Hupakossa ja Herdolfissa vuoden 2006 aikana tapahtunutta

Adolf on edelleen Hupakon Hidalgo ja jämpti johtaja. Nassu rupeaa harmaantumaan, mutta vauhti ei näytä hiipuvan lainkaan. Kävimme agilitykurssilla vähän huvin vuoksi ja kesällä olimme AgiRotu-joukkueessa. Hauskinta oli se, että Adolf tituleerattiin tulevaisuuden lupaukseksi vauhdin ja draivin vuoksi (hemmo oli silloin 7,5-vuotias).  Ensi vuonna pyörähtänemme muutamaan otteeseen veteraanikehissä, kunhan tuo virallinen 8 vuotta tulee täyteen huhtikuussa.

Hermann on oma ihana itsensä ja elämäni valopilkku & rakkaus. Hieman harmaata tuohonkin nassuun on tullut. Ainoa toiveeni on saada pitää tämä sininen jättini vielä monta vuotta luonani ja luonnollisesti terveenä. Kehissä pyörittiin taas sen verran, että Hermann on vuoden 2006 paras sininen; jo viidettä vuotta peräkkäin, vaikka Kultadoggipisteytystä muuteltiinkin. TOP-20 –listan kärkipäässä olemme jälleen kerran. Pojan ruuti ei ole kuivaa, sillä kaksi pentuetta saattoi aikaiseksi. Ensimmäinen Carmenin kanssa (yhteensä 7 pentua) ja toinen leasing-nartun kanssa (vain yksi poika). Terkkuja RabbitRushiin Marille ja Asmolle; tuon toisen pentueen ainokainen poika on nimeltään Asmo ja uusi perhe kun Asmon kotiin haki, sanoivat heti, että ”se on ihan Asmon näköinen”. Sanoin jo pari vuotta sitten, että kun yhden greyhound-tytön nimesitte Vuokoksi, niin meiltä tulee sitten tanskandoggi Asmo.

Arvid palasi maaliskuussa takaisin meille kotiin erinäisten sattumusten summana. Tänne tuli jäädäkseen. Kalastettiin ensimmäinen serti näyttelyistä. Joulukuussa oli edessä polven ristisideleikkaus, josta kuntoudumme varmaan vielä pitkään. Meikäläisen ”kesäloma” venyi ylimääräisellä kahdella viikolla, kun piti seurata ettei Arvid niitä tikkejä olisi ruvennut itse aukomaan.

Carmen saavutti Suomen Muotovalion –tittelin ja käsittääkseni omaa tällä hetkellä doggien puolella sertiennätyksen, 26 kappaletta. RotuRacessä meiltä edusti Carmen ja yllätykseksi olimme lopulta voittajajoukkueessa. Carmen on niin ikään TOP-20 –listalla, vaikka osa vuodesta menikin mammalomalla. Syyskuussa Carmen synnytti seitsemän suloista pentua Herdolfin pentulaatikkoon. Synnytys oli varsin tapahtumarikas, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Sektion takia en ottanut toisen pentueen emää meille synnyttämään, koska halusin mahdollisimman stressivapaan ympäristön tuoreelle emälle ja mahdollisuuden toipua sektiosta ilman ylimääräisiä tapahtumia ympärillä. Emänä Carmen oli esimerkillinen.

Leila oli tuosta Carmenin pentueesta se kovan onnen soturi, joka sektiolla maailmaan saapui. Oli koko ajan se pahnanpohjimmainen, mutta ET:n lellikki. Ei siis sinänsä ihme, että ET halusi jättää Leilan meille kotiin. Pentuenergiaa on talossa taas yllin kyllin. Leila on erittäin vilkas, energinen, älykäs ja iloinen pentu. Eipä tuo ulkomuotokaan ole hullumpi. Leila palvoo maata Arvidin tassujen alla.

Tove-Muumi löysi oman kodin kesällä ja muutti hyvän ystävättäreni perheen pariin heinäkuussa. Tove pyörittää ihan omaa showtaan ja on kotiutunut täydellisesti. Eipä olisi silloin kahdeksan vuotta sitten Ruoholahdessa uskonut, että Marialle päätyy Hermannin tytär Xeren kaveriksi.

Luca-poika oli ainoan ulkomaanmatkani tuliainen. Unkarilaisvahvistus ei jäänyt asumaan meille, sillä meillä on testosteronia ihan tarpeeksi kolmen uroksen kohdalta. Lucalla on todella mukava perhe ja näemme poikaa piakkoin kehissäkin.

Sissi (sijoituskoira) vaihtoi alkuvuodesta kotia. Valitettavasti Sissi menehtyi vaikean sairauden murtamana vain puoli vuotta kodinvaihdoksen jälkeen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että sitä on vieläkin vaikea käsittää.

Hertta (sijoituskoira) siirtyi sijoituskotinsa omistukseen. Merjan kanssa kaikki sujui äärettömän hienosti koko ajan ja olen erittäin iloinen siitä, että Merjan kanssa tutustuimme, vaikkakaan emme pentuihin asti päässeet. ”Elämä on”. Hertalla tuli juoksut kolmen kuukauden välein ja aina ne päätyivät kohtutulehdukseen. Yhteistuumin Merjan kanssa päädyimme siihen, että Hertta steriloidaan.

Fiona kisaili tänä vuonna vain vinttiliiton alaisissa kisoissa ja tarkemmin maastossa. Arvokisoista Euroopan Maastomestaruuskisoissa ylsi sijalle viisi. Fionalla rupeaa ikä jo painamaan sen verran, että jatkossa hyvin tarkkaan katsotaan mihin kisoihin mennään – ja mihin enää päästään – kun kuusi vuotta tulee tammikuussa täyteen.

Anneli piti välivuoden kisoissa. Tänä vuonna erityisesti on Anneli yllättäen halunnut tutustua uusiin ihmisiin, eikä pidä kaikkia enää pelottavina. Kolme vuottahan tässä vasta on mennyt, mutta nyt uteliaisuus selkeästi voittaa pelon.

Pilvi saapui Irlannista alkuvuodesta. Ulkonäkö oli alussa sitä luokkaa, että olisi tunkenut kirsunsa sähköpistokkeeseen ja ottanut permanentin koko kroppaan. Karva on vaihtunut ja neiti näyttää ihan rotuiseltaan. Intiaaninimeltään Kulkee Pitkin Seiniä, mutta muutoin hauska tapaus. Treeneissä käytiin sen verran, että sisälaitaviehe ei tuota ongelmia. Pilville on etsinnässä oma koti ja näyttää siltä, että tammikuussa lähtee ”koeajolle” seuraneidin virkaa varten.

Julius puolestaan löysi ihannekodin helmikuussa. Alkujaankin ongelma oli siinä, että Julius halusi meillä Kalifiksi Kalifin paikalle – eli siis Adolfin yli – ja Juliuksen parasta ajatellen oli uusi koti löydettävä, ennen kuin päätyisi kilon paloiksi. Nykyään Julius asustaa kolmen neitokaisen kanssa ja on ainoa uros taloudessa. Olemme vuoden aikana tavanneet maastokisoissa tai sitten ennalta suunnittelematta näyttelyissä. Maastokisoissa Julius on hakenut sertin toisensa perään ja Euroopan Maastomestaruuskisoissa oli kolmas ja paras suomalainen greyhound.

Jupiter-kisumme siirtyi Sateenkaarisillalle 14 vuoden iässä. Taloutemme on tällä hetkellä kissaton.

Hupakkoa on fiksailtu ajan sallimissa puitteissa. Alkukesä meni pihamaan täytössä ja siihen kului aikaa sangen paljon. Kesän aikana saatiin siihen kuitenkin jo ruoho kasvamaan. Kylppäriremppa tuli valmiiksi juuri ajoissa perjantaina, kun Carmen aloitti synnytyksen lauantaina. Sähkökeskuksen vaihto taas ajoittui juuri viimeisen pennun luovutuksen jälkeen. Sisustussuunnittelija on jo alustavasti kämppäämme katsonut ja varmaan ensi vuoden alusta saamme hieman väriä tähän taloon.

Koiranruokapuolella otin Acanan käyttöön ja toimin myös sen itsenäisenä jälleenmyyjänä. Olen myös Hau.fi –verkkokaupassa klubiedustajana ja sitä kautta on jälleenmyynnissä Josera-ruokaa, petejä, pantoja, leluja ja herkkuja.

Vähärasvaisen lihan suhteen löysin uuden toimittajan ja siitä teen omakustannushintaan kimppatilauksia jatkossakin.

Tänä vuonna olen liikenteessä ollut totaalinen blondi. Yksi auto lunastukseen, polttoaineet loppuu vähän siellä sun täällä, rempat autoon on aina vähän suurempia: tyyliin ”kyllä tämä ajopeli jää nyt tänne, ei tällä voi ajaa”. Lottovoitto on tilauksessa, jotta saisin alleni jälleen bemarin – X5 olisi varmaan passelikokoinen. Värillä ei väliä, kunhan se on punainen.

Vapaa-aika – jos sitä joskus on ollut – menee käsitöiden parissa (nekin kyllä koirille tai koira-aiheisia) tai kirppareilla/kierrätyskeskuksissa/huutokaupoissa. Olen tehnyt aivan käsittämättömiä löytöjä vuoden aikana ja löytänyt aivan uusia paikkoja, kun olen saanut vinkkejä ”alan ammattilaisilta”.

Vuosi on vaihdellut ylä- ja alamäkineen. Uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita on solmittu ja muutamia taas purkautunut.

Tikit poistettiin tänään ja mukaan tuli jumppaohjeet jalan suhteen, kipulääkettä ja paremman sanan puutteessa nivelliukastetta. Lihakset ehtivät surkastua leikatusta jalasta oikein kunnolla. Näyttelyura on nyt katkolla, mutta kuinka pitkäksi aikaa - se jää nähtäväksi. Mikään ei kuitenkaan Arvidin arvoa meidän silmissä vähennä. Tekevälle sattuu ja "elämä on".

Arvid got the stitches away
He has been a very good patient. Supervision has been 24 h/day and during the nights either me or ET has slept with Arvid so he wouldn't try to take the stitches away by himself.

We got the stitches away today and received instructions how to train his leg, painkillers and some supplementary products. Arvid's show career is now on a break - for how long, I have no idea. Nothing has changed Arvid's value in our eyes.

Tämän lisäksi Leilan uusi idoli on eno-Arvid. Arvid suhtautuu Leilaan hyvin lempeästi, vaikkakaan ei ihan täysin ihastunut uuden suojattinsa aurinkoiseen palvontaan ole.

Leila thinks she is a big girl already. Drinking bowl is shared with adult dogs and her puppy bowl is not interesting anymore.

In addition, Leila's new idol is uncle-Arvid. Arvid takes Leila gently but is not completely taken by his new fan's sunny worship.

Carmen on Kultadoggipisteissä sijalla 11. Toistamiseen Carmen parhaan 20 joukossa (ottaen huomioon, että sinisiä edelleen on vähemmän kehissä kuin muita värejä).

Kummallekin odotettavissa kutsu TOP-20 -kilpailuun alkuvuodesta 2007 tämän vuoden näyttelymenestyksen vuoksi.

This year's show season over
Despite of change of point system among the blues with Great Dane Society, Hermann is still among the best 10 Great Danes and the Best Blue Dane sixth year in a row. Veteran rings have to wait still, since Pointy Ears will turn 7 in January and our veteran age in show rings is 8.

Carmen is at our Club's list on place eleven. For the second year in a row she is among the 20 best Great Danes (taking into consideration that the blues are still the minority in shows).

Both Hermann and Carmen will get an invitation to TOP-20 competition at the beginning of next year based on this year's show success.

A week ago Arvid started after a deer and came back limping one hind leg. We took him to the leading orthopedic clinic and trauma was diagnosed as (it was very hard to find a correct word but I believe it is this) Anterior Cruciate Ligament Reconstruction which was operated by Over-The-Top -method. Operation was today and it went well. Arvid is at home with antibiotics, painkillers and leg in a light cast. Incision is about 30 cm long. After two weeks we will get the stitches off and get rehabilitative treatment instructions.

Tuon pikku napotadoksen toimia kun katselee, tulee mieleen suorastaan tuskastuttavan elävästi vuosi 1999. Silloin saapui Leilan isoisä Adolf (Coleridge's Obi-Wan Kenobi) elämäämme suuren veden takaa. Uteliaisuus, energisyys, älykkyys ja ulospäinsuuntautuneisuus on suora kopio Adolfista. Ruokahalu peritty Carmen-äidiltä, rakkaus Oltermanni-juustoon Hermann-isältä ja näemmä korvien koko isoäidiltä.

Puppy-pin is empty. At home stays Leila (Herdolf Halley's Comet). I did not plan to leave any bitch at home this time, however, it was ET who made the decision. Choice of name is also ET's. Leila had a lilaque puppy-collar and ET immediately referred her as Leila.

When looking at this puppy it remainds of year 1999 almost painfully vivid. At that year Leila's grand-father Adolf (Coleridge's Obi-Wan Kenobi) arrived behind the Big Water. Leila's curiousness, energy, intelligence and open-mindness is a direct copy of Adolf. Appetite is inherited from dam Carmen and love for Oltermanni-cheese from dad Hermann, and evidently the size of ears from grand-mother.

Onneksi oma yksityisneurologini ei ole samaa mieltä, vaan jaksaa kerta toisensa jälkeen valaa toivoa, eikä pidä minua toivottamana tapauksena, erittäin haasteellisena kylläkin.

Vaihtoehtohoidoista olen käyttänyt vuosien varrella akupunktiota. Ollut itse asiassa useamman kerran neulatyynynä ja siitä on mielestäni ollut joksikin aikaa jonkinlaista apua. Muita vaihtoehtohoitoja en ole kokeillut, mutta olen valmis kokeilemaan mitä tahansa. Kellään mitään ideoita?

There is a difference in service between public and private sector. This was my last visit to public sector in relation with getting preventative medication for severe migraine. Judgement was harsh, hopeless case. Due to several drug allergies and low body weight there aren't anything public sector can offer me anymore. (I'm not anorectic, I have always been very skinny and age or change of diet has not brought me any weight). For migraine attack I will get painkillers at the first aid but other methods are used.

Luckily, my private neurologist has a different opinion. He hasn't treated me as a hopeless case - rather challenging, however.

During the years I have used acupuncture from the alternative health care area and that has brought some help. So far I haven't tried anything else, but I'm free to all suggestions.

Meillä siis oikeasti ei ole näin vilkasta joka päivä, kuin näinä kahtena päivänä meillä käyneet saattavat ajatella.

Latest meat order did not go as it usually goes. I had ordered almost 300 kg based on preliminary orders from other users, however, I only received half of that amount. This time I used a different supplier. At the moment Christmas and ham has the priority but again in January everything should be in order.

People who visited us during these two days picking up their orders: our life is not this hectic normally.

Carloksesta tuli Otto ja lähtöpainona 10,5 kg. Otto sai asuinkumppanikseen rottweiler-tytön.

Lili taapersi reippaasti uuteen kotiinsa ja papukaijan kaveriksi. Uusi omistaja kävi säännöllisesti joka perjantai syntymästä lähtien neitokaista tapaamassa ja aivan ihanasti toi joka kerralla mukanaan ison pinon lehtiä pentulaatikkoon. Lähtöpaino kivat 11 kg.

Leila jää asustelemaan Hupakkoon sukulaistensa keskelle ja pyörittää ET:tä jo tassunsa ympäri mennen tullen.

Tony (with light blue collar) left for new adventures today. Very active young dog who weighed 12 kg today. For now he is called Tony and we'll see will it change. Tony got to live with few cats.

Carlos (dark blue collar) is now called Otto. He is living with a rottweiler bitch.

Lili (hot pink collar) left for her new home and gets to live with a parrot. Her owner came to see her each week.

Leila (lilaque collar) will stay at "Airhead" = our ranch in English and has charmed ET totally.

Time flies. Today I had a vet at our house to check the puppies, give first parvo shot and microchip. Perfect litter all and all.

Sen jälkeen kävin uusintakatsastuksessa (sama katsastushemmo tuli kohtalokseni). Auto meni läpi, mutta tietysti piti vielä jotain lampun hieman väärästä asennosta huomauttaa. Myönnetään, en itsekään ollut kauhean ruusuinen, kun huomasin kuka katsastusmies kohdalleni tuli. Samapa tuo, leima tuli paperiin ja auto kulkee.

Anneli came into the living room and on the couch while we had guests over. She was not relaxed but clearly wanted to have the company. Huge step forward.

