Hupakossa ja Herdolfissa vuoden 2006 aikana tapahtunutta

Adolf on edelleen Hupakon Hidalgo ja jämpti johtaja. Nassu rupeaa harmaantumaan, mutta vauhti ei näytä hiipuvan lainkaan. Kävimme agilitykurssilla vähän huvin vuoksi ja kesällä olimme AgiRotu-joukkueessa. Hauskinta oli se, että Adolf tituleerattiin tulevaisuuden lupaukseksi vauhdin ja draivin vuoksi (hemmo oli silloin 7,5-vuotias).  Ensi vuonna pyörähtänemme muutamaan otteeseen veteraanikehissä, kunhan tuo virallinen 8 vuotta tulee täyteen huhtikuussa.

Hermann on oma ihana itsensä ja elämäni valopilkku & rakkaus. Hieman harmaata tuohonkin nassuun on tullut. Ainoa toiveeni on saada pitää tämä sininen jättini vielä monta vuotta luonani ja luonnollisesti terveenä. Kehissä pyörittiin taas sen verran, että Hermann on vuoden 2006 paras sininen; jo viidettä vuotta peräkkäin, vaikka Kultadoggipisteytystä muuteltiinkin. TOP-20 –listan kärkipäässä olemme jälleen kerran. Pojan ruuti ei ole kuivaa, sillä kaksi pentuetta saattoi aikaiseksi. Ensimmäinen Carmenin kanssa (yhteensä 7 pentua) ja toinen leasing-nartun kanssa (vain yksi poika). Terkkuja RabbitRushiin Marille ja Asmolle; tuon toisen pentueen ainokainen poika on nimeltään Asmo ja uusi perhe kun Asmon kotiin haki, sanoivat heti, että ”se on ihan Asmon näköinen”. Sanoin jo pari vuotta sitten, että kun yhden greyhound-tytön nimesitte Vuokoksi, niin meiltä tulee sitten tanskandoggi Asmo.

Arvid palasi maaliskuussa takaisin meille kotiin erinäisten sattumusten summana. Tänne tuli jäädäkseen. Kalastettiin ensimmäinen serti näyttelyistä. Joulukuussa oli edessä polven ristisideleikkaus, josta kuntoudumme varmaan vielä pitkään. Meikäläisen ”kesäloma” venyi ylimääräisellä kahdella viikolla, kun piti seurata ettei Arvid niitä tikkejä olisi ruvennut itse aukomaan.

Carmen saavutti Suomen Muotovalion –tittelin ja käsittääkseni omaa tällä hetkellä doggien puolella sertiennätyksen, 26 kappaletta. RotuRacessä meiltä edusti Carmen ja yllätykseksi olimme lopulta voittajajoukkueessa. Carmen on niin ikään TOP-20 –listalla, vaikka osa vuodesta menikin mammalomalla. Syyskuussa Carmen synnytti seitsemän suloista pentua Herdolfin pentulaatikkoon. Synnytys oli varsin tapahtumarikas, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Sektion takia en ottanut toisen pentueen emää meille synnyttämään, koska halusin mahdollisimman stressivapaan ympäristön tuoreelle emälle ja mahdollisuuden toipua sektiosta ilman ylimääräisiä tapahtumia ympärillä. Emänä Carmen oli esimerkillinen.

Leila oli tuosta Carmenin pentueesta se kovan onnen soturi, joka sektiolla maailmaan saapui. Oli koko ajan se pahnanpohjimmainen, mutta ET:n lellikki. Ei siis sinänsä ihme, että ET halusi jättää Leilan meille kotiin. Pentuenergiaa on talossa taas yllin kyllin. Leila on erittäin vilkas, energinen, älykäs ja iloinen pentu. Eipä tuo ulkomuotokaan ole hullumpi. Leila palvoo maata Arvidin tassujen alla.

Tove-Muumi löysi oman kodin kesällä ja muutti hyvän ystävättäreni perheen pariin heinäkuussa. Tove pyörittää ihan omaa showtaan ja on kotiutunut täydellisesti. Eipä olisi silloin kahdeksan vuotta sitten Ruoholahdessa uskonut, että Marialle päätyy Hermannin tytär Xeren kaveriksi.

Luca-poika oli ainoan ulkomaanmatkani tuliainen. Unkarilaisvahvistus ei jäänyt asumaan meille, sillä meillä on testosteronia ihan tarpeeksi kolmen uroksen kohdalta. Lucalla on todella mukava perhe ja näemme poikaa piakkoin kehissäkin.

Sissi (sijoituskoira) vaihtoi alkuvuodesta kotia. Valitettavasti Sissi menehtyi vaikean sairauden murtamana vain puoli vuotta kodinvaihdoksen jälkeen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että sitä on vieläkin vaikea käsittää.

Hertta (sijoituskoira) siirtyi sijoituskotinsa omistukseen. Merjan kanssa kaikki sujui äärettömän hienosti koko ajan ja olen erittäin iloinen siitä, että Merjan kanssa tutustuimme, vaikkakaan emme pentuihin asti päässeet. ”Elämä on”. Hertalla tuli juoksut kolmen kuukauden välein ja aina ne päätyivät kohtutulehdukseen. Yhteistuumin Merjan kanssa päädyimme siihen, että Hertta steriloidaan.

Fiona kisaili tänä vuonna vain vinttiliiton alaisissa kisoissa ja tarkemmin maastossa. Arvokisoista Euroopan Maastomestaruuskisoissa ylsi sijalle viisi. Fionalla rupeaa ikä jo painamaan sen verran, että jatkossa hyvin tarkkaan katsotaan mihin kisoihin mennään – ja mihin enää päästään – kun kuusi vuotta tulee tammikuussa täyteen.

Anneli piti välivuoden kisoissa. Tänä vuonna erityisesti on Anneli yllättäen halunnut tutustua uusiin ihmisiin, eikä pidä kaikkia enää pelottavina. Kolme vuottahan tässä vasta on mennyt, mutta nyt uteliaisuus selkeästi voittaa pelon.

Pilvi saapui Irlannista alkuvuodesta. Ulkonäkö oli alussa sitä luokkaa, että olisi tunkenut kirsunsa sähköpistokkeeseen ja ottanut permanentin koko kroppaan. Karva on vaihtunut ja neiti näyttää ihan rotuiseltaan. Intiaaninimeltään Kulkee Pitkin Seiniä, mutta muutoin hauska tapaus. Treeneissä käytiin sen verran, että sisälaitaviehe ei tuota ongelmia. Pilville on etsinnässä oma koti ja näyttää siltä, että tammikuussa lähtee ”koeajolle” seuraneidin virkaa varten.

Julius puolestaan löysi ihannekodin helmikuussa. Alkujaankin ongelma oli siinä, että Julius halusi meillä Kalifiksi Kalifin paikalle – eli siis Adolfin yli – ja Juliuksen parasta ajatellen oli uusi koti löydettävä, ennen kuin päätyisi kilon paloiksi. Nykyään Julius asustaa kolmen neitokaisen kanssa ja on ainoa uros taloudessa. Olemme vuoden aikana tavanneet maastokisoissa tai sitten ennalta suunnittelematta näyttelyissä. Maastokisoissa Julius on hakenut sertin toisensa perään ja Euroopan Maastomestaruuskisoissa oli kolmas ja paras suomalainen greyhound.

Jupiter-kisumme siirtyi Sateenkaarisillalle 14 vuoden iässä. Taloutemme on tällä hetkellä kissaton.

Hupakkoa on fiksailtu ajan sallimissa puitteissa. Alkukesä meni pihamaan täytössä ja siihen kului aikaa sangen paljon. Kesän aikana saatiin siihen kuitenkin jo ruoho kasvamaan. Kylppäriremppa tuli valmiiksi juuri ajoissa perjantaina, kun Carmen aloitti synnytyksen lauantaina. Sähkökeskuksen vaihto taas ajoittui juuri viimeisen pennun luovutuksen jälkeen. Sisustussuunnittelija on jo alustavasti kämppäämme katsonut ja varmaan ensi vuoden alusta saamme hieman väriä tähän taloon.

Koiranruokapuolella otin Acanan käyttöön ja toimin myös sen itsenäisenä jälleenmyyjänä. Olen myös Hau.fi –verkkokaupassa klubiedustajana ja sitä kautta on jälleenmyynnissä Josera-ruokaa, petejä, pantoja, leluja ja herkkuja.

