26 sertiä sekä 3 cacibia (jotka jo kahdesta eri maasta).

FIN CH JW-05 W-05 Herdolf Padme Naberrie.
26 certificates (CACs) and 3 cacibs (from two different countries).

Suomen voitokkain sininen 2001 - 2002 - 2003 - 2004 - 2005, tämä vuosi vielä meneillään, mutta on Kultadoggilistalla jälleen parhaimpana sinisenä. Vuonna 2000 vuoden sininen pentu.
The Top Winning Blue Dane in Finland in 2001 - 2002 - 2003 - 2004 - 2005, this year ongoing but holding the best blue place as we speak. In 2000 he was the best blue puppy.

Herdolf Hummer Crew "Otto" - (tummansininen) uros/(dark blue) dog, "Carlos"
Herdolf Humvee Cruise "Tony" - (vaaleansininen) uros/(light blue) dog
Herdolf Harmony Cradle "Jade" - (keltainen) narttu/(yellow) bitch, "Säde"
Herdolf Hayden Crusade "Lulu" - (pinkki) narttu/(pink) bitch, "Elvi"
Herdolf Herminia Castor "Lili" - (fuchsia) narttu/(hot pink) bitch
Herdolf Halley's Comet "Leila" - (lila) narttu/(violet) bitch
Herdolf Herbina Cyclone "Roma" - (vihreä) narttu/(green) bitch "Verna"

Kuvia pennuista, ikä 7 viikkoa - Photos of puppies, age 7 weeks.

Kuvia pennuista, ikä 5 viikkoa - Photos of puppies, age 5 weeks.

Kuvia pennuista, ikä 4 viikkoa - Photos of puppies, age 4 weeks.

Kuvia pennnuista, ikä 3 viikkoa - Photos of puppies, age 3 weeks.

Kuvia pennuista, ikä 2 viikkoa - Photos of puppies, age 2 weeks.

Carmenin luonnekuvaus/Carmen's profile
Tanskandoggilehti 1 - 2006/GD magazine 1 - 2006

Minulla on ollut koiria 38 vuotta ja olen ollut tähän asti vannoutunut urosihminen. Mutta sitten syntyi oma kasvatti Carmen – Hermannin tyttärentytär ja Adolfin tytär. Nimi tuli luonnostaan tummuudesta ja tulisuudesta. Carmen oli jo pentukopassa äänekäs juttelija ja vilkas vipeltäjä – aina siellä missä tapahtui.

Pelkästään kasvatustyötä ajatellen olin päättänyt jättää kotiin nartun, mutta jo pentuna Carmen valloitti sydämeni. Puoliso oli hieman eri mieltä pennun jättämisestä talouteemme, sillä tanskandoggikiintiö oli mukama täynnä. Carmenille olisi löytynyt koti, jopa sijoituskoti, mutta minä myin ”ei oota”. Pitkään puoliso nimitti Carmenia jämäpennuksi, mutta eiköhän lopulta tajunnut taktiikkani. (Viimeistään tämän jutun jälkeen saman taktiikan käyttö tulee jatkossa olemaan hankalaa).

Carmen on vähän poikatyttömäinen ja puolisoni kutsuukin Carmenia yleensä Kimmo Saaviksi. Sosiaaliset taidot neitokaisella ovat hyvät ja virtaa riittää. Valitettavasti meno on useimmiten norsu posliinikaupassa tyyliä.

Mikäli talossa tapahtuu jotakin odottamatonta, kuten esim. TV-ruudusta katoaa kuva (johto purtu poikki) tai pullat ovat kadonneet pöydältä, niin syyllinen on Carmen. Tästä on kehkeytynyt liikanimi Pullasorsa. (Lisäyksenä lehtiartikkeliin: myös käytetyt teepussit käyvät Carmenille).