Muumi nimittäin tuossa kesän alussa päätti nousta hierarkiassa ylemmäksi ja kävi Annelin päälle. Yhteenotto kesti vain hetken, mutta sillä seurauksella, että Anneli kävi massiivisen leikkauksen läpi ja kisakausi voitiin unohtaa Annelin kanssa kokonaan. Anneli ei tuosta ollut moksiskaan, mutta Muumille jäi ilmeisesti jotain hampaankoloon. Anneli kuuluu meillä jo inventaariluetteloon, eikä tule meiltä koskaan mihinkään lähtemään. Muumin kohtalo jäi siis auki.

Vanha hyvä ystävättäreni käväisi kesällä lomansa alettua meillä kylässä ja lopputulos oli se, että Tovelle reppu selkään ja menoksi. Tässä nyt on hyvä muistaa se, että tunnen Marian kymmenen vuoden takaa ja ET Marian puolison jo neljänkymmenen vuoden takaa, olimme keskustelleet Muumista pitkään jo puhelimessa, joten oli tasan tarkkaan tiedossa mihin Muumi oli menossa. Maria on meillä käynyt aiemmin ulkoiluttamassa Adolfia, Hermannia ja Fionaa kun minä vuorostani muutamaan otteeseen heidän rotikkaa.

Tove siirtyi lähikaupunkiin meidän Adolfin ikäisen rottweiler-uroksen kaveriksi. (Harvinaisen charmantti rottweiler muuten). Sitä ennen siis asunut hyvin suojatussa ympäristössä täällä maaseudulla.

"Kun ensimmäistä kertaa kuulin Tovesta sain sen kuvan, että kyseessä pehmeä ja pieni narttu ja pohdin sopiiko saksalaista tarkkuutta noudattava kasvatustyylini sille, 61-kiloisesta rottweiler uroksesta puhumattakaan.

Toven muutettua meille kävi ilmi, että itse asiassa tyyli hieman pehmennettynä sopii Tovelle paremmin kuin hyvin ja rotikkakin on mitä oivallisin leikkikaveri.

Tove tarvitsi selkeät rajat ja valtavasti rakkautta kasvattaakseen itsevarmuuttaan. Sen alkuun osoittama pieni arkuus onkin kuukausien saatossa muuttunut normaaliksi epäluuloisuudeksi uusia ja outoja asioita kohtaan. Uudet tilanteet, paikat ja tavarat sen kanssa vain on tutkittava ajan kanssa, kiireettä.

Tove on todella persoonallinen ja se on vahvasti läsnä kaikessa mitä perheessä tapahtuu. Juurkin tuo valloittava persoonallisuus on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen ja nautin joka ikisestä hetkestä sen kanssa jokaisella solullani.

Virtaa ja vauhtia Tovesta ei puutu, se paneutuu uskomattomalla tarmolla kaikkeen mitä teemme ja on väsymätön lenkkikaveri. Hyvin nopeasti se on oppinut perusasiat, seuraamiset, maahanmenot, istumiset ja muut kommervenkit. Ainoa tilanne, jossa se voisi olla hieman kärsivällisempi on ruokakipon täyttäminen, se ei millään malttaisi odottaa, että saan ruoan kippoon, vaan söisi mieluusti suoraan säilytystynnyristä. Ruoan suhteen ihan kaikki käy, mitä eteen tarjotaan. Onneksi se ei sentään ahmi ruokaa vaan malttaa silti syödä kaikessa rauhassa :o)

Koko elämäni koiria harrastaneena, joudun nöyrästi myöntämään, että tämä valloittava otus käveli suoraan sydämeeni ja teki sinne pesän itselleen ikuisiksi ajoiksi." MM

Tove Tienhaara = Moomin Miettinen
I get questions of Tove from time to time when visitors have noticed that during their stay they didn't see Tove at all. We called her Moomin but she is nowadays completely Tove. She moved to live with a very close friend of mine, first for a "trial-run" and they all fell in love with her so she stays there.

At spring Tove decided she wanted to move higher in the hierarchy and had a small fight with Anneli. Fight lasted just few seconds but Anneli had to go over a massive surgery and we had to forget her track-racing for this year completely. Anneli did not have any hard feelings towards Tove but Tove seemed to stress over Anneli. Anneli will never leave our house so Tove's situation was open.

At the beginning of summer my friend for 10 years came for a visit with her family and they took Tove home when they left. It is good to remember that I know Maria for long time, ET knows Maria's husband for like 40 years, we had discussed about Tove over the phone, so I knew exactly where Tove was going. Maria has walked our danes earlier while we still lived in the city and I have walked their rottweiler.

So Tove lives in a town not too far from us and lives with a rottweiler dog - about the same age as our Adolf. (The rottweiler is very charming by the way).

"When I heard about Tove for the first time I pictured her a bit soft and a bit tiny bitch and I was thinking how well could she adapt to very german type accurate training, not to mention living with a 61 kg rottweiler dog.

After Tove moved to our house, it was evident, that actually my training method with a tad softer style was more than perfect for Tove and rottweiler is very good playing buddy.

Tove needed strict borders and lots of love to gain more self-confidence. The small scariness has changed into normal suspicion towards new and odd things. (She had lived in the countryside and now moved to city so there were many new elements in her new home). New situations and objects just need to be inspected with time and without rush.

Tove is extremely personal and she is very strongly present all the time on every activity we have in our house. It is just that charming personality that has made a forever lasting impression on me and I enjoy every minute with every cell in my body with her.

Energy and speed are Tove's elements. She puts her whole heart on every matter we do and is never tired jogging partner. She has learned very quickly basic commands like heel, sit, down and a bunch of others. The only time she could be a bit more patient is feeding time. If she was allowed she would eat straight from the food container without waiting a food-bowl to be filled. And everyhting and anything goes what is served for her. Luckily, she eats peacefully and not swallowing with one gulp :o)

Having had dogs all my life, I humbly have to confess that this wonderful creature walked straight into my heart and put her paw-print there forever." MM

Veikkaan, että katsastushemmo unohti yhdestä valosta laittaa merkinnän, kun totesin sarkastisesti toteamukseen "ei sua nähdä", vastaamalla yhtä huumorintajuttomasti, "olen harrastanut lähinnä vain kallioon ajamista saaden auton lunastuskuntoon ja ihan hyvin on minut huomattu".

Naisautoilijalle (ja blondille) on tosi fiksua kommentoida, että vaihdat tosta vaan noi pari polttimoa ja tuot uudelleen vaikka heti maanantaina. Samalla vaihdat talvirenkaat ja heität noi kukkapenkkiin tai laituriin. (Meidän tonttihan on periaatteessa rantatontti, ainakin tällä hetkellä, kun sade on nostanut joen tason sangen ylös - josko siihen nyt sen laiturin sitten tuuppaisi, kerran neljä rengasta siihen olisi heti valmiina?). Juu-u, niitä polttimoita ja renkaitahan olen vaihdellut tosi paljon. Eikös aviomiehet, poikaystävät, pahaa aavistamattomat sukulaismiehet tai huoltamon/korjaamon pojat ole sitä varten? Mulle riittää tankkaus, öljyjen katsominen ja pissapojan täyttäminen. Kaikki muu on korkeampaa matematiikkaan ja menee ohi korkealta ja kovaa.

Pennut ovat saaneet viralliset nimensä ja ne ovat:
Herdolf Hummer Crew (tummansininen poika)
Herdolf Humvee Cruise (vaaleansininen poika)
Herdolf Harmony Cradle (keltainen tyttö)
Herdolf Hayden Crusade (pinkki tyttö)
Herdolf Herbina Cyclone (vihreä tyttö)
Herdolf Herminia Castor (fuchsia tyttö)
Herdolf Halley's Comet (lila tyttö)

Kaikki voivat erittäin hyvin, niin Carmen kuin pennutkin. Mitään ongelmaa ei ole ollut ja Carmen on todella erimerkillinen äiti. Pennut ovat keittiössä isossa pentuaitauksessa ja tottuvat normaaleihin elämän ääniin, kuin myös seuraamaan muun laumamme toimia.

Carmen's FIN CH has been confirmed by Finnish Kennel Association (FKC's own Koiranet -database is updated in two week cycles, so it will be visible there a bit later). Madame Carmen is now officially titled as FIN CH JW-05 W-05 Herdolf Padme Naberrie.

Puppies have received their official registered names and they are:
Herdolf Hummer Crew (dog - dark blue)
Herdolf Humvee Cruise (dog - light blue)
Herdolf Harmony Cradle (bitch - yellow)
Herdolf Hayden Crusade (bitch - pink)
Herdolf Herbina Cyclone (bitch - green)
Herdolf Herminia Castor (bitch - hot pink)
Herdolf Halley's Comet (bitch - violet)

Eveyone is feeling fine - puppies and Carmen. There have not been any problems and Carmen is an excellent mother to her puppies. Puppies are in the kitchen in a large puppy-pin and get used to normal household noices as well as get to see our other dogs and their actions.

Meidän seurassa Anneli on kuin kuka tahansa muukin koiramme, hakee rapsutuksia, on sosiaalinen, äärimmäisen utelias, seurallinen, osallistuu toimintaan ja on vauhdikas hännänheiluttaja & hymyilijä. Anneli on saanut täysin rauhassa ja ilman pakotteita tutustua tai olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Selkeästi muutama "vakivieras" on todettu vaarattomaksi ja luonnollinen uteliaisuus vienyt voiton.

Töitä Annelin kanssa on tehty ja ihana huomata, että se on myös tuottanut tulosta. Mihin asti vielä tulemmekaan vuosien kuluttua pääsemään?

Anneli is making progress again
As unbelieveable as it may sound, today Anneli took a treat from my friend Mervi's hand and ate it peacefully about two metres away from her. So far, Anneli has not had courage to take any treats from a stranger but now it happened. This is a huge progress, considering how scared Anneli has been towards strangers when she came to live with us three years ago.

Among us Anneli is like any other our dog, she wants scratching, is social, extremely curious, participates in every action and wags her tail & smiles. We have given Anneli space to get to know new people as she wants without forcing her to do anything against her will. Clearly, now few frequent guests in our house have been tested harmless and her natural curiousness taken over.

We have done vast amount of work with Anneli and it is so rewarding to see that it is making progress. What will Anneli be after few coming years?

Saldo 7 pentua: 5 tyttöä ja 2 poikaa.

Erityisen lämpimät kiitokset Järvenpään kunnaneläinlääkärille, ELL Riku Pukoselle, joka oli nyt viikonloppuna päivystämässä. Hän ei kertaakaan kyseenalaistanut pelkkään tuntemuksiini perustuvaan huoleeni Carmenista ja synnytyksestä, vaan sai meidät sunnuntain vastaisena yönä klo 01.00 röntgeniin.

Tänään sunnuntaina 24.9. suoritti aamulla pitkän päivystysrupeamansa keskellä Carmenille sektion minun ja ET:n avustaessa, kun viimeinen pentu ei sitten millään meinannut tähän maailmaan syntyä (neitokaisesta tulee varmaan Extreme Dudeson - sen verran extremeä koko touhu oli). Kaikkien yllätykseksi eläinlääkäriasemalla syntynyt narttupentu oli hengissä ja hyvinvoivana, 24 h synnytyksen alkamisesta. Minä taas olen eläinlääkäriasemalla vetänyt tunteiden vuoristorataa ja onpa siellä nähty tehokas avustaja, terveestä pennusta iloinen ja yllättynyt kasvattaja sekä vuolaan hysteerisesti itkevä kasvattaja/nartun omistaja.

Carmen ja pennut voivat hyvin. Kuvia tulee näkyville vähän myöhemmin, tässä pitää ensin univelkaa ottaa takaisin. Emän roolin Carmen hoitaa esimerkillisesti.

Pentueen tyttövoittoisuus oli toki pieni yllätys, sitä ei käy kieltäminen, tervetulleita toki kaikki.

Litter is born
Carmen delivered 7 puppies: 5 girls and 2 boys.

Carmen and puppies are doing fine. Photos will be available a bit later, I have to catch up with my sleep first. Puppies are very well taken care of by Carmen.

It was a surprise to get so many girls, however, they are all very welcome.

"Toisena starttasivat Vuokko Tienhaara ja Coleridge's Obi-Wan Kenobi eli Adolf. Koirakko kuului mölleihin eli ei-kilpailleisiin. Tästä suorituksesta ei vauhtia ja vapinaa puuttunut! Ohjaajan rauhallisesta otteesta irtipinkova koira näytti olevan tulevaisuuden lupaus. Juuri se into ja iloinen apinan raivo, jota iso koira tarvitsee tähän lajiin, kuvastui koiran suorituksesta. Paljon harjoitusta koirakolle ja siinä meillä peloton vauhtipari! Kuten pitkään lajia harrastaneet tietävät, sujuva radan suoritus vaatii satoja tunteja treeniä. Rohkea suoritus."

Omistajana tähän voisin kommentoida, että Adolf on 7,5 vuotta eli näyttelykehissä liki veteraani-ikäinen, joten ehkä nyt ei enää kuitenkaan voida tulevaisuuden lupauksesta puhua. Osallistuimme kisaan sen takia, että saatiin tanskandoggijoukkue kasaan. Toistaiseksi en näe mitään estettä sille, että myös ensi vuonna olisimme Adolfin kanssa jälleen edustamassa tanskandoggeja. Adolf on erinomaisessa kunnossa ja ra-kas-taa agilityä yli kaiken.

Great Dane Magazine
On page 78 Mrs Leena Hannula's story of BreedAgi-competition. Adolf's story:

"Second starter on the row was Vuokko Tienhaara and Coleridge's Obi-Wan Kenobi alias Adolf. This couple was novice meaning not having competed in official competitions. Performance was filled with speed and shaking! Handler was calm and the dog was with loose-getting-spirit - they seem to be a promise for the future. Just the spirit and happy rage, which is needed for this activity, was visible from the dog's performance. A lot of practise for this couple and there we have a fearless speed couple. Like the ones who have long been with this activity know, fluent performance requires hundreds of hours of training. Brave performance."

As the owner I could comment that Adolf is already 7,5 years old. In show ring he is close to veteran age. I wouldn't really talk about us a the promise for the future. We did participate since one Great Dane was missing from the team not because I felt we were excellent or even good. For now, I don't see any obstacles for us participating for the same sport next year as well. Adolf is in excellent shape and absolutely loves agility.

Taustalla täyttömaalla täytetty pihamaa, joka on saanut jo kauniin nurmikon vihertämään. Tätä aluetta ei enää entisekseen tuntisi. Nyt on tasaista.

Carmen has filled out nicely and she is in excellent health. Expected time of delivery is getting closer day by day.

Koiramme Magazine (published by Finnish Kennel Association)
On page 68 one can see a blue greyhound dog who is Julius (Parsonage's Regal Dentist). For once a real racer has been pictured. On page 74 one can see the results. Julius' owner is Family Tienhaara but for real the owner is Mrs Tiina Katalkin.

Carmen olisi jäänyt äitiyslomalle joka tapauksessa tämän viikonlopun jälkeen. Oli erittäin mukavaa, että mammaloman voi aloittaa Suomen Muotovaliona (FIN MVA). Alunperinkin päätin kokeilla kuinka monta sertiä sangen aktiivisella näyttelyttämisellä voi saada ja Carmenille niitä kertyi 26 kpl. Jollen ole väärin käsittänyt, niin pitää nyt hallussaan doggipuolella sertiennätystä (hyvin kalliita ruusukkeita ja pyttyjä on kaappiin kertynyt; ihan sivuhuomautuksena). Carmen on viralliselta nimeltään siis FIN MVA JV-05 V-05 Herdolf Padme Naberrie.

Arvidin kohtaloksi koitui jälleen takaosa, mutta se nyt oli arvattavissa. Kehäesiintyminen ET:n kanssa on aina samanlaista.

Hugo oli isäntänsä Jarin kanssa kehässä. Tämä oli heidän ensimmäinen yhteinen esiintyminen. Kesällä hävinnyt massa ei ole vielä tullut takaisin, joten lopputulos ei ollut yllätys.

Päivän hupiosuus tuli greyhoundien kehästä. Kerrankin kun oli näyttely lähellä ja sama tuomari sekä dogeille että greyhoundeille, niin eihän sitä voinut jättää käyttämättä.

