Tiivistelmä vuodesta 2007
Summary of year 2007 (won’t translate this into English since everything can be found in the text below)

Vuoden vaihtuessa tulee miettineeksi yhteenvetoa, mitä tapahtui, mikä oli hyvää ja mikä oli huonoa. Tästä vuodesta 2007 voi sanoa, että se oli henkisesti äärettömän raskas. Mahtuu joukkoon toki muutama valopilkkukin. Kulissien takana tapahtuu yhtä jos toista, eivätkä kaikki asiat edes liity koiriin (minulla on myös muuta elämää kuin koirat, vaikka norsut ja suippokuonot vievät leijonaosan elämästäni).

Parilta henkilöltä on tullut kommenttia, kuinka henkilökohtaisia asioita täällä kerron ja useammilta puolestaan viestiä, että on kauhean kiva lukea elämästä koirien kanssa noin yleisesti, eikä pelkästään näyttelytuloksia.

Olen saanut hyviä ehdotuksia joihinkin esittämiini kysymyksiin tai ongelmiin. Vuosien saatossa on uutisosio muuttunut enemmän päiväkirjatyyppisiksi merkinnöiksi. Näiltä sivuilta näkee Hupakon jengin elämää enemmän ja Herdolfin koiruuksien tekemisiä tarkemmin. Elämäntyylimme on boheemia, kun taas joissain asioissa olen todella nipo.

Coleridge's Obi-Wan Kenobi "Adolf"
Toisin kuin huhupuheet, on Adolf edelleen hengissä ja hyvinvoivana. Täyttää keväällä 9 vuotta. Tuusulan näyttelyssä kesällä Adolf oli ROP-veteraani ( = rotunsa paras veteraani). Adolf ei edelleenkään näyttelyistä niin kauheasti tykkää, joten täytyy tarkkaan suunnitella kuinka moneen kehään pojan ilmoittaa ja millä aikavälillä. Kun Adolf heittäytyy hankalaksi, on Adolf todella hankala. Ikävin tapahtuma oli syksyllä toisen koiran hyökkääminen kotipihassamme Adolfin kimppuun, mutta tästä Adolf on toipunut todella hyvin. Lisää harmaata on kuonoon tullut ja Adolf harmaantuu hyvin charmantisti.

WYSIWYG Luke Skywalker v Longo "Hermann"
Hemmunni eli Hertzu on oma ihana itsensä. Tallaa edelleen vahvasti, eikä myöskään ole vaihtanut hiippakuntaa, vaikka näin olen kuullut. Hetken kuluttua tulee kahdeksan vuotta mittariin. Näyttelyiden osalta on Hermann jäänyt eläkkeelle. Me olemme kehissä ravanneet ihan tarpeeksi, voittaneet sen kaiken, mitä on voitettavaa ja nyt nautimme eläkepäivistä.

Herdolf Padme Naberrie "Carmen"
Alkuvuodesta Kimmo-Kerstin kävi YES:llä testauttamassa, josko sopisi verenluovuttajaksi. Terve tyttö, mutta verityyppi ei sopinut tähän tehtävään. Elokuussa Carmen sai unkarilaispoika Lucan kanssa seitsemän tervettä ja suloista pentua. Synnytys oli suoraan oppikirjasta ja Carmen on edelleen parhain emä, jonka olen koskaan tavannut tai hoitanut. Suunnitelmissa on käydä ulkomailla ja saada viimeinen Cacib, jotta Carmenista tulisi kansainvälinen muotovalio. Ihastuttavan luonteensa, hyvien terveystulostensa ja erinomaisten emätaitojensa vuoksi on vielä harkinnan asteella mahdollinen kolmas pentue. Mitään päätöksiä ei vielä ole tehty, mutta tuon harkinnanvaraisen pentueen jälkeen tai mikäli se ei tapahdu, menee Carmen sterilaatioon. Siinä taas toisaalta piilee ongelma, että Norppa turvahtaa oikein kunnolla.

Herdolf Nute Gunray "Arvid"
Aavitti kävi myös alkuvuodesta yhdessä siskonsa Carmenin kanssa YES:llä testauttamassa verensä. Terve poika, mutta verityypiltään ei sopinut tähän tehtävään. Syksyllä jouduttiin operoimaan oikean jalan ristiside. Se oli tavallaan odotettavissa, koska vasemman jalan ristiside leikattiin runsas puoli vuotta aiemmin. Tästäkin operaatiosta Arvid kuntoutui hyvin. Ristisidevammat ovat tulleet mitä suurimmalla todennäköisyydellä ensimmäisten elinkuukausien aikana taloudessa, josta kävin Arvidin aikoinaan ostamassa takaisin. Kummassakin jalassa oli eläinlääkärin mukaan merkit siitä, että ristisiteet olivat pamahtaneet aiemminkin. Missään muussa välissä Arvid ei ole koskaan ontunut.

Herdolf Halley's Comet "Leila"
Pikku-Lellun menetys oli rankin kokemus, mitä olen joutunut kokemaan pitkään, pitkään aikaan. En vieläkään pysty asiasta oikein keskustelemaan ja päällimmäisenä on vain suunnaton suru. Silmät vettyvät vieläkin. Kiitos teille rakkaat ystävät, jotka olitte tukenani sinä musertavana aikana, kun elämä meni pirstaleiksi.

Herdolf Alteran Nirr'ti "Pirkko"
Carmenin eli "Norpan" pennuista jätin kotiin kasvamaan "Kuutin" eli Pirkko Sirpa-Liisa Annikin. Tuo riiviö on nätti kuin sika pienenä, mutta ei ole osoittanut mitään erityisiä älynlahjoja. Esimerkkinä sisäsiisteyden opetteleminen.

Angelique Panique "Anneli"
Amish on edistynyt valtavasti tämän neljän vuoden aikana. Nyt jo muutamat, useasti meillä käyvät, ovat päässeet kosketusetäisyydelle. Alkuvuodesta myös Anneli käväisi verenluovuttajakokeessa, mutta yllättäen, vaikka greyhound onkin, ei sopinut verityypiltään tähän tehtävään.

Willow Rapids Pie In The Sky "Fiona"
Finona sopi verenluovuttajaksi ja kävi jo kertaalleen vertaan luovuttamassa. Iän puolesta ilmeisesti vielä kerran ainakin pääsee tähän tehtävään. Fiona täyttää seitsemän vuotta alkuvuodesta ja naama on jo alkanut harmaantua. Iltaisin ottaa usein hatkat, jos pusikosta kuuluu rapinaa.

Doped Hope "Pilvi"
Pilvi-piipero lähti alkuvuodesta pitämään seuraneidin virkaa Kokemäelle. Ratajuoksukirjatkin sai uusi perhe Pilville hankittua. Yllättävintä Pilvin kohdalla oli ihan tolkuton syöppöys, mikä ilmeni hetken kuluttua uudessa perheessä. Liekö ”hyvä ruoka – parempi mieli” –toteutunut tässä tapauksessa. Ajoittain oli vaikea kuvitella juttuja kuullessa, että Pilvikö ihan oikeasti varastelee ruokaa?

Parsonage's Regal Dentist "Julius"
Julién asustelee tyytyväisenä Jyväskylässä kolmen nartun seurana. Julius ei ole minua unohtanut, sillä aina tavatessamme tulee hysteeriyskohtaus. Siinä joutuu sivusta seuraaville kertomaan, että Julius nyt on vaan vähän innostunut ja hysteerinen. Uuden perheen myötä on kisoissa häiriköinti jäänyt ja kohta pitäisi olla ainakin maastovalion arvo plakkarissa.

"Tara"
Musta doggineito Tara saapui vahvistukseksi ja siirtyi lyhyen matkan päähän sijoitukseen. Neiti on hurmannut perheensä, aivan kuten arvelinkin.

Pentueita syntyi tänä vuonna ennätykselliset kolme kappaletta. Olin arvioinut, että joku olisi jäänyt tyhjäksi, mutta kaikkipa jäivät kantaviksi – Mr Murphyn laki tietenkin.

Ensimmäinen yhdistelmä oli Arvid ja Wilma-Kyllikki, joka tuotti yhden urospennun. Hyvin tuntuu Nico olevan isänsä kaltainen.

Toisena oli yhdistelmä Luca ja Bea, joka tuotti kaksi pentua, Huldan ja Lukan. Molemmilla mukavat perheet suht lähellä. 

Kolmantena yhdistelmänä oli Luca ja Carmen, joka tuotti seitsemän hauskaa paaperoa; Pirkko, Aino, Dina, Neve, Baron, Onni ja Uuno.

Näyttelykehistä pidin tänä vuonna taukoa. Liki yhdeksän vuotta olen kierrellyt tolkuttomalla tahdilla kehiä ja nyt iski näyttelyväsymys. Osana taustalla oli myös kyllästyminen mustamaalaamiseen, selkään puukottamiseen ja ikäviin juoruihin. Ensi vuonna Pirkko tulee käymään kehissä ja Adolf veteraaniluokissa.

Näyttelyttämisen sijaan kävin kehätoimitsijakurssin ja valmistuin kehäsihteeriksi. En ole tähtäämässä tuomariksi, ainakaan näillä näkymin. Voihan se mieli muuttua, kun tulee vuosia lisää, kuka sen tietää.

Siirryin VipVescorin edustajaksi (1st Choice ja Bento Kronen), mutta myös Acana on edelleen kuvioissa mukana. Oman koiravahvuuden ruokkiminen on iso rumba, joten on helpompaa tilata ruokaa lavoittain pihaan. Raakaravinto tulee edelleen Nellin Kanaherkusta, sillä toimitukset ja yhteistyö ovat sujuneet erittäin hyvin.

Jälleen on solmittu ihastuttavia uusia tuttavuuksia, syvennettyä joitakin olemassa olevia sekä hankittu varmasti vihamiehiä tai etäännytty joistain ystävyyssuhteista. Sitähän tämä elämä on.

Siirrymme nyt vuoteen 2008 ja aika näyttää, mitä eteen tulee.

Mummin luona Fiona ei ole kranttu. Juo kupista vettä (kotona mieluusti vain hanasta). Tänään meni yksi HK Blöö kokonaan! Marie-keksit putosivat myös ongelmitta.

Leuka nakutti Fionalle ominaisella tavalla ja Finona kurvaili Mummin viereen vähän väliä rapsutettavaksi.

Vanhusten kotihoitoyksikössä Fiona on vähän niin kuin kuuluisa. Mummi on esittänyt Fionan kuvan kaikille (annettiin se kerran kehystettynä) ja ilmoittaa aina kavereilleen, että "paras ystäväni Dionna kävi taas kylässä".

Fiona as therapy dog
We went over to Grandma's. Fiona is her favorite (Gramma is about 86 years old) and it doesn't bother Fiona that Gramma calls her "Dionna" (she heard her name wrong the first time).

