvä "fööni" ei ollut "sinivuokko", vaan kuumailmapuhallin ja Vuokko - rouva Hupakko.

Käytiin vaihteeksi Adolfin kanssa illalla Bauhausissa pyörähtelemässä. Jos Hermann on helppo ja kiva kaveri mukana, niin Adolf ei ole ihan yhtä helppo. Ei siis varsinaista ongelmaa, mutta senioripappa on vaan niin vilkas. Innokkaasti Adolf osallistuu tuotteiden valikointiin, mutta onnistuu silti säheltämään taukoamatta. Puuobjektien läheisyydessä täytyy olla tarkkana, koska Adolf + keppifriikkeys on aika kallista lystiä Bauhausissakin. Näillä näkymin Adolfin nuorempi painos Arvid saa odotella yhteistä Mami-Bauhaus-reissua jokusen vuoden.

Parainen Show
Roma "Herdolf Herbina Cyclone" BOB-puppy. Judge Mrs Marianne Holm from Finland. Huge congratulations Roma and owner-handler Jade. Great start for showing.

Photo: Merja Suikkanen

Nicosian Nököttäjä - Herdolf Single Jedi Boy - "Nico" on lentänyt pesästä. Tämä tarkottaa siis sitä, että Nicolla on oma koti, eikä ole vapaana (tämä lukuisille kysyjille tiedoksi - seuraava pentue on astutettu). Nico on ollut varattuna jo silloin, kun oli vain pilke isänsä silmäkulmassa.

Minua aina hieman kirpaisee, vaikka kuinka hyvään kotiin menee, pienen pennun lähtö pois täältä kotoa. Pentukehän purku keittiöstä tuo toki lisää tilaa, mutta samalla iskee tietoisuus, että ei ole sitä maitokahvinhajuista palleroa enää taloudessa.

Nico on todella reipas, fiksu ja hurmuri, aivan kuten isänsä. (Tässä luonnollisesti tulee vertauksena isä, koska emä on sijoituskoira, eikä asu täällä meillä). Mikään uusi asia ei ole pelottava tai outo. Autossa matkustaa kuin vanha tekijä, kaikkiin ihmisiin tutustuu reippaasti häntä heiluen, oppii todella nopeasti uusia asioita, hihnaopettelu meni ällistyttävän hyvin (ainoa asia, jota en täällä kotona ehdi opettaa) ja tutkii uutta reviiriään tehokkaan taitavasti.

Nicoa oli odotettu perheeseensä jo useamman vuoden. Kasvattajana sitä toivoo, ettei poika tuota pettymystä. Kristallipalloni on jälleen kerran vuosihuollossa.

"Nico" - Herdolf Single Jedi Boy has left the nest. This means that Nico has his own family already and there are no available puppies (this piece of info for all requests of Nico - next litter has been brred). Nico was reserved already then when he was just a glimpse in his dad's eyes.

It is always a sad moment for me when puppies leave for their new homes, however good home it is. Taking puppy-bin into pieces from the kitchen naturally gives more room but at the same time reality hits - there are no milk-coffee-breath creatures in the house anymore.

Nico is very brisk, clever and charming like his dad. (Naturally I compare him to his dad since dad is here and dam is co-owned and not living here full time). All new matters are taken with eager. Nico travels in the car like he has always done it, makes friends with all people wagging his tail, learns very quickly, leash-training went surprisingly well (that's the only thing I don't have time to train the puppies - leash behavior) and examins his new areas efficiently.

Nico had been waited for many years. As a breeder one hopes that Nico will be worth waiting and the new home is happy with him. My christal ball is a bit foggy.

Tove has her own website
Together with her "brother" Xere has Tove her own virtual home. Tove lives with my best friend's family. She has her own fanclub, just like her dad Hermann, and is one french-frie short of a happy meal.

Our fenced area for dogs has always been huge. Today, it was made even bigger. Adolf has wished for water-fountain - let's see what we can do for it.

Breeding has taken place
Herdolf Leia Organa "Bea" has been bred to Ludwig-Herdolf von Gigantic Blau "Luca". They hit it off immediately and garden decorations almost got broke. Both Bea and Luca are in excellent physical and mental health.

Kiinnitin varmaan muutenkin huomiota sillä, että toisessa kädessä kulki Hermann ja toisessa kädessä kanniskelin vanhaa bakeliittipuhelinta. Retron innoittamana askartelen yövalon (ei pelkoa, en tee sähkötöitä itse, jotkut asiat on parempi jättää ammattimiehille, vaikka kuinka omavarainen haluaisikin olla).

Spotteja oli saatavilla vain kolmen kappaleen pakkauksessa, joten joutunen metsästämään vielä pari puhelinta jostain. Tämän ensimmäisenkään löytäminen ei ollut ihan helppoa. Sain siihen apua "kirpparihaiden" verkostosta.

We had Mom-Hermann quality time and went to Bauhaus (similar to Home Depot) after work. Surprisingly, I had no trouble finding a sales person and it was very easy to look from the shelves what I needed, 'cause Hermann made way easily.

I must have been a sight anyway, having Hermann on the other hand and carrying an old antique phone on the other hand. Got the idea of making the phone a night-light from one TV-show (don't worry, I will not do the electrical work myself).

Of course the sport lights came into three packages so now I have to find, more than likely, two more phones. Finding this first one was not easy. Got help from real flea-market pros.

Julius (Parsonage's Regal Dentist) has his own virtual home where one can see Smurf-man's activities. Life with Julius is never dull. Julius' page.

Miss Bea "Herdolf Leia Organa" started her season today. Breeding will take place according to timetable. Sire will be Hungarian import Luca "Ludwig-Herdolf von Gigantic Blau".

(Hieman sivuraiteelle poiketen, on pakko kommentoida, että on hinnat kohdallaan Mehiläisessä ... Uskalsin vasta aamulla katsoa, tai paremminkin sisäistin kuitin totuuden vasta aamulla Pörriäisen hoidosta. Kolminumeroinen summa! Yhdestä simppelistä kipupiikistä ja reseptistä? Ajankohta oli normi päivystys, eikä mikään erikoistaksainen viikonloppulisä, vaikka puolenyön aikaan siellä olinkin. Palvelu oli nopeaa, asiallista ja ystävällistä, sitä ei käy kieltäminen.)