Fiona sai kauniin arvostelun, mutta EVA tuli liikkeistä. Niitä ei pystytty arvostelemaan. Tuomarin sanojen mukaan Fiona kulki kuin kissa kuumalla katolla ja hänen mielestään oli reiluinta antaa "ei voi arvostella". Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla Fiona on juossut kaksi kertaa - ensimmäisen ja viimeisen - ja neiti todellakin tiesi missä olemme. Liikkeet olivat hakeutumassa koko ajan säntäilyyn, leuka vipatti ja loksutti sekä ääntä lähti - ei sentään toki haukkunut. Koko ajan oli täpinöissään säntäämään pupun perään. Fiona on ratarassi, jonka elämäntehtävä on jahdata viehettä. Nurmikentällä esittäminen ei todellakaan onnistu.

Pilvi oli ensimmäistä kertaa kehässä. Myös Pilvillä oli mielettömät menohalut ja näyttelyremmistä sai pitää kiinni urakalla, ettei neito olisi kadonnut horisonttiin. Pilville halusin vain arvostelun, joten oli ihan sama minkä värinen nauha sieltä tulee. Koska tämäkin neito on sataprosenttinen ratarassi, niin skandituomarilta T:n saaminen oli ennalta-arvattavissa.

Pari kuvaa Lukasta (Ludwig-Herdolf von Gigantic Blau):

Helsinki Show - FIN CH JW-05 W-05 Herdolf Padme Naberrie
Team Herdolfi consisted of six dogs: four Danes and two Greyhounds.
Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) BOB
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOS, CAC, FIN CH.
Arvid (Herdolf Nute Gunray) Good
Hugo (Herdolf Qui-Gon Jinn) Good
Fiona (Willow Rapids Pie In The Sky) Cannot be judged
Pilvi (Doped Hope) Fair.

Rest of the story later.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) is pregnant. This is confirmed by ultrasound. It was impossible to say how many puppies there will be but the vet saw many. Carmen is in excellent health and will start her maternity leave.

Tuomari juoksutti paljon. Hampaita uskalsi katsoa itse joiltakuilta ja toisilta piti hänelle ne näyttää. Hermannista kysyi heti alkuun, että "onko tämä kiltti?", johon vastasin, että "kyllä on, erittäin kiltti ja ystävällinen". Uskalsi sen jälkeen katsoa hampaat. Herolta oli myös kysynyt "onko kiltti" ja vastauksen jälkeen uskalsi katsoa hampaat.

Mervi Jokiselle kiitos koiratolpan virasta kehien aikaan. Useamman kuin yhden koiran kanssa näyttelyttäminen on yksin hankalaa (lähestulkoon mahdotonta).

ET ei enää todellakaan jaksa/viitsi tulla kehiin 'lenuamaan' ja olemaan 'kepona'. Josko tuo kiinnostus heräisi ensi vuoden puolella, kun on Adolfin aika siirtyä veteraaniluokkiin täytettyään sen maagisen kahdeksan vuotta. Hyvinhän ET on jaksanut katsella tätä näyttelyrumbaa tähän asti. No, Carmen jää mammalomalle ihan pikapuoliin, joten meikäläinen saa istuskella pentulaatikossa kehien reunustojen sijaan.

Hämeenlinna International Show
Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) BOB and CACIB. In Groups was picked among the 10 best but didn't get placement. The Hämeen Sanomat newspaper reporter interviewed all BOB Dane owners and they took photos as well while we were at Group gathering ring. We should be in tomorrows paper.
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) went WB-2 and received both res-CAC and res-CACIB
Hero (Herdolf Darth Vader) went WD-3 and received CAC. Congratulations Eva and Hero!

The judge made us run alot. She checked the teeth from some danes and other handlers had to show the teeth to her by themselves. She asked me right away of Hermann "does he have good temperament?" which I replied " yes, he has very good temperament and he is very sweet". After that she checked his teeth. She also asked from Hero's owner if Hero had good temperament and after reply checked the teeth by herself.

Thanks for Mrs Mervi Jokinen for taking care of Hermann and Carmen while I was handling one or the other in the ring. It is very difficult - almost impossible - to show more than one Dane at the same time.

ET is not keen on showing anymore. Let's see if his attitude changes next year when Adolf turns eight years and reaches the official veteran age. So far, has ET been very tolerant towards showing. Well, Carmen is supposed to start her maternity leave soon and instead of spending time around the ringside I will be sitting in the litter-box with puppies.

Mielettömät onnentoivotukset Juliukselle, Tiinalla ja Artolle. Olette tehneet aivan upeaa työtä Juliuksen kanssa.

Julius (Parsonage's Regal Dentist) got another CAC at Finnish Champion 2006 lure-coursing track today. First round 266 point, finals 271 points which totalled to 537 points and first place together with CAC and Finnish Sighthound Association Championship 2006. You can find Julius's results here.

Unfortunately, Finnish Champion 2006 in lure coursing title was not received since there were only three participants (that is given by Finnish Kennel Association) but Finnish Sighthound Association rewards with their Champion status. For the title there needs to be six participants per breed.

Huge congratulations for Julius, Tiina and Arto for today's results. You have done remarkable job with Julius.

Congratulations StarWars-litter: Atte, Arvid, Austin, Tane, Igo, Hugo, Hero, Carmen, MaraJade, Jedi and Wilma. 2 years today. Let there be many more to come.

Todella nopea tuomari arvosteluissaan. Tuskin ehdit koiraa laittamaan asentoon, kun arvostelu oli jo valmis. Hermannin hampaat katsoi, mutta Carmenin hampaat piti hänelle itse näyttää. Piti erittäin vahvoista koirista - ainakin sinisissä.

Kiitos minulle tuntemattomaksi jääneelle rouvalle kehän laidalta koiratolpan virasta. Ketään tuttua ei ollut näkösällä, joten kysäisin apua ja sitä sain. B. Pilleriinin omistajalle myös kiitos Kampsun pitelystä ja ajo-ohjeiden antamisesta.

Aikataulullisesti päivä meni täysin nappiin. Kävin heti kehien jälkeen moikkaamassa Bertta-mummia Päijät-Hämeen Keskussairaalassa (tein mahtavan Lahti sight-seeingin, koska kyseinen laitos ei lopulta löytynytkään ihan helposti; sairaalaviittoja oli runsaasti, mutta mikään ei näyttänyt johtavan itse sairaala-alueelle) ja mitään hengenhätää ei ainakaan ole.

Tiinan ja Arton Julius (Parsonage's Regal Dentist) oli Jyväskylässä maastoissa ja sai jälleen maastosertin. Alkuerät 251 ja finaali 261 eli yhteenä 512 pistettä. Palkintojen jaossa Julius ja Tiina keräsivät kaiken mahdollisen ja niin sanotusti tyhjensivät pöydän. Palkintoja kävivät noukkimassa viiteen eri kertaan; kaksi eri kiertopalkintoa, Keski-Suomen Piirimestaruus, päivän nopein aika sekä greyhoundien voitto. Onneksi olkoon "Olavi".

Maastokisojen aikatauluttajille antaisin palautetta sen verran, että minkä takia greyhoundit - koiramaailman formulat - laitetaan aamulla ensimmäiseen lähtöön vielä kasteiselle nurmelle? Tänäänkin oli kaksi muuta osanottajaa kaatuneet aamulla liukkaalla nurmella (Julius pysyi pystyssä). Tieten tahtoen haetaan kaatumisia ja loukkantumisia. Alkuerät kestävät kuitenkin pitkälle päivään, joten greyt voisi turvallisuuden takia laittaa kuivalla nurmelle juoksemaan.

Heinola Show
Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) BOS
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) WB-4.

The judge was extremely fast. Critique was given before you were ready stacking the dog. This judge checked Hermann's teeth but I had to show him Carmen's. He liked very strong build dogs - at least with blues.

Thanks for the unknown lady for help at ringside. I had two dogs to handle and needed someone to help me out.

Schedule-wize the day went perfect. Right after the ring I went to see Bertta-Gramma at Hospital. She was doing okay without any life-threathening symptoms.

Tiina and Arto's Julius (Parsonage's Regal Dentist) was at lure-coursing track and received CAC. First round 251 points, finals 261 points adding up to first position with 512 points.

For the persons responsible for lure-coursing time-tables I have a serious question. Why are Greyhounds - dog world formulas - scheduled as the first start in the morning when the grass is still wet? Today two other participants had fallen over (Julius had no problems) due to wet grass. This is asking problems and injuries on purpose. First rounds take until long in the afternoon so Greyhounds could be put on the track later in the day when grass is dry for the sake of security.

Kiitos "mantteli Heka & Mirkku" Marjalle avustamisesta kehän laidalla koiratolppana.

Tavoistani poiketen en jäänyt ryhmäkehiin lainkaan. Kouvolan raviradalla oli todella tuskastuttavan kuuma ja ryhmäkehiin olisi ollut odottelua liki kuusi tuntia. Carmen vaikuttaa hyvin vahvasti jo nyt tiineeltä ja Carmenin hyvinvointi menee etusijalle mahdollisen ryhmäesiintymisen tai peräti -sijoituksen jäädessä toissijaiseksi. Toimistoon kävin ilmoittamassa asiasta. Tämän lisäksi sain tietää oman kehän jälkeen, että ET:n 86-vuotias mummi (joka on meille hyvin läheinen) oli joutunut aamupäivällä sairaalaan.

Arvid sai jälleen kerran hyvän arvostelun, mutta ne ensimmäisen kodin tuottamat ongelmat itä-Helsingissä ovat osin korjaamattomia, eikä tästä pojasta sertihaita saa, vaikka muutoin raamit siihen olisivatkin. Meille Arvid on aina voittaja.

Tiedän, että ajoittain herää ihmisten parissa keskustelua, että miksi tuon kehiin tuollaisen hieman vajavaisen yksilön, mutta miksi en toisi? Minulle ei tuota ongelmia kestää muiden arvostelevia katseita, enkä piittaa muiden kommenteista. On aina jännittävää seurata minkävärisen muovinauhan Arvid kulloinkin itselleen pokkaa. Taloutemme ei kaadu Arvidin näyttelyttämismaksuista, mutta logistisista syistä en Arvidia joka näyttelyyn mukaani ota. Kaksi vielä menee ihan hyvin, mutta kolmen kanssa yksin liikkuessa on jo ongelmia. Arvidilla on yksi serti sekä yksi varaserti, elämässä pitää olla haasteita, joten eiköhän ne kaksi puuttuvaa sertiä vielä jostain napsahda - joskus.

Kouvola Show
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOB and CAC (Cert)
Arvid (Herdolf Nute Gunray) Good.

We did not participate in Groups at all. The show area was extremely hot and we would have had to wait almost six hours for them to start. Carmen seems to be pregnant and I did not want to risk her well-being for Group attendance or -placement, that was secondary today. I informed the Show Office for our situation. In addition to this, right after the ring I heard that ET's 86-year-old Grandmother (who is very close to us) had been hospitalized few hours earlier.

Arvid got a nice critique again but damage caused by the first home is beyond repair. He will never be a giant show star, however, without the damage he would be awesome. For us he is always a winner.

I know there are discussions about me taking Arvid to the shows knowing his weak areas. Why would I leave him home? I don't have problems receiving sometimes rude comments about him or taking all those weird looks. It is always exciting to see what color plastic ribbon he will get. Our household can tolerate his show entrance fees without any problems but due to logistical reasons I don't take him to the shows all the time. Handling two danes by myself is okay but having three of them at the same time causes problems. Arvid has one CAC (Cert) and one res-CAC (reserve-cert) and since I like challenges - I believe he will get those two missing CACs sometime in the future in order to gain championship.

Heidi Wahlmanille kiitos seurasta ja Arvidin & Hermannin esittämisestä kehässä aina tarpeen vaatiessa, sekä koiratolppana seisomisesta päivän mittaan.

Raisio Show
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOB and CERT (CAC)
Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) BOS
Arvid (Herdolf Nute Gunray) Very Good 1

Thank you Ms Heidi Wahlman for company and handling of Arvid and Hermann when needed as well as helping me with the herd during the day.

Iso kaunis kiitos Hanna Ripatille Hermannin esittämisestä. On harvinaista herkkua nähdä oma koira kehässä jonkun toisen esittämänä. Hermann ilmeili hyvin mielenkiintoisesti ja näytti ihmettelevän suuresti miksi Máma on tuolla ja kuka tämä henkilö oikein on.

Tuomari ei uskaltanut katsoa Hermannin purukalustoa, vaan ne piti näyttää handlerin avustuksella ja tuomarin tullessa sivulle koskettamaan Hermannia, Hermann käänsi hieman päätään, perääntyi tuomari välittömästi - näytti pelkäävän pikku höpönassua. Arvosteluun laittoi "hyvä luonne". Carmenin hampaat ko. tuomari tutki itse ja kopeloi neitokaisen muutenkin kunnolla.

Kiitos myös muille meidän ympärillä olleille seurasta. Jos ei ennen tunnettu, niin nyt tunnetaan.

Imatra Show
Hermann BOB
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOS and CERT

Thank you Mrs Hanna Ripatti for handling Hermann. It was a special treat for me to see someone else handling Hermann. For Hermann it was unusual and he was making funny faces; why is Máma there and who is this person? The judge seemed to be afraid of Hermann eg. he didn't look into Hermann's mouth to see his bite and teeth, handler had to show them to him. Again, when judge approached Hermann from the side and Hermann tilted his head a bit towards the judge he backed off rapidly. In the critique he put "good temperament". However, the judge checked Carmen's bite himself and wasn't afraid of Carmen at all.

Nobel Herzensbrecher Varda Herdolf aka Hertta was sterilized today. She went into season every 3 months and got an infection each time. Hertta is at Merja's excellent care.

Kopitus sujui ongelmitta, sisälaitaviehe ei tuottanut mitään ongelmaa, vaikka on Irlannissa tottunut ulkolaitavieheeseen. Lähtönopeus oli räjähtävä ja ajovauhti kova. Aikaa ei saatu, mutta lujaa mentiin.

Pilvi was at the track for the first time in Finland at Hyvinkää training evening with the inside lure. It was very clear that she knew immediately where we were and what we were going to do. Before the training started she would have been ready to chase the drag car. Her drive is strong, same level with Fiona, although without sound effects.

Trapping was easy, inside lure caused no problems (she is used to outer side lure in Ireland). Start was like a rocket and speed fast. We didn't get the time but she was not slow.

Tämä poika oli tilauksessa niin sanotusti vuoden. Minä kun en tunnetusti jätä käyttämättä tilaisuutta vierailla eri maissa, niin tietenkin piti lähteä paikan päälle poika kotiin hakemaan. Edellisestä Unkarin käynnistä on kulunut 26 vuotta, mutta silloin opitut muutamat sanat ja sanonnat olivat kyllä muistissa. Onnistuin ihan puun takaa yllättämään muutaman henkilön unkarinkielellä. Sanasto tosin rajoittuu lähinnä siihen, että ruokapuolella söisin lihapataa ja melonia, osaisin kiittää, sekä muutoin saisin yhdestä kolmeen koiraa, doggia tai sinistä doggia, pystyisin kutsumaan ne luokseni ja valaista keskustelua toteamalla "todellakin" ja "kyllä". Unkari, vaikka sukulaiskieli onkin, on aivan käsittämätöntä.

Matkaa varatessani en tiennyt Hungaroringin Formula-ajoista mitään. Tästä on tulkittavissa se, etten seuraa formuloita kovinkaan tarkkaan. Kaikki oli sovittu ja liputkin maksettu, joten ei siinä sitten auttanut kuin hypätä koneeseen ja toivoa parasta.

Malevin lentoyhtiön asiakaspalvelu on syvältä sieltä, minne ei aurinko paista. Lento- ja lentokenttähenkilökunta ovat kyllä ystävällisiä, ainoastaan asiakaspalvelu on surkeaakin surkeampaa. Pelkästään kotimaassa oli palvelun taso ynseyden huippu ja onnistuin aina saamaan sen saman elämäänsä kyllästyneen virkailijan langan päähän. Lähtiessäni Budapestista takaisin ja maksaessani Lukan lentolippua oli virkalijan käytös jopa paikallistenkin ihmisten mukaan äärimmäisen epäystävällistä. Edes kilohinta ei pitänyt paikkaansa sen suhteen, mitä oli Suomesta ilmoitettu. Lukan lento Budapestista Helsinkiin maksoi enemmän kuin minun edestakainen matkani. Pääsyvaatimuksena Malevin asiakaspalveluun täytyy olla ominaisuus olla tyly ja epäystävällinen maksavaa asiakasta kohtaan.