When at Gramma's Fiona ain't picky. She drinks from the bowl (at home she drinks from the faucet like my Big Boys). Today she ate a huge pile of sausages! And several bisquits.

Fiona has the funny habit of rattling her teeth together when she is in very positive mood. Finona gave Gramma several kisses and laid by her side the whole time.

At senior citizen community Fiona is somewhat a celebrity. Gramma has shown Fiona's photo basically to everyone (we gave her a framed photo of Fiona long time ago) and she always tells her friends that "Dionna, my best friend, was over to visit me again".

Pirkko myös keksi, että kun nostaa etutassut keittiön tasolle, niin pääsee tasosurffaamaan isompaa alaa. Mukaan lähti (kun en ollut tähän varautunut vielä) salaatinpalasia, tomaatteja, omenaa, ananasta ja yksi jalopeno. Myös vaniljavaahdon loppu meni. Tämän näki valkoisesta kirsunpäästä. Oli aika onnetonta Pirkolta esittää "mä en ole tehnyt yhtään mitään", kun nenusta syyllisyys paistoi pitkälle.

Flavors from the world
Pirkko got some whipped vanilla creme tonight. Her eyes were basically rolling 'cause it was soooooo good. It seems that Carmen's appetite (and willingness to eat anything) has been passed on to Pirkko.

Also, Pirkko discovered that if she lifts her front paws to the counter she is able to counter-surf a larger area of kitchen goods. She helped herself with (I didn't think she would be doing this already) lettuce, tomato, apple, pineapple and even jalopeno. In addition, the left over of vanilla cream vanished. She was caught 'cause her nose was covered with it. It was so funny to see her acting "I didn't do anything" when her nose revealed her stealing moment.

Tämän sain eilen aikaiseksi. Patja on ihmiskäytöstä poistettu bonnepatja, jonka olen lyhentänyt koirakäyttöön (sivuleikkurit ja omat sormet olivat rankassa käytössä). Päällinen on vanhoista farkuista koottu. Ne ovat olleet joko omasta käytöstä tai sitten kierrätyskeskuksesta haettuja (pesukoneen kautta). Vetskarit ja jopa ompelulanka ovat joko kirpparilta tai muutoin uusiokäytössä.

Positiiviset asiat: kaapeissa lojuneet ylimääräiset farkut on saatu eteenpäin, farkkukangas on kestävää, sopii sisustukseen kivasti, päällinen on pestävä (niin patjakin, mutta sitä ei voi pesukoneeseen tunkea) ja päällistä voi käyttää kummin päin haluaa.

Ei niin positiiviset asiat: aikaa tähän prototyyppiin meni tolkuttomasti ja tästä tuli aika painava (onneksi oma pesukone on tilavuudeltaan iso, ei normikokoinen).

Kehittämisideat: Päällinen pitäisi saada kevyemmäksi. Olen etsinyt säkkikangasta tai auton verhoiluun käytettyä materiaalia, mutta en ole onnistunut. Nämä tietysti tulisivat kyseeseen käytettynä, jotta idea säilyy. Erästä toista projektia varten kävisi myös uusi säkkikangas loistavasti, sitä en vain tunnu löytävän mistään.

I recycle a lot. I am not fanatic at any sense but if I see possibilities, I do it. Dog mattresses have been on my recycling list for a long time.

Yesterday (or early this morning) I finished this (see photo below). Mattress is an old human mattress which I cut smaller. Cover is made out of old jeans. Zippers and thread is also either from the flea market or in other way used again.

Saimme naapurilta hirvenluita. Ne kelpasivat kaikille. Hermann haisteli luuta ensin tarkkaan pidemmän aikaa ja vasta hetken kuluttua päätti sen olevan syömäkelpoista. Carmen piti hirvenluusta niin paljon, että ei tarvinnut tulla kuin metrin päähän, niin tuli jo huulten nostelua ja voimakasta murinaa.

Bone fiesta part 2
Cow bones were delicious for everyone else besides Arvid and Fiona. Fiona would not even touch them and Arvid's bone is just laying on the floor.

We got moose bones from neighbour. Everyone loved them. Hermann was sniffing the bone first very carefully and then he decided it is good. Carmen liked those bones that much that she was flashing her teeth and growling if anyone (humans included) came closer than one metre. Naturally, we had a serious talk with Carmen.

Hetken kuluttua tuli näköpiiriin Justiina-kisu, joka ei kuulemma koirista kauheasti tykkää. Pirkko ja Justiina haistelivat ystävällisesti toisiaan, eikä mitään antipatioita ollut suuntaan eikä toiseen. Karvat eivät nousseet kummallakaan, eikä minkäänlaisia jahtaamisyrityksiäkään ollut. Pirkko ei ole tottunut kissoihin lainkaan, koska meillä ei ole ollut kissaa Luigin ja Jupiterin jälkeen.

Pirkko viihtyi olohuoneessa vieraiden keskellä, kun oma väki kävi välillä keittiössä kahvilla. Yhdessä vaiheessa Pirkko tuuletteli sohvalla napaansa täysin tyytyväisenä. Välillä söi hirvenluuta ja siankärsää.

Paras kohta oli oikeastaa se, kun Heta juoksi edellä ja sanoi Pirkolle "seuraa mua" - ja Pirkkohan seurasi. Nätisti tuo parivaljakko juoksenteli edestakaisin ja kummallakin näytti olevan hauskaa. Pirkko ei yrittänyt hyppiä eikä ottaa hameesta kiinni.

Pirkolla näyttää olevan loistava hermorakenne ja upea sopeutumiskyky. Käyttäytyy erittäin hienosti uusissa tilanteissa ja todellakin edustaa, vaikka ikää on vasta 4 kk = eli aivan pieni pentu.

Pirkko charms people
We were invited to Heta's 3-year-old birthday. Pirkko got her own invitation. While at Heta's house Pirkko entered livingroom bravely and didn't mind mini-humans (children). She went to the couch. This was actually the first time Pirkko was in contact with mini-humans. I don't count puppy-buyers with children when they have come over to see puppies.

After a moment there was Justiina-cat at sight and she was told not to like dogs. However, Pirkko and Justiina sniffed each other peacefully and there was no hostility in the air. Pirkko had never been in contact with at cat. Our cats Luigi and Jupiter have gone to the rainbow bridge.

Pirkko was comfortable at the couch and stayed there while we adults were having coffee in the kitchen. At one point Pirkko was all paws towards the ceiling and really enjoying her time.

Best part was when Heta was running and telling Pirkko "follow me". And Pirkko followed. They were so cute together and Heta was just giggling. Pirkko was nicely following Heta and did not even try to jump or grab her skirt.

So, it seems Pirkko has absolutely fantastic nervous system and great way of adjusting herself to new situtations. She really behaves fantastically, although, she is only 4 months old = puppy.

Black puppy Tara came over for a visit. Girls were playing at the yard and running for like two hours. It was impossible to get any photos.

Samalla reissulla poikettiin postissa (vai onko se nykyään Itella?). Erittäin ulospäin suuntaunut nuori pentu, joka heti teki muiden kanssa tuttavuutta. Ei ollut mitään ongelmaa viedä täysin uuteen tilanteeseen, vaan reippaasti tutustui uuteen ympäristöön.

Pirkko visiting again
We went over to meet uncle-Hugo (Carmen and Arvid brother). Pirkko was quite determined how uncle could treat her. She was having great ego and telling Hugo to back off when he was a bit rough at the beginning. This time we had no accidents inside. Pirkko waited until home and then peed on the floor. Well, it takes some time before she is housebroken.

At the same visit we went to the post office. Pirkko is very open minded puppy who is immediately examining the extremeties and making friends. There was no problems taking her to a new situation whe she had not been before.

Tarveaineet Yrjölän puuroon saa edukkaampaan hintaan erään tukkurin kautta. Mrs Tove teki samaan aikaan myöskin tilausta, joten päätettiin, että meikäläinen käy nuo tilaukset hakemassa.

Ihan ensiksi, pysähdyspaikka Siippoossa olikin ihan toisessa suuntaa, kuin mihin olisin itse mennyt. Toinen pää Siippoota on tässä meidän kylässä ja toinen Vihdin Otalammella. Vaikka vauhdikas olenkin, en silti olisi sinne ennättänyt ajallaan. Eipä hätää, seuraavana päivänä, eli tänään, oli stoppi Mäntsälässä. Sitruunan keula kohti Mäntsälää aamulla, ennen kuin olin kunnolla ehtinyt herätä.

Olin siis ennakkoon laittanut tilaukset eteenpäin. Hieman Mrs Toven kohdalla mietitytti, että luita peräti 50 kg? Ilmeisesti joku duunin kippatilaus tai uusi pakastin? Mitä sitä sen kummemmin miettimään, tilaus vaan sellaisenaan menemään. Näin jälkikäteen ajatellen, olisi ehkä kannattanut kysäistä.

Kurvasin omaan pihaan ja ilmoitin tavarat saapuneeksi. Ilmeni pieni näppäilyvirhe. Niitä luita olisikin tarvittu 5 kg, ei sitä 50 kg, joka pihalla nyt odotti.

Tuosta ylimäärästä otin meidän poppoolle yhden laatikon (Mrs Tove diilaili luita työpaikallaan, kiva oheisjobi, ja kaikki saatiin menemään). Tämä päivä on mennyt vahtiessa, ettei mennä toisten luille. Carmenin kanssa hetken keskustelimme vakavasti, että saako Mamá yleensäkään koskea Carmenin luuhun vai ei. Hieman pitkittyneen ja vakavamielisen keskustelun jälkeen Carmen myöntyi siihen, että Mamá todellakin saa ottaa vaikka luun pois, jos niin haluaa.

Bone party
I wanted to do famous "Mr Yrjöläs porridge for dogs" according to his recipe. After I did my first cookings, Hermann decided that that's what he wants to eat. If it ain't Mamá's cookings he won't eat kibble at all. Normally, I feed meat raw, but like earlier mentioned, I was kinda forced to cook something.

There is one vendor who sells stuff needed for the porridge quite much cheaper than if purchased from normal grocery shop. Mrs Tove was also ordering from the same vendor so we decided that I will go to pick them up.

So, I had earlier called in the orders. While typing Mrs Tove's order I just briefly thought that she would like to order bones for 50 kilos? (That's much.) Okay, she has probably combined order with some other people as well or bought a bigger freezer? Didn't think twice when I send the order. It turned out that I should have confirmed it with Mrs Tove.

I got home and announced that the stuff is here ready to be picked up. Only then the typing error occured. She would have wanted 5 kg instead of 50 - amount that was now at my yard.

Of the amount I took one box (Mrs Tove sold the remaining 40 kg to her colleagues at work). Today has been gone watching over my dogs so that everyone stays with their bone (grass is always greener on the other side, you know). I had a long serious talk with Carmen (who else?). She thought I could not even touch her bone. After a while we got an understanding that I can even take the bone to myself if I so please.