Vähärasvaisen lihan suhteen löysin uuden toimittajan ja siitä teen omakustannushintaan kimppatilauksia jatkossakin.

Tänä vuonna olen liikenteessä ollut totaalinen blondi. Yksi auto lunastukseen, polttoaineet loppuu vähän siellä sun täällä, rempat autoon on aina vähän suurempia: tyyliin ”kyllä tämä ajopeli jää nyt tänne, ei tällä voi ajaa”. Lottovoitto on tilauksessa, jotta saisin alleni jälleen bemarin – X5 olisi varmaan passelikokoinen. Värillä ei väliä, kunhan se on punainen.

Vapaa-aika – jos sitä joskus on ollut – menee käsitöiden parissa (nekin kyllä koirille tai koira-aiheisia) tai kirppareilla/kierrätyskeskuksissa/huutokaupoissa. Olen tehnyt aivan käsittämättömiä löytöjä vuoden aikana ja löytänyt aivan uusia paikkoja, kun olen saanut vinkkejä ”alan ammattilaisilta”.

Vuosi on vaihdellut ylä- ja alamäkineen. Uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita on solmittu ja muutamia taas purkautunut.

Tikit poistettiin tänään ja mukaan tuli jumppaohjeet jalan suhteen, kipulääkettä ja paremman sanan puutteessa nivelliukastetta. Lihakset ehtivät surkastua leikatusta jalasta oikein kunnolla. Näyttelyura on nyt katkolla, mutta kuinka pitkäksi aikaa - se jää nähtäväksi. Mikään ei kuitenkaan Arvidin arvoa meidän silmissä vähennä. Tekevälle sattuu ja "elämä on".

Arvid got the stitches away
He has been a very good patient. Supervision has been 24 h/day and during the nights either me or ET has slept with Arvid so he wouldn't try to take the stitches away by himself.

We got the stitches away today and received instructions how to train his leg, painkillers and some supplementary products. Arvid's show career is now on a break - for how long, I have no idea. Nothing has changed Arvid's value in our eyes.

Tämän lisäksi Leilan uusi idoli on eno-Arvid. Arvid suhtautuu Leilaan hyvin lempeästi, vaikkakaan ei ihan täysin ihastunut uuden suojattinsa aurinkoiseen palvontaan ole.

Leila thinks she is a big girl already. Drinking bowl is shared with adult dogs and her puppy bowl is not interesting anymore.

In addition, Leila's new idol is uncle-Arvid. Arvid takes Leila gently but is not completely taken by his new fan's sunny worship.

Carmen on Kultadoggipisteissä sijalla 11. Toistamiseen Carmen parhaan 20 joukossa (ottaen huomioon, että sinisiä edelleen on vähemmän kehissä kuin muita värejä).

Kummallekin odotettavissa kutsu TOP-20 -kilpailuun alkuvuodesta 2007 tämän vuoden näyttelymenestyksen vuoksi.

This year's show season over
Despite of change of point system among the blues with Great Dane Society, Hermann is still among the best 10 Great Danes and the Best Blue Dane sixth year in a row. Veteran rings have to wait still, since Pointy Ears will turn 7 in January and our veteran age in show rings is 8.

Carmen is at our Club's list on place eleven. For the second year in a row she is among the 20 best Great Danes (taking into consideration that the blues are still the minority in shows).

Both Hermann and Carmen will get an invitation to TOP-20 competition at the beginning of next year based on this year's show success.

A week ago Arvid started after a deer and came back limping one hind leg. We took him to the leading orthopedic clinic and trauma was diagnosed as (it was very hard to find a correct word but I believe it is this) Anterior Cruciate Ligament Reconstruction which was operated by Over-The-Top -method. Operation was today and it went well. Arvid is at home with antibiotics, painkillers and leg in a light cast. Incision is about 30 cm long. After two weeks we will get the stitches off and get rehabilitative treatment instructions.

Tuon pikku napotadoksen toimia kun katselee, tulee mieleen suorastaan tuskastuttavan elävästi vuosi 1999. Silloin saapui Leilan isoisä Adolf (Coleridge's Obi-Wan Kenobi) elämäämme suuren veden takaa. Uteliaisuus, energisyys, älykkyys ja ulospäinsuuntautuneisuus on suora kopio Adolfista. Ruokahalu peritty Carmen-äidiltä, rakkaus Oltermanni-juustoon Hermann-isältä ja näemmä korvien koko isoäidiltä.

Puppy-pin is empty. At home stays Leila (Herdolf Halley's Comet). I did not plan to leave any bitch at home this time, however, it was ET who made the decision. Choice of name is also ET's. Leila had a lilaque puppy-collar and ET immediately referred her as Leila.

When looking at this puppy it remainds of year 1999 almost painfully vivid. At that year Leila's grand-father Adolf (Coleridge's Obi-Wan Kenobi) arrived behind the Big Water. Leila's curiousness, energy, intelligence and open-mindness is a direct copy of Adolf. Appetite is inherited from dam Carmen and love for Oltermanni-cheese from dad Hermann, and evidently the size of ears from grand-mother.

Onneksi oma yksityisneurologini ei ole samaa mieltä, vaan jaksaa kerta toisensa jälkeen valaa toivoa, eikä pidä minua toivottamana tapauksena, erittäin haasteellisena kylläkin.

Vaihtoehtohoidoista olen käyttänyt vuosien varrella akupunktiota. Ollut itse asiassa useamman kerran neulatyynynä ja siitä on mielestäni ollut joksikin aikaa jonkinlaista apua. Muita vaihtoehtohoitoja en ole kokeillut, mutta olen valmis kokeilemaan mitä tahansa. Kellään mitään ideoita?

There is a difference in service between public and private sector. This was my last visit to public sector in relation with getting preventative medication for severe migraine. Judgement was harsh, hopeless case. Due to several drug allergies and low body weight there aren't anything public sector can offer me anymore. (I'm not anorectic, I have always been very skinny and age or change of diet has not brought me any weight). For migraine attack I will get painkillers at the first aid but other methods are used.

Luckily, my private neurologist has a different opinion. He hasn't treated me as a hopeless case - rather challenging, however.

During the years I have used acupuncture from the alternative health care area and that has brought some help. So far I haven't tried anything else, but I'm free to all suggestions.

Meillä siis oikeasti ei ole näin vilkasta joka päivä, kuin näinä kahtena päivänä meillä käyneet saattavat ajatella.

Latest meat order did not go as it usually goes. I had ordered almost 300 kg based on preliminary orders from other users, however, I only received half of that amount. This time I used a different supplier. At the moment Christmas and ham has the priority but again in January everything should be in order.

People who visited us during these two days picking up their orders: our life is not this hectic normally.

Carloksesta tuli Otto ja lähtöpainona 10,5 kg. Otto sai asuinkumppanikseen rottweiler-tytön.

Lili taapersi reippaasti uuteen kotiinsa ja papukaijan kaveriksi. Uusi omistaja kävi säännöllisesti joka perjantai syntymästä lähtien neitokaista tapaamassa ja aivan ihanasti toi joka kerralla mukanaan ison pinon lehtiä pentulaatikkoon. Lähtöpaino kivat 11 kg.

Leila jää asustelemaan Hupakkoon sukulaistensa keskelle ja pyörittää ET:tä jo tassunsa ympäri mennen tullen.

Tony (with light blue collar) left for new adventures today. Very active young dog who weighed 12 kg today. For now he is called Tony and we'll see will it change. Tony got to live with few cats.

Carlos (dark blue collar) is now called Otto. He is living with a rottweiler bitch.

Lili (hot pink collar) left for her new home and gets to live with a parrot. Her owner came to see her each week.

Leila (lilaque collar) will stay at "Airhead" = our ranch in English and has charmed ET totally.

Time flies. Today I had a vet at our house to check the puppies, give first parvo shot and microchip. Perfect litter all and all.

Sen jälkeen kävin uusintakatsastuksessa (sama katsastushemmo tuli kohtalokseni). Auto meni läpi, mutta tietysti piti vielä jotain lampun hieman väärästä asennosta huomauttaa. Myönnetään, en itsekään ollut kauhean ruusuinen, kun huomasin kuka katsastusmies kohdalleni tuli. Samapa tuo, leima tuli paperiin ja auto kulkee.

Anneli came into the living room and on the couch while we had guests over. She was not relaxed but clearly wanted to have the company. Huge step forward.