Harrastuksiin Carmenilla kuuluu aivan samat asiat, kuin muillakin koirillamme. Pienestä pitäen on ollut mukana metsälenkeillä ja uiminen sujui kesällä täysin vaivatta. Ratajuoksua olemme jo kokeilleet syksyllä lyhyellä matkalla Hyvinkään radalla ja Carmen omaa erinomaisen ajovietin. Ensimmäinen koirani, joka muuten palauttaa vieheen takaisin. Ensi kesänä kokeilemme maastoviehettä ja radalla vähän pidempää matkaa. Meikäläinen kun ei ole mikään toko-ihminen, niin tokokentillä meitä tuskin näkee, mutta agilityä kokeilemme jatkossa.

Näyttelyihin Carmen suhtautuu yhtä innokkaasti kuin Hermann (onneksi ei siis ole tullut isäänsä Adolfiin). Aiemmin, kun pakkasin näyttelyreppua, niin perässäni seurasi varjon lailla vain Hermann. Nykyään minulla on kaksi sinistä varjoa. Vaikuttaa kyllä siltä, että Carmenin missio  näyttelyitä ajatellen on eri myyjien kojut ja mielellään neitokainen toimisi koemaistajan ammatissa.

Matkustaminen on helppoa. Tosin, seuraavan kerran kun kuulette minun puhuvan ulkomaanreissusta teini-ikäisen Adolfin jälkeläisen kanssa, niin voi vaivihkaa muistuttaa Ruotsiin suuntautuneesta Svenska Vinnare 2005 – matkasta. Sitä hönötyksen määrää ei voi millään asteikolla mitata.

Carmenin ehdoton idoli on isä Adolf. Adolf taas antaa isin pikku prinsessan tehdä ihan mitä tahansa. Paras kaveri on Anneli-grey, joka opastaa niin hyviä kuin huonojakin tapoja suojatilleen.

Normaalisti Carmen kellottelee sohvalla napa taivasta kohden tai änkeää sänkyyn viereeni nukkumaan ja jakaa saman tyynyn. Vuorottelevat Hermannin kanssa tästä paikasta.

I have had dogs for 38 years and so far I’ve been dedicaded to dogs. But then, Carmen was born. She is from my own breeding; Hermann grand-daughter and Adolf daughter. Her name came natural from her temperament – she was already at the puppy pin the darkest and most talkative puppy, always there where happened.

Adding a Great Dane bitch to our pack was a natural choice with respect to breeding but Carmen stole my heart. My husband had a different opinon of leaving a puppy home. He said that we had reached our Great Dane quota. There would have been homes for Carmen, even co-owners but I was selling ”sold out”. My husband called Carmen a left-over puppy for a long time but I’m pretty sure that he realized my tactics eventually. (After this story using the same tactic in the future will be hard).

Carmen is a bit tomboyish and ET calls her usually with name Kim Bucket. (Long story ...). Her social skills are excellent and she is a power surge. Unfortunately she is sometimes like an elephant at a porcelain store.

If something odd and unexpected happens in the house like TV screen is suddenly without a picture (cable is chewed) or rolls have vanished from the table – Carmen is the one to blame.  She holds another petname Duck for her bun stealing habits. (Addition to article: also used tea-bags fit well to her).

Carmen’s hobbies are the same as with our other dogs. Since puppyhood she has been at out forest walks and she was also swimming last summer eagerly. We have tried track racing with a short distance already and Carmen’s hunting skills are excellent. She is actually the first dog who brings the lure back to me. Next summer we’ll try a bit longer distances. Since I’m not an obedience person at all you won’t see us at obedience competitions but we will try agility in the future.

Carmen thinks showing is fun just like Hermann does (luckily she didn’t take that after her dad Adolf). Earlier, when I was packing my show bag I had only one shadow – Hermann. Nowadays, I have two blue shadows. It also seems that Carmen’s mission in shows is to be a trial-taster for different kind of treats at various booths.