Sanonta kuuluu; on niin hyvää, että vie kielen mennessään. Pirkko söi siankorvaa, oli hyvää - ei vienyt kieltä, vaan yhden isoista takahampaista. Aivan sattumalta hampaan bongasin lattialta ja nappasin tietysti talteen. On ensimmäinen molaari, jonka olen koskaan saanut pennulta kokoelmiini. Yleensähän nuo hampaat päätyvät pennun mahalaukkuun.

Pirkko paid a visit
We had some quality time with Pirkko today. Went to see sister-Dina. I could not take any photos 'cause sisters were not still even a second. (The little Monster has been taking a looooong nap ever since we got home).

Groupie
I was in the middle of making covers for extra mattresses when something else came up. There are three human mattresses on top of each other. I piled the mattresses in living room and that appeared to be extremely nice sleeping place.

Here is a shot that is rarely seen, where Grandpa and grand-child are happily sleeping together, touching each other. On the left Adolf and on the right Pirkko.

Pihalla kirmataan ihan omia juttuja ja sisään tullaan tarpeille. Moppi on ollut uutterassa käytössä koko ajan ja voinette arvata, että ne määrät, jotka ulos tulevat, eivät ole mitään pieniä.

Mutta nyt, ihan parin viime päivän aikana, on tapahtunut roima edistys. Pihalle voi tehdä tarpeensa. Tässä yllättäen Adolf toimi esimerkkinä, Carmen äitinä ei saanut toivottua tulosta aikaiseksi. Se hetki oli ikimuistoinen, kun Adolf ja Hermann käyskentelivät takapihalla, Adolf merkkasi sen pisimmän korren ja Pirkko kyykistyi viereen esimerkkiä seuraten ja sangen tyytyväisenä. Nyt tämä sama tilanne on toistunut jo useasti.

En ole koskaan kokenut tarpeelliseksi tunkea pennun nenää jätöksiinsä. En minä nyt mikään kukkahattu ole, mutta pakottaminen ja fyysinen rankaisu ei kuulu koulutusmetodeihini. Sisällä jätökset poistetaan vaivihkaa, mutta ei niistä mitään älämölöä nosteta. Ulkona sitten kehutaan urakalla, kun sinne tapahtuu toivottu tuotos.

Pirkko is taking after Adolf
We have had small differencies with Pirkko in relation with where to go potty and when. I was almost getting desperate with the whole issue. Pirkko is now 4 months old but she does not have a clue on house breaking. Owners of Pirkko's siblings are reporting that their puppies are all house broken and have learned that quickly. As a tiny puppy Pirkko did everything outside but right after the last sibling left for her new home we got a set back.

Pirkko is just enjoying her time outside and comes inside to pee. I have been cleaning and mopping for quite long time and as you can guess, everything that comes out of a Great Dane puppy is in large quantities.

But now, during past few days there has been a major break thru. One can actually do everything outside. Surprisingly, it was Adolf who was an example, not Carmen as a Dam. It was a remembrable moment when Adolf and Hermann were wondering on back yard and Adolf was marking the tallest grass, and Pirkko squatted right next to Adolf. This has now happened several times.

Hakusessa on kunnon auto. Adolf tekee varmana stopin, jos joutuu näyttelyreissuilla tuon Lemonin kyytiin. Olisittepa olleet näkemässä kolme vuotta sitten, kun Hermann joutui ensimmäistä kertaa Peugeot Partnerini kyytiin näyttelyreissulle (siis periaatteessa täysin sama auto kuin Lemon, mutta eri merkin alla). Sitä ennen kurvailtiin pakasta vedetyllä 500-sarjan farkkubemarilla. Sitä ilmettä ja olemusta ei voinut tulkita väärin.

Naapurustonkaan ei tarvitse olla lumen tulon jälkeen varuillaan sen suhteen, että mistä kohden noita pikkuteitä rouva Tienhaara löytyy ojasta tai rutussa. Toki, moniin naapureihin olen tutustunut tällä tavalla. Pösöllä ja Sitruunalla olen onnistunut kurvailemaan aina talvisin vähän väliä johonkin mutkaan. Täällä ei onneksi ole tarvinnut olla kuin maksimissaan 7 minuuttia ojassa, kun joku tulee apuun.

Auto, joka on hakusessa, tulee olla luotettava BMW. Olen valmis lähtemään vähän kauemmaksikin renkaita potkiskelemaan (niin kai on tapana tehdä?). Olen ihastunut X5:een, mutta hinnat ovat olleet pieni rajoite. X3:kin ehkä nippanappa menisi, jos sinne saa kaksi doggia mahtumaan. Ellei sitäkään löydy, niin 500-sarjan farkku kelpaa loistavasti. Siihen mahtuu 3 doggia, kun penkit laskee alas.

Muita toiveita:
1) Diesel, ehdottomasti.
2) Kirkkaan punainen (sopii mun persoonalleni parhaiten, mutta muutkin värit käy).
3) Toimiva ilmastointi (nyt loppui tämä viuhkan heiluttelu kesähelteillä).
4) CD-soitin, mieluummin toimiva sellainen, radiosta ei niin kauheasti väliä.
5) ABSit (mun ajotyylillä ne nyt vaan tarttee olla).
6) Toimivat turvatyynyt (tämä ei tarvinne lisäselvityksiä).
7) Mieluiten manuaalivaihteinen, mutta automaattivaihteinenkin käy, jos muuten on sopiva.
8) Vetokoukkua ei tarvitse olla (mulla ei ole sitä pikkukirjainta, joka oikeuttaa vetokoukun kanssa vetämiseen ja toisekseen, tulee ruttailtua muiden autoja vähemmän, kun ei koukkua ole).
9) Kesä- ja talvirenkaat.
10) Parkkitutkat edessä ja takana (kun katsoo kohtaa kahdeksan, ymmärtää varmaan yskän).
11) Kilometrejä saa olla mittarissa jo jonkin verran.
12) Joustavat maksuehdot.

Vaihdossa saa tuon Sitruunan. Vuosimalli 2000, alle 150.000 km ajettu, diesel, manuaalivaihteinen, viisi ovea, asianmukaisesti huollettu ja korjattu, katsastettu, huoltokirja, kesä- ja talvirenkaat, koirankarvat saa kaupanpäälle. Ollut kahdella omistajalla, joista toinen olen minä. Edellinen on ollut pedantti Pertti Perusinsinööri, näkyi huoltokirjasta. Wunderbaumin voin siihen erikseen käydä ostamassa.

Näen kyllä jo silmissäni, miten tämä hanke päättyy. Jatkan ureankeltaisella Hiacella ...

Sitten selvitellään missä tämä osoite sijaitsee. Taksikuski välittömästi ehdotti tätä tällä alueella "valtasukunimenä" esiintyvää nen-päätteistä aluetta. Riitti, kun sanoin, että: "juu-u, mutta se tönö, jossa on niitä ponin kokoisia koiria". Heti tiedettiin mihin taloon tullaan.

Ehdin jopa etuajassa töihin, kustannus 23 €. Hienostihan tämä päivä alkoi ...

Korjaamolta infottiin päivällä jostain isosta määrästä ruostetta, jarrukengistä, vaikeista irrotustehtävistä, tyyppiviasta sekä osien tilaamisesta (koko diagnoosi oli jarrukengän kitkapinta ruostunut irti, jarrusylinteri vuotaa ... ilmeisesti tosi huono juttu). Mulle riitti se, että auto saadaan ajokuntoiseksi. Sitruunasta tuli tekstari myöhemmin, että saapi noutaa.

Jotta hyvin alkanut päivä saisi arvoisensa päätöksen, niin sain töistä kyydin kuuden jälkeen korjaamolle. Ihan kiva, mutta putiikki oli mennyt kiinni klo 18.00. Sitruuna oli niin lähellä, mutta niin kaukana. Ikkunasta sen näin, mutta käsiksi en päässyt - laillisin keinoin. Meurikselle kiitos kyydistä kotiin.

Olenko huomenna laiska ja tilaan taksin, jotta saan Lemonin kotiin? Vai harrastanko hyötyliikuntaa ja ajan fillarilla tuon 10 km? Pyöräilykypärää ei minulla ole (menisi kampaus ruttuun, jos hätäponnarin yleensäkään saa ruttuun, joka tapauksessa ripsarit leviäisi naamalle, eihän sitä nyt ilman ripsiväriä voi ihmisten ilmoille lähteä). Näemmä keli menee pakkasen puolelle, joten ajokeli on varmaan liukas. Minun tuurillani vetelen tuon Bilteman fillarin lunastuskuntoon samassa mestassa, johon ruttasin vähän aikaa sitten Pösöni. Tällä kertaa mulle voisi tosin käydä jo vähän huonommin. Ja oikeasti, en ihmettelisi yhtään, jos löytäisin itseni siitä kallion kupeesta sammakonvihreä maastopyörä rusinana ja oma kroppa kipeänä. Vaihtoehtona on vielä upea yhteishetki Adolfin kanssa, kun tepastellaan 1,5 h (ehkä enempi, kun kaikki kepit pitää matkalla merkata) kohti korjaamoa. Teknisesti Norppa tuon lenkin tarvitsee, eikä Adolf. Elämä on täynnä vaikeita päätöksiä. Ehkä jätän tuon vaikean ja haastavan päätöksen kuitenkin huomisaamulle ja menen fiilispohjaisilla päätöksillä kohti Sitruunaa.

Car stuff once again
In the morning I had to get to work but the car was at the shop. Googling helped to find cab numbers (luckily internet worked). First call went to an answering machine and I also read from the news that there are some problems in ordering cabs in the capital area. I was starting to get bad vibes. So, dialling the next number.

Then we needed to sort out my address. Cab driver immediately knew the most common family name in this area. It was enough to say; "yes, the same area but I have the big dogs". He knew exactly which house to come.

I managed to get to work earlier than I was supposed to. Fee was 23 € ... great, the day started out just fine.

The shop informed there were huge amount of rust, something about brakes, hard work, typical problems for this car and ordering of new parts. It was enough for me to know whether the car could be fixed or not. Later I got a text message telling the car was ready.

To have a perfect ending for the day, I got a ride to shop after work around 6 pm. Fine, but the shop was closed at 6 pm sharp. My Lemon was so close but so far. I could see it thru the windows but couldn't get my hands on it - in legal ways. Thank you Riitta for giving me ride home.

Should I be lazy in the morning and get a cab to get my Lemon home? Or should I excercise and ride bike, about 10 km? I do not have a helmet (my hair-do would be ruined, if one can ruin ponytail, and at least my mascara would be all over my face ... around people I need to get some make-up for my face). It seems it will be below freezing point tomorrow so the road will be slippery. With my luck, I will ride my frog-green bike towards the rock, where I crashed my previous Peugeot. This time, however, I would get hurt. There is still one option to spend quality time with Adolf and walk to the shop. Walk would be like 1,5 h long or most likely more, 'cause Adolf would mark every stick for his extended territory. Technically, Carmen would need that walk instead of Adolf. Life is full of difficult decisions. I think I will leave this hard decision until tomorrow morning and then go on by feelings.