Muumi nimittäin tuossa kesän alussa päätti nousta hierarkiassa ylemmäksi ja kävi Annelin päälle. Yhteenotto kesti vain hetken, mutta sillä seurauksella, että Anneli kävi massiivisen leikkauksen läpi ja kisakausi voitiin unohtaa Annelin kanssa kokonaan. Anneli ei tuosta ollut moksiskaan, mutta Muumille jäi ilmeisesti jotain hampaankoloon. Anneli kuuluu meillä jo inventaariluetteloon, eikä tule meiltä koskaan mihinkään lähtemään. Muumin kohtalo jäi siis auki.

Vanha hyvä ystävättäreni käväisi kesällä lomansa alettua meillä kylässä ja lopputulos oli se, että Tovelle reppu selkään ja menoksi. Tässä nyt on hyvä muistaa se, että tunnen Marian kymmenen vuoden takaa ja ET Marian puolison jo neljänkymmenen vuoden takaa, olimme keskustelleet Muumista pitkään jo puhelimessa, joten oli tasan tarkkaan tiedossa mihin Muumi oli menossa. Maria on meillä käynyt aiemmin ulkoiluttamassa Adolfia, Hermannia ja Fionaa kun minä vuorostani muutamaan otteeseen heidän rotikkaa.

Tove siirtyi lähikaupunkiin meidän Adolfin ikäisen rottweiler-uroksen kaveriksi. (Harvinaisen charmantti rottweiler muuten). Sitä ennen siis asunut hyvin suojatussa ympäristössä täällä maaseudulla.

"Kun ensimmäistä kertaa kuulin Tovesta sain sen kuvan, että kyseessä pehmeä ja pieni narttu ja pohdin sopiiko saksalaista tarkkuutta noudattava kasvatustyylini sille, 61-kiloisesta rottweiler uroksesta puhumattakaan.

Toven muutettua meille kävi ilmi, että itse asiassa tyyli hieman pehmennettynä sopii Tovelle paremmin kuin hyvin ja rotikkakin on mitä oivallisin leikkikaveri.

Tove tarvitsi selkeät rajat ja valtavasti rakkautta kasvattaakseen itsevarmuuttaan. Sen alkuun osoittama pieni arkuus onkin kuukausien saatossa muuttunut normaaliksi epäluuloisuudeksi uusia ja outoja asioita kohtaan. Uudet tilanteet, paikat ja tavarat sen kanssa vain on tutkittava ajan kanssa, kiireettä.

Tove on todella persoonallinen ja se on vahvasti läsnä kaikessa mitä perheessä tapahtuu. Juurkin tuo valloittava persoonallisuus on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen ja nautin joka ikisestä hetkestä sen kanssa jokaisella solullani.

Virtaa ja vauhtia Tovesta ei puutu, se paneutuu uskomattomalla tarmolla kaikkeen mitä teemme ja on väsymätön lenkkikaveri. Hyvin nopeasti se on oppinut perusasiat, seuraamiset, maahanmenot, istumiset ja muut kommervenkit. Ainoa tilanne, jossa se voisi olla hieman kärsivällisempi on ruokakipon täyttäminen, se ei millään malttaisi odottaa, että saan ruoan kippoon, vaan söisi mieluusti suoraan säilytystynnyristä. Ruoan suhteen ihan kaikki käy, mitä eteen tarjotaan. Onneksi se ei sentään ahmi ruokaa vaan malttaa silti syödä kaikessa rauhassa :o)

Koko elämäni koiria harrastaneena, joudun nöyrästi myöntämään, että tämä valloittava otus käveli suoraan sydämeeni ja teki sinne pesän itselleen ikuisiksi ajoiksi." MM

Tove Tienhaara = Moomin Miettinen
I get questions of Tove from time to time when visitors have noticed that during their stay they didn't see Tove at all. We called her Moomin but she is nowadays completely Tove. She moved to live with a very close friend of mine, first for a "trial-run" and they all fell in love with her so she stays there.

At spring Tove decided she wanted to move higher in the hierarchy and had a small fight with Anneli. Fight lasted just few seconds but Anneli had to go over a massive surgery and we had to forget her track-racing for this year completely. Anneli did not have any hard feelings towards Tove but Tove seemed to stress over Anneli. Anneli will never leave our house so Tove's situation was open.

At the beginning of summer my friend for 10 years came for a visit with her family and they took Tove home when they left. It is good to remember that I know Maria for long time, ET knows Maria's husband for like 40 years, we had discussed about Tove over the phone, so I knew exactly where Tove was going. Maria has walked our danes earlier while we still lived in the city and I have walked their rottweiler.

So Tove lives in a town not too far from us and lives with a rottweiler dog - about the same age as our Adolf. (The rottweiler is very charming by the way).

"When I heard about Tove for the first time I pictured her a bit soft and a bit tiny bitch and I was thinking how well could she adapt to very german type accurate training, not to mention living with a 61 kg rottweiler dog.

After Tove moved to our house, it was evident, that actually my training method with a tad softer style was more than perfect for Tove and rottweiler is very good playing buddy.

Tove needed strict borders and lots of love to gain more self-confidence. The small scariness has changed into normal suspicion towards new and odd things. (She had lived in the countryside and now moved to city so there were many new elements in her new home). New situations and objects just need to be inspected with time and without rush.

Tove is extremely personal and she is very strongly present all the time on every activity we have in our house. It is just that charming personality that has made a forever lasting impression on me and I enjoy every minute with every cell in my body with her.

Energy and speed are Tove's elements. She puts her whole heart on every matter we do and is never tired jogging partner. She has learned very quickly basic commands like heel, sit, down and a bunch of others. The only time she could be a bit more patient is feeding time. If she was allowed she would eat straight from the food container without waiting a food-bowl to be filled. And everyhting and anything goes what is served for her. Luckily, she eats peacefully and not swallowing with one gulp :o)

Having had dogs all my life, I humbly have to confess that this wonderful creature walked straight into my heart and put her paw-print there forever." MM

Veikkaan, että katsastushemmo unohti yhdestä valosta laittaa merkinnän, kun totesin sarkastisesti toteamukseen "ei sua nähdä", vastaamalla yhtä huumorintajuttomasti, "olen harrastanut lähinnä vain kallioon ajamista saaden auton lunastuskuntoon ja ihan hyvin on minut huomattu".

Naisautoilijalle (ja blondille) on tosi fiksua kommentoida, että vaihdat tosta vaan noi pari polttimoa ja tuot uudelleen vaikka heti maanantaina. Samalla vaihdat talvirenkaat ja heität noi kukkapenkkiin tai laituriin. (Meidän tonttihan on periaatteessa rantatontti, ainakin tällä hetkellä, kun sade on nostanut joen tason sangen ylös - josko siihen nyt sen laiturin sitten tuuppaisi, kerran neljä rengasta siihen olisi heti valmiina?). Juu-u, niitä polttimoita ja renkaitahan olen vaihdellut tosi paljon. Eikös aviomiehet, poikaystävät, pahaa aavistamattomat sukulaismiehet tai huoltamon/korjaamon pojat ole sitä varten? Mulle riittää tankkaus, öljyjen katsominen ja pissapojan täyttäminen. Kaikki muu on korkeampaa matematiikkaan ja menee ohi korkealta ja kovaa.

Pennut ovat saaneet viralliset nimensä ja ne ovat:
Herdolf Hummer Crew (tummansininen poika)
Herdolf Humvee Cruise (vaaleansininen poika)
Herdolf Harmony Cradle (keltainen tyttö)
Herdolf Hayden Crusade (pinkki tyttö)
Herdolf Herbina Cyclone (vihreä tyttö)
Herdolf Herminia Castor (fuchsia tyttö)
Herdolf Halley's Comet (lila tyttö)

Kaikki voivat erittäin hyvin, niin Carmen kuin pennutkin. Mitään ongelmaa ei ole ollut ja Carmen on todella erimerkillinen äiti. Pennut ovat keittiössä isossa pentuaitauksessa ja tottuvat normaaleihin elämän ääniin, kuin myös seuraamaan muun laumamme toimia.

Carmen's FIN CH has been confirmed by Finnish Kennel Association (FKC's own Koiranet -database is updated in two week cycles, so it will be visible there a bit later). Madame Carmen is now officially titled as FIN CH JW-05 W-05 Herdolf Padme Naberrie.