Kasvattaja-Rékalle, hänen miehellen Bernielle sekä simultaanitulkki Kingalle esitän myös näin suomenkielellä suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta matkani ajan. Kaikki koirat olivat hyvin hoidettuja ja erittäin hyväluonteisia. Koti oli kaunis (kaiken sisustuksen on suunnitellut rouva itse) ja tämän lisäksi rouva on vielä erittäin hyvä kokki.

Tänään maanantaina olen saanut usean puhelun tästä pojasta. Luka on jo uuden perheensä luona. En sentään itkeä tihuuttanut lentoasemalla, vaikka tästä varoitinkin perhettä etukäteen. Aikoinaan kun hain Hjördiksen Ruotsista, luovutin Turun satamassa sijoituskotiinsa, itkin Myllylammelle asti (vaatimattomasti 1,5 h).

4.8.2006 - Jupiter vaihtaa hiippakuntaa

Jupiter tuli meille vuonna 1994 HESY:ltä. Neiti oli kaltoinkohdeltu, käynyt jo viidessä eri perheessä ja päätynyt aina takaisin HESY:lle. ET ja Jupiter ihastuivat heti toisiinsa, vaikka Jupiter oli muutoin ollut hyvin nuiva miehiä kohtaan ja pelkäsi muita miehiä elämänsä loppuun asti. Sopeutuminen meille kesti noin vuoden verran, koska Jupiterilla oli ihan oma tahto asioiden suhteen.

Koirien kanssa tuli Jupiter aina juttuun. Neiti halusi pitää tietyn arvoituksellisuuden eli kauhean lähelle ei aina saanut tulla tai tuli "Jupiter-viiru" nenään. Kotonamme olevien koirien kirsuista näkee, kuka on yrittänyt liian tunkeilevasti väärään aikaan Jupiteriin tutustua.

Joulukuussa 2005 pari viikkoa Luigin poismenon jälkeen havaittiin nisäkasvain, joka leikattiin. Kissoilla nisäkasvaimet ovat 99 % syöpää. Päätimme elää päivän kerrallaan, sillä luetut ne olivat jo siinä vaiheessa. Vointi oli muutoin hyvä, ruokahalu kunnossa, peseytyminen sujui ja kaikki meni normaalisti. Pikkuhiljaa kasvoi nisäkasvaimia lisää ja nyt elokuussa näytti siltä, että on parempi auttaa Jupiter Sateenkaarisillalle.

Jupiteria jää kaipaamaan aivan erityisen syvästi ET, sillä nämä kaksi löysivät yhteisen sävelen heti alkuun jo Hesyn tiloissa, eikä sitä sidettä hevillä unohda.

Jupiter arrived into our life in 1994 from rescue organization. She was abused, gone thru five different homes and always returned back to rescue. ET and Jupiter fell in love the first moment they saw each other, although Jupiter was afraid of other men till the end of her life. Adjustment took almost a year (but we are known for not giving up easily), since Jupiter had very stubborn attitude towards everything.

Jupter got along with dogs very well. She always wanted to stay a bit mysterious so one could not go too close to her when she didn't want it. If she was approached on her moody day, muzzles ended up having "Jupter-scratch" on their noses. One can see from our dogs who has been approaching her at a wrong time.

In December 2005, right after Luigi passed away, we noticed a mammal tumor. With cats it means cancer in 99 % of cases. We decided to live on day-to-day basis knowing that every day could be the last. She was doing perfectly but now in August there are so many new tumors and we are seeing other symptoms as well so it is time to let her go and help her to the Rainbow Bridge.

Jupiter is missed especially deep by ET since they had very tight connection with Jupiter. That bond is hard to forget.

Tämä päivä toi muistoja mieleen. Palasin ajassa taaksepäin kuusi vuotta.

Tässä kohden ilmaantuu utua näköpiiriin ja taustalta kuuluu häivähdys musiikintynkää.

Kehän reunalla odottelee vuoroaan petit-kokoinen vaalea handleri, erittäin kookkaan ja pienikorvaisen sinisen uroksen kanssa. Parivaljakon mentyä todella vauhdikkaasti kehään, on kehän laidalle jäänyt ottamaan valokuvia kookas siilitukkainen tai vaihtoehtoisesti luonnonkiharainen pellavapää, maastopaitaan ja reisitaskuhousuihin pukeutunut herra.

Parivaljakon esiintyminen kehässä on koko ajan erittäin vauhdikasta ja handlerin otsasuonista näkee, että tässä tehdään töitä todellakin hikihatussa, jotta uros pysyisi kuosissaan edes jollain tapaa. Onneton näyttelynirunaru melkein soi vetämisen määrästä.

Uros on kiinnostuneempi kaikesta ympärillä olevasta, jota silmäilee ruskeilla ystävällisillä silmillään ja heiluttelee iloisesti häntäänsä koko ajan. Uroksen paikallapysyminen tekee tiukkaa, asettelua ei oikein saa mitenkään tehtyä ja liikkeiden katsomisessa uros säntäilee ympäriinsä, yrittäen vaivihkaa natustella onnetonta näyttelynarua poikki.

Punaiset muovinauhat kourassaan, palaa handleri kehän laidalle uroksen kanssa, nappaa migreenilääkkeet ja sadattelee mielessään, että onpa tämä näyttelyttäminen kivaa. Kivaa todellakin, jos idea kivasta on painajaista. Samalla handleri kuitenkin miettii seuraavan viikonlopun näyttelyä tuon samaisen uroksen kanssa ja miettii missä välissä saisi tämän uroksen treenattua käyttäytymään myös näyttelyissä yhtä nätisti, kuin muutoin käyttäytyy.

Palataksemme tähän päivään. Kehän reunalla on juuri samainen handleri, täysin saman kokoisena ja värisenä, mutta ikääntymisestä kertoo peili karua totuuttaan, muutamat rypyt ovat jo ilmestyneet kuin huomaamatta. Kehän laidalla on hänen vieressään vuoroaan odottelemassa jälleen sininen uros, tällä kertaa vielä muutamaa senttiä korkeampi kuin tuo edellä mainittu, mutta isommilla korvilla varustettuna. Tarkemmin koiraa katsoessa, voi yhdennäköisyyden selkeästi nähdä tuon kuuden vuoden takaisen uroksen kanssa (joka itse voi erittäin hyvin ja lähestyy näyttelyissä veteraani-ikää).

Kukaan ei ole enää kuvaamassa, sillä tuo siilitukka on päättänyt jatkaa vanhaa harrastustaan ja juuri tänä päivänä on taas merenpohjaan uponnutta laivaa katsomaan ja pinnalle näkyy vain kuplia.

Uros astelee kehään yhtä vauhdikkaasti kuin isänsä aiemmin ja jo tuomarikin toteaa heti alkuun, että "pojalla on sitten näemmä kevättä rinnassa, näyttää teettävän todella paljon työtä". Mitä muuta siihen vastaamaan kuin että "kyllä, todellakin". Loppuosa onkin sitten ihan tuon isänsä toisintoa. Ainoa asia, joka tässä tapauksessa on erilaista, on se, että tämänpäiväinen uros ei asu handlerin luona ja helpotusta elämään on luvassa, sillä uroksen oma isäntä on lupautunut viemään tämän vilpertin seuraavilla kerroilla kehään.

Kehänlaidalla Hugo ihastui tai paremminkin rakastui TellusDanes Tanjaan. Kiitos Tanjalle koiratolppana avustamisesta, sekä Riinalle ja Olgalle.

Kotka Show
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) VSP and Cert (her 22nd)
Hugo (Herdolf Qui-Gon Jinn) Very Good/1.

Today took me to the memory lane. I went back six years.

At this point one sees fading image and hears quiet music from the background.

At the ringside one sees a petit-sized blond handler with a huge but small eared blue dane dog. When this couple enters the ring with speed they leave behind a tall blond short-haired or sometimes naturally curly-haired man in camo t-shirt taking tons of photos.

The couple performs in the ring with tremendeous speed and one can see from handlers forehead that she is really working desperately to keep the dog in one place. Show leash is practically singing from pulling.

The dog is more interested in everything else around him totally ignoring the handler and gazes friendly with his dark brown eyes surroundings, constantly wagging his tail. Stacking the dog is almost impossible and while movements are checked the dog is bouncing back and forth trying to sneak chew the leash.

Handler returns from the ring with red ribbons (in Finland they mean very good), takes her migraine medication and in her mind cusses the whole showing ritual "sure, this is so much fun". Fun it is if you consider nightmare fun. Yet, at the same time she thinks already the following weekend and the following show with this same dog and tries to figure out how to train this dog to act nicely in the ring, like he normally acts.

Back to today. At the ringside precicely the same handler, with same size and hair color, yet aging being visible from few wrinkles (mirror is cruel about reflection) is standing and waiting for her turn with a giant blue dog - inch taller than the previous one mentioned - but with bigger ears. Closer look reveals resemblance to the earlier dog (who is in excellent shape getting closer to veteran age - here it is 8 years).

No one is taking photos anymore. The curly haired man has continued his old hobby and is scuba-diving and rather seeing old wrecks than danes in the ring.

The dog enters the ring with same speed as his sire used to and even the judge says "he is full of the joy of spring and seems to be quite handful". What else can I reply but "yes, indeed". Rest of the story is exactly similar to his sire's actions. There is one thing that makes a difference. This younger dog does not live at handler's house and in the future there will be relief - dog's master promised to handle him in the future.

At ringside Hugo fell in love with Mrs Tanja from Tellus Danes who was helping me out. Thank you Tanja. I really appreciate the help.

Oli mukava yllätys nähdä Tiina ja Arto kera Ilonan. Ilona pyörähteli viereisessä kehässä, koska keltaisilla dogeilla oli eri tuomari. Arto oli ihanan ystävällinen pidellessään vuoroin Carmenia, vuoroin Hermannia, kun minä handlasin näitä kahta vuorollaan kehässä. Myös Julius käväisi moikkaamassa. Oli vain "seuraneitinä" ei itse näyttelyyn ilmoitettuna. Minut nähdessään oli Juliuksella sama El-Hysterix -tervehdys kuin aina.

Mikkeli International Show
Hermann BOB and CACIB, Carmen Very Good/1.

For an active sire the day was full of bitches odors. My own darling and calm 6,5 years old Hermann behaved like Ernie Elephant 1-year-old. In the ring he used all step styles there are and his speed was enormous. I was having trouble keeping up with him and I am a fast runner. We also had slight different opinions on which direction to go. I know my own dogs and can read Hermann like an open book so I was able to stop one disappearance from the ring and one attempt to go after a bitch - that bitch was our own Carmen. This wild pony act was at times according to show etiquette since the judge was able to give the critique. Hermann's Indian name today was "Bouncing Elephant High On Hormones".

It was a nice surprise to see Tiina and Arto in the show with Ilona. Ilona was in the next ring since fawn danes had a different judge. Arto was so kind in holding Carmen and Hermann while I was handling one or the other in the ring. Julius-greyhound was also at the show as a tourist. It was nice to see him and he had his El-Hysterix greeting for me like he always has.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOS and CERT (her 21st).
Hugo (Herdolf Qui-Gon Jinn) Very Good/1. Due to hot weather Hugo has fasted and his beautifull mass was disappeared. Takes a bit time to gain it back.

Rusutjärven uintireissu/Swimming with Arvid and Fiona at Lake Rusutjärvi
Kävimme uimassa Fionan ja Arvidin kanssa. Fiona rakastaa uimista, mutta Arvidakselle tämä oli meidän kanssa ensimmäinen kerta vedessä. Onnistuin saamaan muutaman kuvan, mutta "filmi" loppui siinä vaiheessa, kun Arvid veteli jo vähän tyylikkäämpiä vetoja vedessä.

We took Fiona and Arvid for a swim. Fiona loves swimming but for Arvid this was the first time in water. I managed to get some photos but the "film" ran out and the shots where Arvid is swimming in a more proper way will have to wait for the next time.

Jos jokea voisi taluttaa hihnassa, se tuntuisi juuri samalta kuin Höpönassun kanssa kulkiessa. Höpönassu soljuu kuin iso ja rauhallinen joki rinnallani ja väri on kuin talvisella täysikuulla. Voiko olla kauniimpaa?

The most beautiful comments of a Blue Great Dane
This dog in question is in one way or another related to our family. Let's call the dog or bitch by name "Doggie". Identity of the dog will be revealed later.

If one could walk a river it would feel exactly the same as walking Doggie. Doggie moves like a giant and peaceful river beside me and the color resembles wintery full moon. Can there be anything more beautiful?

Viime viikolla oli Super-Seppo - Igon isäntä - käymässä ja kahvilla olohuoneessa. Anneli tuli tyylikkäästi olohuoneeseen ja asettui vastapäiselle sohvalle Seposta. Jäi siihen makoilemaan, eikä yrittänytkään paeta mihinkään piiloon. Anneli on nähnyt Seppoa useasti viimeisen kahden vuoden aikana ja ilmeisesti nyt todennut, että ei hän mitään pahaa tee.

Perjantaina oli Eva meillä Heron kanssa ennen lonkkakuviin lähtöä. Evan tullessa sisälle Anneli odotteli minun tulevan kotiin ja koska Eva on sangen pienikokoinen, hyvin hoikka ja vielä vaalea, niin Anneli tervehti iloisesti ja hyppeli aikansa Evaa vasten ja antoi rauhassa paijailla, ennen kuin huomasi ettei tämä olekaan Mami. Tämän jälkeen kävi olohuoneen sohvalle ja jäi siihen makoilemaan.

Nyt tiistaina oli tuttavapariskuntamme käymässä meillä kylässä kahden esi-teini-ikäisen lapsensa kanssa. Nuorimmainen on poika, joka kävi meillä yksin sisällä, meidän muiden ollessa puutarhassa, oli hetken kuluttua havainnut Annelin tulleen eteiseen ihan pojan viereen ja antanut silittää siinä pitkän aikaa. Anneli, joka on aina yli kaiken pelännyt lapsia!

Anneli-greyhound takes giant steps with people
Just recently has Anneli started to win her fear against new people and has become willingly from her safe place to see visitors when they are at our house.

Last week Super-Seppo - Igo's master - was visiting us and having a cup of coffee in our living room. Anneli came to the living room and set herself to one of the couches just opposite Seppo. She stayed there and wouldn't try to hide anywhere. Anneli has seen Seppo many times during the past two years and evidently now decided that he will not harm her.

On Friday Eva was at our house with Hero. When Eva entered the house Anneli had waited for me to come home from work. Eva is quite tiny by built, very skinny and blond (much like me, although smaller) and when she came inside Anneli greeted her like she does with me. She let Eva pet her for quite some time before she noticed that this is not Mom. After this she went to the living room couch and stayed there.

Now on Tuesday our old family friends with two pre-teenagers came over. The youngest son went inside by himself while we others stayed at the garden. Very soon had Anneli entered the hall, placed herself right next to this boy and let him pet her for a long time. Anneli, who has always feared children!

Karjaalta toin pikapikaa näyttelycombon kotiin ja lähdin Turenkiin AgiRotu-kisaan Adolfin kanssa. Tai no, Adolf oli jo paikalla ET:n kanssa ja minä tulin sinne vain handlaamaan, ET:n ottaessa valokuvia.

Joukkueessamme oli jo kaksi doggia, joilla oli virallinen tulos agiradalta, joten meidät laitettiin vaativampaan luokkaan. Nähtyäni radan (johon oli minulla muuten vain 15 min aikaa tutustua sivusta, edellisten joukkueiden suoritusten ollessa käynnissä) meinasi tulla pupu pöksyyn.

Adolfin ja minun vuoro oli joukkueessa kakkosena. Pompo-Adolf odotteli ihan viileästi vuoroaan, mutta kun tuli aika ottaa panta pois kaulasta, niin Adolf säntäsi kuin raketti toiselle puolelle rataa katsomaan ET:tä. Meikäläinen polki jalkaa ja huusi Adolfia takaisin, mutta vasta kun ET sanoi Pompolle, että mene mamin luo, tuli Adolf takaisin. ET:n vieressä olleet tädit olivat olleet kauhusta kankeina Adolfin syöksyessä sinne suuntaan ja Adolfin lähdettyä olivat todenneet, että "kyllä vähän pelotti".