Tänä vuonna pidin tarkoituksella taukoa. Kyllästyin jaskan jauhamiseen, vattumaisiin juoruihin ja selkään puukottamisiin. Aikamoista luonteen lujuutta tämä vuosi vaati, mutta minä tein sen. No, oli tässä takana myös se, että kun migreeni mulla iskee yleensä viikonloppuisin, niin kokeilin myös sitä, että poistan elämästä "suuret tunnekuohut ja kiireen", mutta eipä se ole näyttänyt auttavan. Ihan samaa tahtia on tabuja mennyt kuin ilman näyttelyitäkin ja varmaan ihan yhtä usein olen siellä ensiavussa keikkunut tipassa tai piikitettävänä. Olen aikanaan yhden harrastuksen joutunut lopettamaan ns. terveydellisistä syistä (laskuvarjourheilu & paineentasausongelmat & lievät vauriot mm. korvissa), mutta näyttelyttämiseen pystyn vaikuttamaan lääkityksellä.

Polttoainekulut vähenivät radikaalisti (eihän tuo mun Sitruuna oikeasti kuluta yhtään mitään) eikä se raha tunnu pysyvän hyppysissä muutenkaan. Toiset investoi osakkeisiin, minä näemmä muovinaruihin. Elämä on.

Aatolffi on niin reipas ja vetreä liki 9-vuotias, jotta täytyyhän hänen päästä framille esiintymään (ja kumpikohan meistä oikeasti siitä esiintymisestä tykkää?). Tosiasiassa homma lähti taas lapasesta. Printteri oli suoltanutkin ison kasan papereita ja mun piti oikeasti vaan ihan muutamaan lähinäyttelyyn mennä. Mun on vaan niin vaikea pysyä missään kohtuudessa.

Adolfin vieminen kehään vastaa kuuden normisti villin tanskandogin esittämistä. Sellaiset kaksi näyttelyä pitkillä väliajoilla menee, mutta sitten tulee ongelmia.

Kehän ulkopuolella Pööpö esittää itsensä täysin luonnollisesti aivan täydellisessä näyttelyasennossa. Mutta kun päästään kehään ja herra on kyllästynyt, niin koivet ovat löysää spagettia, eikä minkään elollisen olennon pysty kuvittelemaan pysymään pystyssä niissä asennoissa.

Päätä herra painaa niin voimalla alas, että hikikarpalot nousee otsalle siitä rasituksesta, kun yrittää pitää päätä edes lähelle oikeaa asentoa.

Ja siihen korvien asetteluun tai paremminkin ylös nyppäämiseen en viitsi edes kommentoida. Yritä nyt saada Suomen pienimmät sinisen dogin korvat nypättyä nätisti sormien väliin, jotta pää näkyisi hienosti. Muutenhan ne on kivasti rusetilla (kiitti vaan, kun ei kukaan viitsinyt aikanaan korvien teippaamista opastaa).

Yksi bravuuri on myös mystinen ontuminen, joka näkyy vain kehässä, ei muualla. Tämä juttu on totta.

Liikkeissä vauhtia on runsaasti ja jos näköpiirissä on juoksuinen narttu tai bokseri, niin mennään reippaasti yli kehänarujen - nehän ovat vain hidaste ja kyllä se Mamá sieltä perästä tulee - ainahan se on tullut. Totuus on se, että Adolf vie ja minä vikisen. Hihnasta en otetta todistettavasti päästä.

Ja nurmikentillä maassa on niin paljon kaikkea mielenkiintoisempaa, että Mamá saa tehdä ihan mitä haluaa, mutta Pööpö haistelee, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa. Jos on sopiva haju, niin siinä kesken kaiken merkataan myös se nurmen pisin korsi, eikä haittaa, vaikka Mamán koipi kastuisi samalla. (Nämä on hieman karrikoituja juttuja, jos nyt joku ottaa nämä jutut ihan tosissaan. Osaa Adolf olla ihana, näin halutessaan. Meidän tahtotilat vain kohtaavat sangen harvoin samaan aikaan).

Taktiikka onkin siinä, että tuossa välissä pitää Pööpöä viedä agiesteille sekä maasto- tai ratavieheen perään. Noissa tilanteissa Aatolffi on elementissään, eikä ikä näy todellakaan kuin niissä naamakarvoissa. Mutta jos autoreissut ovat vain näyttelykeikkoja toisensa perään, niin nenu menee ruttuun jo alkumetreillä.

Muutamissa ulkomaan näyttelyissä on todistettavasti käynyt niin, että Pööpö tulee autosta ulos juuri silloin kun se ovi aukenee, ihan sama kuka tai ketkä siinä ovat edessä. Tullimiehet eivät kyllä halunneet ratsata autoa sen jälkeen, kumma juttu.

Samaten, jos Pööpö päättää, että tämä näyttelyhömpötys on tylsää, eikä halua mennä autoon, niin Pööpöä on tungettu kolmen naisen voimin Hiacen sivuovesta sisään, kun herra on vetänyt kaikki kintut niin leveälle kuin mahdollista. Pakkohan Aatolffi oli autoon saada, eihän sitä nyt voinut maailmallekaan jättää vain sen takia, että herra on 'vähän kyllästynyt'.

Mihinköhän itse asiassa taas itseni työnsin? Toisaalta, se on aina niin hauskaa, kun ei koskaan etukäteen tiedä, mitä Adolf päättää tehdä kunakin päivänä.

Adolf and shows
Next year Adolf will love me - like so not. After weekend's show, as a spectator, my soul is burning to show and I entered Grandpa to few shows in veteran class.

This year, I made a choice of not showing at all. I got so fed up with bull s***, weird rumors and back stabbing. It required enormous will power but I made it. Well, to be frank, I also tried to avoid all extra emotional and physical stress in order to see how it would effect my migraine. It had no effect. I have had to take the same amount of pain killers and preventative medication, 'cause attacks are usually on weekends anyways. At one point of my life I have had to quit one hobby (skydiving & pressure problems & mild physical damages eg. in my ears) but I can deal with migraine or at least I can make myself to believe so.

My gasoline bills have reduced dramatically (my ugly Lemon does not use that much fuel at all) and the money will not stay on my account or in my wallet anyways. Others invest on stocks, I invest on plastic ribbons. That's life.

Adolf is so perky and flexible, almost 9-year-old so he naturally wants to show him off in shows (and being frank again, which one of us has the urge and need to show themselves?). And like always, this got out of hands again. My printer was feeding one show entry after another and I truly meant to show Adolf only in few nearby shows. My ability to keep limits and actions in any reasonable amounts is just so hard.

Showing Adolf is comparable to showing six, wild Great Danes. It's merely two shows with long time apart is suitable for Adolf. Any more and we have problems.

Outside the ring Grandpa stacks himself in perfect way naturally. However, inside the ring and especially when he is bored, his legs are like soft spaghetti and one could never ever believe that a dog or any other living creature could stand and not fall in that position.

Grandpa tilts his head so strongly towards the ground that I am soaking wet by trying to keep his head in even somewhat close to show stack position and completely worn out in minutes.

And his ears. Let's just forget that one. Or, try to imagine yourself picking the smallest blue ears in Finland up to Adolf's head in order to present his profile properly. Otherwise, his ears are in nice rosebud (thanks to fellow Great Dane friends, who never showed me how to tape them when he was young).

One of Adolf's best acts is sudden limp in the ring which vanishes as soon as he gets out. This one is a true story.

When Grandpa moves he is in action - better yet if there is a bitch in heat or a boxer nearby - and we'll fly over ring borders, those are just mild obstacles and Mamá will follow anyways. She always does. Truth is that Adolf goes where he wants and I come whining behind. It is proven fact that I will not loose my grip of the leash.

While on grass based ring there are so many smells on the ground which are far more important for Adolf that it doesn't matter what Mamá says or does, he WILL sniff the ground, there is no other option. Sometimes, Adolf decides to mark his territory where the tallest grass can be found and if he hits Mom's leg - who cares. (These are bit exaggerated stories if someone would mistake these for actions that would happen all the time. Adolf can be the most wonderful and loving creature there is. For some reason we so seldom seem to be on the same page at the same time).

Solution for keeping stuff interesting for Adolf is to take him to agility field or chasing lure every once in a while. Boy is he in his element when there is action, age is not showing at all. But if car trips are just show after another - his muzzle will twist before we reach the car.

We have been on few foreign shows where Grandpa has gotten out of the car when door was opened, no matter who or what was in his way. Custom personnel were not keen on examining the car at all - quite weird.

At the same way, when Grandpa is completely bored with showing and does not want to get into the car - there has been us three women trying to get him in when he has spread his legs as wide open as he can and managed to struggle. We had to take action 'cause I couldn't leave Grandpa to a foreign country just because he was "a bit bored".

What have I done now to put me into this misery? On the other hand, it is always so fun, 'cause I will never know it beforehand how Adolf will react.

Torture
Past six months I have planned to pierce my ears once more. Frequently, time after time, I have walked by the jewellery store ie. chickened out. However, today they had time and I have two new holes in my so perfect body. I got my first pierced earrings at the age of 12 years (after a long fight with my parents) and back then I almost fainted. Today, I felt no pain at all nor was even close of fainting. It was over quick. Until ... this evening there are so many activities that involve ears. Next night will be interesting - my pain tolerance is close to zero.

Yhdistelmästä koiranäyttelyt, joissa koruja myynnissä ja luottokortilla maksaminen mahdollista = tuottaa korulippaaseeni lisää kultaisia doggikoruja ja sangen suuren loven luottomuoville. No, kerrankos sitä. Hauska se ostotilanne oli, sillä kauppias katsoi luottokorttiani ja totesi: "nimen perusteella olet Suomalainen, mutta puhut kuin Amerikkalainen?".

VipVescorin uusia luetteloita löytyy minulta, jos sellaisen haluat, lähetä tietosi, niin katalogi tupsahtaa kohta postiluukkuusi. Näemmä Turun suunnalle toimituksetkin onnistuvat ongelmitta, vaikka minulta kamaa tilaakin.

Tuli messuita muutoin eri osastoilta kassikaupalla "krääsää", mutta joitain ihan käyttökelpoisiakin juttuja.

Winner 2007 - Show
It was actually wonderful to be in the show without any dogs. No rush, no carrying stuff or bod aching afterwards.

Combination with dog show and jewellery stands should be forbidden for me. I ended up spending quite amount Great Dane jewellery. Payment part was funny. The seller looked at my credit card and said: "based on the name you're a Finn but you talk like Americans".

Kun aamu alkaa sillä, että joutuu rautakangen kanssa tekemään töitä, jotta saa auton takajarrun jotenkin toimimaan (rengas jäi lukkoon, pihalle tuli vaan kauniita syviä rakoja), niin ihan ei ole auto kondiksessa. Luonnollisesti on työaamu ja pitäisi olla sorvin ääressä ennen kukkojen kiekumista.