Mutta, palatakseni aiheeseen. Näyttelyn suhteen toiveeni toteutui täydellisesti. Toinen kehäsihteeri halusi nimenomaan pyörittää kehää, eikä ainakaan missään nimessä kirjoittaa vieraalla kielellä. Tuomari oli eurooppalainen ja kielenä englanti (onneksi ei saksa, sillä siinä vaiheessa olisin hieman studannut projektia, saksankieli kun ei ole hallussa todellakaan samalla tasolla kuin englanti tai ruotsi, vaikka näyttelyarvosteluja olen saksasta suomeksi kääntänytkin runsaasti). Meidän yhteistyö sujui todella hyvin, vaikka ensi kertaa toisemme aamulla tavattiin kehän laidalla vain muutamia minuutteja ennen kehän alkua.

Kehä alkoi ajallaan ja siinä heti työn touhuun. Yhteistyö pelasi meidän kehäsihteerien ja tuomarin kanssa loistavasti, kukin hoiti oman tonttinsa taukoamatta hyisen viileässä kelissä. Arvostelusta sain kiitettävän ja kivoimmalta ehkä tuntuivat ne viimeiset sanat, että toivottavasti päädymme myöhemminkin samaan kehään.

First day as a ring steward
First try-out is over. It was a specialty show for working dogs. I had quietly wished in my mind to be the writing secretary and that the judge would be foreign (English as the language). Mr Migraine visited last night and I wouldn't have been in full physical condition to orchestrate dogs into the ring in sunny but awfully cold day. Writing and English are no problem at any condition.

(A little side-tracked but I have to comment prices of private clinic I visited last night. Only in the morning I had courage, or let's say I understood the papers and receipt of last night's treatment. It was over 100 €! That amount of one pain-killer shot and prescription. It was normal visit, not weekend or after-hours prices, although I was there around midnight. Service was quick and friendly, that I have to admit).

But, let's get back to the matter. Regarding the show, my wishes were heard. The other ring secretary did not want to write under any circumstances and especially not in foreign language. The judge was European and language used was English (luckily not German, if that had been the language I would have had cold feet since my German is not even remotely at that level than my English or even Swedish, regardless of having translated hundreds of show critiques from German). Our work went like dance and we had never seen each other before, met for the first time just few minutes before the show started.

This was my first time (I need few training times) and the most happiest remark was from the other ring secretary when she said that "hopefully we'll meet in the future as well".

Adolf ei normaalisti lähde minkään auton perään tai sen kummemmin noteeraa pikkutiellämme meneviä kulkijoita. Jostain syystä nämä varkaat saivat Adolfin huomion kiinnittymään ja kaikista estelyistä huolimatta, lähti Adolf kuin nappi takista murtovarkaiden auton perään.

Pojat eivät uskaltaneet naapurin tontilla avata edes auton ovia, vaan Adolfin ilmestyttyä näköpiiriin iskivät pakin päälle ja lähtivät vauhdilla pakoon. Asia on poliisin hoidossa. Adolf on siis sattuneesta syystä aika kovassa huudossa naapuruston kesken.

Hermann, Leila ja Fiona olivat puolestaan mukanani "Because you're worth it"-Kirsin luona aiemmin päivällä. Trio käyttäytyi kuin olisivat aina mukana kyläreissuilla. Hermann aiheutti jälleen muutamia hengenahdistuksia kokonsa takia, Leilaa ei uskota pennuksi (7 kk vanha on edelleen pentu) ja Fiona puolestaan hakeutuu heti sohvalle ja kiehnaa itsensä kaikkien kainaloon rapsutuksia hakemaan.

There were burglars at our neighbors building site earlier few weeks ago. Today, burglars did not succeed because of Adolf.

Normally, Adolf will not follow any car or even pay attention to any vehicle at the small road by our house. For some reason today it was different. There was a car with two people inside driving slowly at the small road and Adolf just took off to follow the car. Nothing helped.

Burglars went to neighbors yard and they did not even open the doors 'cause they saw Adolf approaching quickly. They simply put on reverse and hastily drove away. To make the story shorter, police is now informed and they know who the burglars were. Adolf is a hero among the new neighbors.

Hermann, Leila and Fiona were with me earlier to visit one old work friend. This trio acted very nice. Hermann stopped few hearts again due to his size, no one believes Leila is still a puppy (7-month-old is still a puppy) and Fiona immediately jumped on the couch and charmed everyone with her happy spirit.

Hetken aikaa meni siihen, että oikeasti käsitin mitä näin. Wilma oli kuulemma jo jonkin aikaa tepastellut meidän pihalla, mennyt sitten naapurin tontille raksamiehiä ja Pekkaa katselemaan. Heilutellut siellä häntäänsä ja kerjännyt rapsutuksia. Koska Pekka oli myös lähdössä kotiinsa, niin toi koiran tänne.

Wilma on itsekseen avannut takaoven (joka minun mielestä piti kyllä olla lukossa, mutta ilmeisesti näin ei ole ollut). Ovi on tiukka, kahvaa on väännettävä avattaessa ja siinä täytyy hieman käyttää voimaa.

New door opener in the house
I was sleeping late, trying to catch up after a long and hard work week when door bell rang. Half asleep I went to the door, and saw Wilma-Kyllikki wagging her tail with neighbor.

It took a moment before I realized what I was seeing. According to neighbor Wilma had been at my yard for quite some time and went then to neighbor's house (which they are building at the moment) to greet them. Since the neighbor was starting to his home he thought he would bring Wilma back.

Wilma had opened my back door (which I thought I had locked but evidently it was not so). The door is not that easy to open, you have to press the handle and push hard at the same time.

Atte (Herdolf Darth Sidious) was in temperament test today and scored + 142 points. Conratulations Krisse and Atte.

Illalla 21.00 aikoihin soi puhelin. Vahvalla murteella puhuva mieshenkilö sanoo: "Minkähän rotuisia nämä Kaija Koon, Mikään ei riitä - levyn kannessa olevat koirat ovat, kun meillä on siitä hieman epäselvyyttä?". Minä siihen toteamaan, että "tanskandoggeja, sinisiä väriltään ja minä olen omistaja". "Hyvä, kiitos. Sen takia sulle soitin, kun sut oli merkattu omistajaksi. Hyvää illanjatkoa". Tämän siitä saa, kun numero ei ole salainen.

Around 9 p.m. phone rang. A man with heavy accent says: "What kind of dogs are these on Kaija Koo CD album, cause we have a small argument about the breed?". I replied: "Great Danes, blue ones and I am the owner". "Thank you. I called you cause you were marked as the owner of the dogs. Have a nice evening".