Ensimmäinen este meni hyvin, kakkosena ollut rengas jätettiin suosiolla väliin. Siitä oli valitettu jo aiemmin tuomarille, koska fysiikan lakien mukaan ja kaikkien mittausten jälkeenkään Adolf ei olisi siitä mahtunut läpi. Kolmosena oli pituuseste, se suoritettiin ongelmitta. Neljäntenä oli kepit ja niitä tahkottiin kolmeen kertaan. Lopulta Adolf rupesi kuumenemaan niin paljon, että katsoin parhaimmaksi suojella itseäni mahdollisilta vaurioilta ja lähdimme eteenpäin. Viides, kuudes ja seitsemäs este olivat hyppyjä, kahdeksas oli putki. Adolf suihki putkeen vauhdilla - väärästä päästä. Ei muuta kuin uudelleen. Yhdeksäs oli este, samoin kymmenes, yhdestoista puomi, jolle Adolf meni vauhdilla, tosin hidastaen keskivaiheilla. Kahdestoista oli hyppy, samoin kolmastoista. Neljästoista oli putki, joka meni heti ekasta yrittämästä ruttuun, joten joku ratahemmo tuli sen lopulta laittamaan auki. Viidestoista oli este, kuudestoista keinu. Keinussa ollaan oltu edellisen kerran neljä vuotta sitten, mutta tämä meni vauhdilla, ei tosin vissiin ihan täydellisesti. Seitsemästoista este oli muuri, kahdeksas- ja yhdeksästoista este hyppyjä. Näissä kahdessa viimeisessä pääsin vasta Pompon vauhtiin mukaan.

En päässyt missään välissä tekemään ihan oikeita kurssilla harjoiteltuja ohjauksia, lähinnä sen takia, että muutoin olisi hampaat tarttuneet käteen ja se tekee kipeää.

Oli itse asiassa hyvä, että tulin paikalle vasta ihan viime minuuteilla, niin en ehtinyt jännittää suoritusta lainkaan. Pienessä paniikissa rataa kyllä yritin opetella ja olinkin koko ajan kartalla sen suhteen, että mikä on seuraava este ja mistä suunnasta sinne tulee mennä.

Lopputulostamme K-18 - joukkueellemme en nähnyt poistuessamme paikalta, en myöskään yksilösuoritusten pisteitä. Ne löytynevät Agility Sportbulletinin sivuilta muutaman päivän kuluttua.

Adolf oli hyvin tyytyväinen. Oli joukkueemme vanhin jäsen, koska plakkarissa 7,5 vuotta. Kolmas AgiRotu-kisa ja ensimmäinen minun ohjastamana. Linkki kuvagalleriaan.

Aiempina vuosina olen mm. erilaiset kiitokset esittänyt eri keskustelupalstoilla, mutta nyt olen siirtänyt niitä tänne, koska kaikki ne lukijat eivät välttämättä käy juuri niillä palstoilla missä minä pyörin säännöllisen epäsäännöllisesti.

ET siis piti totaalisen vapaapäivän ja lähti Hankoon katselemaan veden alle jotain hylynraatoa. Meinaa ruveta kuulemma pitämään muutaman kurssinkin taas vuosittain. ET on PADI-instructor sekä IANTD- tekniikkasukelluskouluttaja (TRIMIX- ja NITROX-seoskaasut). Nämä ovat sellaisia, jotka menevät minulta yli hilseen korkealta ja kovaa. Olen ET:n kouluttajauralla tähän mennessä pisimpään kurssia käynyt oppilas. Minulta se vei vaatimattomasti viisi vuotta. Ongelmahan oli se, etten halunnut laittaa päätä pinnan alle. Tämä hieman vaikeutti prosessia. Suoritin lopulta kurssin hyväksytysti, ollen hyvä oppilas sen jälkeen, kun suostuin pääni veden alle tunkemaan ja plakkarissa on PADI OWD-kortti. Suomen vesissä en sukeltele, ainoastaan lämpimissä maissa. Tähän mennessä se on ollut Israelin Eilat. Nykyään ei riitä aika, eikä mielenkiinto koiraharrastuksen ohella.

Laskuvarjohyppyä ei meidän perheessä kyllä aloiteta uudelleen. Johonkin minä sentään vedän rajan. Myin oman varjoni ja muut kamat siinä vaiheessa kun menimme naimisiin. Laskuvarjokerholla me olemme tavanneet aikoinaan. Meistä minä olen se kokeneempi vapaaehtoisesti lentävästä lentokoneesta neljän kilometrin korkeudella poistunut, ET tuli kurssille muutama vuosi myöhemmin. Tästä siis jo 14 vuotta aikaa.

Hyppykoneisiin mahtuu SLK:n Twin Otter, museokone DC-3, parit pikkukoneet sekä muutama helikopteri. Kuumailmapallosta hyppääminen jäi väliin, enkä sitä aio toteuttaakaan enää. Vaaratilanteet ovat aina kiehtova asia ja kuten arvata saattaa, olen onnistunut toheloimaan vähän siellä sun täällä. Hypätessä oli minun henkikarvani parin sekunnin päässä päättymisestä vielä oppilasaikana - olin niin sanotusti tulossa tonttiin. Tässä sitä vielä ollaan eli se juttu päättyi onneksi painelaukaisimen johdosta onnellisesti. Sen olisi vain pitänyt toimia paljon korkeammalla, eikä vasta puun latvojen tasalla. Jatkoin kurssin loppuun, sain lupakirjan ja olin mukana myös PM naisten 23-way ennätyshypyssä 90-luvun alkupuolella. Tästä taustasta johtuen Copterlinen onnettomuus kosketti aivan liian läheltä.

Kiitos Jarille nostoavusta ET:n kanssa. Meillä tytöillä olisi ollut aika tiukat paikat näiden jässiköiden kanssa.

Four brothers were at hip and elbow x-rays today. These are results that are being sent to the Kennel Association. How they review them is another story. As we all know, they can change.

Thank you Jari for helping with lifting the dogs on the X-ray table with ET. It would have been very heavy for us girls.

Herdolf Darth Sidious "Atte" - lonkat A/A, kyynärät 0/0 = hips and elbows excellent
Herdolf Darth Vader "Hero" - lonkat A/A, kyynärät 0/0 = hips and elbows excellent
Herdolf Qui-Gon Jinn "Hugo" - lonkat A/A, kyynärät 0/0 = hips and elbows excellent
Herdolf Nute Gunray "Arvid" - lonkat B/B, kyynärät 0/0 = hips good, elbows excellent

Our 8th Anniversary. Together we have been for 14 years.

Julius (Parsonage's Regal Dentist) oli paras suomalainen uros ja sijoittui kolmanneksi pistein 480, saaden niin ikään SA:n. Kilpailuluetteloon poika oli merkitty jostain syystä vielä meidän perheen omistukseen. Näin asia ei enää ole. Jo puolen vuoden ajan on uusi omistaja ollut Tiina Katalkin, joka on puolisonsa Arton kanssa erittäin ihastunut Juliukseen ja poika on todella hyvissä ja harrastavissa käsissä. Palkintopallille nousi täten Tiina Juliuksen kanssa, vaikka Tienhaaran nimellä sinne kuulutettiin.

Muut tulokset löytyvät pisteineen keskustelupalstaltani juoksu-kohdan alta.

Narttuja oli ilmoitettu kaikkiaan 8 kappaletta, mutta paikalla oli vain 6. Uroksia oli ilmoitettu ja paikalla 9 kpl:tta. Urokset ja nartut juoksivat omissa luokissaan ja kummallekin sukupuolelle jaettiin omat tittelit.

Maastokisat olivat kaksipäiväiset (greyhoundit juoksivat sunnuntaina). Kaikenkaikkiaan kisaan oli ilmoitettu liki 300 koiraa 12 eri maasta. SVKL lahjoitti kaikille osanottajille t-paidat. Keski-Suomen Vinttikoirayhdistys oli jopa maksanut jäsenistönsä koirien ilmoittautumismaksut kisaan (Julius kuuluu nykyään tuohon seuraan).

Alkuerät juostiin B-radalla, jonka pituus oli 800 m. Finaalit juostiin A-radalla, jonka pituus oli 750 m. Päivä oli hyvin kuuma ja koirille raskas.

Me lähdimme Fionan kanssa matkaan aamulla klo 5.00 ja palauduimme kotiin klo 21.00 aikoihin. Eläinlääkärintarkistus aamulla alkoi klo 6.00, ensimmäinen startti klo 9.00 ja finaalit klo 13.30. Greyhoundit aloittivat ensimmäisinä.

Fiona oli nartuista vanhin ja selkeästi näkee, että alla olevat useat startit mm. radalta, sekä ikä alkavat jo painaa. Intoa riittää edelleen, mutta vauhti rupeaa hidastumaan. Nuoremmat jaksavat painaa nopeammin. Eihän Fiona koskaan ole mikään superraketti ollut, mutta tasaisesti sijoittunut koko ajan eri kisoissa, starttivarma ja helppo & ihastuttava koira. Kauneushan on katsojan silmissä, mutta on Fionalla näyttelystäkin peräti yksi serti. Palautumiseen menee nykyään selkeästi runsaasti enemmän aikaa. Kaksi starttia saman päivän aikana - vielä noin pitkiä osuuksia - sekä kuuma keli hieman pelotti, mutta hyvin tuo taas lopulta meni. Pääasiahan on se, että koira ei loukkaannu kisoissa.

Juliuksen suoritus oli erinomainen. Finaaleissa virolainen uros yritti purra kesken kaiken, mutta Julius ei tätä noteerannut millään lailla, ei edes päätään kääntänyt, vaan jatkoi tyynen rauhallisesti matkaansa jättäen kilpakumppanin taakseen.

Kiitos jälleen Artolle ja Tiinalle mukavasta seurasta. Julius teki ne "tyhmä-Olavit" uittopaikassa, jossa rauhallisesti käveli rantaveteen, asettui makuulle ja rupesi litkimään samalla vettä.

Todettakoon tässä, että taivaalla tarkoitan Mainostoimisto Taivasta, ennen kuin tästä joku kauhistuu tai vastaavasti ilostuu.

Töiden jälkeen kotiin tultuani odotin totuttuun tapaan Hermannin kotiintulotoivotuksia. Mitään ei kuulunut. Sisään päästyäni eivät ikäpojat olleetkaan ovella vastassa. Nuorin versio Arvid piteli laumaa hallussaan. Hämmentyneenä ja jo hieman paniikissakin ravasin ympäri taloa etsien Tolppakorvaa. Olisiko takaovi saatu auki ja pojat lähteneet vaellukselle? Kaikista muista sen olisi voinut jopa uskoa, mutta ikäpojista ei. Vähällä oli, etten soitellut CSI:tä, KRP:tä, pelastuslaitosta, Vet-Heliä ja poliisia paikalle. Soitto ET:lle ja selvisi, että hän oli vain unohtanut mainita, että nappasi pojat mukaan töihin tänään.

Kyllä ilta tuntui pitkältä ja tyhjältä, kun nämä kaksi suurta persoonaa puuttuivat näkösältä. Pompolla ja Tolppiksella oli ollut todella kivaa päivän retkellä ja olivat illalla säikäyttäneet Taivaan siivojaan niin pahoin, että kirkumisesta olivat lasit helisseet. Mikäli Taivaan emäntä ihmettelee Oltermannin mysteeristä katoamista, niin syylliset löytyvät Hupakosta.

ET took Adolf and Hermann to Heaven

Let's make it clear, that by Heaven I mean Advertising Agency Taivas (Taivas = Heaven) before someone thinks something awful has happened or on the other hand, becomes glad over this information.

After work and at our front yard I was waiting for Hermann's greetings. I heard nothing. When entering the house "oldies" (Adolf and Hermann) were not at the door. The youngest version Arvid was in charge. I was a bit confused and then almost in panic ran through the house searching for my Giant. Would the back door been open and boys gone for a romp? I could believe that from any other dog but not from the "oldies". I was so close to contact CSI, FBI, fire department and police but then called ET. He had just forgotten to tell me that he had taken the oldies to work today.

The evening was so long and empty when these two big persons were not at sight. Adolf and Hermann had had fun. Heaven's cleaning lady almost broke the windows with her screams 'cause she hadn't realized that they were there. And if Heaven's cook wonders where Oltermanni-cheese has vanished - I have the answer.

Midsummer at Airhead (our farm's name in English is translated as Airhead) went peacefully. My mission today was to mow the lawn from fenced dog area. That area is huge. Once I started I couldn't stop and ended up spending several hours mowing the lawn and did it all by myself. Few times I was writing a complaining letter to Husqvarna about easy-usable lawn mowers. Luckily ET heard my cussing and found the problem. Since ET can fix everything it didn't take long before the problem was solved. In the evening the yard looked fabulous, I had 24 blisters and 32 horsefly bites in my body.

Today, at Mid-Summer Eve is exactly 7 years when Adolf - Californian Flower-Child arrived in Finland.

Fiona will represent in Finland's team at European Lure Coursing Competition at the beginning of July. Also Julius will be in Finland's team.

Toivorikkaana odottelin satoa jo tälle vuodelle, hyvä etten korin kanssa ollut heti viikon kuluttua niitä valmiina poimimaan. Ikäväkseni kuulin, että voin yrittää lähes olemattomia kokkaustaitojani näiden hedelmien ja marjojen suhteen vasta muutaman vuoden kuluttua. Kaikki kasvit ovat ET:n hoidossa, sillä minun hortonomitaidoillani tai -taidottomuudellani kuolee ihan kaikki, jopa kaktukset. Siinä muuten selitys siihen miksei meillä ole aitoja viherkasveja sisällä, jos joku on tähän detaljiin sattunut kiinnittämään huomiota. Mikäli minä en niitä ole saanut hengiltä, niin lopun on hoitanut Jupiter.

Despite of our garden destroyer army of dogs we decided to plant some bushes and flowers on our yard. An apple-tree, plum-tree, pear-tree, several rose bushes, rasberry bush and various kinds of flowers have found a place. Some blueberries are supposed to be planted as well. Vegetable garden will wait until next year to appear. However, I have made a place for it with a clearing saw. I love working with it. It is so fund and relaxing.

I was having harvest prospects for this year already and was almost ready to collect fruit and berries to my basket the following weekend after planting. Sadly, I heard, that I can try my almost non-existent cooking skills earliest after few years. All plants and flowers are on ET:s responsibility 'cause everything dies around me, even cactuses, despite of my care or due to it. This, by the way, is the reason why we don't have any real flowers or plants inside the house if anyone has noticed this little detail. If I don't kill them Jupiter-cat will finish the work for me.

Tuurin näyttelyyn ilmoitin oikeastaan sen takia, että olisi samalla mahdollisesti aikaa päästä viimeinkin katsomaan sitä kuuluisaa Keskisen kyläkauppaa, muutoin sinne ei tulisi ajettua. No, nyt se on nähty.

Carmen BOS and CERT (her 19th), Hermann WD-2.
Winston was entered but he stayed at home healing a leg wound. Mika and Minna, however, came to the show site. Thank you, once again for a nice day and help with the dogs.

Tavoistani poiketen päätin tämän kevään aikana kääntyä kunnallisen terveyshuollon piiriin, mutta varsin laihoin tuloksin. Konservatiivinen estohoito ei toimi ja markkinoilla olevista täsmälääkkeistä saan vakavia sivuvaikutuksia (ensiapu pitää olla lähellä). Arvauskeskuksessa nostettiin kädet pystyyn, todettiin liian hankalaksi tapaukseksi, eikä edes yritetty mitään hoitoa (kohtauksiin kyllä saan päivystyksessä kipupiikit). Kiireellinen lähete neurologille poiki ajan vasta kolmen kuukauden päähän. Vasta silloin olisin mahdollisesti jotain hoitoa saanut.

Pääsin vinkin antaneen henkilön nimeämälle kiireiselle professorille yksityisvastaanotolle yllättäen nopeasti peruutusajalla ja voin viimein huokaista helpotuksesta, että tähän erittäin vaikeaan ja vaikeastihoidettavaan migreeniin on lopulta joku paneutunut kunnolla. Ensimmäistä kertaa elämässäni migreenini on otettu asiantuntevasti ja hoitoon paneutuen. Estolääkitys on jo nyt auttanut huomattavasti.

Kohtauksen alkaessa ja varsinkin sen ollessa päällä voi käytöstäni nätisti sanoa über-bitchmäiseksi. En edes itse haluaisi olla silloin seurassani. Vain toinen migreenipotilas voi tietää mistä puhun ja millainen olo on. Kohtaus tulee valitettavan usein koiranäyttelyissä (viikonloput yleensäkin kohtausaltista aikaa, kesäkuukaudet suoranaista tuskaa) ja lukemattomat ovat ne kerrat, kun olen kotiin ajanut kohtauksen kourissa. Migreenin hoidon suhteen näyttää elämä kerrankin valoisalta ja katson luottavaisena tulevaisuuteen.