Huoltoaika on ensi viikolle. Onneksi soitin, koska muutoin olisi kuulunut ne tutut sanat "voi rouva hyvä, ei tällä autolla saa enää ajaa". Nyt opastettiin olemaan helläjalkainen jarrun kanssa. Tämähän on mulle tosi fiksu neuvo, kun normisti toimin 'kaikki tai ei mitään' -periaatteella; tuuletin on joko on tai off -asennossa, kuka niitä välietappeja tarvii? Jarrut lyödään kerralla pohjaan tai ei jarrata lainkaan. Valitettavasti kaasupedaalin kanssa on vähän näistä ääriominaisuuksistani ollut ajoittain jopa virkavallan kanssa pieniä keskusteluja, mutta ei niistä sen enempää.

Tottakai nyt olisi useampi päivä, kun pitäisi viipottaa pää kolmantena jalkana ees sun taas. Millä nyt vien kiskalle lottokupongin, jolla saisi seuraavan täyspotin ja uuden auton?

Bryan Adams
Upea konsertti takana Espoon LänsiAuto Areenalla. Bryan Adams vain paranee ajan myötä. Lämppäri soitti vajaa puoli tuntia "The Giant Leap". Tuo bändi ei itse asiassa ollut ollenkaan hullumpi, mutta todella kalpeni todellisen artistin tullessa lavalle.

Bryan Adamsin keikka kesti 2 h ja hemmo oli stagella koko ajan. Hillittömän hyväkuntoinen artisti. Bändi käytti kahta lavaa, joten kaikki katsojat saatiin huomioitua. Jälleen kerran otti yleisön seasta yhden henkilön yhteen biisiin duetoksi ja tällä kertaa Noora Njurmihjarmilta (Nurmijärveltä) pääsi vetämään biisin yhdessä Bryanin kanssa. Ei ollenkaan hullumpi esitys naapuripitäjän tytöltä, jolla oli isi katsomossa.

Sen lisäksi, että Bryan Adams on upea artisti, niin 80-luvun biisit vievät minut muistoissa aina hyvin kauas. Vaikuttaa siltä, että ihan oikeasti on kohta ostettava lippu Memphisiin.

Mielettömän hyvä keikka kaiken kaikkiaan, todella upea. Ja luonnollisesti fanina ostin jälleen kerran, ties monettako kertaa, fanipaidan. Kamerani ei oikein saanut siedettäviä kuvia, mutta tässä niiden kymmenien otosten kaksi parasta.

Kuutti kuuluu klaaniin
Norppa-Carmenin tytär Kuutti-Pirkko on nyt hyväksytty tanskandoggina laumaan. Näki siitä, kun Arvid suostuu leikkimään Kuutin kanssa. Arvidilla nämä pentujen hyväksynnät kestävät vähän pidempään. Ei Arvid siis pennuille mitään tee, mutta osoittaa selvästi, että ei halua niitä lähelleen, eikä suostu leikkimään. Jonkun tietyn ajanjakson jälkeen pennut ovat tarpeeksi isoja kavereiksi.

VipVescor
Uusi kuvasto ilmestyy tulevana viikonloppuna. Itsekin mielenkiinnolla odotan mitä se sisältää.

Gourmet-kokkausta
Hieman ylimitoitin pakastimien tilavuuden Nellin Kanaherkun tilauksen suhteen. Täyttyi tuo koirien pakastin kuin ns. ihmisten pakastinkin ääriään myöden. Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvin puoleni, sille nyt ei voi mitään.

Väänsin sitten olemattomilla kokkaustaidoillani koirille pari jättisatsia uuniruokaa. (Käsittääkseni on ihan globaalisti tiedossa, että olen toivottaman surkea kokki, eikä tällä ole edes mitään tekemistä blondiuden kanssa). Tuotokset sisälsivät riisiä, Nellin kasvissosetta, sydäntä, heppaa, kalkkunan rasvaa ja kanamassaa. Raaka-ainekombinaatio oli umpimähkäinen ja koostui niistä purkeista ja pusseista, jotka eivät pakastimiin enää mahtuneet.

Uunia on nyt vahdittu sitten urakalla (minulla on ajastin päällä, koska muutoin huomaan kypsyysasteen vasta palovaroittimen äänestä). Vahtijoina on ollut herhiläislauma Adolf, Carmen ja Pirkko. Ilmeistä päätellen tuntuisi olevan suun mukaista murkinaa. Carmen meinasi tunkea päätään väkisin käsieni ja uunivuoan väliin ja sain pelastettua palovammoilta meidät kaikki nopeiden refleksieni ansiosta.

Pistin hetken kuluttua pyykkejä koneeseen ja siinä välissä Norppa kävi pokkana vetelemässä - siis suoraan sanoen varasti - safkaa uunikipoista hellan päältä! Uskomaton syöppö! Tekemäni safka on siis kelvollista ja määrästä päätellen, mitä kipoista hävisi, myös todella hyvää ... Tai jos muille ei kelpaa, niin Norppa vetelee kaiken.

Lisäys: Jokainen koira veteli napa pinkeänä kokkaukseni. Tuppasi olemaan ruuhkaa keittiössä, kun kaikki parveilivat jaloissa. Adolf - übervalvojana - väläytteli jopa hampaitaan, jos tultiin liian lähelle uunikippoa. Fiona, joka vanhemmilla päivillään on tullut krantummaksi, lähti ensimmäistä kertaa kuppisurffaamaan annoksensa syötyään.

Konserttiliput
Lippupalvelun systeemit ovat kehittyneet. Varasin liput Bryan Adamsin huomiselle keikalle ja liput sai noudettua kätsysti R-kioskilta varausnumeroa vastaan.

V2 - Frozen Angel, Gourmet-cooking
Frozen Angel
Over the years, I have watched hundreds of films. My favorites are - Piano, Pulp Fiction, Natural Born Killers, Kill Bill and Top Gun (yes, this last one is kinda pathetic, I know). Newest to the list is Finnish movie "V2 - Jäätynyt Enkeli = Frozen Angel". I was absolutely fantastic and, oddly, domestic. (Now, when I see these movies written down, I realize, my taste in films is weird).

Gourmet-cooking
Math has never been my strongest skill. When I ordered meat, I kinda over-calculated freezer space the dog freezer and the human freezer.

I guess it is globally known that I am a terrible cook. For real, this has nothing to do being blonde. There was no other choice than cook something for the dogs in the oven. Ingredients were randomly chosen of those packages that did not fit into freezers. Recipe was: rice, vegetable sauce, heart, horse, turkey grease and chicken meat.

Oven has been heavily guarded (I have the timer on, 'cause without that I realize something is in the oven when the smoking -alarm goes on). Guarding dogs have been Adolf, Carmen and Pirkko. Based on their expressions there is something very good in the oven. While I was taking the pans out, Carmen was so close to burn her muzzle, 'cause she was determined to catch what ever it was I had in my hands. We survived without burn marks thanks to my quick reflexes.

Later, I was doing laundry and naturally couldn't see the stove. However, Carmen took the advance of the situation and jumped towards the stove and ate quite a bit from the bowls. She is unbelieveable! So, in conclusion, the food I made was very good and based on the amount that vanished, very delicious ... or if anyone else won't eat it, Carmen will.

Addition: Every dog ate my cooking with great appetite. There was a rush hour in kitchen at feeding time. Adolf - The Super Guardian - even flashed his smile (which he never does) if anyone came too close to me and the food bowls. Fiona, who has become somewhat picky as she ages, joined bowl-surfing for the first time.

Toki aina voi kysellä. Pari alustavaa doggipentuvarausta olen minäkin tehnyt ja nämä pennut/tämä pentu hakee sitten ajallaan sijoituskotia. Siitä/niistä ilmoitan asian varmistuttua.

For some odd reason I have received large amount of puppy inquiries by e-mail, text-messages and phone calls. I do not have any available puppies at the moment, no blue ones nor any other color. Next breeding is planned at early spring next year and those puppies will be blue.

Naturally, one can always check the situation. I have myself made few preliminary inquiries and this puppy/these puppies will eventually seek homes or co-owner homes. More of this puppy/these puppies later.

Latest meat order rumba is over. 250 kilos of different kind of meat is now delivered to friends and very large amount is in my freezer.

Viikonloppuna kuulin sattumalta Eric Claptonin biisin "Leyla" ja se iski syvälle haavoihin.

Papers are now complete
Leila's papers with insurance company are now settled. Never ever did I think I would have to deal with insurance in case of death with any of my dogs. Money will not make this easier and money will not ease the pain.

This weekend I happened to heard Eric Clapton's song "Leyla" and it was like turning knife in an open wound.

Getting tired
Again, one Sunday spending quality time at ER due to migraine. This time I had my best friend Mrs Tove & Baron with me. Mrs Tove's hand got quite bruised when she was holding my hand while I got shots. The first shot hurt like **** - I have to admit that I screamed. With the following shots nurse asked "can you deal with the pain" and I just replied, go ahead, the sooner they are in the sooner it is over. Problem this time was extreme nausea so there was no other way than go get the shots when nothing stayed in my body for longer than 3 minutes. But, once again, they got my pain away.

1.12.2007 - House, Stargåte, Stargåte Atlantis & Memphis
Olen tässä nyt muutamana (okei, useampana) iltana istunut katsomassa Housen kolmatta tuotantokautta. DVD:ssä ei ole suomalaisia tekstityksiä, tiedoksi ihan siltä varalta, että joku mahdollisesti haluaisi noita lainata. Eipä tuossa muita spoilereita tullut kuin se, että tiedän mihin kakkostuotantokausi loppuu.

Stargåte-DVD:täkin löytyy muutama tuotantokausi eteenpäin, sekä sen sivusarja Stargåte Atlantis. Noissa kummassakaan, niin ikään, ei ole suomenkielisiä tekstityksiä. Paras fraasi, joka on jäänyt keikkumaan päähäni, on "Hallowed Are The Ori". Tuon ymmärtää sen jälkeen, kun on päässyt useamman tuotantokauden eteenpäin.

Tekstittömyys ei ole minulle ongelma, se on kuin "kotona niitä katselisi" - eli kotona Memphisissä. Viime aikoina on tolkuton ikävä vaivannut Memphisiin, Elvis Presleyn kotikaupunkiin. Ai miksi sinne? Olin siellä kahdeksankymmentäluvun puolivälissä vaihto-oppilaana ja se vuosi oli elämäni käännekohta ja samalla elämäni paras vuosi.