Puppies have received their official registered names and they are:
Herdolf Hummer Crew (dog - dark blue)
Herdolf Humvee Cruise (dog - light blue)
Herdolf Harmony Cradle (bitch - yellow)
Herdolf Hayden Crusade (bitch - pink)
Herdolf Herbina Cyclone (bitch - green)
Herdolf Herminia Castor (bitch - hot pink)
Herdolf Halley's Comet (bitch - violet)

Eveyone is feeling fine - puppies and Carmen. There have not been any problems and Carmen is an excellent mother to her puppies. Puppies are in the kitchen in a large puppy-pin and get used to normal household noices as well as get to see our other dogs and their actions.

Meidän seurassa Anneli on kuin kuka tahansa muukin koiramme, hakee rapsutuksia, on sosiaalinen, äärimmäisen utelias, seurallinen, osallistuu toimintaan ja on vauhdikas hännänheiluttaja & hymyilijä. Anneli on saanut täysin rauhassa ja ilman pakotteita tutustua tai olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Selkeästi muutama "vakivieras" on todettu vaarattomaksi ja luonnollinen uteliaisuus vienyt voiton.

Töitä Annelin kanssa on tehty ja ihana huomata, että se on myös tuottanut tulosta. Mihin asti vielä tulemmekaan vuosien kuluttua pääsemään?

Anneli is making progress again
As unbelieveable as it may sound, today Anneli took a treat from my friend Mervi's hand and ate it peacefully about two metres away from her. So far, Anneli has not had courage to take any treats from a stranger but now it happened. This is a huge progress, considering how scared Anneli has been towards strangers when she came to live with us three years ago.

Among us Anneli is like any other our dog, she wants scratching, is social, extremely curious, participates in every action and wags her tail & smiles. We have given Anneli space to get to know new people as she wants without forcing her to do anything against her will. Clearly, now few frequent guests in our house have been tested harmless and her natural curiousness taken over.

We have done vast amount of work with Anneli and it is so rewarding to see that it is making progress. What will Anneli be after few coming years?

Saldo 7 pentua: 5 tyttöä ja 2 poikaa.

Erityisen lämpimät kiitokset Järvenpään kunnaneläinlääkärille, ELL Riku Pukoselle, joka oli nyt viikonloppuna päivystämässä. Hän ei kertaakaan kyseenalaistanut pelkkään tuntemuksiini perustuvaan huoleeni Carmenista ja synnytyksestä, vaan sai meidät sunnuntain vastaisena yönä klo 01.00 röntgeniin.

Tänään sunnuntaina 24.9. suoritti aamulla pitkän päivystysrupeamansa keskellä Carmenille sektion minun ja ET:n avustaessa, kun viimeinen pentu ei sitten millään meinannut tähän maailmaan syntyä (neitokaisesta tulee varmaan Extreme Dudeson - sen verran extremeä koko touhu oli). Kaikkien yllätykseksi eläinlääkäriasemalla syntynyt narttupentu oli hengissä ja hyvinvoivana, 24 h synnytyksen alkamisesta. Minä taas olen eläinlääkäriasemalla vetänyt tunteiden vuoristorataa ja onpa siellä nähty tehokas avustaja, terveestä pennusta iloinen ja yllättynyt kasvattaja sekä vuolaan hysteerisesti itkevä kasvattaja/nartun omistaja.

Carmen ja pennut voivat hyvin. Kuvia tulee näkyville vähän myöhemmin, tässä pitää ensin univelkaa ottaa takaisin. Emän roolin Carmen hoitaa esimerkillisesti.

Pentueen tyttövoittoisuus oli toki pieni yllätys, sitä ei käy kieltäminen, tervetulleita toki kaikki.

Litter is born
Carmen delivered 7 puppies: 5 girls and 2 boys.

Carmen and puppies are doing fine. Photos will be available a bit later, I have to catch up with my sleep first. Puppies are very well taken care of by Carmen.

It was a surprise to get so many girls, however, they are all very welcome.

"Toisena starttasivat Vuokko Tienhaara ja Coleridge's Obi-Wan Kenobi eli Adolf. Koirakko kuului mölleihin eli ei-kilpailleisiin. Tästä suorituksesta ei vauhtia ja vapinaa puuttunut! Ohjaajan rauhallisesta otteesta irtipinkova koira näytti olevan tulevaisuuden lupaus. Juuri se into ja iloinen apinan raivo, jota iso koira tarvitsee tähän lajiin, kuvastui koiran suorituksesta. Paljon harjoitusta koirakolle ja siinä meillä peloton vauhtipari! Kuten pitkään lajia harrastaneet tietävät, sujuva radan suoritus vaatii satoja tunteja treeniä. Rohkea suoritus."

Omistajana tähän voisin kommentoida, että Adolf on 7,5 vuotta eli näyttelykehissä liki veteraani-ikäinen, joten ehkä nyt ei enää kuitenkaan voida tulevaisuuden lupauksesta puhua. Osallistuimme kisaan sen takia, että saatiin tanskandoggijoukkue kasaan. Toistaiseksi en näe mitään estettä sille, että myös ensi vuonna olisimme Adolfin kanssa jälleen edustamassa tanskandoggeja. Adolf on erinomaisessa kunnossa ja ra-kas-taa agilityä yli kaiken.

Great Dane Magazine
On page 78 Mrs Leena Hannula's story of BreedAgi-competition. Adolf's story:

"Second starter on the row was Vuokko Tienhaara and Coleridge's Obi-Wan Kenobi alias Adolf. This couple was novice meaning not having competed in official competitions. Performance was filled with speed and shaking! Handler was calm and the dog was with loose-getting-spirit - they seem to be a promise for the future. Just the spirit and happy rage, which is needed for this activity, was visible from the dog's performance. A lot of practise for this couple and there we have a fearless speed couple. Like the ones who have long been with this activity know, fluent performance requires hundreds of hours of training. Brave performance."

As the owner I could comment that Adolf is already 7,5 years old. In show ring he is close to veteran age. I wouldn't really talk about us a the promise for the future. We did participate since one Great Dane was missing from the team not because I felt we were excellent or even good. For now, I don't see any obstacles for us participating for the same sport next year as well. Adolf is in excellent shape and absolutely loves agility.

Taustalla täyttömaalla täytetty pihamaa, joka on saanut jo kauniin nurmikon vihertämään. Tätä aluetta ei enää entisekseen tuntisi. Nyt on tasaista.

Carmen has filled out nicely and she is in excellent health. Expected time of delivery is getting closer day by day.

Koiramme Magazine (published by Finnish Kennel Association)
On page 68 one can see a blue greyhound dog who is Julius (Parsonage's Regal Dentist). For once a real racer has been pictured. On page 74 one can see the results. Julius' owner is Family Tienhaara but for real the owner is Mrs Tiina Katalkin.

Carmen olisi jäänyt äitiyslomalle joka tapauksessa tämän viikonlopun jälkeen. Oli erittäin mukavaa, että mammaloman voi aloittaa Suomen Muotovaliona (FIN MVA). Alunperinkin päätin kokeilla kuinka monta sertiä sangen aktiivisella näyttelyttämisellä voi saada ja Carmenille niitä kertyi 26 kpl. Jollen ole väärin käsittänyt, niin pitää nyt hallussaan doggipuolella sertiennätystä (hyvin kalliita ruusukkeita ja pyttyjä on kaappiin kertynyt; ihan sivuhuomautuksena). Carmen on viralliselta nimeltään siis FIN MVA JV-05 V-05 Herdolf Padme Naberrie.

Arvidin kohtaloksi koitui jälleen takaosa, mutta se nyt oli arvattavissa. Kehäesiintyminen ET:n kanssa on aina samanlaista.

Hugo oli isäntänsä Jarin kanssa kehässä. Tämä oli heidän ensimmäinen yhteinen esiintyminen. Kesällä hävinnyt massa ei ole vielä tullut takaisin, joten lopputulos ei ollut yllätys.

Päivän hupiosuus tuli greyhoundien kehästä. Kerrankin kun oli näyttely lähellä ja sama tuomari sekä dogeille että greyhoundeille, niin eihän sitä voinut jättää käyttämättä.

Fiona sai kauniin arvostelun, mutta EVA tuli liikkeistä. Niitä ei pystytty arvostelemaan. Tuomarin sanojen mukaan Fiona kulki kuin kissa kuumalla katolla ja hänen mielestään oli reiluinta antaa "ei voi arvostella". Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla Fiona on juossut kaksi kertaa - ensimmäisen ja viimeisen - ja neiti todellakin tiesi missä olemme. Liikkeet olivat hakeutumassa koko ajan säntäilyyn, leuka vipatti ja loksutti sekä ääntä lähti - ei sentään toki haukkunut. Koko ajan oli täpinöissään säntäämään pupun perään. Fiona on ratarassi, jonka elämäntehtävä on jahdata viehettä. Nurmikentällä esittäminen ei todellakaan onnistu.