This is more or less an advertisement of one Dental Clinique.

Amusement section at the end of ten o'clock news was about bunny agility tonight. I had three dogs bouncing on TV-screen. Adolf and Hermann nose marks had to be cleaned immediately since I wouldn't have been able to see anything clerly. Fiona was bouncing from her skin and tried to climb on book-shelves and behind TV. It is said that dogs won't watch TV. Clearly it is not so.

Luca-boy from Hungary is hip and elbow x-rayed. Results were preliminary excellent on both hips and elbows. We'll wait for official interpretation from Kennel Association.

Tanskandogin omistajat:
* Omistavat tai vähintään haaveilevat omistavansa Chevy Vanin.
* Eivät näe mitään ihmeellistä siinä, että laittavat kahden koiran ruokintaan parisataa kuussa.
* Ovat koiranruokakauppiaiden suosikkiasiakkaita ja saavat ihan erityisen mukavaa palvelua. Kantavat tottunein ottein 20 kilon ruokasäkkejä autoon ja huikkaavat vielä ovelta, että "me tullaan taas parin viikon päästä uudestaan, moikka!"
* Eivät ymmärrä mitä muut ihmettelevät heidän sanoessaan, että "se kasvaa vielä".
* Tuntevat suurta ylpeyttä koirastaan, kun se istuu käskystä.
* Osaavat tehdä Matrix-henkisen taivutuksen kuolaroiskeiden ohi, kun koira ravistelee.
* Ovat joko naurettavan lyhyitä sinttejä, tai vaihtoehtoisesti kivitalon kokoisia järkäleitä. Joka tapauksessa epäsopusuhtaisia koiriinsa nähden.
* Ovat vähintään kerran joutuneet selittelemään ruhjeita kehossaan. "Se vähän innostui ja juoksi päin".
* Ovat hiukan hitaita tajuamaan asioita, samoin kuin tyhjäpäiset koiransa. (Tätä en kyllä allekirjoita).
* Pitävät rottweileria pienenä koirana.
* Eivät ymmärrä sanaa kohtuus. (Kohtuus on liukuva käsite).
* Eivät voi millään käsittää, kuinka joku voi sanoa heidän pentuaan suureksi.
* Eivät voi millään käsittää, kuinka joku saa menemään koiran ruokaan alle 100 e kuussa
* Haaveilevat aina vain isommasta ja isommasta autosta sekä asunnosta.
* Ovat tasaisen mukavia ihmisiä, paitsi näyttelykehän vierellä.

Vinttikoirien omistajat:
* Taluttavat ulkona jatkuvasti saaliin perään sinkoilevaa koiraansa, koska se on Juoksija eikä se omista korvia nähtyään saaliin
* Huutavat hullaantuneena "Hyvä Murre!", kun se saa saaliin kiinni
* Riekottavat paria likaisia sukkia koiransa kanssa ympäri mantuja ja huutavat "Tapa se, tapa se!"
* Käyvät kesäisin vähintään kerran viikossa radalla ja katselevat ihastuneena, kun koira vetää ovaalia ympäri
* Jahtaavat koiraansa pitkin sitä ovaalia samalla kun koira vaan hyppii ympärillä ... (Noi ratarassit jää kyllä vieheelle, eikä hypi handlerin ympärillä).
* Ovat oikeasti kissaihmisiä. (Onhan meillä ollut pari kissaa, mutta koiraihminen kyllä olen.)
* Eivät pidä sadesäästä sen enempää kuin koiransakaan, vaan makaavat mieluummin silkkipeiton alla ja nauravat sateessa rämpiville noutajaihmisille.
* Ovat liikuntaa vieroksuvia, siksi valitsivat vinttikoiran, joka hoitaa liikuntansa itse juoksemalla.
* Eivät ymmärrä kouluttamista ja pitävät sitä koiran luonteen tukahduttamisena.
* Uskottelevat itselleen ja muille, että heidän koirillaan on oikeasti älyllistä toimintaa, ne eivät vaan näytä sitä.
* Ovat ainoa ihmisryhmä, joka pitää koiran juoksemista radalla käyttönä.
* Loukkaantuvat verisesti, jos joku sanoo heidän koiriaan laihoiksi.
* Ovat vahvasti esteetikkoja. Heidän kodissaan tuoksuu suitsuke, heidän koiransakin tuoksuvat siltä. Harrastavat ehkä orkideoja. (Ei tuoksu suitsukkeet, ainoastaan koirat. Tässä talossa kuolee kaktuksetkin, joten se niistä kukkasista).
* Pitävät kaikkia muita rotuja fyysisesti viallisina tai ainakin vajavaisina.
* Hyvin tiukasti laumasidonnaisia muiden vinttikoiraihmisten kanssa.
* Muut pitävät heitä kalahtaneina ja he pitävät muita barbaareina.

Tämä päivä on ollut ihan uskomattoman raskas henkisesti. Fyysinen puoli ei ole vielä kerennyt mukaan, vaikka olen valvonut vuorokauden ympäri.

Kaunis kiitos eri puolilta tulleilta osanotoilta ja erityisesti paikalla olleille tukijoukoille.

Hautausta ei suunniteltu minkään kaavan mukaan, mutta se tapahtui yllättäen poliisisaattueessa ja hieman raskaammalla kalustolla, kuin olisi omin voimin toimittu. Mrs Tove teki kauniin "hyvän matkan hengettären" (voi olla, että muistan tuon sanamuodon väärin) Unelman leposijalle. Kynttilän liekki paloi haudalla aivan yhtä liian nopeasti sammuksiin, kuin Unelman elämän lanka. Pieni tassunjälki jää useaan sydämeen ikiajoiksi.

At 5.15 am moved girl puppy Unelma to the Rainbow Bridge. She was 8 days old. Uuno - boy puppy - is okay.

Hermannilla hihna oli lähinnä koristeena. Rauhallisena kulki - vanhoja reittejä - koko ajan. Pysähteli paijattavaksi ja bongaili jätskitötteröitä.

Tove on selkeästi tiedustelu-upseeri. Joukon kärjessä piti olla ihan koko ajan. Valokuvaus ei ollut tänään Toven juttu lainkaan. Muutoin neitokainen on täyttynyt aikuisen kokoon todella somasti.

Flower-child from California, Adolf (with many petnames) turns 8 years today. He is in perfect mental and physical health. Let there be many more years to come. Puppies and grandpuppies have congratulated him. Cake served (photos later).