Travelling is easy with Carmen. However, next time you hear me talking about travelling to foreign countries with a teenager Adolf puppy you could remind me of Swedish Winner 2005 trip to Sweden. There is no such scale that could measure the amount of fuss she gave.

Carmen’s idol is her dad Adolf. And Adolf lets daddy’s little pricess to do anything she wants. Carmen’s best friend is Anneli-greyhound who teaches her all good and bad habits.

Normally Carmen is lying on the couch stomach towards the ceiling or climbs to bed to sleep next to me and shares the same pillow. She and Hermann take turns with this place. 

Hermann on kotona kakkosmies Adolfin ollessa kiistaton johtaja. (Lisäys lehtiartikkeliin: nykyään Hermann kolmosmies, antoi Arvidin nousta kakkospallille suoraan). Adolf on valinnut omaksi ihmisekseen puolisoni ja Hermann selkeästi minut. Pojilla on ikäeroa 10 kk. Eripuraa ei näiden välillä ole koskaan ollut.

Hermann elää aina täysillä oli kyse mistä tahansa. Näyttelyaamuina ei meinaa nahoissaan pysyä. Matkustaminen on Hermannin kanssa äärimmäisen helppoa. Tuttuja on niin autot, metrot, bussit, ratikat, veneet, laivat ja kantosiipialukset.

Suurinta herkkua on Oltermanni-juusto. Hermann voi olla sikeimmässä unessa talon toisessa päädyssä, mutta vaikka kuinka hiljaa yrität ottaa jääkaapista juuston esiin, niin ennen kuin on juusto pöydällä on Hermann vieressä. Toinen erityisherkku on paahtoleipä. Paahtamaton ei kelpaa vaan leivän pitää olla paahdettu.

Hermannin sosiaaliset taidot ovat olleet aina ensiluokkaiset. Erityiset rakkauden kohteet Hermannilla ovat pienikokoiset koirat (mitä pienempiä sen parempi), pentukoirat ja basenjit.

Aktiivinen liikunta ja metsälenkit ovat kuuluneet rutiineihimme alusta lähtien. Täällä maalla on metsän elämä vilkkaampaa kuin kaupungissa asuessamme ja yhtä ei Hermann voi millään vastustaa. Nimittäin hirveä. Ja niitä täällä meillä kuljeskelee ihan takapihalla. Hirven nähtyään ei auta mikään, sillä korvat painuvat alas, suomenkieli unohtuu ja Hermann häviää puskat ryskyen riistan perään. En ole vielä päässyt näkemään mitä metsien siimeksessä tapahtuu, mutta aina on poika tullut ehjänä kotiin.

Liikuntaharrastuksiin kuuluu myös rata- ja maastojuoksu sekä uiminen. Lihakset, lonkat ja kyynärät ovat aina olleet kunnossa ja lihaskuntoa on näyttelyissäkin kehuttu, joten ei ne huonoja harrastuksia ole. Pääasia kuitenkin on se, että niistä Hermann tykkää.  

Hermann on juttelija. Ääntä lähtee paljon ja usein. Leikkiessä möykän taso yltyy sitä kovemmaksi mitä hauskempaa on. Hermannilla on useita omia leikkejä, joita leikitään vain hänen kanssaan. Mainittakoon tässä vaikka leikit ”Karmea sukkakostaja”, ”Samba”, ”Mylvi-Petteri” sekä aamuisin aamuleikki päiväpeitteen kanssa. Juttelen Hermannin kanssa myös puhelimessa aina ollessani työmatkalla. Kuullessaan ääneni puolisoni puhelimen kaiuttimesta rupeaa Hermann mylvimään päivän kuulumiset. (Tämän kun julkisesti myönnän niin tulen varmaan saamaan seuraavassa näyttelyssä kevyen kysyviä katseita).