Olen siellä monta kertaa sen vuoden jälkeen käynyt visiitillä ja me jatkamme aina siitä, mihin olemme aiemmin jääneet. Vaihto-oppilasperheeni vanhemmat rupeavat olemaan siinä iässä, että kovin kauaa ei visiittiä voi lykätä, jos heidät haluaa vielä nähdä. Vuonna 2005, kaksi vuotta vanhempi "isoveljeni" Jeff murhattiin (oikeampi sana kaiketi olisi teloitus) autoonsa epävakaan tyttöystävänsä toimesta, joten Jeffiä en pääse enää tapaamaan. Kaksi vuotta nuorempi "pikkusiskoni" Christy porskuttelee eteenpäin pienen Olivia-tyttärensä kanssa. Äiti-Marilyn ja isä-Myron ovat puolestaan sellaisia persoonia, että niitä löytää harvasta.

House, Stargåte, Stargåte Atlantis & Memphis
Past few evenings - okay several evenings - I have been watching Dr House's third season. DVD's don't have Finnish subtitles, just a note so if anyone would like to borrow them. There are no spoilers other than I know now how second season ends.

We also have several seasons of Stargåte DVD's and Stargåte Atlantis, which is spin-off series to Stargåte. Both of those programs have no Finnish subtitles either. Best phrase that echoes in my head is "Hallowed Are The Ori". That can be understood, when it is heard the first time.

I don't need Finnish subtitles in American programs. It is like watching them "home" and by home I mean home in Memphis. Lately I have deeped missed Memphis - Elvis Presley's home town. Why Memphis? I was an exchange student back in the '80's and that year was the best year and crossroad in my life.

I have visited Memphis several times since I got back to Finland and each time we simply pick up from where we ended the last time. In 2005 my 2 years older "brother" Jeff was cruely murdered into his car by his girlfriend. My 2 years younger "sister" Christy lives with her Olivia daughter. "Mom" Marilyn and "Dad" Myron are simply so cool that is difficult to put it into words how wonderful persons they are.

Ja taas toisaalta, siellä taustalla joku törppö on sitä mieltä, että Leila ei kuollut tuohon keuhkotulehdukseen vaan johonkin muuhun vakavaan ja olen lopettanut Leilan - tämä stoori tuolla taustoissa kulkee ja luonnollisesti ennemmin tai myöhemmin korviini kantautui. Kennelyskää Leeliolla ei todettu, joten kennelyskään Leila ei kuollut.

Tuo törppö voi ilmoittaa minulle, mihin Leila sitten kuoli, mikä tauti siellä mylläsi, sillä hänen täytyy olla fiksumpi kuin eläinlääkärit ja patologi. Avauspöytäkirja on kolme sivua pitkä, eikä missään muussa ollut ongelmaa Leilan kohdalla, silmävauriosta - syntymätrauma - on ilmoitettu jokaiselle eläinlääkärille ja jopa vakuutusyhtiöön.

Leilaa en ikimaailmassa olisi lopettanut, eikä tämä törppö "varmoine tietoineen" ole ollut mukanani eläinlääkärikäynneillä tai kotona seuraamassa Lellun tilannetta edes kärpäsen pieruna, ei myöskään synnytyksessä. Minulla on AINA RAHAA hoitaa koirani eläinlääkärillä, jos ei ole käteistä niin useampi luottokortti tuon mahdollistaa.

Leilan menetys oli musertava kokemus. Lellu oli erityislapsi silmävaurionsa takia. Rakastin tuota vaillinaista tyttöäni äärettömästi, eikä sillä ollut mitään merkitystä, minkälainen näyttelyura olisi ollut tai terveystulokset. Sokea Leila ei ollut, koska vain toisen silmän näkökyky oli vaillinainen.

Leila oli täydellinen minulle ja perheelleni, sekä omalle spesiaaliryhmälleen ja odotin meidän saavan viettää lukuisia yhteisiä vuosia. Minulle koirat eivät ole vain koiria tai jalostusmateriaalia, jotka käytön jälkeen dumpataan eteenpäin - minulle koirat ovat perheenjäseniä, joiden eteen olen valmis tekemään kaikkeni.

Jos tällä juorulla haluttiin saada multa kuppi nurin - news flash - siinä onnistuttiin. Olen pyhän raivon vallassa. Jouduin tuon kuultuani vetämään ylimääräiset verenpainelääkkeet, sillä verenpaine pomppasi hälyyttäviin lukemiin. Kuinka joku KEHTAA keksiä tuollaisia juttuja ja levitellä niitä? Ei ole törpöllä lääkitys kohdallaan.

Tällä samalla sivulla, alempana, näkyy täysin tarkkaan eläinlääkärikäynnit päivämäärineen, sairauden eteneminen ja siihen menneet kustannukset.

Sinulle törppö toivon vattumaisimman pitkäaikaisen hammassäryn potenssiin seitsemäntoista. Se kuvastaan vain promillen osaa siitä tuskasta, jota olen joutunut kokemaan. Voodoonukkeni (aito sellainen) saa neuloja tänään urakalla.

Now I'm mad - correcting rumors
I have received few inquiries if my below mentioned message (dated 26 November) could be spread to few discussion boards and I can here publicly say, you have my permission.

Behind the scenes there is a Jerk who thinks that Leila did not die of lung inflammation but to some severe disease and I have put Leila to sleep - this story is gossiped and naturally, it came to my knowledge. Leelio did not have kennel cough so that was not the cause of her death.

That Jerk can let me know which was the cause of Leila's death, what disease she had, since the Jerk must be way cleverer than veterinarians and the pathologist. Autopsy report is 3 pages long and there was no other damage or problem in Leila. Her blind eye - tragic accident at birth - was mentioned and that has been notified to each vet and even to the insurance company. Informed, cause if she needed treatment it had to be taken into consideration, she could not see with her left eye.

I would never ever have put Leila to sleep, and this Jerk with "correct information" has not been even as a fly's fart, with me at the vet visits or at my home following Leila's life, nor at her birth. I have ALWAYS money to treat my dogs, if not cash then several credit cards will enable this.

Losing Leila has been crushing experience. She was special due to her eye damage. I loved my little "damaged" girl to death, and it had no meaning what kind of show career she would have had or what her health tests would have been. Leila was not blind, since her other eye was perfect.

Leila was perfect for me, my family and to her special fan club and I thought we could have had several years together. Dogs are not just dogs or breeding material to me, which are used and then dumped elsewhere. They are family members and I will do anything in my power for them.

If this gossip was let loose to offend me - news flash - success was done. I am filled with holy rage. I had to take extra blood-pressure medication after I heard this, since my bb rose to red levels. How DARE anyone make up that kind of story and spread them? Jerk's medication is not balanced.

On this page, below, one can see exactly how Leila was treated, where and how much it cost.

For you Jerk, I hope long-term worst tooth ache there is raised to 17 power. It represents just fraction of percent of my pain. My voodoo-doll (authentic) will get several needles today.

Nyt on epäilty (ei siis tiedetä), että kyseessä on erityisen ärhäkkä virus, joka etenee ylähengitystieinfektiosta kuolemaan johtavaksi keuhkotulehdukseksi (tämä oli Leilalla, emme olisi kyenneet tekemään yhtään mitään muuta, kuin mitä tehtiin. Lääkityksellä saatiin pari viikkoa lisää elinaikaa, mutta tauti oli kuolemaksi).

Kuolema on nopea, jopa äkillinen. Jos yskiviä tanskandoggeja haluaa tutkia, tulisi hoitavan eläinlääkärin selvittää EVIRAsta missä muodossa he voisivat esim. nielusivelystä todeta tai tunnistaa viruksen. Tavallisella viljelyalustallahan kasvavat vain bakteerit, ja tämä virus on asia erikseen.

Tällä hetkellä kaivattaisiin tutkimuksiin doggi, joka on sairastunut ylähengitystieinfektioon ja omistaja, joka suostuu tuon erikoisviljelyn koiralleen teettämään. Minä en asiaa enää pysty auttamaan, sillä Lellu on tuhkattu ja haudattu, mitään näytteitä ei meiltä enää saada.

Parantavaa hoitoa virussairauksiin ei ole, mutta asian vakavuuden ymmärtäminen ehkä auttaa hoitosuunnitelman teossa.

Toivottavasti kukaan ei enää sairastu! Nenäsumute KC:llä ei ilmeisesti yhteyttä asiaan.

Tähän tautiin on mennyt mm. parikymmentä dalmatialaista.

Meidän poppoosta (silloin 5 aikuista doggia, 2 aikuista greyhoundia ja 9 doggipentua) ei kukaan muu sairastunut tai saanut mitään oireita. Kaikilla koirilla (paitsi tietty silloin parin viikon ikäisillä pennuilla) oli kaikki rokotukset kunnossa ja kaikki koirani ovat aina olleet asianmukaisesti rokotettuja.

Henkilökohtaisesti en enää ikinä maailmassa halua kokea mitään vastaavaa, sitä avuttomuuden tunnetta sekä suunnatonta surua, kun asiat päättyivätkin yllättäen niin huonosti. Painajaiset ovat viimein hellittäneet, mutta tuska kalvaa silti jatkuvalla syötöllä.

Upper respitory infection is a serious issue
I have discussed Leila's case with my vet several times and she, on her behalf, with pathologist and several other vets.

Now the vets are suspecting (not known for sure) that there is a special very aggressive virus, which goes from upper respitory infection down to deadly lung inflammation. This was the case with Leila, we couldn't have done any more. With medication we got two weeks more but the disease was deadly.

Death is quick, even sudden. If anyone want to examine their coughing Great Danes their vet should contact EVIRA to get information which kind of culture to be used to identify the virus. On normal culture only bacteria is grown but this is virus and completely other case.

They would need at the moment one Great Dane with upper respitory problems and an owner who would be willing to get that culture done. I can no longer participate since Leila is cremated and buried.

There are not curing treatment for viruses but understanding the serious of this disease would help in treatment plan.

Hopefully no one else will get sick! Kennel Cough nasal vaccination most like will not have any connection to the case.

This virus has taken eg. 20 dalmatians.

From my herd (then 5 adult Great Danes, 2 adult Greyhounds and 9 Great Dane puppies) no one else than Leila had any symptoms all my dogs had their vaccinations in order and they have always been vaccinated according to recommendations.

Personally, I will never ever want to go thru anything similar anymore; the helpless feeling and crushing sorrow, when matters ended so bad so soon. Nightmares have stopped but constant agony is still there in my soul.

Hermannilla on normaalikäytös se, että syö kolme säkkiä samaa ruokaa ja sitten se ei enää kelpaa. Tosin kolmen säkin jälkeen toista ruokaa, saattaa tuo aiemmin syötetty taas kelvata. Hertzu on aina ollut minun lellikki, joten saa tahtonsa läpi aina ja joka asiassa, tätä osaa ajoittain käyttää myös sumeilematta hyväkseen. Hermannin kohdalla pätee "he could get away with murder". Näyttelyissä hemmo suunnistaa päämäärätietoisesti ensin makkarakojulle, joten Mamá kaivaa kuvettaan ja ostaa makkaran. (Minä en makkaraa syö, joten en halua osingoille). Tämän jälkeen Kultsipuppeli menee jätskikiskan eteen ja Mamá ostaa tötterön - sitä me yleensä syömme edes hetken yhdessä. (No hei, mä voin antaa Hertzulle omalla haarukallani omaa ruokaani ja sen jälkeen käyttää sitä edelleen itse ... eipä ole kohta neljäänkymmeneen vuoteen mitään ongelmaa tästä ollut). Tämän jälkeen myyntikojujen luona saattaa Hermann ottaa bufee-tyrkyttimiltä esim. siankorvan, kun nehän ovat siinä tyrkyllä. Arvaatte varmaan, Mamá kaivaa taas lompakkoa ja makselee Kultsipuppelin nautinnot.