Hyvinkään Sveitsin vinttikoiraradalla la 4.8.2007.

Luokkajärjestys maxit, jätit (luokkkaohjeet alempana), vinttikoirat, minit ja midit. HUOM! mukaan mahtuu 105 ensimmäisenä ilmoittautunutta joukkuetta.

RotuRace, on Etelän Greyhound Urheilijat ry:n järjestämä leikkimielinen koirien juoksukilpailu, jossa etsitään alempana tarkemmin määritellyissä luokissa nopeinta joukkuetta.

Joukkue:
- muodostuu vähintään 4 koirasta, varakoiria saa nimetä useamman. Kaikkien koirien tulee olla samaa rotua. Rodut, joissa eriväriset muunnokset normaalisti luokitellaan eri rotuun, voivat RotuRace- kilpailussa edustaa samassa joukkueessa (kuten esim. tanskandoggi, snautserit, kleinspizit). Joukkueen voi muodostaa myös neljä sekarotuista koiraa, jotka kaikki edustavat samaa kokoluokkaa.

- joukkueen ei tarvitsee edustaa kerhoa tai yhdistystä ts. joukkueen muodostaminen on vapaamuotoista

- joukkueen tulos muodostuu tasoituspistein: joukkueen jäsenten suorituksista pudotetaan pois nopein ja hitain. Joukkueen aika on siis kahden keskimmäisen ajan yhteenlaskettu aika.

- joukkueen maksu on 25 €, joka maksetaan kilpailupaikalla ilmoittauduttaessa. Maksu on mahdollista hoitaa myös etukäteen EGU ry:n tilille, sovittava erikseen lottavuorela@hotmail.com tai 050 3289097.

- jos joukkueen koiralta ei saada aikaa, voi koiran lähettäjä korvata koiran suorituksen omalla juoksusuorituksella. Kuitenkin jokaisen joukkueen lopulliseen yhteenlaskettuun suoritukseen laskettavien aikojen pitää olla koirien suorittamia.

- joukkue pitää nimetä

Luokat:
- minit alle 40 cm
- midit 40 - 50 cm
- maxit 50 cm -> ,mutta alle 60 kg
- Jättirotujen luokka yli 60 kg. Luokka on tarkoitettu roduille, joissa aikuiset painavat yli 60 kg. Joukkueessa täytyy olla yksi yli 60 kg jäsen, muut voivat olla kevyempiä.
- vinttikoirat , jos greyhoundien joukkueita ilmoittautuu enemmän kuin 3 kpl, juostaan greyhoundien oma luokka

Muissa luokissa, jotta luokka toteutuu pitää ilmoittautuneita joukkueita olla vähintään 5 joukkuetta/luokka.

Ennen ilmoittautumista pitää joukkueen jokaisen koiran säkäkorkeus tarkistaa oikeaan luokkaan kuulumisen varmistamiseksi. Säkäkorkeuksia voidaan kisapaikalla tarkistaa pistokokein.

Palkitseminen:
-kaikista luokista palkitaan kolme (3) nopeinta joukkuetta
-kunniamaininta jaetaan jokaisen luokan nopeimmalle yksilösuoritukselle
-lisäksi palkitaan mieleenpainuvin joukkuesuoritus, joka voittaa erikoispalkinnon. Suorituksessa huomioidaan myös joukkueen mahdollinen asuste.
-osuvin joukkuenimi palkitaan.

Osallistumisehdot:
- koiran täytyy olla vähintään 9 kk ikäinen(jättiroduissa suosittelemme vähintään 10 kk ikää)
- terve ja Suomen kennelliiton virallisten rokotusmääräysten mukaisesti rokotettu
- muilta osin noudatetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksia koskien typistettyjen koirien osallistumisoikeutta koe- ja kilpailutoimintaan. - kiimainen narttu ei voi osallistua kilpailuun ja kiimaisen nartun tuominen lähtö- ja katsomoalueelle on kiellettyä.

Suoritus:
- joustava matka on 80 metrin suora
- joukkueen koirat juoksevat yksitellen lähtölistan mukaisessa järjestyksessä ja suoritus tapahtuu käsiviehettä ajaen tai omistaja voi kutsua/houkutella koiraansa maalialueelta
- Kaikille koirille otetaan ajat; ajanotto alkaa kun koira ylittää lähtölinjan ja loppuu kun koira ylittää merkityn maalilinjan.
- mikäli koiralle ei saada aikaa minuutissa, niin silloin koiran lähettäjä voi suorittaa 80 metrin juoksun, joka lasketaan joukkueen yhdeksi suoritukseksi. Epäonnistuneen lähdön voi uusia kerran (jos koira esim. juoksee vain 10 m ja palaa lähtöalueelle)
- hyväksytty suoritus tulee suorittaa alle 1,5 minuutin

Harjoitukset:
- EGU ry:n järjestää RotuRacen harjoitusillat Hyvinkään radalla torstaisin 14.6, 26.7. ja 2.8. klo 18.00 alkaen. Tervetulleita ovat myös koirat, jotka eivät ole mukana RotuRace-tapahtumassa!

Harjoitukset vedetään käsivieheellä, ei mahdollisuutta konevieheeseen. Ilmoittautumiset harjoituksiin ja tiedustelut Lotta Vuorela lottavuorela (ät)hotmail.com tai 050 3289097.

Ilmoittautumiset:
- sähköpostitse jenni.tuomola(ät)phnet.fi 21.7. mennessä HUOM! Myös poisjäänneistä ilmoitukset etukäteen Jenni Tuomolalle.
- lisätietoja Lotta Vuorela: lottavuorela(ät)hotmail.com tai 050 328 9097
- ilmoittautumisessa mainitaan seuraavat asiat:
1) rotu
2) luokka
3) joukkueen nimi ja sen jäsenet. Mahdolliset muutokset kokoonpanoissa toivotaan ilmoitettavaksi 2.8 saakka jenni.tuomola(ät)phnet.fi Kisapäivänä muutokset mahdollisia vain poikkeustapauksissa 40 min ENNEN kyseisen luokan alkua.
4) joukkueen yhteyshenkilön nimi ja yhteystiedot: puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Kilpailun tarkempi ohjelma aikatauluineen lähetetään joukkueen yhteyshenkilölle noin viikkoa ennen tapahtumaa .