Pilvi oli ensimmäistä kertaa kehässä. Myös Pilvillä oli mielettömät menohalut ja näyttelyremmistä sai pitää kiinni urakalla, ettei neito olisi kadonnut horisonttiin. Pilville halusin vain arvostelun, joten oli ihan sama minkä värinen nauha sieltä tulee. Koska tämäkin neito on sataprosenttinen ratarassi, niin skandituomarilta T:n saaminen oli ennalta-arvattavissa.

Pari kuvaa Lukasta (Ludwig-Herdolf von Gigantic Blau):

Helsinki Show - FIN CH JW-05 W-05 Herdolf Padme Naberrie
Team Herdolfi consisted of six dogs: four Danes and two Greyhounds.
Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) BOB
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOS, CAC, FIN CH.
Arvid (Herdolf Nute Gunray) Good
Hugo (Herdolf Qui-Gon Jinn) Good
Fiona (Willow Rapids Pie In The Sky) Cannot be judged
Pilvi (Doped Hope) Fair.

Rest of the story later.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) is pregnant. This is confirmed by ultrasound. It was impossible to say how many puppies there will be but the vet saw many. Carmen is in excellent health and will start her maternity leave.

Tuomari juoksutti paljon. Hampaita uskalsi katsoa itse joiltakuilta ja toisilta piti hänelle ne näyttää. Hermannista kysyi heti alkuun, että "onko tämä kiltti?", johon vastasin, että "kyllä on, erittäin kiltti ja ystävällinen". Uskalsi sen jälkeen katsoa hampaat. Herolta oli myös kysynyt "onko kiltti" ja vastauksen jälkeen uskalsi katsoa hampaat.

Mervi Jokiselle kiitos koiratolpan virasta kehien aikaan. Useamman kuin yhden koiran kanssa näyttelyttäminen on yksin hankalaa (lähestulkoon mahdotonta).

ET ei enää todellakaan jaksa/viitsi tulla kehiin 'lenuamaan' ja olemaan 'kepona'. Josko tuo kiinnostus heräisi ensi vuoden puolella, kun on Adolfin aika siirtyä veteraaniluokkiin täytettyään sen maagisen kahdeksan vuotta. Hyvinhän ET on jaksanut katsella tätä näyttelyrumbaa tähän asti. No, Carmen jää mammalomalle ihan pikapuoliin, joten meikäläinen saa istuskella pentulaatikossa kehien reunustojen sijaan.

Hämeenlinna International Show
Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) BOB and CACIB. In Groups was picked among the 10 best but didn't get placement. The Hämeen Sanomat newspaper reporter interviewed all BOB Dane owners and they took photos as well while we were at Group gathering ring. We should be in tomorrows paper.
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) went WB-2 and received both res-CAC and res-CACIB
Hero (Herdolf Darth Vader) went WD-3 and received CAC. Congratulations Eva and Hero!

The judge made us run alot. She checked the teeth from some danes and other handlers had to show the teeth to her by themselves. She asked me right away of Hermann "does he have good temperament?" which I replied " yes, he has very good temperament and he is very sweet". After that she checked his teeth. She also asked from Hero's owner if Hero had good temperament and after reply checked the teeth by herself.

Thanks for Mrs Mervi Jokinen for taking care of Hermann and Carmen while I was handling one or the other in the ring. It is very difficult - almost impossible - to show more than one Dane at the same time.

ET is not keen on showing anymore. Let's see if his attitude changes next year when Adolf turns eight years and reaches the official veteran age. So far, has ET been very tolerant towards showing. Well, Carmen is supposed to start her maternity leave soon and instead of spending time around the ringside I will be sitting in the litter-box with puppies.

Mielettömät onnentoivotukset Juliukselle, Tiinalla ja Artolle. Olette tehneet aivan upeaa työtä Juliuksen kanssa.

Julius (Parsonage's Regal Dentist) got another CAC at Finnish Champion 2006 lure-coursing track today. First round 266 point, finals 271 points which totalled to 537 points and first place together with CAC and Finnish Sighthound Association Championship 2006. You can find Julius's results here.

Unfortunately, Finnish Champion 2006 in lure coursing title was not received since there were only three participants (that is given by Finnish Kennel Association) but Finnish Sighthound Association rewards with their Champion status. For the title there needs to be six participants per breed.

Huge congratulations for Julius, Tiina and Arto for today's results. You have done remarkable job with Julius.

Congratulations StarWars-litter: Atte, Arvid, Austin, Tane, Igo, Hugo, Hero, Carmen, MaraJade, Jedi and Wilma. 2 years today. Let there be many more to come.

Todella nopea tuomari arvosteluissaan. Tuskin ehdit koiraa laittamaan asentoon, kun arvostelu oli jo valmis. Hermannin hampaat katsoi, mutta Carmenin hampaat piti hänelle itse näyttää. Piti erittäin vahvoista koirista - ainakin sinisissä.

Kiitos minulle tuntemattomaksi jääneelle rouvalle kehän laidalta koiratolpan virasta. Ketään tuttua ei ollut näkösällä, joten kysäisin apua ja sitä sain. B. Pilleriinin omistajalle myös kiitos Kampsun pitelystä ja ajo-ohjeiden antamisesta.

Aikataulullisesti päivä meni täysin nappiin. Kävin heti kehien jälkeen moikkaamassa Bertta-mummia Päijät-Hämeen Keskussairaalassa (tein mahtavan Lahti sight-seeingin, koska kyseinen laitos ei lopulta löytynytkään ihan helposti; sairaalaviittoja oli runsaasti, mutta mikään ei näyttänyt johtavan itse sairaala-alueelle) ja mitään hengenhätää ei ainakaan ole.

Tiinan ja Arton Julius (Parsonage's Regal Dentist) oli Jyväskylässä maastoissa ja sai jälleen maastosertin. Alkuerät 251 ja finaali 261 eli yhteenä 512 pistettä. Palkintojen jaossa Julius ja Tiina keräsivät kaiken mahdollisen ja niin sanotusti tyhjensivät pöydän. Palkintoja kävivät noukkimassa viiteen eri kertaan; kaksi eri kiertopalkintoa, Keski-Suomen Piirimestaruus, päivän nopein aika sekä greyhoundien voitto. Onneksi olkoon "Olavi".

Maastokisojen aikatauluttajille antaisin palautetta sen verran, että minkä takia greyhoundit - koiramaailman formulat - laitetaan aamulla ensimmäiseen lähtöön vielä kasteiselle nurmelle? Tänäänkin oli kaksi muuta osanottajaa kaatuneet aamulla liukkaalla nurmella (Julius pysyi pystyssä). Tieten tahtoen haetaan kaatumisia ja loukkantumisia. Alkuerät kestävät kuitenkin pitkälle päivään, joten greyt voisi turvallisuuden takia laittaa kuivalla nurmelle juoksemaan.

Heinola Show
Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) BOS
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) WB-4.

The judge was extremely fast. Critique was given before you were ready stacking the dog. This judge checked Hermann's teeth but I had to show him Carmen's. He liked very strong build dogs - at least with blues.

Thanks for the unknown lady for help at ringside. I had two dogs to handle and needed someone to help me out.

Schedule-wize the day went perfect. Right after the ring I went to see Bertta-Gramma at Hospital. She was doing okay without any life-threathening symptoms.

Tiina and Arto's Julius (Parsonage's Regal Dentist) was at lure-coursing track and received CAC. First round 251 points, finals 261 points adding up to first position with 512 points.

For the persons responsible for lure-coursing time-tables I have a serious question. Why are Greyhounds - dog world formulas - scheduled as the first start in the morning when the grass is still wet? Today two other participants had fallen over (Julius had no problems) due to wet grass. This is asking problems and injuries on purpose. First rounds take until long in the afternoon so Greyhounds could be put on the track later in the day when grass is dry for the sake of security.

Kiitos "mantteli Heka & Mirkku" Marjalle avustamisesta kehän laidalla koiratolppana.