Fiona on iän myötä ruvennut hieman krantuksi, esim. heppaliha ei ole pudonnut muutamaan vuoteen lainkaan. Syö kaiken muun lihan ympäriltä, jopa nappulat lihakimpaleen alta, mutta liha itsessään jää koskemattomaksi.

Carmen vetää oman safkansa kuin imuri ja sille kupille jos yrittää, tulee äkkilähtö. Jos silmä välttää, vetää Norppa kaiken eteen sattuvan, riippumatta siitä, mitä se on.

Adolf oli nuorena hieman haasteellinen. Ruoka ei maittanut. Nykyään syö kaiken eteen laitettavan ja pokkana, jos silmä välttää, menee muiden kupeille ne tyhjentämään. Vanhemmiten Adolfista on tullut lepsumpi. Pennut saavat jo käydä siinä kupin reunalla, kun herra itse syö ja Adolf vain hieman nostaa huuliaan ja päästää pienen äänen. Aiemmin tuli äkkilähtö.

Arvid syö omassa rauhassaan. Arvidin kipolle jos joku uskaltaa, tulee nippaisu. Edes Carmen ei mene veljensä kipolle. Tosin Arvid ei myöskään halua jakaa edes vesikuppiaan.

Ruokakupista meillä saa ottaa herneet nenään, mutta vesikuppi tulee jakaa. Samaten, jos 'esipesetän' lautasia tai kattiloita, tulee ne myös jakaa ilman mukinoita.

Hammas (älä lue, jos pelkäät hammaslääkäriä)
Se toukokuusta asti vaivannut hammas on ollut varsinainen kirottu elementti suussani. Nyt on meneillään neljäs antibioottikuuri ja toistamiseen tikit suussa lyhyen aikavälin sisään. (Laskin listahinnalla tämän hampaan operointien tehneen yhteensä 1.000 €, toki siitä kelakorvauksiakin tulee, joka tietysti parilla satasella vie alaspäin).

Leikkauksen jälkeen hammas lohkesi muutama päivä sitten ihan palasiksi. Näin voi käydä, tämä on vain elämää. Hammas vähän oireili, kunnes tänään rupesi jomottelemaan enemmän. Olen yrittänyt tekeytyä töissä näkymättömäksi ja odotellut, että kukaan ei sitä muistaisi. Väärin, hampaan tuntemuksista on kyselty päivittäin.

Tänään pinnani katkesi hampaan suhteen. Hammaslääkäreitä ei noin yleensä ajattele positiivisin ajatuksin, mutta he ovat suunhoidon asiantuntijoita ja pomoni on taitava ja helläkätinen työssään. Sanoin aamusella, että nyt tämä hampi lähtee, niin sopiva rako löydettiin muutamassa sekunnissa. (Tänään oli tosi hässäkkä päivä ja loistin organisaatiotaidoillani .... olen minäkin hyvä joissain asioissa ja tänään varsinkin tunsin olevani e-rit-täin hyvä .... ja vaatimaton =O).

Yläleukaan ja kitalakeen laitettu puudutusaine sattuu, siitä nyt ei vaan pääse yli eikä ympäri. Kipu on yleensä siedettävä, mutta tänään se sattui ja paljon. Kiljuin kivusta oikeasti niin, että odotushuoneen potilaat sen kuulivat. Kyllä minä paikallani pysyn liikkumattomana, mutta ääntä lähtee kipua tuntiessani. Sain osaaottavia katseita osakseni, kun siirryin odotustilan puolelle. Kyyneleet valuivat kivusta, mutta urheasti odottelin vuoroani ja puudutuksen tehoa.

Poistossa ei kauaa mene, joten se oli ohi nopeasti. Perään tikit ja antibioottikuuri. Joku mikrohalkeama hampaassa on oltava, sillä ei siinä lähemmässä tarkastelussa mitään vikaa näyttänyt olevan. Pöpöt pääsevät mikrohalkeamasta syvemmälle ja aiheuttavat kipuoireet. Mutta se post-operatiivinen kipu (eli jälkikipu), voi hyvää päivää sentään. En ole kuullut kenenkään muun valittavan jälkisärystä, mutta minua särkee aina ja joka kerta, kun suuhun tehdään jotain. Käsilaukusta kaivoin kaikki mahdolliset kivunlievittäjät käyttöön.

Muut eivät tuota puuttuvaa hammasta edes huomaa, minua se häiritsee. En halua, että hammaskaaressani on puuttuvia elementtejä, joten korvaava palikka siihen tulee tehtyä muutaman viikon kuluttua, kunhan tikit on poistettu ja monttu umpeutunut. (Veronpalautukset meni sitten siihen, eikä tuontipentuun .... no, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta). Kuuluu tuohon luonnollisesti purentafysiologiset jutut, sekä estetiikka.

Työpaikkahaastatteluissa on lähes poikkeuksetta aina kyselty: "mikä tekee sinusta hyvän ______". Hammashoitajan työssä voin rehellisesti sanoa, että tiedän miltä potilaasta eri operaatiot tuntuvat ja pystyn soveltamaan tuota tietoa hoitajan tehtävässä. Alalla on nimittäin hämmästyttävän paljon sellaisia henkilöitä, joiden hampaistoon ei ole tehty ikinä mitään.

Pystyin lukemaan ja sisäistämään dokumentin, aiemmmin en siihen olisi edes kyennyt. Näiltä osin on prosessi saatettu loppuun.

Leilan eteen tehtiin kaikki, mitä tehtävissä oli. Kaipaan pikku tyttöäni edelleen päivittäin.

Autopsy report
Finally Leila's autopsy report was finished. She was opened at University Animal Hospital and that takes almost 2 months. Leila's cause of death was "strong lung infection".

I could now read and understand it, earlier I could not have done it. The process is now over.

Everything was done to help Leila. I still miss her daily.

Minun sukkani, kenkäni ja nenäliinani ovat mystisesti kadonneet koko ajan. Pirkko on kehittänyt taidetta siitä, kuinka hipsitään työhuoneeseeni hiljaa ja salamana ampaistaan liikkelle sukka (miten niitä yleensä täältä huoneesta löytyy, on vielä mysteeri, päätyvätkö kaikki pesukoneessa hävinneeet parittomat sukat työhuoneeseeni?) tai nenäliina hampaissaan ja vauhdilla olohuoneen sohvalle.

Pirkko
Pikkupennut ovat aina niin ihania. Hauska seurata sitä tilannetta, kerta toisensa jälkeen, kun kotiin jäävä pentu huomaa olevansa yksin, pentulaatikko puretaan ja haahuilu ympäri kämppää alkaa.

Menee aina muutama päivä, kun pentu löytää oman paikkansa. Kaksi ensimmäistä yötä pentu ei tiedä missä oikein olisi hyvä paikka nukkua, kolmantena yönä punkeaa sänkyyn ja nukkuu siellä seuraavat 6 kk, kunnes siirtyy lattialle muiden joukkoon. Näin tämä on mennyt kaikkien kotiin jäävien pentujen kanssa ja Pirkko näyttää tekevän aivan samoin. Nyt Pirkko on pieni sininen varjoni, joka seuraa minua joka paikkaan.

Father's Day & Pirkko
Adolf, Hermann and Arvid have received Father's Day Greetings. Adorable =O)

Pirkko
Puppies are always so cute. It is fun to follow them, each time, when the puppy, who is staying at my house realizes that she is the only one, puppy-bin is gone and clueless wonder around the house begins.

It always takes few days before they find their place in the pack. Two first nights the puppy does not know where to sleep, at the third night the puppy climbs to bed to sleep with me the next 6 months until it starts to sleep on the matresses on the floor with others. This has happened with all puppies that have stayed here ie. Carmen and Leila and Pirkko seems to follow the same steps. Now Pirkko is my little blue shadow who follows me everywhere.

Musta tyttö "Selma" on nykyään Tara. Tara lähti Etelä-Suomeen päivällä.

Herdolf Prior Shau'nac lähti kohti uutta kotiaan myöskin tänään ja kutsumanimeksi tuli Neve.

Puppy-bin is now empty. This is always a bit sad moment. However, we will have puppy energy in our house since Pirkko stays here and keeps us busy.

Black girl "Selma" is nowadays Tara and she lives in southern Finland.

Herdolf Prior Shau'nac moved to her own home as well and is called Neve.

Valvoin tuskissani koko yön ja aamun sarastaessa olin jo sangen kärttyinen (lievästi ilmaistuna). Sain ylimääräisen ajan omalle vastaanotollemme, johon varattiin aika leikkaukselle. Näin saatiin hammas pelastettua, eikä sitä tarvinnut ottaa pois. Oikeasti, omista hampaista kannattaa pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista.

Leikkauksiin en enää toiste suostu "selvin päin". Selvin päin siis siten, että en minä absolutistina dokaamaan rupea, mutta esilääkitys kiitos ja erittäin vahva sellainen. Minulla oli vain puudutus, ei mitään kajauttavia.

Puolessa välissä operaatiota, kaapujen alla, tunsin pientä kipua. Tiedän, että Kari ja Ari eivät tarkoituksella halunneet satuttaa ja aina välillä kyseltiin, tuntuuko. Sain inahdettuani välittömästi lisää puudutetta (sen inahduksen olisivat kaikki odotushuoneen potilaatkin kuulleet, minulla kun tuota ääntä välillä lähtee enemmänkin), mutta ehdin saada itseni jo paniikkiin, sydän hakkasi niin, että meinasi tulla rinnasta ulos, kyyneleet valuivat silmistä ja tuli pakokauhuinen olo. Minä en ole ollenkaan paniikkityyppinen ihminen. Jos olisin, niin ei rättisorsaharrastus olisi ikinä ollut mahdollista (laskuvarjourheilu). Jouduin siinä penkissä rationaalisesti ajattelemaan, että tämä homma nyt on vaan hoidettava loppuun asti, eikä siitä penkistä voi sännätä mihinkään. Vaati aikamoista lujuutta pitää itsensä paikallaan, kun elimistö oli sitä mieltä, että nyt pakoon ja lujaa.