Uuno and Unelma were born
Wilma-Kyllikki delivered two puppies in c-section, one girl and one boy. Nurmijärvi animal clinic did wonderful job once again. Dam and the puppies are fine. Both have homes already.

Quite typical for Greyhounds, has Fiona's teeth also deteriorated over the time. Brushing her teeth has not helped much. Fiona's both upper P4's, M1's and few lower jaw front teeth had to go. Darling Mr Igo - Seppo - took Fiona to the vet this afternoon 'cause I couldn't leave from work. Thought of getting a taxi for Fiona crossed my mind but luckily Seppo rushed for my help. Operation was not cheap. When I saw the bill, I had to gulp few times. Fortunately, I have an insurance for her.

Anneli is really making giant steps. Riikka had no problems taking Anneli to our yard with a leash and surprisingly, Anneli let Riikka leash her again when coming inside the house.

Great Dane Club's spring meeting is the traditional event rewarding successful show danes. Hermann was once again the best Blue Dane (in 2006) and received one more trophy to his vast collection. Circulating trophy for the best blue has been in our house already six years in a row.

Time for miracles is not over. Anneli voluntarily took a candy from Riikka (Wilma-Kyllikki's Mom) fully aware that the giver was Riikka and not me. Also, has Anneli licked Riikka's hand few times and it is just a matter of time before she will smile at her. In the living room Anneli is very calmly on her mattress very close to Riikka.

Julius aka "Dumb-Olav"
Middle-Finland Kennel District rewarded Julius (Parsonage's Regal Dentist) owner Tiina Katalkin with Finnish Champion 2006 and District Champion 2006 titles. "Dumb-Olav" pet name will have a meaning only when you have lived with Julius for a while.

Leila oli täydellinen vieras. Meillä kotona koiruudet saavat tulla ruokapöydän viereen ja parveilla missä haluavat, mutta ruokapöydästä tai lautaselta ei ole lupa ottaa mitään. (Myönnän, välillä syön Hermannin kanssa samalla haarukalla. Kyllä, aivan oikein, haarukka omaan suuhun, seuraava Hermannille ja siitä taas omaan suuhun. Lapsesta asti olen jakanut koirien kanssa jäätelöt ja muut, tässä sitä edelleen ollaan terveenä; riippuen tietysti siitä, miten terveys määritellään). Leila oli nätisti pöydän vierellä, vaikka tuoksut olivat varmasti hyviä Leelion nenään.

Pissallakin käytiin hienosti hihnassa, vaikka ei hihnapisseihin ole tottunut - pihalle kun pääsee kotona suoraan.

Hugo-enon kanssa leikki sujui alkukankeuden jälkeen hyvin ja vierailun päättyessä oli Leelio sohvalla Hugon emännän sylissä täydessä unessa. Koira, joka todella osaa rentoutua paikassa kuin paikassa, eikä ota stressiä uudesta ympäristöstä. Ikää nyt karvan vajaa 6 kk.

Leila visiting her uncle Hugo
Leyla-Leelio paid a visit at her uncle Hugo's home. I was a bit nervous 'cause Hugo's home is very clean and decorated in such beautiful way - esthetically very appealing. A thought crossed my mind if Leila pees on the floor or accidentally chews something. Leila was a perfect guest.

Ex- Wilma, nowadays Bea, Herdolf Leia Organa got her official hip and elbow x-ray results back from the Kennel Association. She is the best quality. Hips A/A = excellent and elbows 0/0 = excellent.

Kurssi oli tiivis, hauska ja informatiivinen. Monta uutta ja mukavaa tuttavuutta tuli solmittua. Jatkossa toivottavasti näemme näyttelyissä ja ehkäpä pyöritämme samaa kehääkin. "Iso sininen" tunnetaan järisyttävän hyvin ympäri Suomen.

Kotimatka Tampereelta kotiin oli painajaista. Keli oli todella hirveä. Satoin räntää, ilta rupesi pimenemään ja matkavauhdiksi pystyi koirankopillani pitämään vaan kuuttakaymppiä. Tuulilasinpyyhkimistä toinen sanoi sopimuksensa irti; onneksi lähellä Teboilia. Kyllähän sen viallisen irti sai, sain ostettua hienosti uuden, mutta uuden paikalleenlaitto ei ollutkaan helppoa. (Okei, mä olen blondi, mutta en helposti anna periksi). Vääntelin ja kääntelin, Tebikan kahvion puolelta äijät tuijotteli ja naureskeli. Luonne ei antanut periksi heittäytyä avuttomaksi naiseksi, vaan marssin sitten lopulta kassalle, josta "luuletsä että tää on joku Teboil" - mainoslause piti paikkansa. Sain heti apua, nopeasti ja näppärästi. Mikä parasta, Teboilin avulias työntekijä oli nainen. Moikkasin vaan kahvion äijille kaasutellessani pois paikalta.

Ring-steward course
This weekend was filled with ring-steward lectures. Theories are now completed and I only need few training sessions and it will be official.

Arvid oli hoitohuoneessa vapaana (pengoin juuri käsilaukkuani) ja eläinlääkäri kurkkasi suuhun. Arvid heiluttelee vaan häntäänsä ja antaa kurkistella rauhassa. Kieli oli tietenkin edessä ja mietittiin pitäisikö rauhoittaa, koska koirat harvemmin osaavat sanoa "aaa". Eläinlääkäri päätti kokeilla Arvidin kanssa, josko kielen siirtäminen mahdollista, jotta näkisi syvemmälle asti. Mitä tekee Arvid? Eläinlääkäri avaa suun ammolleen jälleen kerran, ottaa kielestä kiinni ja vetää sitä tietty hieman ulospäin. Arvid seisoskeleen paikallaan, heiluttelee häntäänsä ja on kuin tätä olisi aina tehty.

Katsottiin myös korvat ja silmät sekä kuunneltiin sydän. Koko toimenpiteiden ajan seisoskelin sitten tarkoituksella siinä sivussa, seuraten Arvidin touhuja. Arvid oli kauhean tyytyväisen oloisena, vaikka korviin tungettiin tutkimusinstrumentti ja silmiä katseltiin. Oli kyllä niin helppo potilas, että sitä me ihmettelimme kaikki.

Äänen käheyteen saatiin diagnoosi heti, ei mitään vaarallista, paranee antibiootilla.

Arvid lost his voice
Suddenly, Arvid lost his voice. I took him to the vet. Normally, when looking into the throat, it is quite difficult with dogs. A strange person opens one's mouth and there one should be acting nice.

