Vuosi 2004 Hupakossa ja Herdolfin koirarintamalla

Jo vuosi 2003 meni Hermannin kanssa niin upeasti kehässä, että saimme kutsun Kennelliiton järjestämään Champion-Of-Champions –gaalaan, jonne kutsutaan 100 menestyneintä näyttelykoiraa. Pistesija lasketaan Kennelliitosta ja pisteitä tulee RYP (ryhmäkehä) ja BIS- sijoituksista (Best In Show).

Maaliskuussa kävimme Hermannin kanssa bussireissuilla peräkkäisinä viikonloppuina sekä Liettuan että Latvian Voittajanäyttelyissä tuomisiksi oli kummankin maan valio- ja voittajatittelit sekä Baltian muotovalion vahvistus. Hermann keräsi ansaittua huomiota näillä matkoilla ja olemme todella monen kuva-albumissa.

Toukokuussa kävimme kantosiipialuksella Tallinnassa Voittajanäyttelyssä ja tuloksena oli Eestin Voittajatitteli.

Vuoden aikana kävimme Hermannin kanssa 21 näyttelyssä (tarkemmat tiedot tuloksista arvosteluineen löytyy Hermannin sivuilta CV-osiosta critiquen alta) ja tuloksena oli useita ROP-voittoja (rotunsa paras) sekä ryhmäsijoituksia. Erikoisnäyttelyssä tuli BIS-3 –sijoitus. Hermann on jälleen yhdistyksen pitämissä kultadoggipisteissä Suomen paras sininen doggi.

Herdolfin geenipoolia rikastuttamaan tuli vuoden aikana kaksi uutta pentua – molemmat Hermannin tyttäriä - jotka menivät sijoitukseen. Helmikuun oppikirjamaisista astutuksista ruotsalaisen Boarhunters Tina Turnerin kanssa syntyi 9 pentua, joista kävin kesäkuussa hakemassa Sissin (Boarhunters Victoria Herdolf) Suomeen. Sissi muutti Espooseen Sandran perheen luo.

Toinen pentu Wilma (Saradane’s Darla Herdolf) tuli suomalaisesta kennelistä, jonne tuli 10 pentua. Wilma muutti Tampereelle Riikan ja Mervin luo.

Adolfin näyttelyttäminen vastaa yleensä painajaista. Adolf on enemmän toiminnan mies ja pitää näyttelyttämistä huuhaatouhuna. Vuosittain isken kuitenkin päätäni kiveen ja vien Adolfia näytille. Arvostelut tälle charmantisti vanhenevalle, liki kuusivuotiaalle herralle on olleet kaikki ERIä (laatuna erinomainen) kaikista näyttelyistä ja Kuopion kolmen päivän näyttelyputkessa oli yhtenä päivänä tuloksena ROP! Voitti näistä yhtenä päivänä myös Hermannin. Ei siis lainkaan hullummin.

Tänä vuonna emme ehtineet kauheasti käydä poikien kanssa radalla, mutta muutamissa Hyvinkään torstaiharjoituksissa olimme Adolfin ja Hermannin kanssa mukana. Adolf jatkaa jatkossa vain lyhyen matkan spurtteja, mutta Hermann saa juosta vielä ainakin vuoden keskimatkaa. Menee tasaisen tappavalla tahdilla eteenpäin.

Muuta toimintaa olen Adolfin kanssa harrastanut mm. käymällä verijälkikurssin. Tätä on tarkoitus jatkaa muidenkin kanssa. Toiminnan tyyppinä Adolf piti tästä paljon.

Heinäkuussa metsälenkillä Adolf, Hermann ja Julius spottasivat supikoiralauman. Hermann etunenässä ne löysi, mutta Adolfille oli joku ilmeisesti osoittanut mieltään ja tämä koitui ko. eläimen tuomioksi. Adolf metsästi siis ensimmäinen elävän riistansa. Puoliso oli tietysti poissa kotoa silloin, joten ystävällisesti naapurimme auttoi riistan irroituksessa.

Kesäkuussa juhannuslemmen kokivat Adolf ja Hjördis. Tätä yhdistelmää olin suunnitellut jo neljä vuotta. Elokuun loppupuolella Hjördis synnytti 11 tervettä sinistä pentua. Synnytys sujui helposti ja ongelmitta. Pennut löysivät heti kodit ja muuttivat uusiin osoitteisiin lokakuussa. Pisimmälle lähti MaraJade, joka päätyi USAan Kaliforniaan Adolfin kasvattajan luokse. Amerikkalaiseen tapaan korvat typistettiin.