Tavoistani poiketen en jäänyt ryhmäkehiin lainkaan. Kouvolan raviradalla oli todella tuskastuttavan kuuma ja ryhmäkehiin olisi ollut odottelua liki kuusi tuntia. Carmen vaikuttaa hyvin vahvasti jo nyt tiineeltä ja Carmenin hyvinvointi menee etusijalle mahdollisen ryhmäesiintymisen tai peräti -sijoituksen jäädessä toissijaiseksi. Toimistoon kävin ilmoittamassa asiasta. Tämän lisäksi sain tietää oman kehän jälkeen, että ET:n 86-vuotias mummi (joka on meille hyvin läheinen) oli joutunut aamupäivällä sairaalaan.

Arvid sai jälleen kerran hyvän arvostelun, mutta ne ensimmäisen kodin tuottamat ongelmat itä-Helsingissä ovat osin korjaamattomia, eikä tästä pojasta sertihaita saa, vaikka muutoin raamit siihen olisivatkin. Meille Arvid on aina voittaja.

Tiedän, että ajoittain herää ihmisten parissa keskustelua, että miksi tuon kehiin tuollaisen hieman vajavaisen yksilön, mutta miksi en toisi? Minulle ei tuota ongelmia kestää muiden arvostelevia katseita, enkä piittaa muiden kommenteista. On aina jännittävää seurata minkävärisen muovinauhan Arvid kulloinkin itselleen pokkaa. Taloutemme ei kaadu Arvidin näyttelyttämismaksuista, mutta logistisista syistä en Arvidia joka näyttelyyn mukaani ota. Kaksi vielä menee ihan hyvin, mutta kolmen kanssa yksin liikkuessa on jo ongelmia. Arvidilla on yksi serti sekä yksi varaserti, elämässä pitää olla haasteita, joten eiköhän ne kaksi puuttuvaa sertiä vielä jostain napsahda - joskus.

Kouvola Show
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOB and CAC (Cert)
Arvid (Herdolf Nute Gunray) Good.

We did not participate in Groups at all. The show area was extremely hot and we would have had to wait almost six hours for them to start. Carmen seems to be pregnant and I did not want to risk her well-being for Group attendance or -placement, that was secondary today. I informed the Show Office for our situation. In addition to this, right after the ring I heard that ET's 86-year-old Grandmother (who is very close to us) had been hospitalized few hours earlier.

Arvid got a nice critique again but damage caused by the first home is beyond repair. He will never be a giant show star, however, without the damage he would be awesome. For us he is always a winner.

I know there are discussions about me taking Arvid to the shows knowing his weak areas. Why would I leave him home? I don't have problems receiving sometimes rude comments about him or taking all those weird looks. It is always exciting to see what color plastic ribbon he will get. Our household can tolerate his show entrance fees without any problems but due to logistical reasons I don't take him to the shows all the time. Handling two danes by myself is okay but having three of them at the same time causes problems. Arvid has one CAC (Cert) and one res-CAC (reserve-cert) and since I like challenges - I believe he will get those two missing CACs sometime in the future in order to gain championship.

Heidi Wahlmanille kiitos seurasta ja Arvidin & Hermannin esittämisestä kehässä aina tarpeen vaatiessa, sekä koiratolppana seisomisesta päivän mittaan.

Raisio Show
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOB and CERT (CAC)
Hermann (WYSIWYG Luke Skywalker v Longo) BOS
Arvid (Herdolf Nute Gunray) Very Good 1

Thank you Ms Heidi Wahlman for company and handling of Arvid and Hermann when needed as well as helping me with the herd during the day.

Iso kaunis kiitos Hanna Ripatille Hermannin esittämisestä. On harvinaista herkkua nähdä oma koira kehässä jonkun toisen esittämänä. Hermann ilmeili hyvin mielenkiintoisesti ja näytti ihmettelevän suuresti miksi Máma on tuolla ja kuka tämä henkilö oikein on.

Tuomari ei uskaltanut katsoa Hermannin purukalustoa, vaan ne piti näyttää handlerin avustuksella ja tuomarin tullessa sivulle koskettamaan Hermannia, Hermann käänsi hieman päätään, perääntyi tuomari välittömästi - näytti pelkäävän pikku höpönassua. Arvosteluun laittoi "hyvä luonne". Carmenin hampaat ko. tuomari tutki itse ja kopeloi neitokaisen muutenkin kunnolla.

Kiitos myös muille meidän ympärillä olleille seurasta. Jos ei ennen tunnettu, niin nyt tunnetaan.

Imatra Show
Hermann BOB
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOS and CERT

Thank you Mrs Hanna Ripatti for handling Hermann. It was a special treat for me to see someone else handling Hermann. For Hermann it was unusual and he was making funny faces; why is Máma there and who is this person? The judge seemed to be afraid of Hermann eg. he didn't look into Hermann's mouth to see his bite and teeth, handler had to show them to him. Again, when judge approached Hermann from the side and Hermann tilted his head a bit towards the judge he backed off rapidly. In the critique he put "good temperament". However, the judge checked Carmen's bite himself and wasn't afraid of Carmen at all.

Nobel Herzensbrecher Varda Herdolf aka Hertta was sterilized today. She went into season every 3 months and got an infection each time. Hertta is at Merja's excellent care.

Kopitus sujui ongelmitta, sisälaitaviehe ei tuottanut mitään ongelmaa, vaikka on Irlannissa tottunut ulkolaitavieheeseen. Lähtönopeus oli räjähtävä ja ajovauhti kova. Aikaa ei saatu, mutta lujaa mentiin.

Pilvi was at the track for the first time in Finland at Hyvinkää training evening with the inside lure. It was very clear that she knew immediately where we were and what we were going to do. Before the training started she would have been ready to chase the drag car. Her drive is strong, same level with Fiona, although without sound effects.

Trapping was easy, inside lure caused no problems (she is used to outer side lure in Ireland). Start was like a rocket and speed fast. We didn't get the time but she was not slow.

Tämä poika oli tilauksessa niin sanotusti vuoden. Minä kun en tunnetusti jätä käyttämättä tilaisuutta vierailla eri maissa, niin tietenkin piti lähteä paikan päälle poika kotiin hakemaan. Edellisestä Unkarin käynnistä on kulunut 26 vuotta, mutta silloin opitut muutamat sanat ja sanonnat olivat kyllä muistissa. Onnistuin ihan puun takaa yllättämään muutaman henkilön unkarinkielellä. Sanasto tosin rajoittuu lähinnä siihen, että ruokapuolella söisin lihapataa ja melonia, osaisin kiittää, sekä muutoin saisin yhdestä kolmeen koiraa, doggia tai sinistä doggia, pystyisin kutsumaan ne luokseni ja valaista keskustelua toteamalla "todellakin" ja "kyllä". Unkari, vaikka sukulaiskieli onkin, on aivan käsittämätöntä.

Matkaa varatessani en tiennyt Hungaroringin Formula-ajoista mitään. Tästä on tulkittavissa se, etten seuraa formuloita kovinkaan tarkkaan. Kaikki oli sovittu ja liputkin maksettu, joten ei siinä sitten auttanut kuin hypätä koneeseen ja toivoa parasta.

Malevin lentoyhtiön asiakaspalvelu on syvältä sieltä, minne ei aurinko paista. Lento- ja lentokenttähenkilökunta ovat kyllä ystävällisiä, ainoastaan asiakaspalvelu on surkeaakin surkeampaa. Pelkästään kotimaassa oli palvelun taso ynseyden huippu ja onnistuin aina saamaan sen saman elämäänsä kyllästyneen virkailijan langan päähän. Lähtiessäni Budapestista takaisin ja maksaessani Lukan lentolippua oli virkalijan käytös jopa paikallistenkin ihmisten mukaan äärimmäisen epäystävällistä. Edes kilohinta ei pitänyt paikkaansa sen suhteen, mitä oli Suomesta ilmoitettu. Lukan lento Budapestista Helsinkiin maksoi enemmän kuin minun edestakainen matkani. Pääsyvaatimuksena Malevin asiakaspalveluun täytyy olla ominaisuus olla tyly ja epäystävällinen maksavaa asiakasta kohtaan.

Kasvattaja-Rékalle, hänen miehellen Bernielle sekä simultaanitulkki Kingalle esitän myös näin suomenkielellä suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta matkani ajan. Kaikki koirat olivat hyvin hoidettuja ja erittäin hyväluonteisia. Koti oli kaunis (kaiken sisustuksen on suunnitellut rouva itse) ja tämän lisäksi rouva on vielä erittäin hyvä kokki.