Arvid was in examination room freely (I was just going thru my purse) and the vet looked into his mouth. He is just wagging his tail and lets the vet do whatever she wants. Arvid's tongue was, of course, in the way and we were just discussing whether we should sedate him or not cause dogs usually don't say "aaa-aaah". The vet decided to try if Arvid would let her to grab his tongue in order for her to look deeper. What does Arvid? He lets the vet grab his tongue, stands still, wags his tail and behaves like he had done this million times before.

His ears, eyes and heart were checked. He simply stayed at his place and let the vet do whatever she wished. I was just standing in the room and watching his behavior. He was the easiest patient we had ever seen.

Antibiotics were prescribed, nothing serious.

For the first time I got IV-treatment for migraine (fluid and pain-killers). Naturally, one vein was punctured and only the second painful try was successful. I would be so happy to be a patient of charming Dr House - too bad that is only a tv-serie.

Unexpectedly, one nasal-pair was added to our herd. Total of six Great Danes, half girls and half boys.

Ultrasound confirmed pregnancy
Next blue litter will be born at the end of March. Wilma-Kylli was ultrasounded today and confirmed to be pregnant.

Pomppasin sängystä salamana ylös, sydän pamppaillen, pulssin hälytellessä punaista. Adolf oli jähmettyneenä eteisessä, karvat pystyssä, tuijottaen keittiöön. Samassa tietty Hermann, Carmen ja Leila tulivat Adolfin viereen.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että onko joku murtovaras päässyt sisään (ihan niin kuin se nyt olis ollenkaan mahdollista). Siirryin eteenpäin, Adolf tiukasti seuraten vieressäni. Räppäsin valot päälle.

Juu, olihan siellä keittössä mörkö. Olin illalla unohtanut paksun tekoturkin keittiön tuolille ja tämä kun oli nyt oudossa paikassa, niin aiheutti pimeässä mörköhälytyksen.

Reagointini ei olisi ollut noin vahva, jos tuon olisi tehnyt kuka tahansa muu talouden koirista, mutta Adolf - peloton despootti - ilmoittaa vaarasta vain silloin, kun siihen on aihetta.

A burglar?
At 4.15 am I woke up Adolf growling. Growling was not playful but the real thing which is very seldom heard.

I got up bed in a split second, heart bouncing, pulse going overdrive. Adolf was stiff in the hallway, staring into the kitchen. Immediately, Hermann, Carmen and Leila moved right beside Adolf.

First, I thought it is a burglar (like that would be possible in any way). I moved forward, Adolf right next to me. I put the lights on.

Yes, there was a boogie-man in the kitchen. Before going to bed I had laid my dark fake-fur-coat on kitchen chair and since this was in weird place, it caused a burgler alarm.

I would not have reacted such heavily if it had been any other dog in our household but Adolf - fearless leader, announces threat only when there is reason to it.

Herdolf Hummer Crew (Otto) 1
Herdolf Halley's Comet (Leila) 1 KP PN-1 ROP-pentu = BOB-puppy
Herdolf Harmony Cradle (Jade) 3
Herdolf Hayden Crusade (Lulu) -
Herdolf Herbina Cyclone (Roma) 4
Herdolf Herminia Castor (Lili) 2 KP PN-3 = WB-3

Kasvattajaluokka, Herdolf 1 KP ROP-kasvattaja/Breeder class, BOB-breeder, Herdolf.

Iso kiitos kaikille osallistujille. Päivä oli pitkä. Kaikki tiiperoiset ensimmäistä kertaa kehässä, perjantaina tuli näyttelyyn vaadittu 5 kk täyteen - olimme minipentuluokassa. Kaikki muut, minua lukuunottamatta, olivat vielä ensi kertaa kehässä handlaamassa yleensäkään koiraa tai tanskandoggia.

Leila oli ensimmäistä kertaa kunnolla pannassa ja hihnassa sekä niin sanotusti ihmisten ilmoilla. Käyttäytyi, kuin olisi aina julkisilla paikoilla ollut. Ryhmäkehän kokoomakehässä tosin teki jättisuuren lammikon lattialle ja kehäsihteeri joutui käyttämään sen kuivattamiseen kokonaisen talouspaperirullan. Sattuuhan näitä =O)

Otolla oli vauhti päällä ja omistajallakin kiire remonttiin, mutta lisää harjoitusta, niin kaikki rupeaa sujumaan hyvin.

Jaden omistaja oli ensimmäistä kertaa kehässä (en olisi kyllä uskonut) ja esitys todellakin kokeneen kehäkonkarin.

Lulu esiintyi nätisti, sai erityismaininnan ihastuttavasta luonteesta, mutta koska vain neljä koiraa sijoitetaan, niin joku täytyi kätellä pois. Yllätykseksi se olikin Lulu.

Roma oli myös hyvin treenattu ja handlaaminen kuin vanhemman konkarin. Hyvin lopulta paikalle löysivät, vaikka Eniron kartta olikin mielenkiintoiset ohjeet antanut.

Lili oli hyvin vauhdikas - koko ajan ja ihan koko päivän. Tuolta tytöltä ei patterit vähällä kulu.

Helsinki Puppy Show
I want to thank you all who entered this puppy show. It was a long day. All puppies were at the show for the first time. Minimum age 5 months was achieved on Friday, while the show was on Sunday and our class was mini-puppies. All others, except for me, were either at the show for the first time or handling a Great Dane.

Leila was actually for the first time really on leash and out in public. She behaved like she had done this million times before. At the Group gathering ring she, however, made a huge wet spot on the floor and ring-steward had to use one full roll of paper to clean it. Well, this happens =O)

Otto was having a blast and his owner was in rush to go to another event, but with a bit more practice they will be pros in the ring.

Jade's owner was handling for the first time (according to her words) but they behaved like real pros.

Lulu was behaving very nice and got remark of adorable personality. Only four bitches were places and surpringly it was Lulu who was handshaked out.

Roma was very well trained and handling was like a pro. They finally made it to the show site. Map had been interesting.

Lili was in full motion - the whole day and the whole time. Her energy is beyond belief.

Löysin In Memoriam - ilmoituksen henkilöstä nimeltä Cassie. Luettuani koko jutun, meni kylmät väreet pitkin selkäpiitäni.