Hermann on hyvin herkkätunteinen ja aistii ainakin minun olotilani hyvin tarkkaan. Migreenikohtauksen tullessa Hermann seuraa minua herkeämättä ja tulee sängylle viereeni ihan liki ja pysyy siinä kunnes kipu on hellittänyt.

Normaali nukkumapaikka on lattialla omalla patjalla minun vieressäni. Aamuisin usein poju löytyy tosin jakamasta saman tyynyn kanssani. Uskomattoman ketterästi ja huomaamattomasti tuo 80-kiloinen otus viereeni pääsee. Onpa niitä aamuja ollut jolloin Hermann on minun vieressäni ja Adolf ängennyt puolisoni viereen. Noina aamuina on ollut aika tiivis tunnelma.

Jokainen hetki Hermannin kanssa on tähtihetki. Olen kuullut väittämiä usealta taholta sen suhteen, että hemmottelen tuota karvapalloa ihan liikaa. Mutta eihän Hermannia voi hemmotella liikaa.

Olen supernipo nimien oikeinkirjoituksessa ja Hermann kirjoitetaan siis kahdella ännällä ilman iitä. Kennelnimi kirjoitetaan kaikki isoilla kirjaimilla ei vain ensimmäinen kirjain.

Hermann is at home number 2 guy while Adolf is undisputed leader. (Addition to the article: nowadays Hermann is number 3, since he let Arvid take the second place just like thatI. Adolf chose my husband for his master and Hermann clearly chose me. Age difference between boys is 10 months. There has never been any fights between them. Hemann lives always full whatever he does. On show mornings he is so excited to come along that he barely can manage to keep himself in his skin. Travelling with him is easy. We have tried cars, subways, busses, trams, boats, ferries and hydrofoils.

Hermann's best treat is cheese called Oltermanni. He can be dead asleep at the other end of the house but it doesn't matter how silently you try to get the cheese out of the fridge - he is in the kitchen before cheese hits the counter. His other favorite is toast. It has to be toasted, plain bread is not okay. Hermann's social skills have always been excellent. He especially loves small dogs - the smaller the better, puppies and basenjis.

Hermann's routines have always included active exercise and walks in the woods. Here in the countryside choice of natures own animals is waster than what it was in the city. There is one creature above all that Hermann can't resist - moose. And we have moose at our back yard even. When he sees a moose there is nothing that helps. He puts his ears flat on his head, forgets Finnish (or any other language) and he goes after the moose. I have no idea how close he gets to the moose or what he does there but he always comes back intact. His hobbies also include track racing and lure coursing as well as swimming. Muscles, hips and elbows have always been in excellent shape, his muscle condition is often complemented in the shows, so these hobbies can't be that bad. But the main thing is that he himself loves what he is doing.

Hermann is a talker. He can really broadcast. He gets louder and louder the more fun he has. Hermann has several own games which are only played with him. I can name here games like "the horrible sock strangler", "Samba" and "Growling-Howling". In the mornings he also has a special game with the bed-spread. Whenever I'm travelling for work I always call Hermann and talk with him for a while. When he hears my voice over the loudspeaker at my husband's phone he starts to growl and wags his tail. (Okay, now when I admit this in public I will get some weird looks at the next shows).

Hermann is very sensitive and knows my feelings very well. When I am about to get a migraine attack he starts to follow me and won't leave me out of his sight for a second. He follows me to bed, lies right next to me and stays there until the hellatious pain is gone. His normal sleeping place is on the mattress next to my bed. On many mornings I have woken up having him sleeping in the bed right next to me sharing the same pillow. I have no idea how he can manage to climb to bed with his 80 kg body so that I don't wake up. There have been mornings when Hermann has been on the bed on my side and Adolf on the bed on my husband's side. We have had tight feeling on those mornings.

Every moment with Hermann is a moment to remember. I have heard from various people that I spoil him rotten. But how can you spoil this furball too much?

I'm terrible what comes to spelling names correctly. Hermann is spelled with two n's, not just one.