Tänään maanantaina olen saanut usean puhelun tästä pojasta. Luka on jo uuden perheensä luona. En sentään itkeä tihuuttanut lentoasemalla, vaikka tästä varoitinkin perhettä etukäteen. Aikoinaan kun hain Hjördiksen Ruotsista, luovutin Turun satamassa sijoituskotiinsa, itkin Myllylammelle asti (vaatimattomasti 1,5 h).

4.8.2006 - Jupiter vaihtaa hiippakuntaa

Jupiter tuli meille vuonna 1994 HESY:ltä. Neiti oli kaltoinkohdeltu, käynyt jo viidessä eri perheessä ja päätynyt aina takaisin HESY:lle. ET ja Jupiter ihastuivat heti toisiinsa, vaikka Jupiter oli muutoin ollut hyvin nuiva miehiä kohtaan ja pelkäsi muita miehiä elämänsä loppuun asti. Sopeutuminen meille kesti noin vuoden verran, koska Jupiterilla oli ihan oma tahto asioiden suhteen.

Koirien kanssa tuli Jupiter aina juttuun. Neiti halusi pitää tietyn arvoituksellisuuden eli kauhean lähelle ei aina saanut tulla tai tuli "Jupiter-viiru" nenään. Kotonamme olevien koirien kirsuista näkee, kuka on yrittänyt liian tunkeilevasti väärään aikaan Jupiteriin tutustua.

Joulukuussa 2005 pari viikkoa Luigin poismenon jälkeen havaittiin nisäkasvain, joka leikattiin. Kissoilla nisäkasvaimet ovat 99 % syöpää. Päätimme elää päivän kerrallaan, sillä luetut ne olivat jo siinä vaiheessa. Vointi oli muutoin hyvä, ruokahalu kunnossa, peseytyminen sujui ja kaikki meni normaalisti. Pikkuhiljaa kasvoi nisäkasvaimia lisää ja nyt elokuussa näytti siltä, että on parempi auttaa Jupiter Sateenkaarisillalle.

Jupiteria jää kaipaamaan aivan erityisen syvästi ET, sillä nämä kaksi löysivät yhteisen sävelen heti alkuun jo Hesyn tiloissa, eikä sitä sidettä hevillä unohda.

Jupiter arrived into our life in 1994 from rescue organization. She was abused, gone thru five different homes and always returned back to rescue. ET and Jupiter fell in love the first moment they saw each other, although Jupiter was afraid of other men till the end of her life. Adjustment took almost a year (but we are known for not giving up easily), since Jupiter had very stubborn attitude towards everything.

Jupter got along with dogs very well. She always wanted to stay a bit mysterious so one could not go too close to her when she didn't want it. If she was approached on her moody day, muzzles ended up having "Jupter-scratch" on their noses. One can see from our dogs who has been approaching her at a wrong time.

In December 2005, right after Luigi passed away, we noticed a mammal tumor. With cats it means cancer in 99 % of cases. We decided to live on day-to-day basis knowing that every day could be the last. She was doing perfectly but now in August there are so many new tumors and we are seeing other symptoms as well so it is time to let her go and help her to the Rainbow Bridge.

Jupiter is missed especially deep by ET since they had very tight connection with Jupiter. That bond is hard to forget.

Tämä päivä toi muistoja mieleen. Palasin ajassa taaksepäin kuusi vuotta.

Tässä kohden ilmaantuu utua näköpiiriin ja taustalta kuuluu häivähdys musiikintynkää.

Kehän reunalla odottelee vuoroaan petit-kokoinen vaalea handleri, erittäin kookkaan ja pienikorvaisen sinisen uroksen kanssa. Parivaljakon mentyä todella vauhdikkaasti kehään, on kehän laidalle jäänyt ottamaan valokuvia kookas siilitukkainen tai vaihtoehtoisesti luonnonkiharainen pellavapää, maastopaitaan ja reisitaskuhousuihin pukeutunut herra.

Parivaljakon esiintyminen kehässä on koko ajan erittäin vauhdikasta ja handlerin otsasuonista näkee, että tässä tehdään töitä todellakin hikihatussa, jotta uros pysyisi kuosissaan edes jollain tapaa. Onneton näyttelynirunaru melkein soi vetämisen määrästä.

Uros on kiinnostuneempi kaikesta ympärillä olevasta, jota silmäilee ruskeilla ystävällisillä silmillään ja heiluttelee iloisesti häntäänsä koko ajan. Uroksen paikallapysyminen tekee tiukkaa, asettelua ei oikein saa mitenkään tehtyä ja liikkeiden katsomisessa uros säntäilee ympäriinsä, yrittäen vaivihkaa natustella onnetonta näyttelynarua poikki.

Punaiset muovinauhat kourassaan, palaa handleri kehän laidalle uroksen kanssa, nappaa migreenilääkkeet ja sadattelee mielessään, että onpa tämä näyttelyttäminen kivaa. Kivaa todellakin, jos idea kivasta on painajaista. Samalla handleri kuitenkin miettii seuraavan viikonlopun näyttelyä tuon samaisen uroksen kanssa ja miettii missä välissä saisi tämän uroksen treenattua käyttäytymään myös näyttelyissä yhtä nätisti, kuin muutoin käyttäytyy.

Palataksemme tähän päivään. Kehän reunalla on juuri samainen handleri, täysin saman kokoisena ja värisenä, mutta ikääntymisestä kertoo peili karua totuuttaan, muutamat rypyt ovat jo ilmestyneet kuin huomaamatta. Kehän laidalla on hänen vieressään vuoroaan odottelemassa jälleen sininen uros, tällä kertaa vielä muutamaa senttiä korkeampi kuin tuo edellä mainittu, mutta isommilla korvilla varustettuna. Tarkemmin koiraa katsoessa, voi yhdennäköisyyden selkeästi nähdä tuon kuuden vuoden takaisen uroksen kanssa (joka itse voi erittäin hyvin ja lähestyy näyttelyissä veteraani-ikää).

Kukaan ei ole enää kuvaamassa, sillä tuo siilitukka on päättänyt jatkaa vanhaa harrastustaan ja juuri tänä päivänä on taas merenpohjaan uponnutta laivaa katsomaan ja pinnalle näkyy vain kuplia.

Uros astelee kehään yhtä vauhdikkaasti kuin isänsä aiemmin ja jo tuomarikin toteaa heti alkuun, että "pojalla on sitten näemmä kevättä rinnassa, näyttää teettävän todella paljon työtä". Mitä muuta siihen vastaamaan kuin että "kyllä, todellakin". Loppuosa onkin sitten ihan tuon isänsä toisintoa. Ainoa asia, joka tässä tapauksessa on erilaista, on se, että tämänpäiväinen uros ei asu handlerin luona ja helpotusta elämään on luvassa, sillä uroksen oma isäntä on lupautunut viemään tämän vilpertin seuraavilla kerroilla kehään.

Kehänlaidalla Hugo ihastui tai paremminkin rakastui TellusDanes Tanjaan. Kiitos Tanjalle koiratolppana avustamisesta, sekä Riinalle ja Olgalle.

Kotka Show
Carmen (Herdolf Padme Naberrie) VSP and Cert (her 22nd)
Hugo (Herdolf Qui-Gon Jinn) Very Good/1.

Today took me to the memory lane. I went back six years.

At this point one sees fading image and hears quiet music from the background.

At the ringside one sees a petit-sized blond handler with a huge but small eared blue dane dog. When this couple enters the ring with speed they leave behind a tall blond short-haired or sometimes naturally curly-haired man in camo t-shirt taking tons of photos.

The couple performs in the ring with tremendeous speed and one can see from handlers forehead that she is really working desperately to keep the dog in one place. Show leash is practically singing from pulling.

The dog is more interested in everything else around him totally ignoring the handler and gazes friendly with his dark brown eyes surroundings, constantly wagging his tail. Stacking the dog is almost impossible and while movements are checked the dog is bouncing back and forth trying to sneak chew the leash.

Handler returns from the ring with red ribbons (in Finland they mean very good), takes her migraine medication and in her mind cusses the whole showing ritual "sure, this is so much fun". Fun it is if you consider nightmare fun. Yet, at the same time she thinks already the following weekend and the following show with this same dog and tries to figure out how to train this dog to act nicely in the ring, like he normally acts.

Back to today. At the ringside precicely the same handler, with same size and hair color, yet aging being visible from few wrinkles (mirror is cruel about reflection) is standing and waiting for her turn with a giant blue dog - inch taller than the previous one mentioned - but with bigger ears. Closer look reveals resemblance to the earlier dog (who is in excellent shape getting closer to veteran age - here it is 8 years).