Tapasin kesällä Imatran näyttelyssä ihastuttavan amerikkalaisen rouvan, joka on suomalaisen kanssa naimisissa. Juttelimme näyttelyssä pitkään ja meillä oli todella hauskaa. Tolppishan tuon kaiken juttelumme alkusykäys oli.

Syksymmällä sain sähköpostia ja kirjeenvaihtomme alkoi. Cassie on omistanut tanskandoggeja aiemmikin ja hän varasi minulta jo Wilma-Kyllikin + Adolfin -pentueesta pennun. Ennen joulua kirjeenvaihto jostain syystä tyrehtyi. Oletin tietokoneongelmia, enkä sen enempää.

In Memoriam oli nimenomaan juuri tästä tuntemastani Cassiestä. (En nyt sen tarkempia tietoja laita, vaikka paikkakunta ja koko nimi on tiedossa, eikä toista samanlaista taustaa ole). Hän oli menehtynyt sairaskohtaukseen juuri joulun alla. Ei siis ihme, että kirjeenvaihtomme tyrehtyi. Toki olisin toivonut sen johtuneen jostain muusta syystä. Osanottoni Cassien perheelle.

I have been a member of Finland-USA Society for more than 20 years. Few times a year I get their magazine. I usullay flick thru it quite fast but today, for some reason, I took the time to read it with time.

There was In Memoriam add about a person named Cassie. After reading it, I got goose-bumps.

Last summer in Imatra Show I met a charming American lady who was married to a Finn. We talked for a long time and had great time. Hermann was the initiatior for the conversation.

Later in the fall I got e-mail from this lady and we started to exchange e-mails. Cassie had had Great Danes before and she wanted to get a puppy out of Wilma-Kyllikki and Adolf litter. Before Christmans e-mails stopped coming. I assumed computer problems and nothing more.

In Memoriam was of this Cassie I knew. (I will not put any other details here). She had passed away just before Christmas. No wonder e-mailing stopped. I wish it would have been something else than her passing away. My deepest condolences to her family. Cassie was charming personality and I really wished we could have been able to get to know each other better.

Kaikille ilkeille kielille tiedoksi, tässä tehtiin todellakin kaksoisastutus, ihan suunnitellusti. Ei ole kyseessä vahinkoastuminen. Isukkiehdokkaina Adolf ja Arvid. DNA-määritys ja polveutumisen varmistus on tehty - oli suunniteltu tehtäväksi jo alusta lähtien. (Ei muuten mitään halpaa touhua ja isäehdokkaistakin oli DNA-tunnisteet jo valmiina). Isukkina on Arvid. Kennelneuvoja kävi pennun meillä mikrosiruttamassa ja ottamassa näytteet. Kennelneuvojakin tuli paikalle minun pyynnöstäni. Ajankohdallisesti oli helpompi saada kotikäynti, kuin sumplia sitä työvuorojen ja eläinlääkäriaseman aukioloaikojen kanssa. Astutusilmoitus oli vedetty pois jalostustoimikunnasta jo viime vuoden puolella. Syitä voi kysellä minulta suoraan, tosin ei tuon pitäisi kaiken järjen mukaan ketään ulkopuolista edes kiinnostaa - tosielämä taas onkin sitten jotain ihan muuta. Ei voi kuin hymyillä.

Wilma-Kyllikki and Arvid met in romantical way this weekend. Ultrasound is preliminary planned at the beginning of March. Then we'll see if they produced little blue babies.

FYI for all gossipers, indeed a double-sired breeding was done which is approved by the Kennel Association. There is no accidental breeding happened here, however nice it would be to think so. -Sire prospects are Adolf and Arvid. DNA-identification and thorough sire determination process has been done, which was planned by me from the beginning, like Kennel Association requires. (Just a quick sidetrack to note that this procedure is quite expensive and here I even had both sires DNA-identified much earlier so their profiles were ready). Sire of the pup is Arvid. Kennel Steward came to my house to microchip the puppy and to take DNA-samples from the pup and the dam - 'cause as I earlier mentioned, both sire prospects had profiles already. It was easier for me to call Kennel Steward than trying to go to the vet and change shifts etc. Breeding application was withdrawn from GD breeding committee earlier last year. Reasons for this can be asked directly from me, however, I can not see any reason why anyone on earth would be interested in this matter, but real life has proven it wrong - once again.

Fiona oli negatiivinen veriryhmältään (kuten greyt sangen usein ovat) ja neitokainen saa erillisen ajan itse verenluovutukseen hieman myöhemmin. Carmen ja Arvid olivat positiivisia, joten eivät pääse luovuttajiksi.

Luovuttajien yläikäraja on 7 vuotta, Hermann ja Adolf jäivät sen takia pois. Leila on vasta pentu. Katsomme asiaa uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Minimipaino luovuttajalle on 30 kg, joten Anneli-grey jää 28 kilonsa kanssa sen alle.

Parin viikon sisään tulee testatuista koirista kotiin postitse verenkuvat.

Blood donor tests
Carmen, Arvid and Fiona were today at the University Animal Hospital for tests to see if they would be suitable for blood donors.

Fiona was type negative (as greyhounds often are) and she will get a separate invitation for actual blood doning visit. Carmen and Arvid were type positive which means they won't be accepted as donors.

Hermann and Adolf were too old - maximum age is 7 yrs. Leila is still a puppy but I'll get her tested later. Anneli greyhound is only 28 kg so she is too light - minimun weight for donors is 30 kg.

The love, light and joy of my life, my giant blue friend, Hermann turns 7 years today. He is in perfect physical and mental health. Let there be many more years to come.

New phone number (land-line) and fax
Our new - traditional phone - number is +358-9-548 6097. Fax will work with the same number but the actual machine will be in use sometime in February. I would still say that I am best reachable from my cell but in case it fails, there is another number which one can dial.

Tove-Muumi on ollut uudessa kodissaan nyt puoli vuotta. Neitokainen on edelleen varsinainen virtapiikki ja perheensä keskipiste. Tove hymyilee aurinkoisesti, eikä välillä tiedä heiluttaako koira häntäänsä vai häntä koiraa. Uudet ihmiset Tove hurmaa olemuksellaan ja olisi tuossa useampikin ollut ottamassa Tovea mukaansa. Miettiset ei tosin Tovesta luovu, joten fanit saavat vain ihailla ja paijailla Muumia. Tove on keksinyt aivan omia leikkejä, aivan kuten meillä isänsä Hermannin kanssa on aivan omat leikit, jotka ulkopuolisesta saattavat näyttää hieman erikoisilta.