Olin jo aiemmin suunnitellut lähteväni tanskandoggien erikoisnäyttelyyn Amerikkaan ja kerrankin osui aikataulut kohdalleen. Näyttely pidettiin Teksasissa ja samaa matkaa vein MaraJaden siis USA:han. Erikoisnäyttely kesti viikon ja tuona aikana otin yli 700 kuvaa. Kuvat on nähtävillä Adolfin sivuilla.

Kotiin meille jäi Carmen (Herdolf Padme Naberrie). Jouluaattona neiti täytti 4 kk ja kasvaa kovaa vauhtia. Ensi vuonna on sitten tarkoitus ottaa Carmen Hermannin kaveriksi näyttelyihin.

Helmikuussa EGU järjesti ensimmäisen Match Shown Arabian parkkihallissa. Tähän epäviralliseen näyttelyyn osallistui ennätysmäärä koiria (n. 350 jos en väärin muista). Toimin jo suunnittelutoimikunnassa ja itse mätsärissä isojen koirien kehäsihteerinä. Helmikuussa 2005 järjestetään uusi Match Show (tervetuloa vaan kaikki lukijat, minulle tulee ennakkoilmoittautumiset), mutta Arabialla nostettiin hintoja tähtitieteellisiin summiin – eivät kai halunneet enää koiraihmisiä parkkihalliinsa – ja uusi paikka löytyi meille Kontulasta pommisuojasta.

Vuoden aikana kävimme Fionan ja Juliuksen kanssa Stockmannin lemmikkieläintapahtumissa PR-esiintymisillä niin Helsingissä kuin Espoossakin.

Fionan kisakaudessa ei juuri ollut hurraamista. Toukokuussa Sprint Derbyssä Turussa Fiona otti todella hyvän startin, mutta etusuoralla vauhti hyytyi. Valokuvista pystyi näkemään, että takaa tullut koira onnistui iskemään päänsä Fionan haaruksiin ja tämä pysäytti Fionan matkan. Kävimme vuoden aikana kiropraktikolla ja hierojalla tämän vaivan takia. Osaltaan kautta sotki myös kiiman jälkeinen valeraskaus. Kesäkuussa oli SVKL:n MM-04 –kilpailut Tampereen Kaupin vinttikoiraradalla. Fiona oli Suomen edustusjoukkueessa. Kaikki kisaan osallistuneet niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin koirat olivat ratalinjaisia. Fiona oli paras suomalainen jääden yhden sadasosasekunnin finaalipaikasta.

Julius kävi kokeilemassa radalla muutamaan otteeseen. Valitettavasti yhdessä startissa oli samassa lähdössä Julius ja Juliuksen veli. Näin jo sieluni silmillä ennen starttia että tästä ei hyvä seuraa. Olisi pitänyt vetää Julius pois koko startista, mutta emme kuitenkaan ryhtyneet rikkomaan määräyksiä. Leikiksihän se meni. Leikkivaihde jäi päälle, joten ensi vuonna aloitamme alusta.

Muutoin Julius on vuoden hönöillyt milloin mitenkin. Maaliskuussa Hermann ja Julius leikkivät tarhassa takaa-ajoleikkiä, jonka seurauksena Julius jäi leikkimökin oven alle ja mursi kolme kylkiluutaan. Lumessa oli ihan oikeasti Juliuksen muotoinen jälki. Skutnabb paransi Juliuksen levolla.

Anneli aloitti kirjojen juoksemisen heinäkuun alussa ja selvitti saman kuun aikana soolon ja ryhmät kuin vettä vaan. Tämä ylitti odotuksemme. Olimme kaudelle asettaneet varovaisen tavoitteen, että jos tällä kaudella kirjat saisi. Tämä kaikki ottaen huomioon Annelin rajun väkivaltaisen taustan. Anneli on osoittanut erinomaisen juoksupään, ruuhkia ei pelkää ja nopeuttakin löytyisi, mutta ei selvästikään anna radalla kaikkea. Josko ensi vuonna paremmalla menestyksellä. Luonnepuolella Anneli on edistynyt aivan älyttömästi. Luontainen ystävällisyys ja sosiaalisuus on puhjennut esiin ja aluksi kosketusta pelkäävä koiraa kerjää omaa osuuttaan aktiivisesti. Muut ihmiset ovat edelleen kauhistus, mutta asenne on parantumaan päin.

Anneli passed her first group trial race with flying colors.