No one is taking photos anymore. The curly haired man has continued his old hobby and is scuba-diving and rather seeing old wrecks than danes in the ring.

The dog enters the ring with same speed as his sire used to and even the judge says "he is full of the joy of spring and seems to be quite handful". What else can I reply but "yes, indeed". Rest of the story is exactly similar to his sire's actions. There is one thing that makes a difference. This younger dog does not live at handler's house and in the future there will be relief - dog's master promised to handle him in the future.

At ringside Hugo fell in love with Mrs Tanja from Tellus Danes who was helping me out. Thank you Tanja. I really appreciate the help.

Oli mukava yllätys nähdä Tiina ja Arto kera Ilonan. Ilona pyörähteli viereisessä kehässä, koska keltaisilla dogeilla oli eri tuomari. Arto oli ihanan ystävällinen pidellessään vuoroin Carmenia, vuoroin Hermannia, kun minä handlasin näitä kahta vuorollaan kehässä. Myös Julius käväisi moikkaamassa. Oli vain "seuraneitinä" ei itse näyttelyyn ilmoitettuna. Minut nähdessään oli Juliuksella sama El-Hysterix -tervehdys kuin aina.

Mikkeli International Show
Hermann BOB and CACIB, Carmen Very Good/1.

For an active sire the day was full of bitches odors. My own darling and calm 6,5 years old Hermann behaved like Ernie Elephant 1-year-old. In the ring he used all step styles there are and his speed was enormous. I was having trouble keeping up with him and I am a fast runner. We also had slight different opinions on which direction to go. I know my own dogs and can read Hermann like an open book so I was able to stop one disappearance from the ring and one attempt to go after a bitch - that bitch was our own Carmen. This wild pony act was at times according to show etiquette since the judge was able to give the critique. Hermann's Indian name today was "Bouncing Elephant High On Hormones".

It was a nice surprise to see Tiina and Arto in the show with Ilona. Ilona was in the next ring since fawn danes had a different judge. Arto was so kind in holding Carmen and Hermann while I was handling one or the other in the ring. Julius-greyhound was also at the show as a tourist. It was nice to see him and he had his El-Hysterix greeting for me like he always has.

Carmen (Herdolf Padme Naberrie) BOS and CERT (her 21st).
Hugo (Herdolf Qui-Gon Jinn) Very Good/1. Due to hot weather Hugo has fasted and his beautifull mass was disappeared. Takes a bit time to gain it back.

Rusutjärven uintireissu/Swimming with Arvid and Fiona at Lake Rusutjärvi
Kävimme uimassa Fionan ja Arvidin kanssa. Fiona rakastaa uimista, mutta Arvidakselle tämä oli meidän kanssa ensimmäinen kerta vedessä. Onnistuin saamaan muutaman kuvan, mutta "filmi" loppui siinä vaiheessa, kun Arvid veteli jo vähän tyylikkäämpiä vetoja vedessä.

We took Fiona and Arvid for a swim. Fiona loves swimming but for Arvid this was the first time in water. I managed to get some photos but the "film" ran out and the shots where Arvid is swimming in a more proper way will have to wait for the next time.

Jos jokea voisi taluttaa hihnassa, se tuntuisi juuri samalta kuin Höpönassun kanssa kulkiessa. Höpönassu soljuu kuin iso ja rauhallinen joki rinnallani ja väri on kuin talvisella täysikuulla. Voiko olla kauniimpaa?

The most beautiful comments of a Blue Great Dane
This dog in question is in one way or another related to our family. Let's call the dog or bitch by name "Doggie". Identity of the dog will be revealed later.

If one could walk a river it would feel exactly the same as walking Doggie. Doggie moves like a giant and peaceful river beside me and the color resembles wintery full moon. Can there be anything more beautiful?

Viime viikolla oli Super-Seppo - Igon isäntä - käymässä ja kahvilla olohuoneessa. Anneli tuli tyylikkäästi olohuoneeseen ja asettui vastapäiselle sohvalle Seposta. Jäi siihen makoilemaan, eikä yrittänytkään paeta mihinkään piiloon. Anneli on nähnyt Seppoa useasti viimeisen kahden vuoden aikana ja ilmeisesti nyt todennut, että ei hän mitään pahaa tee.

Perjantaina oli Eva meillä Heron kanssa ennen lonkkakuviin lähtöä. Evan tullessa sisälle Anneli odotteli minun tulevan kotiin ja koska Eva on sangen pienikokoinen, hyvin hoikka ja vielä vaalea, niin Anneli tervehti iloisesti ja hyppeli aikansa Evaa vasten ja antoi rauhassa paijailla, ennen kuin huomasi ettei tämä olekaan Mami. Tämän jälkeen kävi olohuoneen sohvalle ja jäi siihen makoilemaan.

Nyt tiistaina oli tuttavapariskuntamme käymässä meillä kylässä kahden esi-teini-ikäisen lapsensa kanssa. Nuorimmainen on poika, joka kävi meillä yksin sisällä, meidän muiden ollessa puutarhassa, oli hetken kuluttua havainnut Annelin tulleen eteiseen ihan pojan viereen ja antanut silittää siinä pitkän aikaa. Anneli, joka on aina yli kaiken pelännyt lapsia!

Anneli-greyhound takes giant steps with people
Just recently has Anneli started to win her fear against new people and has become willingly from her safe place to see visitors when they are at our house.

Last week Super-Seppo - Igo's master - was visiting us and having a cup of coffee in our living room. Anneli came to the living room and set herself to one of the couches just opposite Seppo. She stayed there and wouldn't try to hide anywhere. Anneli has seen Seppo many times during the past two years and evidently now decided that he will not harm her.

On Friday Eva was at our house with Hero. When Eva entered the house Anneli had waited for me to come home from work. Eva is quite tiny by built, very skinny and blond (much like me, although smaller) and when she came inside Anneli greeted her like she does with me. She let Eva pet her for quite some time before she noticed that this is not Mom. After this she went to the living room couch and stayed there.

Now on Tuesday our old family friends with two pre-teenagers came over. The youngest son went inside by himself while we others stayed at the garden. Very soon had Anneli entered the hall, placed herself right next to this boy and let him pet her for a long time. Anneli, who has always feared children!

Karjaalta toin pikapikaa näyttelycombon kotiin ja lähdin Turenkiin AgiRotu-kisaan Adolfin kanssa. Tai no, Adolf oli jo paikalla ET:n kanssa ja minä tulin sinne vain handlaamaan, ET:n ottaessa valokuvia.

Joukkueessamme oli jo kaksi doggia, joilla oli virallinen tulos agiradalta, joten meidät laitettiin vaativampaan luokkaan. Nähtyäni radan (johon oli minulla muuten vain 15 min aikaa tutustua sivusta, edellisten joukkueiden suoritusten ollessa käynnissä) meinasi tulla pupu pöksyyn.

Adolfin ja minun vuoro oli joukkueessa kakkosena. Pompo-Adolf odotteli ihan viileästi vuoroaan, mutta kun tuli aika ottaa panta pois kaulasta, niin Adolf säntäsi kuin raketti toiselle puolelle rataa katsomaan ET:tä. Meikäläinen polki jalkaa ja huusi Adolfia takaisin, mutta vasta kun ET sanoi Pompolle, että mene mamin luo, tuli Adolf takaisin. ET:n vieressä olleet tädit olivat olleet kauhusta kankeina Adolfin syöksyessä sinne suuntaan ja Adolfin lähdettyä olivat todenneet, että "kyllä vähän pelotti".

Ensimmäinen este meni hyvin, kakkosena ollut rengas jätettiin suosiolla väliin. Siitä oli valitettu jo aiemmin tuomarille, koska fysiikan lakien mukaan ja kaikkien mittausten jälkeenkään Adolf ei olisi siitä mahtunut läpi. Kolmosena oli pituuseste, se suoritettiin ongelmitta. Neljäntenä oli kepit ja niitä tahkottiin kolmeen kertaan. Lopulta Adolf rupesi kuumenemaan niin paljon, että katsoin parhaimmaksi suojella itseäni mahdollisilta vaurioilta ja lähdimme eteenpäin. Viides, kuudes ja seitsemäs este olivat hyppyjä, kahdeksas oli putki. Adolf suihki putkeen vauhdilla - väärä