Pilvi on kotiutunut upeasti Kokemäelle. Lansukaverinsa kanssa ovat kuin paita ja peppu. Ruoka maistuu (kalkkunankaulat suurta herkkua) ja neiti on hyvin tyytyväinen, kuin myös uudet omistajatkin.

Juliuksella menee loistavasti Jyväskylässä. Herra saa nyt olla lauman kingi ainoana uroksena ja on käsittääkseni hyvin suosittu ja leppoisa hemmo.

Minun poissaollessani jatkoi Leila (Herdolf Halley's Comet, 16 viikkoa) sisustamista oman mielensä mukaan. Vastassa oli olohuoneen lattiallinen vaahtomuovinpalasia nahkasohvasta. Täytyykin ruveta katselemaan kierrätyskeskusten nahkasohvatarjontaa, sillä ei tähän talouteen kannata upouusia nahkakalusteita ajatellakaan. Positiivisesti kun asiaa ajattelee, niin sisustuselementit ehtivät kulua, ennen kuin niihin ehtii kunnolla edes kyllästyä.

Uutisissa ilmoitettiin Bror Wahlroosin menehtymisestä. Hän on ollut esimieheni (vuonna nappi ja kivi), erittäin suuri persoona, mutta tulimme hyvin toimeen sen aikaa, kun hänen alaisuudessaan työskentelin Kauppa- ja teollisuusministeriössä.

Our areal Great Dane Club arranged a club evening where we could change opinions, experiences, etc. regarding making of different kinds of coats for our loved Great Danes. Evening was fruitful for me 'cause the models we had there were made for big boys and I don't have to change them that much for mine.

While I was away, Leila (Herdolf Halley's Comet - 16 weeks) decided to decorate our home to meet her expectations of how our livingroom couch should look like. The fillings of the couch were all over the floor. I do have to start looking for a new leather couch but I will recycle and find a used one from somewhere - once again. There is no point of purchasing a brand new couch to our household. Thinking this in the positive way - we don't have time to get bored with furniture 'cause they are finished pretty quickly.

Migraine is not a funny issue but we managed to crack jokes about it with my neurologist. Even Dr. House would be puzzled with the treatment. From now on I have to carry a migraine pass to prevent allergic reactions in acute treatment.

Keittiöstä lähti jo kolme vuotta vaivanneet valkoiset kaapit roskiksiin. Oli kerrassaan terapeuttista niitä seinästä irroitella. Tilalle tuuppasin ison antiikkikaapin, joka ei ole vierashuoneessa päässyt oikeuksiinsa. Nyt tuo kaappi sopii sisustukseen kuin nyrkki silmään.

Twin Peaks tulee parhaillaan uusintana. Voimiltani olen kuin Nadine (kaikki, jotka kouluaikoina seurasivat koulussa pesäpallonpeluutani, tietävät tämän - pieni henkilö, mutta aivan tolkuttomat voimat + tappavan tarkka lyöntisilmä. Jopa veljeni on sitä mieltä, että olen ainoa, joka saa jopa rautakangen rikki ...). Myönnän, kaapin siirtoon sain apua meidän aputalkkarilta, mutta kaapit irroitin ihan yksin Adolfin ja Hermannin valvovan silmän alla.

Useimmilla tulee syksyisin masennus, mutta minä poden sitä oikeastaan keväisin. Syksyisin olen täynnä energiaa ja hieman boheemina persoonana jaksan katsoa sormien välistä tiettyjä asioita, mutta jos joku asia nyppii, niin syksyisin niihin tulee muutosta.

Makuuhuone on saanut uuden ilmeen ja antiikkinen ompelukone päässyt oikeuksiinsa yöpöytänä.

Rakkauteni antiikkiin ja vähän väliä taloudessa olevat koiranpennut - myönnettäköön - ei ole se järkevin vaihtoehto. Antiikin lisäksi rakastan amerikkalaisten tyyliä sisustuksessa sekä siellä normaalisti käytössä olevien huonekalujen muotokieltä. Huutokaupoissa joudun aina toppuuttelemaan itseäni, etten liikaa huonekaluja huutaisi.

Viime viikonloppuna kävin Hyrylän kasarmin upseerikerhon huutokaupassa, mutta kun siellä oli lähinnä vain keittiökamaa, niin ei mukaan tullut huudettuna mitään. Suurin osa tietää, että keittöhommissa olen hieman ... eh ... kädetön. Carmen ehkä lunasti ne viimeisimmät pluspinnat itselleen, kun ainoana koirana silloin kahdeksan koiran taloudessa natusti keitokseni hyvällä ruokahalulla. Jopa Elämäni Valo Hermann tuijottaa kuppiinsa epäuskoisena, että ihanko totta meinaat että mä TÄTÄ syön?

Sisustuksemme värimaailma on suunniteltu Mrs Toven toimesta ja seuraavaksi tuleekin käynti Bauhausiin ja maalien valikointi sekä itse maalaus.

I got a real decorating boom and did some major changes.

From the kitchen I took off few cupboards which have bothered me for three years. It was very therapeutic to distroy them. For the empty place I put a huge antique closet which was normally hidden in our guest-room. It fits perfectly to its new place.

By my strength I'm like Twin Peak's Nadine (tiny person with lots of power - my brother tells me that I'm the only person who can break everything, even the railroad tracks). Well, I have to admit that I got little help for the closet since it is huge by it's size but the cupboards I took off just by myself Adolf and Hermann watching the process.

My love for antique and puppies in the house every once in a while - I have to admit - is not the most sensible way of living. In addition to antique furniture I love the style commonly used in the States.

Last week I went to an auction in our town but they had only kitchen stuff so I got home empty handed. As most people know, in the kitchen I am ...eh ... useless. Carmen stole my heart forever when she ate my cookings few years ago with good appetite when all the other dogs refused to touch that dish. Even The Love Of My Life Hermann stared at his bowl, rolled his eyes like "are you absolutely sure that I should eat THIS?".

My decorating boom is nowhere to be finished yet. Mrs Tove has designed the color world to our house and soon we will start painting the walls.

Fiona turned 6 years today. She is greying in her muzzle - is that age or has the fast speed taken the color off of her?

Pilvi (Doped Hope) moved to her new home today. She is a companion for a Landseer lady but might race next summer as well. The girls got along immediately, they seem to have similar personalities and energy levels. Already at the first night Pilvi had slept in the same bed with her new "dad".