Million thanks for a special person for a hint to a top neurologist (I will not mention anyone's name, person is related to dogs and s/he know who I am talking about). I got an appointment for this busy professor quite suddenly when someone else had cancelled an appointment. For the first time in my life I can sigh of relief that someone is taking care of this miserable migraine which is severe and very difficult to treat. With preventative medication my symptoms seem to be better already. Under the attack my personality changes and I remind über-bitch (kind way of expressing my behavior). I wouldn't even want to be around me at that time. Only a fellow migraine patient knows what I'm talking about. Unfortunately, my migraine hits me usually at dog-shows (at weekends which is even normally the time of attacs) and countless are the days when I have driven home in pain. Sun is shining in my life what comes to migraine treatment.

Hermann voitti valioluokkansa erinomaisella, mutta ei sitten muuta. Veljenpoika Hollannista avoimessa luokassa vei voiton. Hienoa jälkeä on myös veli periyttänyt.

Carmen sai erinomaisen ja oli luokassaan kolmas.

Muumi oli junnuissa ET:n esittämänä ja sai erittäin hyvän.

Säännöt olivat erilaiset kuin normaalisti, joten piti silmä tarkkana seurailla kuka kutsutaan kehään kilpailemaan mistäkin. Hermostuneisuutta oli aistittavissa handlereiden kesken ja toiset näemmä vaativat koiralleen viiden metrin hajuraon eteen ja taakse. Toista kertaa ei toisen koiran handleri käy Hermanniin kiinni ja rupea vääntämään kuonoa, se on varma! Onneksi Hermannilla on hyvät hermot, eikä ollut tuosta kuonosta vääntämisestä moksiskaan, minulta meni pasmat hetkeksi sekaisin. Minä odottelin rauhassa vuoroani Hermannin kanssa, jotta mennään jonoasetelmaan, enkä todellakaan tajunnut, että edessä oleva vaatii koiralleen sekä eteen että taakse viiden metrin hajuraon, kun omaa koiraansa rupesi asettelemaan nenäni edessä. Odotin nimittäin, että hän menee edessä olevan koiran taakse, koska siihen väliin ei enää kukaan ollut tulossa. Että hyvää päivää vaan hänellekin.

Hermann won Champion Class with Excellent but nothing else.

Carmen took Excellent and was third in her class.

Momin got very good handled by ET.

Rules were different from normal so everyone had to follow the ring carefully in order to be there when needed. Several handlers were very nervous and some handlers seem to require at least five metres ahead and behind for their dogs. This was the first and only time when a strange person will attack Hermann, that's for sure. I was so surprised of the behavior and went totally blank for a moment. Luckily Hermann has nerves like steel and will not react to attacks like a stranger grabbing his muzzle tightly and twisting it. I was waiting for my spot in line formation with Hermann and did not realize that person in front of me was stacking her dog at the spot she was in requiring three dog's place in front of her and eventually needing the same spot for behind! I was waiting that she would go closer to the next dog since there was no one coming in between anymore. Goodness what behaviour.

Hermann sai erinomaisen luokassaan, mutta ei muuta. Tuomari oli saksalainen. Hermannin olin ilmoittanut lähinnä sen takia, että saisin hänelle ensimmäistä kertaa virallisessa näyttelyssä virallisen jälkeläisluokan, sillä näitä ei enää normaaleissa näyttelyissä ole. Rotuyhdistykset voivat hakea jälkeläisluokkia omiin erikoisnäyttelyihinsä, jolloin luokat ovat virallisia.

Jälkeläisluokkaan vaaditaan jälkeläisiä yhteensä neljä kappaletta ja niiden pitää olla kahdesta eri yhdistelmästä eli tässä tapauksessa kahden eri nartun jälkeläisiä, joissa Hermann on isänä. Ensimmäinen sija ja kunniapalkinto napsahti kuin Manulle illallinen, sillä jälkeläisluokkia ei ollut kuin yksi sinissä dogeissa. Pelkän jälkeläisluokan kokoaminen tuntui niin vaikealta, niin jätimme suosiolla bis-kehän väliin. Ilman Hermannia ei jälkeläisluokan koiria olisi olemassa ja ilman näitä luokassa esiintyneitä koiria, ei Hermannille olisi tullut jälkeläisluokkaa tässä näyttelyssä.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) oli PN-3 ja sai varasertin.

Arvid (Herdolf Nute Gunray) sai EH:n ja oli luokassaan toinen. Atte (Herdolf Darth Sidious) sai myös EH:n ja oli samassa luokassa neljäs.

Adolf (Coleridge's Obi-Wan Kenobi) sai valioluokassa EH:n. Hieno arvostelu, mutta noottia tuli kuluneista etuhampaista. Pojalla on ikää 7,5 vuotta, mutta hampit ovat kuluneet alituisesta keppien natustelusta jo aikaa sitten. Adolf oli ilmoitettu ET:n toiveesta näyttelyyn (kirj. huom).

Hermann received Excellent from a German judge but that's all. Hermann was actually entered only to get an official progeny class for the first time in an official show. Normally we don't have progeny classes any more in our shows but breed clubs can apply for them in their own specialties when they are official.

For progeny class a combination of four dogs is required from two different breedings and in our case Hemann being the sire for two different litters. Hermann got the first place together with an honorary award. This was not a surprise since this was the only blue progeny class in the show. It was so difficult to get progeny to stay in the class so we decided not to go into the bis ring anymore. Without Hermann the owners of the puppies would not have their dogs and without those dogs Hermann would not have had the progeny class.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) went WB-3 and received res-Cert.

Arvid (Herdolf Nute Gunray) got Very Good and went second in his class. His brother Atte (Herdolf Darth Sidious) got also Very Good and went fourth in his class.

Adolf (Coleridge's Obi-Wan Kenobi) got Very Good in the Champion Class. Good critique but comment on his teeth. He is over 7,5 years old and his teeth are worn due to continuous chewing on sticks. Adolf was entered due to ET's wish.

Today was Mom & Hermann Day - just the two of us at a show. Hermann got everyhting he wanted: pig ear, sausage and ice-cream at the show-site. He went BOB and BIG-4. In addition we were interviewed for a local newspaper.

Arvidin tultua takaisin talouteemme, on urosten hoitomahdollisuudet meillä pienentyneet huomattavasti. Liian paljon testosteronia ilmassa on todellakin liian paljon, eikä ajatuksissa ole palautella hoitokoiria kilon paloissa. Arvid tulee muiden kanssa toimeen, mutta ei hyväksy omassa talossamme muita vieraita uroksia. Akuuteissa hätätilanteissa tai niihin verrattavissa olevissa tilanteissa, pääsee edelleen lyhyeksi aikaa hoitoon, mikäli tulee Adolfin kanssa toimeen (Hermannin kanssa nyt tulevat kaikki juttuun) eikä nartuillamme ole kenelläkään juoksua.

Tänä viikonloppuna oli meillä hoidossa Hurmaava-Hugo, joka on todellakin kasvanut isoksi, näyttäväksi ja ystävälliseksi pojaksi. Käytöstavat ovat erinomaiset, kiitos hänen omistajiensa, jotka ovat kouluttaneet Hugon erinomaisen hienoksi pojaksi. Vuorokausi meillä ja kotona sitten näin:

Carmen takes basic obedience classes
In order to train basic obedience with Carmen and that she would know a bit more than our woods and show rings we have participated our local Dane Club's basic obedience classes on Mondays. We are a bit different couple with Carmen (I have noticed ...) since everyone else takes sit - down commands while me and Carmen are staring at each other and thinking that somehow we should blend in. Eye-contact is working perfectly - other commands we are slowly practising at home. She is quite good at obedience.

Sinisten kehä oli 2 tuntia myöhässä.

Herdolf Padme Naberrie (Carmen) BOB and CERT (CAC). At Groups she was picked among the 8 best but handshaked out.
Herdolf Nute Gunray (Arvid) Very Good/2.

Our ring was 2 hours late from scheduled time.

Kävimme välillä kotona pitelemässä sadetta ja sitten uudelleen ryhmäkehiin. Hermann RYP-3.

Näyttelyn jälkeen kohti Hyvinkäätä ja RotuRaceä. Myöhemmin lisää itse tapahtumasta, mutta pikatulosta sen verran, että meiltä kisassa oli mukana vain Carmen (kotona oleva maantäyttö vie niin paljon aikaa, että kaivinkonetta on käytettävä silloin kun se on käytössä ja maata tasoitettava ennen seuraavan lastin tuloa, joten jostain muusta oli luovuttava - tässä tapauksessa luopuminen koski oman Team Vieherikon - Adolf, Hermann, Carmen ja Arvid - jättämistä pois kilpailusta).

Carmen oli joukkueessa nimeltä Vauhtiapollot. Muutoksia joukkueen kokoonpanoon tuli vielä tämän päivän aikana, mutta tiimi saatiin kokoon. Joukkuetovereina olivat "Elli" & Niina Liuska, "Peppi" ja Jatta Säisä sekä "Markku" ja Tanja Ekholm (Markku ensimmäistä kertaa vieheen perässä koskaan). Ajat tulevat ensi viikon aikana Egu:n sivuille, joten niistä ei vielä sen enempää.

Vauhtiapollot ottivat jättisarjassa ensimmäisen sijan. Suoritukset olivat erinomaisia kaikilla joukkueessamme. Niin oli kyllä muillakin doggijoukkueilla, joita kisassa oli kaikkiaan kolme kappaletta. Joukkueet olivat siis Vauhtiapollot, Big Mama's ja Ponille Kyytiä. Palkintopalleille nousi kaksi ensimmäistä joukkuetta ja Ponille Kyytiä joukkue sai palkinnon parhaimmasta ja mieleenpainuvimmasta joukkuesuorituksesta.

Kisassa Carmen lähti kuin nappi takista, ei haitannut edes radan vieressä olleet lukuisat katselijat ja muut koirat. Juostava matka oli 80 m:n suora.

Kiitos kaikille joukkueemme jäsenille. Voitto oli iloinen yllätys. Jokaiselle omat diplomit tuotepalkintoineen ja ruokasäkkeineen oli erittäin hieno palkinto.

Herdolf Nute Gunray aka Arvid Moose got CERT with ET. Their act was somewhat filled with action at some points, at least they both had fun. Arvid went WD-2, grand-dad Hermann BOB and sister Carmen BOS. Carmen (Herdolf Padme Naberrie) also received CERT which was 17th to date.

At groups Hermann went BIG-3.

BreedRace
After the show we took part in Breed Race. There will be more about this event later but just a short announcement that from our house we only had Carmen in this Race. Currently we are doing land work on our property, receiving sand several truck-loads a day and the sand needs to be spread before the next loads, thus something had to be left undone. In this case it meant that our own GD team Lure Breakers - Adolf, Hermann, Carmen and Arvid - had to be left out of the race. I just couldn't have handled it just by myself without ET's help.

Carmen was in a team named Speed Apollos. We had changes in team members even today but managed to have four danes in it. Our team members were Elli & Mrs Tiina Liuska, Peppi & Ms Jatta Säisä and Markku & Mrs Tanja Ekholm. Markku had never even seen a lure before not to mention been at a race. Times and hopefully some photos will be announced at the arranging club's website next week, thus can't say much about those yet.

Speed Apollos took the first place. We won! All races were excellent with every Dane. Other Dane teams - which were all together three - had all very nice races. Teams were: Speed Apollos, Big Mama's and Chase The Pony. Two first mentioned teams were given prizes on the scene and the third team received prize for the most memorable performance.

Carmen chased like fire under her tail and there were absolutely nothing that bothered her - not even several spectators and other dogs outside the track. Race was only 80 metres long.

Thank you all our team members. Winning place was extremely nice surprise. We all got diplomas, some health-care products from one animal pharmaceutical company and 15 kg bag of food. Very nice prize I would say.

Photos: Timo Uola

Fiona sai parikseen näyttelylinjaisen uroksen ja sijoitus oli 1/2 pisteillä 232.

Klo 14.00 alkoivat finaalit, joihin Fiona sai parikseen nuoren ratakiiturinartun. Fiona jäi kakkoseksi tässä suorituksessa, mutta pisteitä tuli 252.

Kokonaispisteillä 484 oli Fiona toisella sijalla saaden SA:n.

EMM-kisoihin olisi paikka ollut oikeutettu ilman tätäkin kisaa aikaisempien suoritusten perusteella.

Ylituomarin kommenttien mukaan rata oli pitkä ja vaikea. Pituutta radalla oli tiettävästi n. 500 m kummallakin kierroksella.

Kotona on erittäin tyytyväinen ja väsynyt greyneitokainen.

Lure Coursing and ELCC-06 Ranking Race
In the morning at 4.30 am my "Lemon" started towards Turku. Vet examination started at 7.00 am and the first start of the day, which was Greyhound start, started at 8.00 am.

Fiona's competitor was a show lined dog and Fiona took the first place with 232 points.

At 2.00 pm started the finals. Fiona's competitor was a young racer bitch and Fiona (much due her age of 5,5 yrs) went second with 252 points.

With the total amount of 484 points Fiona got CC.

Fiona would have been entitled to participate for European Lure Coursing Race 2006 without this elimination race based on her previous results.

The judge at charge told the track been long and difficult. Length was about 500 metres both times.

At home I have a very happy and tired greyhound.

Carmen with the heart of Gold
We went for a heart ultrasound this morning (color doppler, heart auscultation and ECG). She was in all ways healthy and healthy hearted. These examinations are not mandatory but many breeders do check hearts of their Danes.

Maastokisoissa oli kolme osanottajaa. Julius (Parsonage's Regal Dentist), Fiona (FIN KVA-r Willow Rapids Pie In The Sky) ja näyttelylinjainen Best-Looking Bette.

Alkuerissä Fiona sai parikseen Betten ja Fionan pisteet 252 - Beten 226. Julius sai juosta yksin, saaden pisteiksi 260.

Finaaliin menivät Fiona ja Julius. Fiona sai pisteet 245 ja Julius huippusuorituksellaan 281. Mielettömän suuret onnittelut Juliukselle huippusuorituksesta.

Lopullinen sijoitus oli voittajana Julius pisteillä 541 ja serti. Toiseksi tuli Fiona pisteillä 497 saaden SA:n. Julius on elämänsä kunnossa 3-vuotiaana, mutta Fionalla rupeaa 5,5 vuotta lasissa jo pikkuhiljaa painamaan. Nopeudessa ei yksinkertaisesti suorilla pärjää, mutta muutoin aivan erinomaisesti ikäisekseen.

Julius vaihtoi alkuvuodesta kotia ja on Tiinan ja Arton hoivissa Jyväskylässä. Tässä on erittäin onnistunut kodinvaihdos, sillä Juliuksesta on kuoriutunut mestarillinen taituri maastoradalla ja meillä esiintyneet käytöshäiriöt poistuneet. Häiriköintiä ei esiinny ja poika ajaa viehettä virheettä. Enää Juliuksen ei tarvitse yrittää nousta asteikolla ylemmäksi, koska on uudessa kodissaan ainoa uros. Meillähän Julius yritti kiivetä Adolfin pallille, mikä oli tuhoon tuomittu jo alkumetreillä. Adolfin yli ei mene kukaan.

Lure coursing competition
After 4 hours sleep I started for Mikkeli before birds sing. Right before Mikkeli my diesel light started to shine announcing there should be a filling soon. Non-service station refused to accept my teller or credit cards (and yes, I did have money on my account and they both worked in the morning). There was nothing else to be done but try to reach competition site and hope that there would be enough diesel in my tank. Huge thanks for Tiina's parents (Tiina is the current owner of Julius) for bringing diesel for me. I can take all blond jokes and comments for this event.

There were three greyhounds partiticipating to the race. Julius (Parsonage's Regal Dentist), Fiona (Track Champion Willow Rapids Pie In The Sky) and a show-lined Best-Looking Bette.

At the first round Fiona got Bette as her partner. Fiona received 252 and Bette 226 points. Julius ran alone and got 260 points.

In the finals there were Julius and Fiona. Fiona got 252 and Julius 281 with his excellent performance. Fabulous congratulations for Julius.

Julius won with total points of 541 and got a Cert. Fiona went second with 497 points getting CAC. Julius is at his highest peak with the age of 3 years but Fiona is already 5,5 years old and that is starting to show. Her speed is not even close to Julius but other than that her performance is fabulous.

Iso kiitos Netta Peltoselle Hermannin kokonaisvaltaisesta esittämisestä. Ainoastaan Hermannin oikean korvan "varttilokkiasento" paljasti pojan olevan vähän hämillään handlerin vaihdosta.