Operaatio kesti 1,5 h. Leikkausta suoritti kaksi hammaslääkäriä ja tikatessa heitä oli huoneessa jo kolme. Kaikki onnistui hyvin ja potilaskin vielä operaation jälkeen hengissä =O). Vähältä piti kyllä, etten pyörtynyt tuolista poistuessani.

Kari, pomoni, oli kivun suhteen oikeassa. Nyt on enää post-operatiivista (leikkauksen jälkeistä) kipua, jonka pystyy saamaan hallintaan kipulääkkeillä. Antibioottikin tuli, sillä olimme todella lähellä poskionteloa. Toivottavasti saadaan poskiontelotulehdus vältettyä, kun tässä on vielä tämä flunssakin päällä. Mental note: Kefalexin olen mieltänyt koirien antibiootiksi, joten tuntui hassulta hakea sitä omaan käyttöön. Maistuu sitten ihan samalta kuin haiseekin - lyhyesti ja ytimekkäästi, ihan kammottavalta. Ei ihme, ettei nuo koirat sitä innokkaana ota, kun ei sitä ilkeisi omaan suuhunsakaan laittaa.

Kotiin tultuani nukahdin viimein kunnolliseen ja rentouttavaan uneen; Adolf ja Hermann kummallakin puolella, Carmen jalkopäässä ja Fiona pääni vierellä.

(Lauantaiaamuna: Jo herätessä tuntui naama omituselta. Katse peiliin: "Iik!", huutoni melkein särki peilin. Näytän oravalta, jolla poski täynnä pähkinöitä. Naama turvoksissa operaatiopuolelta. Ei, en laita tuosta kuvaa).

Flu season
Good heavens, I am down with hard flu. After the work I crashed on living-room couch under covers. Quite surprisingly, Adolf came to the couch as well, nicely placing him on my side. He was there comforting me and keeping me war. It was surprising in a sence that usually it is Hermann who does this to me and not Adolf.

Tuusula known globally
News will cover this story for long. Today there had been shooting in Jokela school. Nine people were dead, including the shooter. Joke is in Tuusula. This is not the way I would like to advertise my town. Jokela is about 20 km from us. Usually shooting cases have been related to other countries than Finland.

Kotosalla odottelee vielä kotia äärimmäisen kaunis Herdolf Prior Shau'nac "Heljä", joka on tarjolla sijoitukseen. Tämä neiti jääkin Suomeen, enkä häntä ulkomaille lähettänyt. Jos voisin jättää kotiin siskokset, niin tämän neidin jättäisin Pirkon kaveriksi. Realiteetit tunnustaen, ei ole fiksua jättää siskoksia saman katon alle, siitä tulisi lähes 100 %:lla varmuudella ongelmia.

Myös tumma kaunotar "Selma" odottaa vielä omaa sopivaa sijoituskotia. Selma tulee olemaan jollekulle todella ihana kainaloinen ja seuralainen. Kiiltävä musta turkki (= kaunis) ja ihana ulospäinsuuntautunut, leikkisä, avoin ja utelias luonne hurmaa taatusti oman kodin. Ikäeroa Pirkkoon on juuri niin vähän, että ei edelleenkään ole järkevää Selmaa kotiin jättää (vaikka silmä ei enää niin kamalasti mustaa väriä karsasta).

Muistutus vielä kaikille pentujen omistajille. Te ette ikinä häiritse minua mihinkään vuorokauden aikaan, jos kyse on siitä omasta pennusta tai jo vanhemmasta dogista tai jopa yhdistelmästä vanhempi koiruus ja uusi pentu. Ajoittain tulee asiaa päivittäin ja välillä vähän harvemmin. Minä olen täällä teitä varten, antamassa ohjeita ja kommentteja sekä kuuntelemassa ja auttamassa, jos niihin on tarvetta. Vastaan aina puhelimeen, kun siihen pystyn (eli töissä joskus voi olla vaikeampaa). Teidän ei tarvitse katsoa kelloa, kun on kyseessä koiriin liittyvä ongelma tai asia.

Pööpö-Adolf
Aatolffi näyttää edelleen tilkkutäkiltä, mutta tikit ja dreenit on saatu pois ja antibiootit tehonneet. Vaarin jalat toimivat ihan yhtä reippaasti kuin aiemminkin ja näyttääpä jopa suhtautuvan Pirkkoon kuin oman talon narttuun (= saa hyppiä silmille jonkin verran).

Pentukampaus
Hieman on ajankäytöllisiä ongelmia ollut eli aikaa omiin juttuihin ei vaan löydy. Kampaajakäynnit ovat jääneet kokonaan ja käytössä ollut - lähinnä pakon sanelemana - hätäponnari.

Hommasin jokin aika sitten koirien trimmaussakset, sillä ajattelin niille joskus olevan jotain käyttöä. Omien koirien turkit eivät trimmaussaksista hyödy millään tavoin.

Tänään tein katsausta "puppy-cut" -kuontalooni ja se olikin aika hauskaa katseltavaa. Pennut ra-kas-ta-vat ponnariani ja välillä tuota etukuontaloakin ja surutta tarttuvat kiinni mistä saavat. Pahimmillaan lattialla istuessani kuontaloni kimpussa oli yhdeksän pentua, joten voitte arvata millaisesta rasituksesta oli kyse. Lopputuloksena tästä viikkojen nykimisestä löytyi eksoottisia geometrisia kuvioita kauttaaltaan. Ei muuta kuin koirien trimmaussakset käsiin ja lyhentelemään hieman siedettävämpään malliin kauttaaltaan.

Da-daa, nyt on otsis ja siisti ponnari. Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara eli en kokenut mitään tuskia pellavapehkojen ilmestymisestä lattialle.

Herdolf Chosen Rya'c, Adolf ja Puppy-cut
Handsome male puppy with green collar Herdolf Chosen Rya'c left for his new some - quite suddenly I could add. Name at our house was thought to be Timo (Timothy) - Ilmari, of which he looks more like Ilmari. We'll see if this will remain his name or whether it will be changed. He left suddenly in a sence that we had talked about the family getting a puppy but we had not agreed on sex or the date. (We know each other for a long time so I did not let him leave to a stranger this suddenly).

At home we still have extremely beautiful Herdolf Prior Shau'nac "Heljä" who is looking for a co-owner home. Heljä will remain in Finland or this is the plan right now. If I would be able to leave sisters at home, Heljä would be the one to stay here with Pirkko. However, realizing realities in life it is not wize to leave siblings from same litter - that will more likely with 100 % certainty cause future problems.

Also the black beauty "Selma" is still looking for a proper co-owner home. She will be the most charming companion for her family. Selma has shiny black coat (= beautiful) and she has very extrovert, playful, open and curious personality which will charm anyone who is near her. Age diffference between Selma and Pirkko is so tiny so it is not wize to leave her here (however, my eye is somewhat starting to like her color).

Reminder for all my puppy buyers. You are never disturbing me at any time of day or nigth if you have questions regarding your puppy or an older dane or a combination or older dane and a new puppy. There are times when you have questions almost on daily basis and then a bit longer intervals. I am here for you to give instructions and comments and also to listen and help, if that is needed. I am always picking up the phone if I just can (it is sometimes difficult to anwer at work but to be hones, no one knows for sure my work hours). You don't have to look the time before you call when you have questions regarding your dane.

Pööpö-Adolf
Adolphimus looks like a quilt at the moment but stitches and tubes are now removed and antibiotics have fought their way. Grandpa's feet are working like they used to and he seems to have accepted Pirkko into his heard (= Pirkko can do almost anything to him).

Puppy-cut
I have had some problems with my own personal time i.e. there are now time for me personally. Going to hair-dresser's is just a dream for me and thus, I have had a pony-tail which is very easy.

A while ago I bought trimming scissors for dogs, I thought I would have use for them although my dogs will not benefit this purchase.

Today I checked my "puppy-cut" and to be honest, it was a fun to look at. Puppies l-o-v-e my pony-tail and sometimes my bangs and just grab them like a toy. While sitting on the floor and puppies freely aroung, at worst I have had nine puppies attacking my hair - you get the picture. As a result of this tugging and pulling I found exotic and geometrical lines all over my hair. So, grabbing bull by it horns, I took trimming scissors and did some extensive cutting all over.

Da-daa, now I have pretty bangs and clean pony-tail. Hair will grow no matter what so I did not have any pain seeing large quantities of my blond hair hitting the floor.

Vastaanotto on Helsingissä. Pääsin kotiin ruuhkahuipun aikaan. Eduskuntatalolta moottoritien alkuun meni 1,5 h. Minulta menisi oikeasti hermot, jos joutuisin noissa ruuhkissa joka päivä olemaan.

Edelleen kiinnitin siihen huomiota, että miksi juuri MIEHET jäävät könöttämään risteykseen tien tukoksi. Tullaan haaleilla valoilla ja sitten "oho, enpä ehtinyt", joten kaistat jää tukkeeseen näiden maanteiden älyköiden takia. Tätä olen tiedostanut jo aikoinaan Ruoholahdessa asuessani, sillä siellä oli myöskin aina risteyksessä könöttämässä miehiä - aina miehiä.

Ilmeisesti miesten ruuhkatöppäily ja keittiön kaappien ovien auki jättäminen johtuu siitä, että ne toiminnat sijaitsevat Y-kromosomin jatkeessa, joka miehiltä puuttuu. Naisilla XX pitää huolen siitä, että ei jäädä risteykseen könöttämään eikä jätetä keittiössä kaappeja auki.

Kaappien ovien auki jättämiseen olen kiinnittänyt useassa eri työpaikassa huomiota. Nimenomaan miehillä on tämä erikoinen tapa jättää ovet auki, kun sieltä on jotain haettu. Ei, en ole feministi, mutta kun noita samoja juttuja katselee vuodesta toiseen, niin pakostakin tulee mieleen eri teorioita.

(Kaikkia näitä juttuja ei kannata ottaa ihan vakavissaan).

Babbling about my migraine and visit to my neurologist.

Herdolf Edoran Drey'auc lähti Etelä-Suomen alueelle ja nimeksi tuli Aino. Pikkulinnut jo ehtivät laulaa, että neitiin ollaan täysin ihastuneita ja että meillä kotona oli Carmen & kumppanit hurmanneet tämän perheen.

Herdolf Jaffa Teal'c lähti niin ikään omaan kotiinsa ja sai kutsumanimekseen Uuno. Päätyi Stargåte-fanien perheeseen ja varsinkin nimeen on perheen miespuolinen ollut hyvin ihastunut.

Otto, Aino and Uuno
At Lahti Show this weekend Herdolf Hummer Crew "Otto" gained res-Cert. Congratulations Riina and Otto. Well done. Now it is easier to go on =O)

Herdolf Edoran Drey'auc left for her new home and her name is Aino. Little birds already sang that the family is completely in love with her and our dogs Carmen & Co. had charmed them while visiting our home.

Herdolf Jaffa Teal'c left for his new home as well and is called Uuno. He ended up in a family who are also Stargåte fans and especially the husband had been very pleased with the kennel name.</