Hermann BOB - at Groups he was picked as one of the 8 best ones but we left without placement.
Carmen WB-2 and CERT (her 16th).

Huge thanks for Mrs Netta Peltonen for handling Hermann at the breed ring. From Hermann I could see from his right ear placement that he was a bit confused of the change of the handler.

Arvid at race track again. Since 80 m went so well last week I decided to put Arvid for so called short race - 280 m and with the real lure. Start was promising but then his mind changed and he realized Mom is too far back. Without thinking I flipped my shoes off and started after Arvid, encouraging him exactly the same way I did years ago with Hermann. I ran like a rabbit tasting blood in my mouth for the whole 400 metres when Arvid was either after the lure or stopping to wait for me. The audience had fun. Next time I believe we will do better. With Hermann I had to do this 10 times. Let's hope, that I will not have to run the same amount wiht Arvid.

Törvid Sumutorvi, Sumis vaan kavereiden kesken, päästelee varsinkin iltaisin ja eritoten öisin tilavasta rintakehästään lemmenlurituksia Tovelle. Tuo ääni kantaa kauas ja ensimmäisen kerran kun siihen yöllä heräsi, oli hieman paniikki olo, että mitä nyt on tapahtunut. Ääni on todellakin kuin sumutorven ääni. Onneksi Adolf ja Hermann eivät yhdy näihin lemmenlauluihin, vaan elävät sulassa sovussa keskenään. Mutta Arvid, tuo nuoren uroksen valtaisa hurmio ja peräänantamaton päättäväisyys ensirakkaudestaan on huipussaan.

On tullut todettua, että Sumis on äärettömän kekseliäs (sananlaskukin sanoo, että pojasta polvi paranee) eikä poikaa pidättele mitkään ovet. Ei auta minkäänlaiset kahvat, ei eri asentoihin asennetut kahvat, hakaset tai ovipumputkaan. Arvid avaa kaiken. Abloy-lukko ei toistaiseksi ole auennut avaimella, mutta jos sen jättäisi oveen, niin oletettavasti hetken kuluttua olisi senkin avausmekanismi jo keksitty.

Tove puolestaan alkaa jo olemaan hieman tympiintynyt jatkuvaan huomioon ja on muutamaan kertaan paljastanut hohtavan valkoisen hammasrivistönsä Arvidin nähtäville. Lannistaako tämä Arvidin kiinnostusta, no ei todellakaan. Tove on siis vain astetta vaikeampi tapaus tällä hetkellä ja hurmaustehoa täytyy vain lisätä.

Kosiskelurituaali on Arvidilla samaa kuin isällään Adolfilla, eikä kuten isoisällään Hermannilla, joka mieluiten menee suoraan asiaan. Hurmaustyyli on tullut selville, sillä Toven puutteessa Arvidille kelpaisi nyt kuka tahansa myöntyvä narttupuolinen yksilö. Vielä jonkin aikaa saa siis Tove viettää aikaansa pojista erillään tiukasti vartioidussa tilassa.

Spring is the time of love. Nature blooms, smells get stronger and bitches start their seasons. Tove-Momin aka Smiling Spunge has totally concured Arvid's young and virile head with her sensual fragrances.

Törvid Fog-horn - Fogs with friends - sings his love songs to Tove from his roomy chest mostly in the evenings and especially at nights. That song reaches far and the first time I heard it at the middle of the night from my deepest sleep I panicked - what an earth is happening. The sound is really like a fog-horn. Luckily Adolf and Hermann won't join in too often. They live happily together in perfect harmony. But Arvid, that young dog's immense ecstasy and tenacious determination with his first true love is at the highest peak.

It is clear that Arvid is extremely resourceful (like the old aforism: next generation is better) and there are no doors that hold him. It doesn't matter what kind of door knobs we have, what position they are placed or hooks or door-pumps - he can get them all open in a matter of seconds. Abloy lock is the only one that has not opened with a key but if a key was left at his sight he would assumably open that door as well with a key.

Tove seems at this point a bit annoyed at the constant attention and has shown her bright white teeth to Arvid few times. Does this turn Arvid down? Heck, no. For him Tove is now a bit more tougher case to charm and he will turn on the next gear.

Charming ritual is similar with Arvid and Adolf, not like Hermann's who usually goes right to the business and skips foreplay. Charming ritual was seen since with the lack of Tove Arvid is ready to mate with any bitch who would be willing. So for time being, Tove will be kept in a very secure place.

Track racing training sessions started. I took Arvid with me today. He ran like a rocket, chased the bunny and brought it back to me.

Carmen pääsi myös mukaan. Piia Kasperin omalla nartulla on parhaillaan juoksu, joten lupasin auliisti hänelle koiran näihin alkutreeneihin. Piia ihastui Arvidiin ja Arvidin hänelle lupasinkin, mutta sittenpä alkoi Tove-Muumin juoksu vaikuttamaan poikien väliin hieman liian tiiviisti (ja nyt alkoi myös Pilvillä juoksu), joten kaikkia ongelmia välttääkseni sai Piia koekappaleeksi Carmenin.

Carmen ei ole ollut koskaan agiradalla, ei tunne vielä käskyjä ja nyt ohjaajanakin oli toinen henkilö. Alkuhankaluuksien jälkeen (esteet piti Carmenin mukaan alittaa ei ylittää) yhteistoiminta kulki kuitenkin erittäin hyvin (lihapullilla saa ihmeitä aikaan).

Adolf puolestaan toimi totuttuun tapaan. Niin kauan menee hyvin, kunnes tulee hommaan lisää vauhtia. Ja tällöin poika kuumenee. Paikalla olleet näkivät hyvin laimean version kuumenemisesta, tuo on yleensä potenssiin viisitoista. Minulle tuli käteen vain muutama pintanaarmu. Loppuvaiheessa saatiin tehdä omia kokeiluja ja tässä vaiheessa näkyi Adolfin sooloilu ja into kaikkia esteitä kohtaan. Carmen meni tässä vaiheessa Piian kanssa kuin vanha tekijä.

Kotona oli kaksi hyvin onnellisen väsynyttä koiraa. Kauhunsekaisin tuntein odotan ensi perjantain treeniä, sillä nyt Adolf jo tietää, mitä sinne mennään tekemään ja kuumeneminen alkaa jo aiemmin. Jos menee mahdottomaksi, niin kehiin vaihtuu Carmen tai Arvid.

Adolf ei käy kenenkään kimppuun, mutta jos esteen läheisyydessä on toinen koira (uros) joka reagoi kuumenemiseen, niin siinä voi sitten jo jotain käydäkin.

Lauantaina piti kokeilla meillä kotona muutamaa pikku estettä Arvidin kanssa, mutta homma meni puihin massiivisen migreenikohtaukseni takia. Kituutin ensin kotona neljä tuntia ja lopulta vietin paikallisen terveyskeskuksen tarkkailussa ja toimenpiteissä viisi tuntia erittäin vaikean ja vaikeastihoidettavan kohtauksen takia. Annetaan pois, myyydään halvalla tai jopa maksetaan siitä, jos joku tämän migreenin haluaa. Arvauskeskuksista ei ole yleensä ollut kauhean hyvää kuvaa (enkä niitä käytä kuin pakon edessä), mutta täytyy myöntää, että Hyrylän päivystyksessä olen saanut näiden vuosien aikana aina erittäin hyvää hoitoa ja palvelua. Ja pyydän nöyrimmästi anteeksi hoitohenkilökunnalta, jos olen kohtauksen aikana hankala. Tiedän entuudestaan, että über-bitch astuu kehiin migreenin kourissa.

Local Great Dane Club arranged an agility course. I took the bull by the horns and entered Adolf for the course. He loves agility and I wished to have some activity that would bond us more and that would have to be something he adores.

Carmen participated for the first training session due to Mrs Piia Kasper's bitches season. I promised to borrow her a dane for the first sessions. Piia fell in love with Arvid and I also promised him to her. But then Tove-Momin started her season (and Pilvi-greyhound a week later) and this caused a bit tension between the boys. It was safer to avoid any possible confrontations and thus Piia got Carmen.

Carmen has never been to agility track nor seen any of the obstacles, she doesn't know agility commands and this time even the handler/trainer was a strange person to her. After starting problems (obstacles were supposed to be jumped not gone under) co-operation went well. Meat-balls can do wonders.

Adolf behaved like he normally does. Everything is perfect untill there is more speed. Then he gets hyper. People at the event saw a very mild performance of his hyper mood, normally that is 15 times harder. Towards the end Adolf showed his enthusiasm and solo acts. Carmen was doing very well with Piia.

In the evening I had two very happy Danes at the house. I'm waiting next training session with mixed feeling since then Adolf knows what we are going to do. He might behave well or then he can be absolutely horrible.

Saturday I was supposed to try few moves with Arvid at home but the day was catastrophalic due to massive migraine attack. I ended up spending five hours at a local health care centre after suffering four hours at home.

Carmen PN-2, serti (viidestoista), vara-Cacib (ensimmäinen), joka vahvistetaan CACIBiksi, parhaan nartun ollessa jo kansainvälinen muotovalio. Cacibeja kasassa nyt 3 kappaletta.

Hermann BOB and Cacib. He was not in his normal element today. Tove's season causes a bit stress and he has not been eating due to this for few days. At judging he moved like a snail in tar - had also a small rock in his front paw and after removal of the rock the problem was solved. At Best-Dog ring he was already picking up speed (I promised him something, not the moon from the sky - which he would get if he wanted - but something else and I also kept my promise). At BOB ring Mrs Minna Latvala handled Hermann and took him to winning place. Huge thanks for Minna and Mika Latvala for help and company at the show. At Groups Hermann was behaving normally but we were hand-shaked out.

Carmen took WB-2, CERT (her 15th), res-Cacib (her 1st) which will be confirmed as CACIB since winning bitch was already an international champion. This was Carmen's 3rd Cacib.

Hermann BOS and CACIB
Carmen WB-3 and res-CERT
Tove Good (seems that she is starting her first season since she didn't want anyone to touch her rear, teeth examination without problems, thus placement) 21.4. today it was a fact, her first season started. No wonder her behaviour.

Adolf is 7 years today. He is in excellent shape. Aging is visible only from the few grey hairs he has in his muzzle. We all congratulate our birthday boy and wish many more to come.

Hermann ROP (VSP:nä Hermannin tytär)

Boarhunters Wild Vuokko Herdolf (Tove) EH/1 (tuomarin mukaan lupaava narttu, mutta vielä niin nuori, että tästä palkintosija)

Herdolf Padme Naberrie (Carmen) ERI/1 PN-2 vara-SERTI (viides).

Minnalle ja Mikalle taas iso kiitos seurasta ja avusta.

Carmen ja Tove odottelivat autossa sen aikaa, kun meikäläinen kävi pyörähtämässä ryhmäkehissä Hermannin kanssa. Olivat neidot sitten päättäneet, että Máma ei jatkossa tarvitse varoituskolmiota.

In today's show Herdolf Team was present by Hermann, Carmen, Tove and Winston.
Boarhunters Winston Herdolf - cannot be judged (he was determined that today the judge will not check his testicles, thus prize).
Hermann BOB (his daughter went BOS)
Boarhunters Wild Vuokko Herdolf (Tove) Very Good/1 (judge commented that she is very promising bitch but prize is because of her young age)
Carmen WB-2 res-CERT (her fifth).
Carmen and Tove waited in my car while I was in the groups with Hermann. Girls decided that Mom will not need her warning sign in her present car and destroyed it).

Great Dane Club Spring Meeting awarded Hermann with a trophy and diploma for being the best Blue Dane of year 2005.

Iltapäivällä vähän pulkkailtiin.
In the afternoon we did some sledging.

Hugo came for a visit and we went for a long romp in the woods and fields. Due to the weather we got hundreds of good photos. There will be a separate gallery which I will put up as soon as it is up.

Maanantain 20.3.2006 Tampereen seudulla ilmestyvässä Aamulehdessä voi bongata ET:n ja neljä sinistä doggia.

Jotta Mr Murphyä ei unohdettaisi, niin kohtalon oikusta hajosi uudesta autostani hihnapyörä kotiin lähtiessä, joten huominen työmatka tulee olemaan mielenkiintoinen. Ohjaustehostin ei toiminut, mikä oli erittäin mielenkiintoinen kokemus kotimatkalla. Onneksi ei ollut sentään pidempi matka ajettavana.

Junnu-uroksissa Winston (Boarhunters Winston Herdolf) sai tuloksen EH/2. Tuomari ei antanut junnuluokissa oleville koirille kenellekään erinomaista, ei uroksissa eikä nartuissa.

Nuorissa uroksissa olikin sitten kolme veljestä samassa luokassa.
Arvid (Herdolf Nute Gunray) tuli sijalle ERI/2 saaden vara-sertin ET:n esittämänä. Hatunnosto Tanja Hirvelle. Nyt niitä tuloksia näkyy.
Austin (Herdolf Jasen Solo) tuli sijalle ERI/3.
Atte (Herdolf Darth Sidious) sai sijan EH/4. Atte on upeilla lihaksilla varustettu nuori mies, joka itsepintaisesti pitää kiinni linjoistaan =O).

Valioluokassa Hermann vei voiton, ollen lopulta VSP ja sai Cacibin, joka tosin vahvistetaan seuraavalle, koska Hermann on jo KANS MVA.

Junnunartuissa Tove-Mimi (Boarhunters Wild Vuokko Herdolf) oli todellakin nimensä mukaisesti erittäin vilkkaalla tuulella ja sijoittui EH/4.

Nuorissa nartuissa esiintyi Sissi (Boarhunters Victoria Herdolf) ET:n handlaamana erittäin reippaana saaden tuloksen ERI/3.

Avoimissa nartuissa kävi pyörähtämässä Carmen (Herdolf Padme Naberrie) saaden sijoituksen ERI/2.

Tampere All-Breed Int Show
In this international show had Herdolf Show Team several dogs entered. It was a very busy day and huge thanks for everyone who helped to carry the day in timely order.

Winston (Boarhunters Winston Herdolf) was entered in Junior Class and received Very Good/2. The judge did not reward any junior class dog or bitch with anything more than Very Good.

In Intermediate Class we had three brothers:
Arvid (Herdolf Nute Gunray) went Excellent/2 and received Res-CERT handled by ET. Mrs Tanja Hirvi has really received results with Arvid correcting damages caused by the first owner.
Austin (Herdolf Jasen Solo) went Excellent/3. His previous show appearance was from last summer and he has really matured a lot.
Atte (Herdolf Darth Sidious) went Very Good/4. Atte has absolutely fantastic muscles but he seems determined to keep his weight on the skinny side.

In Champion Class Hermann went BOS and received CACIB. Since Hermann is already an INT CH is Cacib confirmed for the res-Cacib dog. Nevertheless, Hermann got the rosette and trophies.

In Junior Bitch Class Tove-Mimi (Boarhunters Wild Vuokko Herdolf) acted truly to her name. She was extremely active and went Very Good/4.

In Intermediate Class Sissi (Boarhunters Victoria Herdolf) was handled by ET and fabulously received Excellent/3.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) went Excellent/2 in her class.

Fionan kisaparina oli Julius. Julius osallistui talvimaastoihin ensimmäistä kertaa ja otti kokonaistuloksissa toisen sijan ja SA:n. Alkuerässä meni kurvit vähän pitkiksi, mutta finaalissa selvästi pojalle syttyi lamppu sen suhteen, että mitä tässä kisassa ihan oikeasti on tarkoitus tehdä. Tähän entisenä omistajana voisi sanoa, että vihdoinkin! Muutto uuteen kotiin ainoaksi urokseksi narttulauman keskelle Tiinan ja Arton luokse on selkeästi tehnyt pojan egolle pelkästään hyvää.

Kiitos Tiinalle ja Artolle Juliuksen tuomisesta kisaan lyhyellä varoitusajalla sekä erittäin miellyttävästä päivästä kisapaikalla. Sertit taitaa jatkossa mennä Juliukselle. Julius on parhaassa iässä ja Fionalla rupeaa jo ikä painamaan.

Winter Lure Coursing
Fiona was in this race for the second time. Last year she received a CERT (CC) and a circulating trophy. Today the situation was a repetition from the previous year. At the first round Fiona's performance was excellent but in the finals Julius was clearly faster. This was Fiona's second CERT (CC) from the Lure Track. After the race we paid a visit at Gramma-Bertta - Fiona's day was perfect.

Fiona's competitor was Julius. This was Julius' first winter lure race, he became second and received CAC. At the first round the curves were a bit problematic but at the finals he was clearly faster and finally understood what the race was about - to chase the lure and not to pick on the fellow competitor. Moving to a new family, being the only dog among three bitches has been the best solution for him and for his ego.

Thank you Tiina and Arto for entering Julius to this competition with a short notice and a very enjoyable day at the track. Julius is at his prime time while Fiona is aging.

Great Dane Club's Southern Finland District rewarded Hermann in their annual meeting as year's best show dog and Hermann received a diploma and the owner a t-shirt with Hermann's picture on it. Special thanks for taking into consideration owner's size.

Pilvi (Doped Hope) turns 3 years today. Change for living indoors has been easy and our Jurassic Park friends are nowadays awfully nice after the schoking start. More suitable name for Pilvi would be Velcro since where there is Vuokko there is Pilvi.

Tove-Mimi (Boarhunters Wild Vuokko Herdolf) oli tässä pentunäyttelyssä ROP-pentu sekä RYP-pentu. Bis-kehässä meidät sitten käteltiin ulos.

Busy weekend. First Finnish Dog Breeder Club's breeder seminar on both days and on Sunday right after the lecture to Puppy Show in Helsinki.

Tove-Mimi (Boarhunters Wild Vuokko Herdolf - Hermann and Boarhunters Tina Turner daughter) went BOB-puppy and BIG-puppy (Best In Group). Over 800 puppies entered to this show. At the BIS-show ring we got a handshake but nothing else.

Keli oli sen verran viileä, että ei koiria voinut koko aikaa autossakaan pitää, varsinkin kun omaan laumaan kuului neljä koiraa, joista yksi pentu ja kaksi jo ns. veteraani-ikäistä (Adolf, Hermann, Carmen ja Tove-Mimi).

Päivä oli myös aivan älyttömän pitkä, sillä käytössä vain yksi kehä. Tämä tietysti oli mukavaa sen puoleen, että ehti nähdä kaikki koirat (jos siihen muutoin oli mahdollisuus), eikä tarvinnut epätoivon vimmalla sahata kahden tai useamman kehän väliä, jos oli useammassa luokassa koiria. TOP-20-kisa pidettiin vielä tämän epävirallisen PVJ & Openin jälkeen, joten päivälle todellakin kertyi pituutta.

Näyttelypaikkoja tietysti on tarjolla rajoitetusti, mutta ideana ensi vuotta ajatellen tuli mieleen seuraavia vaihtoehtoja, jotka katson voivani omille sivuilleni laittaa:
1) Selkeästi isompi halli. Dogit eivät ole pieniä, joten jo ihan koonkin takia tarvitaan tilaa.
2) Näyttelyn ajankohtaa voisi miettiä myöhäisemmäksi, jolloin voisi järjestää näyttelyn ulkosalla. Tässä tietysti tulee vastaan se, että myöhemmin kesällä rupeaa muitakin näyttelyitä olemaan niin paljon, että vaikea löytää sellaista väliä, jossa ei samaan aikaan muita tapahtumia olisi.
3) Parkkipaikkoja tulisi olla hallin läheisyydessä riittävästi. Jos saa auton parkkiin kilometrin päähän hallista, niin tarvitsee olla todellinen rautaisen kunnon omaava pikajuoksija, kun koiria vaihtelee luokasta toiseen.
4) Koiria ei pysty pitämään näin kylmillä keleillä koko ajan vain autossa (vaikka pitäisi takkia päällä) ja varsinkin jos tuo kehään useampaan eri luokkaan koiria, niin ei yksinkertaisesti ole kunnolla edes aikaa niitä vaihdella eri luokkien välillä koko ajan autosta pois ja takaisin. Nimimerkillä neljä koiraa kehässä, kaikki eri luokissa.
5) TOP-20 -kisan ajankohta kaiken PJV & Openin jälkeen on tietysti luonnollinen valinta, mutta jos aamulla ensimmäinen kehä alkaa jo klo 8.00 ja TOP-20 ajankohta oli n. klo 17.00 jälkeen, niin päivä on niin ihmisille kuin koirillekin jo epäinhimillisen pitkä. TOP-20 loppuminen oli n. 19.30, joten siinä vaiheessa rupeaa olemaan mehut pois kaikilta.

Kaiken kaikkiaan päivä oli kyllä onnistunut kaikin puolin. Suuri kiitos näyttelyn järjestelyorganisaatiolle. Homma ei ole helppo.
1) Arpajaispalkinnot olivat erinomaisia ja pääsponsori Royal Canin oli myös sinne arpajaispalkintoja runsain mitoin lahjoittanut.
2) Kaikki osallistuneet koirat saivat ilmoittautumislapun yhteydessä lunastaa Royal Caninilta heidän ständiltään myös pienet ruokasäkit. Todella kiva yllätys, sillä ruokaahan näillä jäteillä kuluu ja varsinkin jos vielä syöttää Royal Caninia, niin tuohan oli mukava lisä.
3) Voittajakoiria oli Royal Canin sponssannut todella runsaskätisesti (näin runsaita ja tämäntasoisia palkintoja ei ole tullut vastaan muualla) ja palkinnot olivat erittäin hyviä ja käyttökelpoisia. Mainittakoon tässä, että ruokaa meidän perheeseen tuli eri voittojen kautta kaikkiaan 51,5 kg, kasvattajaluokasta tuli huomioliivit kaikille voittaneiden koirien omistajille, jotka varsinkin täällä maaseudulla ovat todella kullanarvoisia pimeällä kelillä, sekä kasvattajalle erikseen myös Royal Caninin Breeder's handbook: Canine reproduction. Jopa ne pari pyttyä, jotka saatiin hyllyä koristamaan oli sponsori lahjoittanut.

Ja sitten tuloksiin. PJV & Open on siis epävirallinen näyttely ja kaikki dogit arvostellaan yhdessä eli kaikki värit ovat edustettuina kehissä.

Winston (Boarhunters Winston Herdolf) oli luokassa pennut 7 - 9 kk. Luokkaan oli ilmoitettu kymmenen koiraa. Winston sijoittui sijalle kolme, ollen ainoa "värillinen".

Tove-Mimi (Boarhunters Wild Vuokko Herdolf) oli luokassa pennut 7 - 9 kk. Luokkaan oli ilmoitettu 11 koiraa. Tove-Mimi sijoittui neljänneksi, ollen ainoa "värillinen". Tämä oli neitokaisen ensimmäinen näyttely ja kehäesiintyminen. Reippaasti ja iloisesti häselsi kehässä ja käyttäytyi todella hienosti itse arvostelussa, eikä edes ujostellut. Ihanan hauska ja iloinen neitokainen, jota on ilo esittää.

Junnu-uroksissa luokassa 12 - 18 kk oli mukana Hero ja Igo. Luokassa oli kaikkiaan 12 koiraa ja kaikki sijoittuneet olivat keltaisia. Niin Hero (Herdolf Darth Vader) kuin Igo (Herdolf Han-Solo) käteltiin mukavien arvostelujen kera kehästä pois. Hero on muutaman kerran kehässä käynyt Evan kanssa ja handlaus sujuu hyvin. Samppa oli Igon kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja ensimmäistä kertaa kehässä. Oikein hyvin sujui. Tästä vaan kohti uusia koitoksia.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) oli luokassa juniorit 12 - 18 kk, jossa oli 14 koiraa. Kaikki sijoittuneet olivat keltaisia ja Carmenkin käteltiin ulos ihan kivan arvostelun kanssa.

Adolf (Coleridge's Obi-Wan Kenobi) oli luokassa veteraanit 6 -8 vuotta. Olisin periaatteessa voinut Hermanninkin ikänsä puolesta tähän ilmoittaa, mutta jos ei ole välttämätöntä, niin en viitsi aina poikia kilpailuttaa toisiaan vastaan. Adolf tuli ET:n handlaamana toiselle sijalle ja sai KP:n. Loppusijoitus oli Paras Veteraani 5.

Tämän jälkeen oli vuorossa kasvattajaluokat, jotka olivat suoraan BIS-kehässä. Herdolfin joukkueessa oli Carmen, Hero ja Igo. Sijoitus oli Kennel Herdolf BIS-2. Kiitos Evalle ja Herolle sekä Sepolle, Sampalle ja Igolle, että jaksoitte jäädä tähän kisaan.

Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) oli Open Showssa valiouroksissa, jossa kilpailijoita kaikkiaan seitsemän kappaletta. Lopputulos oli PU-3.

Lopussa osallistuimme vielä Troikka-kilpailuun. Tämä on lähinnä hupimielinen kisa, johon minun handlaamakseni tuli Hermann, Carmen ja Tove-Mimi. Joukkueeni koostui siis kombinaationsta, jossa oli kolme sukupolvea edustettuna. Sijoituksemme oli BIS-4.

Näiden jälkeen alkoi TOP-20 -kutsukilpailu.

Kiitos Minna Latvalalle handlausavusta kehäesiintymisten aikana ja välissä, sillä yksin en olisi selvinnyt kahden koiran kanssa. Sekä Hermann että Carmen saivat kutsun tähän Titaanien Taistoon.

Hermann joutui arpaonnen mukaan jälleen ylimääräiselle alkukierrokselle. Ensimmäisenä kilpakumppanina oli harlenkiiniuros Blockbuster von Schöntal, josta Hermann meni jatkoon. Toisella kerralla kilpakumppaniksi tuli sininen narttu B. Onella, josta Hermann meni taas jatkoon. Kolmannella kerralla vastassa oli keltain uros, joka meni jatkoon ja Hermannin kisa loppui siihen.

Carmenin kilpakumppani oli keltainen narttu, joka meni jatkoon ja Carmenin osuus loppuikin tähän.

PJV & Open Show is an unofficial GD Club Show and all colors are judged together, no color separation.

Winston (Boarhunters Winston Herdolf) was enterd in puppy class 7 - 9 months. There were 10 competitors in his class. Winston's placement was 3rd and he was the only "colored" placed.

Tove-Mimi (Boarhunters Wild Vuokko Herdolf) was also in puppy class 7 - 9 months. In her class there were 11 puppies entered. Tove-Mimi's placement was 4th and she was also the only colored placed. This was her first show and first show apperarance. She was very active and outgoing in the ring and behaved marvelously well while judged.

In Junior Class 12 - 18 months were Hero and Igo entered. There were 12 dogs entered and all placed dogs were fawns. Both Hero (Herdolf Darth Vader) and Igo (Herdolf Han-Solo) were handshaked out with nice critiques. Hero has been to few shows already with Eva and handling is very good. Samppa was in the ring for the first time with Igo and it went very well.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) was enterd in Junior Class 12 - 18 months with 14 bitches. All placed dogs were fawns. Carmen was handshaked out with nice critique.

Adolf (Coleridge's Obi-Wan Kenobi) was enterd in Veteran Class 6 -8 years. Based on age I could have entered Hermann to this class as well but I saw no point entering boys to compete with each other. Adolf wasn handled by ET and they took the second place with honorary award. End placement was Best Veteran 5.

After these there were Breeder's Class which was straight in the BIS-ring. Herdolfin team consisted of Carmen, Hero ja Igo. Placement for Kennel Herdolf BIS-2. Thank you Eva and Hero and Seppo, Samppa and Igo for staying later for this judgement.

Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) was enterd in the Open Show as Champion Dog where there were seven dogs. Placement WD-3.

At the end we participated to Troika. This is a fun class, where 3 dogs from the same owner are supposed to be handled at the same time. I had Hermann, Carmen and Tove-Mimi and the team consisted of three generations where Hermann was the dad and grand-dad, Tove-Mimi daughter and Carmen grand-daughter. Placement BIS-4-Troika.

After all these started TOP-20 competiton based on invitation only for the 20 best Great Danes.

Thank you Mrs Minna Latvala for handling help during the judging since I could not have managed to handle two dogs at the same time. Both Hermann and Carmen got invited for this Show.

Once again based on lottery Hermann was to participate for an additional round. First partner was harlequin Blockbuster von Schöntal of which Hermann continued. At the second round the partner was B. Onella and once again Hermann continued. At the third round partner was a fawn dog and this was the end for Hermann.

Carmen's partner was a fawn bitch who continued and Carmen's judgement was over.

The Gala was very nice. We didn't do anything special what comes to the success but were proud to be the only Blue Dane among the Champion-Of-Champion competition. 100 Show Stars based on the Group and Bis placements were invited of which 52 were present. Our competitor was a Rhodesian Ridgeback and only one of the three judges thought that Hermann was better, thus we lost.

Welcome to the family: Citroën Berlingo, golden by color. Model is the same as with the previous car only manufacturer is different. Photo later.

Kuvassa on "Kaveri" jo siirretty tieltä sivuun ilmeisesti aura-auton toimesta haittaamasta muuta liikennettä. Tämä tapahtui aamulla työmatkalla n. 5 km kotoa, pienellä, auraamattomalla, pimeällä kylätiellä.

Lattakierteessä havaitsin kallion olevan eittämättä törmäyksen kohde ja mielessä ehti hetken käydä ajatus, että tähänkö tämä kaikki loppui. Auto pyörähti vielä nokkakosketusten jälkeen oikean kyljen ja takaosan kautta päätyen ojaan. "Kaveri" meni lunastukseen ja itse selvisin henkisellä hiertymällä ja migreenikohtauksella. Bonukset meni varmaan miinuksen puolelle.

Kiitos naapurin sedälle, joka pysähtyi auttamaan varoituskolmion laitossa ja kyydistä takaisin kotiin. Tokihan se olisi mukavampi tutustua naapureihin ilman tällaisia välikohtauksia.

Etelä-Suomen Hinauspalvelulle ruusut hyvästä ja ystävällisestä palvelusta kuin herra vahinkotarkastajallekin.

My "Partner" started sliding on a slippery road and ended up crashing the rock (on the right side of the photo) in vertical spin. Hood hid the rock first, then the car spinned from the right side and totalled the rear. For a split second I thought is this it? Damages are beyond repair and insurance company will take care of papers. Nothing happened to me besides a migraine after the shock.

Thank you for the friendly neighbour who helped me with the warning signal and drove me home. Naturally it would be nicer to get to know people without these kind of accidents.

Thanks also for the towing company for good and friendly service.

My Sunshine, my Blue Giant and Best Buddy Hermann turned 6 years today. Birthday cake is eaten - hamburger meat and Oltermanni cheese.

Carmen VSP, serti ja Cacib. Serti oli järjestyksessä 14. ja Cacib toinen.

Winston (Boarhunters Winston Herdolf) - Hermannin poika - 1 KP ROP-pentu. Tämä oli Winstonin ensimmäinen kehäesiintyminen.

Erityiskiitokset Minna Latvalalle Hermannin esittämisestä rop-kehässä. Pyyntö tuli parin sekunnin toiminta-ajalla, mutta sujui mallikkaasti. Hauska yhteensattuma; ensin poika rop-pennuksi ja perään isä ropiksi.

Arvidin (Herdolf Nute Gunray) kehäesiintyminen oli emäntänsä Tanjan kanssa kuin hunajaa silmille ja tulihan siihen arvosteluunkin, että hyvin esitetty. Kehän ulkopuolella Arvid taas oli täysin vakuuttunut, että Carmen on hänen elämänsä nainen.

Hermann BOB and Carmen BOS. This was her 14th cert and 2nd Cacib.
Winston (Boarhunters Winston Herdolf) - Hermann son - went BOB-puppy. This was Winston's first time in the ring.

Special thanks for Mrs Minna Latvala for handling Hermann at the BOB-ring. Handling request came with very short notice but went perfect. First she handled son as BOB-puppy and next the dad for BOB.

Arvid (Herdolf Nute Gunray) was handled very smoothly in the ring with his Mom Tanja. He really likes what he is doing with Mom. It was also stated in the critique that nicely handled. Outside the ring Arvid was convinced that Carmen is the love of his life. Boys and hormones!

ET kävi vuosittaisella Kalifornian visiitillä tapaamassa MaraJadea.
ET went over to California for his annual visit.

We got a blue greyhound girl from Ireland today. Her name is Pilvi (Cloud or "being stoned" is the accurate translation of the name in English). Her registered name is Doped Hope. Oh yes, this is just my husband's weird sense of humor which I don't always share. Flight went well. Getting used to our house is going also well. The Great Danes were a shock in the beginning but seemed to be just fine after a while.

TOP-20 invitations arrived for Hermann and Carmen. Show will be held in Lahti on 18 February. Hermann was 3rd on the list as best blue and best colored Dane. Carmen was 16th. Carmen started showing in puppy class in March and from June (for only 6 months) in Junior class.